Tutustu kahdeksaan vinkkiin, joilla voit lisätä viehättävyyttäsi.

1. Hymyile enemmän

Hymy saa kasvosi näyttämään paremmilta ja tekee sinusta hempommin lähestyttävän.

2. Ole vapautunut

Kun tunnet olosi hyväksi oman itsesi kanssa, muutkin tuntevat. Unohda vaatimukset ja odotukset – ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet.

3. Usko viehätysvoimaasi

Usko itseesi ja viehätysvoimaasi, niin muutkin uskovat.

4. Lisää seksuaalista itseluottamustasi

Unohda riittämättömyyden ja alemmuuden tunteet. Kykenet mihin vain!

5. Rentouta olemuksesi

Ole rauhassa ja rennosti vartalosi kanssa. “lä vääntelehdi, kääntelehdi, jännitä ja tarkkaile epäkohtiasi.

6. Ole oma itsesi

Kukaan ei halua rakastua rooliin tai epäaitoon ihmiseen, mutta sinuun haluaa!

7. Tiedosta parinvalintakriteerisi

Mieti, millaisia partnereita vedät puoleesi ja millaisiin itse ihastut. Miten he kohtelevat sinua?
Tiedostamalla omat parinvalintakriteerisi, voit valita itsellesi sinua tukevan ja kunnioittavian kumppanin.

8. Sano kohteliaisuuksia

Kohteliaisuudet ilahduttavat ja saavat hyvälle tuulelle. Vastapuoli viihtyy seurasssasi paremmin, jos saa osakseen myönteistä palautetta.

Lähde: Psychologies 5/2007.

Kokeile Suhdesopan viittä Uuden Vuoden lupausta, joilla parannat elämänlaatuasi.

1. Aikaa itselle

Koska onnellisuus lähtee ennen kaikkea meistä itsestämme, on omaan hyvinvointiin erityisen tärkeä panostaa.

Varaa itsellesi pieniä arjen hemmotteluhetkiä, kuten kävelylenkki ystävän kanssa, kahvi ja hyvä kirja, kasvohoito tms. Kun olet itse levännyt ja pirteä, jaksat olla myös iloisempi ja huomioivampi puoliso, vanhempi, ystävä ja työtoveri.

2. Aikaa perheelle

Helposti arkikiireissä perheen yhteinen aika jää vähäiseksi ja täyttyy velvollisuuksista ja suorituksista. Sopikaa perheenä joka viikolle jokin mukava yhteinen tekeminen, joka toteutetaan yhteisenä vapaapäivänä. Tällaista yhdessä puuhastelua voi olla esim. hiihtoretki, luistelu, elokuvailta, askartelu tai leipominen ja ruuanlaitto.

Kun olet itse levännyt, jaksat olla myös iloisempi ja huomioivampi puoliso ja vanhempi

3. Nuku hyvin

Älä jää katsomaan televisiosta huonoja myöhäisillan elokuvia tai sarjoja, vaan anna itsellesi mieluummin kunnon yöunet. Hyvin levänneenä päivä käynnistyy väsynyttä mieltä paremmin ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti arkeesi.

4. Syö hyvin

Jos jouluna tuli herkuteltua oikein olan takaa, huomaat varmaan, ettei ylensyönnistä tule lopulta kuin huono olo. Kun suunnittelet viikon ateriat etukäteen muistaen terveellisen ruuan tuomat edut, voit sallia itsellesi myös pienet herkku- ja hemmotteluhetket ilman huonoa omaatuntoa.

5. Lopeta stressaaminen

Ennen kaikkea unohda turha stresssaaminen ja huolehtiminen. Jokaiselle päivälle riittää omat huolensa eikä kaikkia asioita kannata murehtia viikko kaupalla etukäteen. Koita asettaa huolesi oikeaan mittakaavaan. Entä sitten, jos perheesi turvautuu työkiireiden keskellä valmisruokaan? Entä sitten, jos sinulla on muutama liikakilo? Ole itsellesi armollinen ja muista, että suurin osa arjen huolista ei ole kuolemanvakavia.

