Avioero

Eronneet isät ikävöivät lapsiaan

Etävanhempi menettää erossa kosketuksen lastensa arkeen. Sen aiheuttamaa surun määrää on vaikea käsittää ennalta.

Avioeron kipein kysymys on useimmiten vanhemmuus. Kun koti hajoaa, joutuu kotoa pois muuttava vanhempi eroon myös lapsistaan.

Eron myötä etävanhempi menettää väistämättä kosketuksen lapsensa arkielämään ja läsnäoloon. Tutkitusti tämä on etävanhemmalle suuri menetys ja huomattava surun aihe.

Lapsi jää usein äidille

Avioerossa päädytään yleisimmin yhteishuoltajuuteen. Näin on 90 prosentissa eroavista perheistä. Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat kantavat vastuun lapsesta, vaikka lapsi asuukin useimmiten vakituisesti vain toisen vanhemman luona.

Stakesin tilastojen mukaan 83 prosenttia lapsista jää eron jälkeen asumaan äitinsä luo ja 17 prosenttia isälle. Nykyään on alettu myös toteuttaa puolet ja puolet -asumisen mallia. Siinä lapset vaihtavat kotia vuoroviikoin.

”Etävanhemmista suurin osa on isiä.”

Lapset tekevät kodin

Etävanhemmista suurin osa on isiä. Tutkimuksen mukaan etä-isät kaipaavat eron jälkeen osallisuutta lastensa elämään. He kokevat, että lapset tekevät kodin, ja lasten jäädessä erossa äidille, etä-isät tuntevat kodittomuutta, surua ja ikävää.

Moni nainen kokee vastaavasti yhteishuoltajuudesta huolimatta itsensä lähes yksinhuoltajaksi. Tämä osoittaa, että arjen ja vastuun jakaminen eri osoitteissa asuvien vanhempien välillä on haastavaa ja vaativaa. Hyvät ja asialliset vanhempien välit edesauttavat arjen toimimista ja lasten sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen.

Avioerossa asioita tulisi aina ajatella ensisijaisesti lasten kannalta. Erossa vastuu aikuisesta ja luottamuksen arvoisesta käyttäytymisestä on vanhemmilla.

Lähde: Tiina Hokkasen väitöstutkimus Äitinä ja isänä eron jälkeen. Yhteishuoltajavanhemmuus arjen kokemuksena. Jyväskylän yliopisto 2005.

15 Comments

  1. Karinka
    14.04.2008 at 16:52

    Liian usein kirjoitetaan etä-isistä aj isien tunteista. Entä me etä-äidit? Entä meidän tunteet?

  2. Heidi Rantanen
    15.04.2008 at 10:23

    Tässä artikkelissa oli mainittu Stakesin tilastosta kummalle vanhemmalle lapsi yleenäs jää asumaan. Oli mainittu että nykyisin on alettu toteuttaa puolet – puolet systeemiä. Olisin kiinnostunut kuulemaan tästä systeemistä enemmän. Tätä toteutetaan meidän tilanteessa, jossa poika asuu kirjoilla isänsä luona, mutta asuu viikon siellä ja viikon minun luona. Tosi hyvin on toiminut tähän asti. Ja aikaa erosta on hiukan vajaa vuosi ja lapsi on alle 5 vuotta. Onko tästä tehty vielä mitään tutkimuksia?

  3. Eeva
    02.09.2008 at 20:58

    Eronneet isät ehkä ikävöivät lapsiaan aina silloin tällöin. Miksi isä ei jaksa olla kiinnostunut olemaan lastensa kanssa? Murrosikäinen poika kaipaa eron jälkeen isäänsä. Hän on masentunut ja ihmettelen, mistä johtuu, ettei hän enää näe isäänsä usein. Olen itsekin kokenut kovia, mutta tehnyt kaikkeni, jotta lapseni kärsisivät tragediasta mahdollisimman vähän. Asumme lähekkäin enkä riitele exän kanssa. Kannustan häntä lasten kanssa yhdessäoloon.

