Mistä erottaa sairaalloisen ja terveen mustasukkaisuuden?

Suurimpaan osaan parisuhteista kuuluu tietynlaista mustasukkaisuutta. Pieni mustasukkaisuus voi joskus jopa piristää suhdetta ja muistuttaa mukavalla tavalla puolison merkityksestä.

Mutta kun mustasukkaisuus alkaa tuntua ahdistavalta ja elämää hallitsevalta, ollaan siirrytty sairaalloisen mustasukkaisuuden puolelle. Silloin mustasukkaisuus ei ole pienissä hetkissä käväisevä tunne, vaan jatkuvaa sisällä vellovaa pahaa oloa ja kahlitsevuutta. Sairaalloisesti mustasukkainen kumppani vahtii ja rajoittaa kumppaninsa elämää. Suhdetta hallitsevat hajottavat ja repivät tunteet.

Pako hiljaisuuteen

Sairaalloisesti mustasukkaisen puoliso alkaa usein vetäytyä ja muuttuu hiljaiseksi. Hän ei uskalla kertoa kumppanilleen asioista, sillä pelkää puolison reaktioita. Puhumattomuus puolestaan lisää epävarmuuden tunnetta ja ruokkii mustasukkaisen mustaa mieltä.

Mustasukkaisuuteen kietoutunut parisuhde voi olla niin tulehtunut, että parin vuorovaikutus on täysin kontrolloitua ja äärimmäisen varovaista. Suhteessa kumpikaan ei voi olla rennosti oma itsensä. Parisuhde tuntuu raskaalta ja kuluttavalta, vaikka sen kuuluisi antaa voimia ja iloa elämään.

Irti mustasukkaisuudesta

Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kärsivän parisuhteen parantaminen on haasteellista, mutta mahdollista. Ennen kaikkea se tarkoittaa mustasukkaisen puolison itsetunnon parantamista ja kontrolloinnin ja vallanhalun hillitsemistä.

Parisuhteen toimivuuden kannalta olisi hyvä pyrkiä ajatukseen “luotan puolisooni niin kauan kuin toisin todistetaan”. Luottaminen ei aina ole helppoa, mutta jatkuva kyttääminen ja seuraaminen eivät pidemmän päälle kanna myöskään hedelmää.

Osa mustasukkaisista tarvitsee ammattiapua, jotta voi löytää uuden tavan kohdata kumppaninsa. Mustasukkaisuuden takaa löytyy usein monia selvittämättömiä ongelmia, jotka heijastuvat paitsi omaan elämään myös parisuhteeseen. Joskus selvitystyö voi vaatia totaalista alusta aloittamista, mutta parhaimmillaan se voi tuoda suhteeseen mukanaan kokonaisvaltaisen muutoksen parempaan.

Jos kärsit itse mustasukkaisuudesta

• Katso elämääsi ulkopuolisen silmin. Miltä se näyttää? Miten neuvoisit ystävääsi, jos hän olisi kaltaisessasi tilanteessa?
• Hae itsellesi pikaisesti apua.

Jos kumppanisi on sairaalloisen mustasukkainen

• Mieti rehellisesti elämääsi.
• Ota aikaa ja tilaa itsellesi. Sinulla on siihen oikeus.
• Hae tilanteeseesi pian apua.

Lähde: Raisa Cacciatore, Sanna Heinonen, Essi Juvakka & Minna Oulasmaa (2006). Pysytään yhdessä. Väestöliitto. Otava.

Tunnista toimivan rakkaussuhteen yhdeksän kulmakiveä.

1. Varmuus ja vakaa perusta

Jokaisella on oikeus tuntea itsensä loukkaamattomaksi.

Jokaisella on oikeus myös sellaiseen hyvään oloon, joka luo turvallisuutta.

Turvallisessa parisuhteessa on paljon läheisyyttä.