Onnellista Uutta Vuotta!

Uuden tutkimustiedon mukaan temperamentilla on vaikutusta yksilön kokemaan stressiin.

Temperamentti vaikuttaa siihen, minkä tilanteen kukin kokee stressaavaksi. Se vaikuttaa myös siihen, miten voimakas kiihtymistila syntyy ja millaisia tunteita ristiriitatilanne herättää.

Temperamentti ohjaa lisäksi ihmisen selviytymiskeinojen valintaa ja sitä kauttaa myös stressin tuomia seuraamuksia.

Vireystilaerot

Temperamentti vaikuttaa intensiteettiin, jolla yksilö kokee erilaiset asiat. Henkilöt, joiden intensiivisyyden taso on korkea, ovat normaalitilanteissakin usein kiihtyneitä, ikään kuin jotakin olisi juuri tapahtumassa.

Temperamenttipiirteistä reaktiivisuus taas kertoo sen, kuinka voimakkaasti ihminen tilanteen kokee. Toiset käyvät pienestäkin asiasta ylikierroksilla, kun matalasti reaktiiviset ottavat hiljempaa ja rauhallisesti.

Eri asiat stressaavat

Toista stressaa tylsyys ja tapahtumattomuus, toista vakavat elämänmuutokset ja kriisit. Ulospäinsuuntautuneet ja matalan sisäisen vireystilan omaavat yksilöt kaipaavat jatkuvasti tapahtumia, ärsykkeitä ja toimintaa. Sisäänpäinkääntyneet ja korkean sisäisen vireystilan omaavat taas kärsivät suuremmasta stressistä isojen, traumaattisten tilanteiden keskellä kuin ulospäinsuuntautuneet.

Toista stressaa tylsyys, toista vakavat elämänmuutokset

Korkean vireystilan omaava henkilö viihtyy enemmän itsekseen ja paikallaan. Matalavireinen taas hakee koko ajan elämyksiä. Kärjistäen tätä voidaan nimittää myös sisäisen “tyhjyyden” täyttämiseksi.

Temperamentti vaikuttaa selviytymiseen

Ulospäinsuuntautuneet, elämyshakuiset ja aktiiviset yksilöt valitsevat selviytymiskeinoikseen usein ongelmaan tarttuvia ja toimintaan suuntautuvia keinoja. Vetäytyvät, eristäytyvät ja hyvin emotionaaliset yksilöt taas valitsevat enemmän tunne-elämään keskittyviä selviytymiskeinoja.

Koska tutkimuksissa on todettu, että ongelmasuuntautuneet keinot ovat tunnesuuntautuneita selviytymiskeinoja tehokkaampia, selivytyvät avoimet ja toimeliaat yksilöt siksi usein kriisistä vetäytyviä ja erakoituvia paremmin.

Avoimilla yksilöillä on sulkeutuneita vähemmän myös stressin tuomia pidempiaikaisia oireita ja seuraamuksia, koska he kykenevät selättämään ristiriitatilanteen nopeammin ja palaamaan stressittömään tilaan.

Lähde: Liisa Keltikangas-Järvinen (2008), Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY. Tilaa kirja!

Selvitä työpaikkasi lukkiutuneet tilanteet ja opi parantamaan parisuhteesi vuorovaikutusta.

Psykologi Tony Dunderfeltin mukaan 80 prosenttia ihmisten välisistä ristiriidoista olisi vältettävissä seuraavien seitsemän hyviin henkilökemioihin johtavan avaimen avulla.