    Exällä on kriisi ja hän toteuttaa unelmaansa vapaasta elämästä, joka on riippumaton perhevelvoitteista. Mies asettaa täydellisesti oman onnensa lasten onnen edelle. Uskaltaisin väittää, että tästä syystä monessa perheessä lapset jäävät äidin luokse.

    Mies ei useimmiten kestäisi edes ajatusta siitä, että olisi jatkuvasti sidottu lapsiinsa eikä omaa aikaa ja vapautta olisi. Kyllä he ikävoivät lapsiaan, mutta oma elämä ajaa perhe-elämän edelle.

    Olemme olleet erossa viime joulukuusta lähtien. Juhannusta ja sen jälkeistä viikkoa (ma-to) lukuunottamatta exällä on ollut halua ja aikaa olla lastensa kanssa vain kaksi kokonaista viikonloppua. Mitään syytä tähän ei ole. Pojat ovat kilttejä ja normaaleja lapsia. He viihtyisivät isänsä kanssa.

    Olen lastemme vuoksi niin surullinen. Muuten tästä erosta olisin selvinnyt helpommin.

  4. Turmiolan Tommi!
    13.01.2009 at 12:21

    ”83 prosenttia lapsista jää äidille” ?

    Ilmiöstä on käyty keskustelua useita vuosia, eikä tilanteeseen ole muutoksia näköpiirissä. tilanne pahenee vuosi vuodelta.

    Tilanne muuttuu vain ja ainoastaan, mikäli isät alkavat pitämään puoliaan ja suojelemaan lapsia ”mielivaltaa” vastaan.

    Maailman yksinkertaisin asia on kysyä lapsilta mitä he haluavat tulevalta elämältään ja pyrkiä toteuttamaan lapsen toiveet.

    Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että lasten toivomukset otetaan huomioon huoltajuuspäätöksiä tehtäessä.

    Eräässä tapauksessa lasten isä kysyi nuorimmalta lapseltaan (10v tyttö) ”Mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?

    Lapsi oli aistinnut, että iskä ja äiskä eroavat ja hän oli pohtinut omaa kohtaloaan. Hän oli keskustellut kavereidensa kanssa ja nähnyt useiden vanhempien eron, sekä niihin liittyvät ”huoltajuusriidat”.

    Lapsella oli selkeä vastaus ”En halua muuttaa pois kodistani-, ”En halua muuttaa toiselle paikkakunnalle, enkä toiseen kouluun, -En halua luopua sisaruksistani, isovanhemmistani, kavereistani ja hyvistä ystävistäni.”.

    Hänen pöytälaatikosta löytyi kirjoituksia ” mä en kestä, jos meidän iskä ja äiskä eroaa, – mikähän mua vaivaa olen taas oksentanut koko viikonlopun”.

    Mikäli minut yritetään pakoittaa muuttamaan, niin karkaan yksinäni lastenkotiin.

    Mikäli minut yritetään viedä väkisin kodistani, niin naulaan itseni jaloistani kiinni lattiaan (ristiinnaulinta).

    Isän kuultua lapsen toivomukset, sekä lapsen stressin ja pelkotilat isä lupasi tehdä kaikkensa, jotta hänen toiveensa toteutuisi.

    Lapsen toiveet toteutuivat ja hän sai jäädä sisarustensa kanssa jatkamaan ”tylsää arkista perhe-elämää tylsän isänsä ja sisarustensa kanssa”.

    Lasten arvomaailma ja läheisten tärkeysjärjestys muuttuvat lapsen iän ja elämäntilanteen mukaan.

    ”Siprtia opettaa” myös äitejä ja sossuja”.

    Iheesta lisää Googlen hauilla.
    – uusi lastensuojelulaki-.
    – huoltajuusriidat-.
    – lapsen vieraannuttaminen pas-.
    – lapsi etusijalle lastensuojelussa-.
    – salailu pois lastensuojelusta-.