2. Ennustettavuus ja samanlaiset arvot

Kumppaneiden täytyy tuntea toistensa arvomaailma. Arvot merkitsevät päämääriä, sitä mikä on itselle oikein ja tärkeää. Rakkaussuhteen tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi toisen kunnioittaminen, avoimuus sekä halu kohdella toista hyvin.

3. Avoin ja suora kommunikaatio

Hyvä kommunikointi edellyttää turvallisuutta ja kommunikaatiossa vahvistamme toinen toistemme itsetuntoa. Huono kommunikaatio on usein syynä siihen, että suhde ei toimi.

4. Yhteinen vastuu suhteesta

Terveessä parisuhteessa kummankin hyvinvointi on tärkeää molemmille; kumpikaan ei ole yksin vastuussa suhteessa vaan vastuu jaetaan tasan.

5. Molempien tarpeet tärkeitä

Terve parisuhde on rakkaussuhteen lisäksi ystävyyttä

Kummallakin parisuhteen osapuolella tulee olla lupa ja mahdollisuus tuoda julki tahtonsa ja tarpeensa. Kahden ihmisen tarpeet eivät aina ole yhteneväisiä, joten parisuhteen tarpeiden kentällä tulee toisinaan yhteentörmäyksiä. Tärkeintä on, että parisuhteessa voi sanoa vapaasti ”minä haluan” tai ”minä en halua”.

6. Seksi on molemminpuolista nautintoa

Seksi kuuluu terveen rakkaussuhteen ytimeen ja siinä voi olla ylä- ja alamäkiä. Seksissä ei ole kysymys suorituksesta, vaan se on kahden ihmisen yhteistä toimintaa.

7. Hyväksyntä ja arvostus

Kumpikin parisuhteen osapuoli kykenee joustamaan ja muokkautumaan toisen tarpeisiin luopumatta kuitenkaan itsestään ja omista tarpeistaan. Tärkeintä on hyväksyä, että parisuhteessa on kaksi erilaista henkilöä erilaisine tahtoineen, tarpeineen ja kokemusmaailmoineen.

8. Vapaus ja oma kehitys

Molemmilla kumppaneilla pitää voida olla seuraelämää sekä yhdessä että erikseen; toiselle voi suoda vapautta ja nauttia omasta vapaudesta, yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti.

9. Todellinen ystävyys

Terve parisuhde on rakkaussuhteen lisäksi ystävyyttä, vaikkei sitä voikaan verrata muihin ystävyyssuhteisiin.

Lähde: Eva Rusz (2007). Oikea kumppani – löydä parisuhteen mahdollisuudet. Minerva.

Toimittaja osallistui miehensä kanssa parisuhdekurssille ja kertoo, oliko siitä oikeasti hyötyä.

Osallistuimme mieheni kanssa nuorille pareille suunnatulle Virtaa välillämme -parisuhdekurssille vuonna 2007. Idea kurssille lähtemisestä oli minun, mutta osallistumispäätöksen teimme yhdessä. Halusimme mennä parisuhdekurssille avioliiton alkuvaiheilla vahvistaaksemme suhdetta jo siinä vaiheessa, kun eteen ei ole tullut vielä ylitsepääsemättömän isoilta tuntuvia ongelmia.

Luottamuksellista ja vapaaehtoista

Kurssi sisälsi kuusi kokoontumiskertaa viikon välein ja tapaamisissa pohdittiin parisuhteeseen liittyviä teemoja. Kurssilla oli selvät ja yhdessä vahvistetut pelisäännöt: luottamuksellisuus, vapaaehtoisuus, rajojen kunnioittaminen, moittimiskielto, lupa olla eri mieltä sekä lupa pitää hauskaa. Tapaamiset alkoivat aina aiheeseen liittyvällä alustuksella, jonka jälkeen teemaa pohdittiin tehtävien avulla yleensä aluksi yksin ja sitten kumppanin kanssa. Tapaamisten lopuksi keskustelua ja ajatusten vaihtoa jatkettiin yhdessä muiden ryhmäläisten kanssa.