1. Konkreettiset havainnot

– kyky havainnoida selkeästi, mitä on todella tapahtunut

2. Tilan antaminen toisen kokemukselle

– kiinnostus toisen osapuolen kokemukseen

3. Oman näkemyksen reilu sanominen

– itsensä arvostaminen ja oikeanlainen jämäkkyys itselle tärkeiden asioiden esiin tuonnissa

4. Rakentavat sanat ja ilmaisu

– positiiviset huomiot, kannustukset ja kehut

5. Yhteiset tavoitteet

– keskustelulle asetetut konkreettiset päämäärät

6. Sisäinen rauha

– sisäinen luottamus ratkaisujen löytymiseen

7. Anteeksiantaminen

– anteeksiantaminen, ettei suhteeseen jäisi avoinna olevia haavoja

Lähde: Tony Dunderfelt (2002), Seitsemän avainta hyviin henkilökemioihin. Iloa ihmissuhteista. Dialogia Oy.

Saavuttaakseen unelmansa täytyy hyväksyä oman elämän lähtökohdat.

Unelmat ja arki eivät ole vastakohtia, vaan unelmilla luodaan tietä toisenlaiseen arkeen. Suurimmalla osalla ihmisistä on jokin unelma, jonka he toivoisivat muiden kuulevan ja ymmärtävän.

Unelman toteuttamisessa on kyse siitä, miten ihminen kykenee omilla valinnoillaan muuttaman olosuhteitaan ja raivaamaan tietä omanlaiselleen elämälle.

Vastuun ottaminen taas tarkoittaa kykyä tehdä, joskus vaikeitakin, omaa elämää koskevia päätöksiä.

Hyväksy olosuhteet

Jokaisen ihmisen elämässä on asioita, joita hän ei ole voinut itse valita. Ihmisen elämässä on siis tietyt olosuhteet, jotka on vain hyväksyttävä. Ihminen syntyy tiettyyn perheeseen ja hänellä on ne perintötekijät, jotka hän on vanhemmiltaan sattunut saamaan. Kenenkään kohdalla lapsuus ja sen olosuhteet eivät ole omaa valintaa. Olosuhteita ja tilannetekijöitä ovat myös esimerkiksi tapahtumat ja vaikutukset ihmisen elämässä, jotka tulevat eteen yllättäen tai kutsumatta (asiat, jotka eivät ole ihmisen omia valintoja). Vähitellen elämän olosuhteet ja ihmisen omat valinnat alkavat käydä vuoropuhelua toistensa kanssa; valinta seuraa toistaan ja muuttuvat olosuhteet tarjoavat haasteita ja mahdollisuuksia.

Kaikki katuvat joskus

Aikuisen ihmisen elämä on täynnä jokapäiväisiä valintoja. Jokainen tekee myös sellaisia päätöksiä, joita hän katuu myöhemmin. Ihmisen oma suhtautuminen elämään voi olla avain siihen, millaiseksi elämä tulevaisuudessa muodostuu. Synkistely ei vie asioita eteenpäin, kun taas positiivinen asenne saattaa muuttaa monen asian kulkua olennaisesti – se, mihin ihminen keskittyy, lisääntyy.

Se, mihin ihminen keskittyy, lisääntyy

Saavuttaakseen unelmansa ihmisen täytyy hyväksyä oman elämänsä lähtökohdat sekä otettava vastuu omista tunteistaan, arvoistaan ja asenteistaan, nykyhetkestä sekä elämänvalinnoista ja niihin suhtautumisesta. Lisäksi ihmisen täytyy kantaa vastuunsa läheisistään, omista unelmistaan, tulevaisuudestaan ja elämästä sekä omasta motivaatiostaan.

Ulkoiset tapahtumat eivät ole tunteidemme aiheuttajia sillä ne syntyvät ihmisessä itsessään erilaisten kokemusten pohjalta. Tunteet ovat omiamme ja jokainen valitsee itse reagointitapansa kussakin tilanteessa. Yksi elämän vaikeimmista asioista on se, että olemme itse omien tunteidemme omistajia, ei kukaan muu. Emme aina voi valita tunnettamme, mutta reagointitapansa voi jokainen itse valita.