    Isän ei tarvitse ikävöidä lapsiaan, mikäli isä kysyy ja toteuttaa lasten toivomukset

    Ikävöijä voi olla myös lasten äiti!

  5. en usko oikein
    09.02.2009 at 22:39

    olen itse menettänyt kaikki lapset
    – vaikka sos lausunto oli ok ; naisestahan ei voi koskaan mitään pahaa
    sanoa; ja mieshän ei voi lapsia saada kun nainen kertoo ihan mitä vaan
    – vaikkei meillä ole vaippaikäisiä ja pärjään kaikkien kanssa
    – vaikka ex voisi kerrankin keskittyä vaikkapa opiskeluun
    – vaikka isä on se ainoa tukiranka

    olen vahvasti sillä kannalla että maassamme suuri osa iseistä on kyseisten toimien ( eli jos sos.tanttojen toimestakin isä olisi ihan ok)
    takia : velkaantumassa, pakotettu pieneen koppiin jossa siis pitäisi olla isänä kun ja jos nainen suostuu lasten tapamisiin , vähä väliä tuppaa maksuja ja edessä olevaan ei voi kun yrittää olla lapsille isäksi ja tukea, lohduttaa ja yrittää ; yleensähän eroprosessi alkaa kun on alamäkiä ollut taustalla ja tai vaikkapa uupumusta ;
    isät ajetaan nykykäytännöillä todella ahtaalle ja ikävä kyllä siitä nouseminen on raskas – ehkä jaksaan siihen asti kunnes lapset aiukuistuvat ja ehkä he silloin ymmärtävät – ja mikä tärkeintä ehkä minulla on heille silloin myös annettavaa – enkä tarkoita rahaa ..

  6. isä
    13.02.2009 at 23:19

    Joo!
    Tiedän isänä tuon kaipaamisen tuskan kun ero tulee, lapsen ollessa 3v. Meillä tehtiin asumusero joka käytännössä on kuin avioero lopullinen. Kaikki hyvin niin. Ensimmäinen kaksi vuotta meni siihen kun, väänsin lapeen tapaamis päivistä sovittaen työhn. Jotka jälkikäteen ajatellen onnistuivat hyvin, vaikka olin polttaa itseni loppuun.
    Ensin tuli eron häpeä. Toisena, että minut syrjäytetään lapsen kasvatuksessa, sekä että minut syrjäytetään isänä. Vaimon isä eli vaaria nostettiin tärkeämmäksi. Se näkyi päiväkodista viikottaisena hakemisena. Kuitenkin useemmin kuin isä. Joka tasolla he hallitsevat kaikkea mikä lapseeni liittyyy. Lapsi rupesi puhumaan enemmä vaaristaan kuin isästään. Päiväkodin apulais-johtaja kertoi minulle että toinen vaareista hakee usein! Minä totesin siihen että hänellä on kultainen sydän ja rakastaa lapsia. Vieläkään en tiedä mitä hän tarkoitti sanoimisellaan! Tai tiedän, mutta kaikke en ymmärrä, sillä siihen voi sisällyttää paljon.. Oma isäni kuoli viime kesänä sairastaen 6v pahanlaatuista sairautta. Hän ei kerennyt tutustua lapsenlapseensa koskaan. On hyvä että on rakkaita isovanhempia mutta, toivoisin itse isänä että minulle annettaisiin enemmän tilaa, kuitenkin on kysymyksessä minunkin lapsestani. Sillä eikö jokainen lapsi ole vanhempien eli, isän ja äidin. Eikä niin että, isovanhemmat ”omaavat” lapset? Ymmärrän ja ymmärrän…. Kuitenkin eikö minullakin ole ne normaalit isän oikeudet, vaikka olenkin ero isä? Nykyään tapaan lastani joka viikonloppu ja niin paljon kun arki vapaat sallii. Siis kun vuorotyö sen sallii, mutta yleensä joka viikko. Riidat jatkuvat kuitenkin ja rahasta, niin että lapsi on aina kuulemassa. Silti liikaa ja 6v. ymmärtää paljon.
    Terveisin. Turhautunut ja pettynyt isä. : /
    ps. Kaikella kunnioituksella, kaikka isovanhempia kohtaan. Sillä eidän kokemus neuvot ja ajatukset ovat tarpeen. : )