Tunteista ja tarpeista

Ensimmäisen kerran alustuksessa käsiteltiin tunteiden tunnistamista ja ilmaisua. Tehtäväosiossa puhuimme mieheni kanssa myönteisistä ja kielteisistä tunteista sekä niistä puhumisen helppoudesta tai vaikeudesta. Pienryhmissä tunneasioita käsiteltiin keskustellen arjessa esiin nousevista tunteista (sekä positiivisista että negatiivisista). Minulle tunteista puhuminen on aina ollut luontaista ja helppoa, mutta oli hienoa huomata, kuinka avoimesti mieheni kertoi omista tunteistaan ryhmäkeskustelussa.

Rakastumisesta ja rakkaudesta

Määrittelimme suhteen kymmenen tärkeintä hetkeä ja kirjasimme ne paperilapuille

Toisen kerran alustuksessa käsiteltiin rakastumista ja suhteen muuttumista rakastumisesta rakkauteen. Tehtäväosiossa teimme mieheni kanssa suhteen aikajanan. Aluksi me molemmat määrittelimme suhteen kymmenen tärkeintä hetkeä sekä niihin liittyviä tunteita ja kirjasimme ne paperilapuille. Tämän jälkeen kävimme keskustellen läpi tärkeinä kokemamme tapahtumat, ja lopuksi asettelimme hetket oikeisiin kohtiin aikajanalle. Osa tärkeistä hetkistä oli samoja, mutta osa täysin eri tilanteita. Aikajanaa katsellessa huomasin, kuinka paljon kuuden vuoden aikana oli tapahtunut; aikaan mahtui monenlaisia etappeja, joiden merkitys valkeni vasta jälkeenpäin suhteen tärkeimpiä hetkiä määritellessä.

Suuttumuksesta ja ristiriitojen ratkaisemisesta

Kolmannen kerran alustuksessa käsiteltiin ristiriitojen luonnollisuutta, molempien oikeutta tulla kuulluksi, suuttumuksen hillitsemistä sekä omista tunteista kertomista minä-muodossa, jolloin ei tule puhuneeksi omista tunteistaan toista syyttävällä asenteella. Tehtäväosiossa käytiin läpi sekä minun että mieheni ominaiset tavat käsitellä ristiriitoja ja sen jälkeen keksimme vaihtoehtoisia tapoja toimia ristiriitatilanteissa.

Joissain perheissä saatetaan asiat unohtaa ja jättää puhumatta, joka taas voidaan tulkita asian unohtamiseksi ja anteeksiantamiseksi – mutta minulle on tärkeää, että meidän perheessämme asiat sanotaan ääneen, jolloin ne voidaan aidosti pyytää ja antaa anteeksi, minkä jälkeen elämää voidaan jatkaa eteenpäin niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Intohimosta, seksuaalisuudesta sekä hellyydestä

Neljännen kerran alustuksessa käsiteltiin hellyyden lajeja, intohimoa, seksuaalisuuden muotoja, seksuaalisuuden läheisyyden hoitamista sekä omasta seksuaalisuudesta puhumisen tärkeyttä yhdessä kumppanin kanssa. Tehtäväosiossa teimme parina yhteisen maalauksen sormiväreillä, väärän käden etusormella maalaten. Aiheena oli hyvä seksuaalinen läheisyyden hetki. Maalauksen valmistuttua keskustelimme rakkauselämämme kehittämistä vaativista osa-alueista sekä maalauksen ja sen aiheen synnyttämistä tunteista ja ajatuksista.