Unelmat nousevat arvoista

Toteuttaakseen unelmiaan, ihminen tarvitsee ymmärryksen siitä, mitkä arvot ohjaavat hänen elämäänsä. Joskus ihmisen toimintaa ohjaavat ristiriitaiset arvot. Useimmat ihmisen valinnat pohjautuvat johonkin tiettyyn arvoon. Ihminen ei voi muuttaa menneisyyttään, mutta nykyhetkessä yksilön on mahdollista valita oma suhtautumistapansa menneeseen.

Läheisemme ovat aina mukana unelmissamme:he estävät, hidastavat tai tukevat niitä

Elämä on tässä ja nyt. Unelmat voivat auttaa kestämään ankeaa nykyhetkeä, mutta jokaisella on nykyhetkessään sellaisia asioita, joista ei haluaisi luopua missään olosuhteissa. Unelman tavoittelemisen esteenä on usein asioita, jotka ovat meissä itsessämme ja niihin asioihin voimme yleensä vaikuttaa.

Ihminen ei ole vastuussa niistä tunteista, mitä hän aiheuttaa läheisissään. Jokaisen tulee kuitenkin unelmaa tavoitellessaan ottaa läheisten näkökulma huomioon. Läheisemme ovat aina mukana unelmissamme: he estävät, hidastavat tai tukevat niitä.

Rohkeus ratkaisee

Unelmien tavoittelussa on kyse rohkeudesta. Rohkeutta on tehdä itselleen tärkeitä asioita omasta pelostaan huolimatta. Pelkoa kuulu olla elämässämme. Se suojelee ja estää meitä toimimasta. Terve pelko on paikallaan, mutta joskus se muuttuu koko elämää rajoittavaksi ja silloin on tarpeen käsitellä niitä.

Kaikissa tavoittelemisen arvoisissa asioissa ihmisen on tehtävä oma osuutensa, tavalla tai toisella. Joskus tavoite toteutuu, joskus ei. Täytyy vain oppia hyväksymään, että ellei tavoite toteudu nyt, sen aika voi olla myöhemmin.

Toisaalta joskus täytyy luopua unelmastaan ja on uskottava, että jotain muuta on tulossa tilalle. Unelmien toteuttaminen merkitsee vastuun ottamista ja oman osuuden tekemistä sen eteen.

Lähde: Marja Leena Toukonen (2008). Unelmatyöskentely. PS-kustannus. Tilaa kirja!

Miehillä ja naisilla on erilainen tapa suhtautua vastoinkäymisiin. Miten surutavat eroavat toisistaan?

Tutkimusten mukaan sukupuolella on merkitystä siihen, miten ihminen reagoi taumaattisiin tapahtumiin ja kuinka hän kykenee käsittelemään traumaattisia kokemuksia.

Tyypillisesti naiset reagoivat kriisitilanteeseen voimakkaammin kuin miehet, mutta pitkällä tähtäimellä naiset pystyvät käsittelemään traumaattisia kokemuksia miehiä paremmin. Miehillä on havaittu olevan pitkään jatkuvia psyykkisiä ongelmia naisia enemmän.

Maskuliininen ja feminiininen suru

Kriisipsykologi Soili Poijula on jakanut ihmisten surukäyttäytymisen feminiiniseen ja maskuliiniseen suruun. Periaatteessan näitä voi esiintyä kummallakin sukupuolen edustajalla ja yhtäaikaisestikin, mutta on yleisempää, että feminiiniset surutavat yhdistyvät naisiin ja maskuliiniset miehiin.

Maskuliinisen ja feminiininen surun on todettu eroavan toisistaan ainakin kolmessa suhteessa. Ensinnäkin eroja löytyy tunteiden säätelyssä. Miehet ilmaisevat tunnetilojaan ja puhuvat tunteistaan huomattavasti rajoittuneemmin verrattuna naisiin. Maskuliiniset surijat tuntevat tunteita näyttämättä niitä ulospäin.