  7. Isä x2
    17.08.2009 at 14:26

    Saman tilanteen kokeneena yhdyn täysin em.artikkeliin.
    Tuota lasten elämästä pois jäännin tuskaa ei voi sanoin kuvata…
    Suomessa on voimassa laki joka turvaa äidin oikeudet avioeron tullessa mutta isät unohdetaan aivan täysin.
    Äiti voi halutessaan ja katkeruudessaan tuhota kontaktin lasten ja isän väliltä täysin ilman että isä saisi tukea yhtään mistään!
    Tämä asia ei vain tunnu muuttuvan mihinkään vaikka eletään 2000 lukua ja suurin osa avioeroa hakevista tulee äitien suunnalta.
    Omasta erosta kulunut jo 5v. mutta silti tuo tuska ei helpotu, lapset saavat olla luonani vain joka toinen viikonloppu koska näin lasten äiti on sen halunnut/määrännyt eikä asiasta ole voinut edes keskustella hänen kanssaan.
    Asian ymmärtäminen että emme ole tunteettomia robotteja vaan samanarvoisia ihmisiä tuntuu olevan vielä tosi vaikeaa tällä saralla.

    Ikävä x2

  8. Jussi
    08.11.2009 at 09:54

    Aika karmaisevaa luettavaa. On varmasti isiä, jotka eivät välitä lapsistaan ja tuo on myös osana eron syytä. Tuntuu vain, että sosiaalitantat haluavat kategorisoida kaikki erot tuohon kategoriaan. Kuinka usein sossussa käyvät äidit haluavatkaan standardisoida oman tilanteensa tuohon, koska se on sosiaalisesti niin hyväksyttävä?

    Oma exäni on hyväksikäytetty ja henkisesti epävakaa. Lisäksi hän on sairaalloisesti uskonnollinen ja lapsiin sitoutunut. Nuo ominaisuudet nousivat pinnalla näkyväksi vasta exäni isän kuoltua. No, ainoa tuolloin alaikäinen lapsi meni äidille. Hänhän on taustoiltaa parempi vanhempi kuin asiantillan tunnistava ja etäisyyttä hakeva. Läheltä ei voi tuollaista ihmistä parantaa.

    X2:n kommentti äidin haluun/mahdollisuuksiin tuhota isän ja lapsien suhde yhdyn täysin. Vielä sairaissa tapauksissa tuo oman lisävivahteensa: henkisesti sairas äiti on parempi koti lapsille kuin eroa hakenut isä. Lisäksi sairaanloisesti lapsensa itseensä sitonut äiti rinnastuttaa eron itseensä myös eroon lapsiinsa.

    Murheellista mutta hyväksyttyä

  9. Andrew ,Japanista
    25.11.2009 at 17:23

    Olen lapsettomuus ja ei tapaamisoikeus Japanista 5 vuotta pitkään minulla haikailla lapset S.O.S Olen Engantilainen mutta yritän oppia suomeksi valmistamaan muuttaa maasta Soomeen

    Maasi on hyvin kaunis minulla on 2 lasta ja ainoero

  10. Isä
    13.03.2010 at 23:50

    Isäx2
    samoilla mennään.
    Äiti ei halunnut antaa tarpeeksi tapaamisoikeuksia, sovittiin jo suullisesti sossussa yhteishuollosta, joka toisesta viikonlopusta
    ja kesäajan tapaamisista. Olisin halunnut 1 arkitapaamisen/ viikko
    ja arki- ja juhlapyhien jakamista edes jotenkin – lapset halusivat
    asua yhtä paljon molemmilla vanhemmilla.