Arkirakkaudesta

Arkirakkaus-teema käsitteli arjen rutiineja ja niiden merkitystä. Lisäksi aiheena oli pienten huomionosoitusten merkitys suhteen vahvistajana sekä parisuhteelle annettu aika, jota ei korvaa mikään. Lisäksi teemassa käsiteltiin myös toisen erilaisuuden hyväksymisen tärkeyttä sekä omien kehityshaasteiden tunnistamista ja molempien toiveita arkielämän suhteen.

Arjen rakkaus muodostuu loppujen lopuksi huomaavaisuudesta ja melko pienistä teoista

Tässä osiossa sain taas muistutuksen siitä, että arjen rakkaus muodostuu loppujen lopuksi huomaavaisuudesta ja melko pienistä teoista, joilla on kuitenkin suuri merkitys. Tällä osa-alueella itselläni on kyllä parantamisen varaa.

Mitä jäi käteen?

Auttaako siis parisuhdekurssi? Millään parisuhdekurssilla ei voida antaa helppoja poppaskonsteja parisuhteen parantamiseksi, sillä parisuhteen hoito vaatii aikaa ja ennen kaikkea kumppaneiden yhteistä tahtoa syventää keskinäistä suhdettaan.

Minun ajatteluni mukaan rakkaus ei ole vain tunne, sillä se on suhde, joka sisältää paljon tunteita ja rakkaussuhde on valinta, joka sisältää suhteen molempien osapuolten sitoutumisen ja halun tehdä töitä suhteen hyväksi. Kurssi auttoi minua ja miestäni käsittelemään parisuhteen tärkeitä teemoja ohjatusti.

Kurssin aikana opin, että mikäli haluan kuulla ja kuunnella mieheni näkökulman ristiriitatilanteissa, minun täytyy antaa hänelle aikaa sekä tilaa miettiä asiaa ja muotoilla sanomansa – minun täytyy siis kunnioittaa mieheni tapaa käsitellä asioita, vaikka itse olenkin melko sanavalmis ja haluan puhua asioista heti enkä hetken päästä.

Kurssin ryhmäkeskustelut ja muiden pariskuntien ajatusten ja kokemusten kuuleminen avasi uusia näkökulmia oman parisuhteen tarkasteluun. Kurssilla huomasin myös, että parisuhteen ongelmakohdat ovat kaikilla pareilla pohjimmiltaan melko samanlaisia.

Lisää aiheesta: www.virtaavalillamme.fi

Teksti: Inka

Kaikkien työtovereiden kanssa voi tulla toimeen. Muutos lähtee omasta asenteesta.

Ihmisten välinen kohtaaminen voi tapahtua vain ihmisyyden välityksellä; aito kohtaaminen edellyttää suorittamisen ja suoritusten unohtamista.

Kohtaamistilanteessa täytyy heittää romukoppaan neuvominen ja ymmärtäminen – niiden sijaan tarvitaan läsnä oloa, jakamista ja välittämistä.

Katse omiin virheisiin

Hyvässä työyhteisössä työkaverin tukeminen ja rohkaiseminen on tuttu ilmiö. Jokainen ihminen tekee virheitä – työssään ja vapaa-ajallaan – ja jokaisen olisi syytä keskittyä ensisijaisesti omiin virheisiinsä. Helposti katse kääntyy toisten tekemiin virheisiin, sillä ne on helpompi tunnistaa. Omien virheidensä hyväksyminen antaa mahdollisuuden korjata vahingot ja oppia tekemään työnsä paremmin.

Tunteet syntyvät vuorovaikutuksessa

Työyhteisön sisäisessä vuorovaikutuksessa kaikilla herää monenlaisia tunteita, joista osa voi tuntua häiritseviltä. Ihminen mieltää usein hankaliksi heidät, joiden seurassa hän tuntee huonommuuden tunteita.

Ihminen mieltää usein hankaliksi heidät, joiden seurassa hän tuntee huonommuuden tunteita

Tunteet syntyvät aina vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta ne saavat heijastuspintansa kunkin ihmisen omasta elämäntarinasta ja aiemmista kokemuksista.