Maskuliiniset surijat tuntevat tunteita näyttämättä niitä ulospäin

Toinen ero löytyy ajattelun käytöstä selviytymiskeinona. Miehet valitsevat useammin päämääräsuuntautuneen ja ongelmanratkaisuun pyrkivän käyttäytymisen tunteiden ilmaisun sijaan. Naiset puolestaan ilmaisevat suruaan ja ahdistustaan usein vahvoin reaktioin.

Kolmas ero on toiminnassa. Miehet purkavat menetyksen aiheuttaman surun useammin toimintaan. Miehet keskittyvät tekemään mieluummin jotakin itsekseen tai ryhmässä kuin pohtimaan suruaan. Naiset puolestaan hakevat usein tukea sosiaalisista verkostoistaan ja läheisille puhumisesta.

Miesten ja naisten eri selviytymistavat

Suremistapa vaikuttaa myös selviytymisstrategioiden valintaan. Feminiinisten surijoiden strategioihin kuuluu monesti sosiaalisen tuen hakeminen, ajan antaminen tuskan täydelle kokemiselle, tunteiden avoin ilmaiseminen ja velvollisuuksien rajoittaminen.

Maskuliinisten surijoiden strategioita taas voivat olla ajatusten ja tunteiden eristäminen pois mielestä velvollisuuksien hoitamiseksi, ruumiillinen liikunta, huumori, seuran etsiminen ja yksinäisyyteen vetäytyminen.

Lähde: Soili Poijula (2005), Surutyö. Kirjapaja. Tilaa kirja!

Bulimikko taistelee kahden minän välillä: halunsa tukahduttavan ja ylitsevuotavia tarpeita asettavan vaatijan.

Bulimia on hieman anoreksiaa yleisempi ja yksi tavallisimmista nuorten naisten mielenterveyshäiriöistä. Siihen sairastuu noin 1 % nuorista naisista.

Nykykäsityksen mukaan bulimia syntyy perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Sairastumisen riskitekijöinä ovat täydellisyyteen pyrkivä persoonallisuus ja heikko itsetunto; nämä yhdistettynä vaikeisiin elämänolosuhteisiin voivat aiheuttaa stressitilanteen, joka laukaisee bulimian.

Anoreksiasta bulimiaan

Bulimiaan sairastuneita kuvataan impulsiivisiksi ja huomionhakuisiksi, minkä lisäksi heidän lähiomaisillaan saattaa olla taipumusta ylipainoisuuteen. Bulimia alkaa tavallisimmin nuoruusiässä (15–24 vuoden iässä) ja se nähdään usein vain nuorten naisten ongelmana, mutta bulimian vuoksi hoitoon hakeutuneista 10 % on miehiä.

Bulimiaa sairastava on usein sairastanut aikaisemmin anoreksiaa, ja bulimia alkaa monesti laihdutusyrityksen jälkeen. Bulimiaan sairastunut syö nopeasti ja kontrolloimattomasti isoja määriä ruokaa. Ruoan ahmimisesta seuraa syyllisyyden ja häpeän tunteita, jotka johtavat oksentamiseen. Bulimikolla tästä kehittyy hiljalleen pakonomainen toimintapa. Bulimiaa sairastava on riippuvainen syömisen suhteen, ja syöminen on keino, jonka avulla voi käsitellä monia vaikeita tunteita.

Bulimiaan liittyviä tuntomerkkejä

• suurien ruokamäärien ahmiminen, ja sen jälkeen usein ruoan oksentaminen
• voimakas lihavuuden ja lihomisen pelko
• voimakkaat syyllisyyden ja häpeän tunteet
• suhteellisen normaali paino
• epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset

Bulimian avainsanat ovat tarpeet ja niiden hallitseminen. Bulimikko vuorottelee kahden minänsä välillä; toinen pystyy tukahduttamaan tarpeensa ja halunsa – toinen taas on täynnä ylitsevuotavia tarpeita ja haluja. Bulimiaa sairastava yleensä tunnistaa tarvitsevansa apua, mutta hän katuu heti apua pyydettyään.