    Äiti käänsi takkinsa ja lähti hakemaan yksinhuoltoa ja valvottuja tapaamisia. sossu ei muistanut mitään, rikkoi sosiaaliasetusta,
    lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, elatusavun laskentaperusteita ja kieltäytyi keskusteluista. Sossu suositti
    äidille yksinhuoltoa koska äiti ei luota isään ja lyhyitä päivä-
    tapaamisia lapsille koska äiti ei luota isään, lasten ja isän
    suhteessa ei huomautettavaa, lasten ja isän suhde läheinen ja
    lämmin.

    Lopputulos… äidille yksinhuolto ja lapsille tapaamisoikeuksia
    12h/ kk, ei perusteita, käräjä, hovi, Korkein oikeus käyty, ei
    saanut lain edellyttämää käsittelyä hovista. Sittemmin tapaamiset
    oli pakko lopettaa äidin manibuloidessa lapsia jatkuvasti isää
    vastaan tehden lasten elämästä ja tapaamisista yhtä helvettiä.

    Näin Raisiossa, oikeusvaltio?

    Rakastava Isä x 2 lasta

  11. viranomaistoiminta
    27.09.2010 at 12:30

    Viranomaisten toiminta ei aina ole hyvien virkamiestapojen mukaista.
    Onko kokemuksia ero isillä tästä toiminnasta?

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/9357706

  12. pävö
    27.11.2011 at 15:28

    Olen mummi lapsen lapseni isän äiti ja ihmettelöen kun isä ei saa tavata lastaan eli puhelimeen sähköpostiin ei vaan vastata.Silloin kun tapaamiset jotenkin sujuivat laspsi haettiin jo la pois vaikka olivat sopåineet jokatoinen viikonloppu.Minua surettaa se kun lapsi viihtyi tiukasti isänsä kainalossa ja kun äitinsä tuli hakemaan lapsi juoksi isän syliin,en silti väitä netteikö lapsi olisi äidistäänkin pitänyt mutta hän näki liian harvoin isää. Joulut pääsiäiset sai äiti eikö niitä voisi jakaa minäkään en saa lasta tavata en tiedä miksi.Äidillä on uusi mies ja uusi lapsi lapsenlapseni on ainoa tällähetkellä. Itse olisin toivonut bvoivani jakaa erossa huoltajuuden muttei se tullut kysymykseen lasteni isän juomisen takia.

  13. Käsivä
    01.04.2013 at 19:30

    Tällaisen kirjoitin. Omaa tuntemustani kun jouduin eroon lapsestani (10 kk ) noin kuukausi sitten. Siis tuska on suunnaton,

    Isän ikävä:
    Sinua lapseni kaipaan
    Ottaa syliin
    halata
    pussata
    Kertoa kuinka sinua rakastan

    Vain harvoin sinut tapaan
    Se minun sydäntäni rinnastani raastaa,

    Joka kerta kun sinusta eroan
    Niin sydämeni itkee tuskan kyyneleitä
    Tuskan, syvän tuskan, johon ei löydy lohdutusta
    Ennen kuin sinut taas näen ja syliini sulkea saan

    Alexille

  14. erosta kärsivä
    01.04.2013 at 19:31

    edellisessä piti olla nimi merkki kärsivä 😀

  15. raivokas
    14.07.2013 at 13:30

    Lastenvalvoja ja kasvatus-perheneuvolan psykologi olivat molemmat sitä mieltä, että isän muutettua pois, on ennen kaikkea äidin huolehdittava, että etäisä saa rakentaa omaa elämäänsä. Näiden ammattiauttajien mielestä ei ollut mitenkään tärkeää, että lapsi saisi etukäteen tietää, milloin isä tapaa.
    Käytännössä tällainen on sadistista lasta kohtaan. Hänellä on koko ajan ikävä, eikä voi sanoa, että sitten kun olet nukkunut niin ja niin monta yötä, näet isä. Ikävä ja kaipaus syövät lasta sisältä.

    Ihmettelen syvästi ja olen raivoissani.
    Puuttuuko järki, ymmärrys vai mikä on vikana?

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.