Työyhteisössä jokaisen täytyisi oppia kantamaan vastuu omista tunteistaan – vaikka olisikin helpompi syyttää omista kiusallisista tunteistaan jotakuta toista.

Minä-viestit

Työpaikalla kaikkien ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta työtä pitää pystyä tekemään, vaikkei pitäisikään erityisemmin kaikista työkavereista. “Minusta tuntuu..” tai “Minun mielestäni..” -lauseet ovat tehokkaita juuri siksi, että ne ovat aina totta, koska kysymys on yhden ihmisen omakohtaisesta kokemuksesta. Nämä lauseet eivät yritäkään olla koko totuus, vaan ne antavat tilaa myös toisten kokemuksille.

Erilaiset työnteon motiviit

Jollekin on tärkeää tehdä työnään juuri sitä tehtävää, jonka hän kokee omaksi tehtäväkseen tässä maailmassa. Toiselle taas on tärkeää, että työ on mukavaa ja sillä voi ansaita elantonsa. Mikä tahansa työ voi muuttua pakonomaiseksi suorittamiseksi, jos ihminen joutuu työskentelemään pitkään voimiensa äärirajoilla. Tärkeintä on kuitenkin se, että tekee työkseen sellaista, mitä pitää itse tärkeänä työnä.

Tärkeintä on, että pitää työtään itse tärkeänä

Kuormittava työ heijastuu usein myös läheisiin ihmissuhteisiin. Monet työelämän rasitteet ovat sellaisia, että niiden kanssa selviää yksinkin, mutta niiden pohtiminen vie paljon voimavaroja.

Joskus tarvitaan apua

Epäonnistuminen työtehtävässä tai työyhteisön ristiriita ovat sellaisia asioita, joista puhuminen toisen aikuisen kanssa on usein huojentavaa ja asian jakaminen helpottaa oloa.

Jos psyykkinen kuormitus työssä kohoaa liian suureksi, voi ihminen odottaa, että joku läheinen ratkaisi tämän ongelman hänen puolestaan. Uupunut itse ei useinkaan ymmärrä, ettei hän kykene enää vastavuoroisuuteen ja että hänen odotuksensa toisten tuesta ylittävät kohtuuden. Ensisijainen asia olisi, että uupunut rohkenisi hakea apua ja tukea, sillä se on asia, jolle hän voi itse tehdä jotain ja joka auttaa häntä.

Lähde:
Kati-Pupita Mattila (2007). Arvostava kohtaaminen – arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä. PS-kustannus. Tilaa kirja!

Kun ratkaiset sisartrauman, voit löytää sisarestasi läheisen ystävän.

Riippuvuutta, rakkautta, raivoa ja kaunaa – kuulostaako tutulta? Naisen suhde omaan sisareen on persoonallisuuteen vaikuttava elinikäinen ihmissuhde: sisko pysyy siskona koko elämän ajan, häntä ei voi valita eikä vaihtaa (toisin kuin ystäviä).

Useimmilla sisaruksilla on ristiriitaisia tunteita toisiaan kohtaan: sisarsuhteet sisältävät läheisyyttä, suojelua ja rakkautta, mutta myös kilpailua ja vihamielisyyttä.

Sisartrauma

Terri Apter kertoo kirjassaan sisartraumasta, jonka tutuin esimerkki on se, kun esikoinen joutuu sopeutumaan ankean totuuden edessä: pikkusiskon syntyessä hänen täytyy oppia jakamaan entinen ja ainutlaatuinen asemansa perheessä. Pikkusiskokaan ei tässä kuviossa pääse helpolla, sillä hän joutuu jakamaan siteensä vanhempiin, minkä lisäksi hän joutuu kestämään sisarensa vihamielisyyden.