Bulimikko ei tunnista tarpeitaan

Bulimikon suurin pulma on ahmiminen, mutta sen lisäksi pinnalla on kaksi muutakin ongelmaa: tunteiden virheellinen tulkitseminen sekä ajattelu, jonka mukaan hänellä saisi olla lainkaan tarpeita eikä tunteita. Bulimiaa sairastava ei tunnista omia tunteitaan ja hän saattaa pitää kaikkia tunteitaan nälkänä, jota vastaan hän kamppailee ja yleensä ennen pitkää myös häviää tuon kamppailun, jonka seurauksena hän syö taas ylettömän suuria määriä ruokaa.

Bulimiaa sairastavista vain pieni osa hakeutuu hoitoon

Bulimiaa sairastavista vain pieni osa hakeutuu hoitoon, ja sairauden kulku onkin yleensä pitkäaikainen. Bulimikoilla sairaus on usein kestänyt vuosia ennen hoitoon hakeutumista. Noin 80 prosenttia kärsii samanaikaisesti myös jostakin muusta mielenterveyshäiriöstä. Usein bulimiaa sairastavilla on myös perheongelmia sekä muita syömiseen liittyviä häiriöitä.

Bulimiaa sairastava on usein anorektikkoa motivoituneempi hoitoon, vaikka bulimia koetaan useimmiten hävettävänä ja sitä salaillaan. Muut samanaikaiset sairaudet, esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko tai päihteidenkäyttö ovat monesti vaikeampi ongelma kuin varsinainen ahmimishäiriö.

Lohdun ja ymmärretyksi tulon kaipuu

Bulimiaan sairastuneen mieli on täynnä ahdistavia pelkoja ja hän saattaa jopa olla äärimmäisen väsynyt jatkuvaan suorittamiseen. Bulimikko haluaisi ymmärrystä ja lohdutusta, mutta hän käyttäytyy tavalla joka vain vieraannuttaa hänet läheisistään. Ristiriidat täyttävät hänen mielensä ja ainoa mikä tuo järjestystä ja helpotusta mielen sisäiseen kaaokseen on ahmiminen ja oksentaminen.

Bulimia ei aina näy ulospäin

Bulimia ei kaikissa sairauden vaiheissa näy ulospäin. Ahmimishäiriö sijaitsee ensisijaisesti ihmisen mielessä, ajattelussa ja tunteissa. Jokainen, jonka ajattelu on syömishäiriöinen, tarvitsee apua fyysisestä koostaan riippumatta.

Bulimiasta toipuminen kestää vuosia. Hoidon aikana tulee eteen vaikeita tilanteita ja takapakkejakin – ensimmäinen askel on kuitenkin oman sairautensa tunnistaminen sekä avun vastaanottaminen. Niistä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Lähteet:

Syömishäiriöliiton Internetsivut. www.syomishairioliitto.fi

Bul-An r.f. –yhdistyksen Internetsivut. http://bulan.2struct.com/new

Antti Heikkilä (2005). Riippuvuus. Valheiden verkko. Rasalas-Kustannus. Tilaa kirja!

Eeva Riihonen (1990). Syömishäiriöitä. Kirjapaja.

Julia Buckroyd (1996). Anoreksia & bulimia. Kirjayhtymä.

Anna Keski-Rahkonen, Hans Wijbrand Hoek ja Janet Treasure (2001). Näkökulmia anoreksian ja bulimian esiintyvyyteen ja riskitekijöihin. Artikkeli. Duodecim. www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D92219.htm

Ulla Lepola, Hannu Koponen, Esa Leinonen, Matti Joukamaa, Matti Isohanni & Panu Hakola (2002). Psykiatria. WSOY. Tilaa kirja!

Milloin ihmisen voi sanoa toipuneen kriisistä? Tutustu neljän kohdan määritelmään.

Yksilön kriisistä selviytymiselle on olemassa useita eri määritelmiä.

Moni tutkija on kuitenkin samoilla linjoilla sosiologian emeritusprofessori Robert Weissin kanssa, joka on laatinut vaikeasta elämänkriisistä toipumiselle neljä kriteeriä.

Näitä kriteereitä voidaan pitää myös yleisesti ottaen ihmisen psyykkistä hyvinvointia kuvaavina.

Yksilö on toipunut kriisistä, kun hän on

• toiveikas nykyhetken ja tulevaisuuden suhteen
• kyvykäs tuntemaan mielihyvää
• vapaa erityisen häiritsevistä ajatuksista ja tunteista
• kyvykäs säilyttämään läheisiä, emotionaalisesti merkittäviä ihmissuhteita.

Uskottomuudesta selviytyminen

Jos yksilö on kohdannut parisuhteessaan esimerkiksi uskottomuutta, voi petetyn sanoa selviytyneen määritelmän mukaan uskottomuuskriisistä hyvin, kun hän näkee elämänlaatunsa hyvänä, elää arkeaan tasapainoisesti eikä menneisyys ole enää ahdistavasti läsnä hänen ajatuksissaan.

Kriisistä toipuneella petetyllä on tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia, ja hän kykenee solmimaan läheisiä ja tärkeitä ihmissuhteita.

Se, miten nopeasti ihminen toipuu kohtaamastaan kriisistä, riippuu aina yksilöstä ja elämäntilanteesta.

Lähde: Maria Buchert, Kari Kiianmaa & Tellervo Uljas, Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Minerva Kustannus Oy. Tilaa kirja!

]]> http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/oletko-selviytynyt-kriisista/feed/ 0 http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/kateus-naivettaa-ihmissuhteet/ http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/kateus-naivettaa-ihmissuhteet/#comments Fri, 29 Jul 2011 04:00:10 +0000 Suhdesoppa http://www.suhdesoppa.fi/?p=338

Kateellinen karkottaa helposti luotaan toiset ihmiset aliarvioivalla ja omaa egoa pönkittävällä käytöksellään.

Kateutta syntyy, kun ihminen keskittyy seuraamaan toisten elämää ja vertaamaan itseään heihin. Asiat, jotka toisella näyttävät olevan paremmin kuin itsellä synnyttävät kateutta. Toiselle tapahtuvat huonot ja ikävät eivät sitä aiheuta. Päinvastoin ne voivat tuottaa kateelliselle jopa tyydytystä.

Kateutta voi tuntea muun muassa läheisen menestyksestä, lahjakkuudesta, edustavuudesta, ihmissuhteista ja sosiaalisesta menestyksestä. Kateudelle riittää kasvualustaa, sillä aina löytyy ihminen, jolla on asiat itseä paremmin.

Tuhoava kateus

Kateus on tuhoava, häpeää ja vihaa sisältävä tunne. Kateellinen pyrkii parantamaan omia asemiaan toisten kustannuksella. Hän ilkeilee ja piikittelee ihmisiä, joita kohtaan kokee alemuutta ja kateutta. Kanssaihmisten voi olla joskus vaikea tunnistaa tätä kiusantekoa kateudeksi.

Kadehtiminen saa alkunsa omasta riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta

Kateellisen on usein vaikea tunnistaa ja hyväksyä itsessään olevaa kateutta. Se puetaan helpommin leveilyn ja ylpeilyn muotoon. Tällainen käytös ei ole merkki hyvästä itsetunnosta, vaan se paljastaa enemminkin kerskailijan alemmuuden tunteen. Itsensä esille tuominen toisten kustannuksella kielii kateuteen kätketystä häpeän tunteesta.

Kateus piilotetaan

Kateellisuus, toisten aliarvioiminen, väheksyntä ja halveksunta liittyvät yleensä tunnistamattomaan häpeään. Kadehtiminen saa alkunsa omasta riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta.

Omaa kateutta on vaikea myöntää ääneen toiselle. Sen tehdessään ihminen paljastaa oman huonomuutensa ja häpeän tunteensa. Siksi kateus on helpompi kieltää ja verhota pröystäilevään tai ilkeään käytökseen. Tällä taas on ikäviä seurauksia ihmissuhteille. Terveen ihmissuhteen perusta löytyy tasapainoisesta suhtautumisesta itseen. Kateus katoaa, kun katseen kääntää toisten elämien sijaan omaan elämäntilanteeseen ja miettii, mikä siinä on hyvää ja mitä itse voisi tehdä oman onnellisuuteensa ja tyytyväisyytensä eteen.

Lähde: Ben Malinen (2003). Häpeän monet kasvot. Kirjapaja. Tilaa kirja!

]]> http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/kateus-naivettaa-ihmissuhteet/feed/ 0 http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/mista-onni-tulee/ http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/mista-onni-tulee/#comments Sat, 23 Jul 2011 16:00:55 +0000 Suhdesoppa http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/mista-onni-tulee/

Mistä onni koostuu? Tutkimus kertoo suomalaisten suurimmat onnen lähteet.

Suomalaisista jopa 80 prosenttia kokee elämänsä vähintään melko onnelliseksi, kertoo EVA:n kansallinen arvo- ja asennetutkimus. Käsitys suomalaisista kateellisena ja tyytymättömänä kansana joutaa siis romukoppaan. Suomalaisista vain 14 prosenttia kokee, ettei ole kovin tai lainkaan onnellinen.

Perhe on ykkönen

Kysyttäessä, mitkä elämän osa-alueet tuovat ihmisille eniten onnea, ehdottomaksi ykköseksi nousi hyvä perhe-elämä. Suomalaisista peräti 96 prosenttia piti perhe-elämän ihmissuhteita tärkeänä onnellisuuteen vaikuttavana tekijänä (83:lle prosentille perhe oli erittäin tärkeä ja 13:lle prosentille tärkeä onnellisuutta lisäävä tekijä).

Heti perheen jälkeen tärkeysjärjestyksessä tuli hyvä terveys, jonka asetti erittäin tärkeälle sijalle 77 prosenttia ja tärkeälle sijalle 19 prosenttia vastaajista. Kolmanneksi tärkeimmäksi nousivat hyvät ystävyys- ja ihmissuhteet yleensä, joita 55 prosenttia piti erittäin tärkeänä ja tärkeänä 35 prosenttia.

Status ei tärkeä

Korkea yhteiskunnallinen asema ja varakkuus sen sijaan olivat vain muutamalle prosentille erittäin tärkeitä asioita. Puolet suomalaisista arvioi ne ei kovin tärkeiksi tai ei lainkaan tärkeiksi asioiksi.

Varakkuus oli vain muutamalle prosentille erittäin tärkeä asia

Tutkimuksen mukaan rahan ei arvioitu tuovan elämään onnea, mutta turvattua perutoimeentuloa pidettiin kuitenkin tärkeänä. Sen nimesi erittäin tärkeäksi 43 prosenttia ja melko tärkeäksi 41 prosenttia suomalaisista.

Eniten onneen vaikuttavat tekijät

1. Hyvä perhe-elämä
2. Hyvä terveys
3. Hyvät ystävyys- ja ihmissuhteet
4. Kokemus rakkaudesta
5. Turvattu perustoimeentulo

Lähde: Kai Torvi & Pentti Kiljunen, Onnellisuuden vaikea yhtälö. EVA:n kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005.

]]> http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/mista-onni-tulee/feed/ 0