Keskimmäisillä lapsilla saattaa kuitenkin olla vaikeinta, sillä he kokevat sisarkilpailun vanhempien huomiosta molemmilta suunnilta ja hän on yleensä se sisar, jonka ääntä ei kuunnella. Myös sisarpuolet joutuvat kilpailemaan asemastaan perheessä, ja uusperheen syntyessä jotkut lapset jäävät pahasti syrjään. Perheen ainoa lapsikaan ei voi välttyä sisartraumalta, sillä aikanaan jokainen joutuu huomaamaan, ettei hän olekaan ainutlaatuinen lajissaan; oma ainutlaatuisuus on uhattuna silloin, kun vanhempien huomio saattaa keskittyä jonkun toisen lapsen lahjakkuuteen tai ominaisuuksiin.

Taistelua rakkaudesta ja huomiosta

Kun lapsi näkee sisaruksensa saavan osakseen erityistä huomiota tai ihailua, pelkää hän vanhempiensa unohtavan hänet. Koko elämämme ajan voimallisin pelko on se, että meidät syrjäyttää joku, jota vanhemmat rakastavat meitä enemmän. Sisartrauma selittää sisarusten välistä kiintymystä ja vihamielisyyttä.

Kaikki lapset pelkäävät syrjäytetyksi tulemista, mutta syrjäytyminen vaikuttaa erityisesti tyttöihin; naisen psyyken pääteemoja ovat pelko turvallisten ihmissuhteiden menettämisestä sekä syyllisyys muita kohtaan koetusta aggressiosta.

Kateus on kipeintä sen kohdistuessa läheiseen ihmiseen ja suuresti meidän kaltaiseemme

Kateus on kipeintä sen kohdistuessa läheiseen ihmiseen ja suuresti meidän kaltaiseemme. Ihminen ei kadehdi toista vain siksi, että hänellä on sitä, mitä me haluamme – ihminen kadehtii toista silloin, kun hänellä on tai hän edustaa jotain sellaista, mikä tuntuu vähentävän hänen omaa arvoaan ja kun hän pelkää jonkin toisen hyvien ominaisuuksien riistävän häneltä rakkauden.

Ymmärrystä ja ilkeyttä

Sisaret tietävät mitä sanoa ja milloin, saadakseen aikaan haluamansa vaikutuksen. Sisarten kykyyn ymmärtää nopeasti toisen sen hetkinen tunnelma, sisältyy empatiaan liittyvät tunteet, kuten halu tukea ja lohduttaa – mutta mukana voi olla myös halu repiä, hämmentää ja kauhistuttaa.

Kun haavoitamme siskoa, johon myös samaistumme, haavoitamme samalla itseämme

Ymmärrys on lohdullista ja se helpottaa ahdistavaa yksinäisyyttä, mutta se voi tehdä meidät myös haavoittuviksi. Tytöt ovat usein veljiään paremmin selvillä sisarensa mielialasta ja tunteista. Monet naiset huomaavat pieniä äänen ja käyttäytymisen muutoksia, jotka joiltain muilta ihmisiltä jäävät usein huomaamatta. Ymmärrys ja empatia kulkevat käsi kädessä ilkeyden kanssa ja tytöt kykenevät varsin taitavasti käyttämään empaattisia kykyjään ohjaillakseen muita. Hyökkäys siskoa vastaan tuottaa toisinaan hetkellistä mielihyvää, mutta kun haavoitamme siskoa, johon myös samaistumme, me haavoitamme samalla itseämme.

Elinikäinen side

Sisaruus synnyttää meissä tietoisuuden muista, jonka kautta syntyvä samaistuminen johtaa elinikäiseen siteeseen. Myös sisaret, jotka tuntevat olevansa erossa ja menettäneensä yhteyden toisiinsa, säilyttävät tietoisuuden toistensa ydinidentiteeteistä, joka muistuttaa sanoiksi pukeutumattomasta ja vain osittain unohdetusta lapsuudesta. Tieto sitoo ihmisen myös menneisyyteen, ja sisarukset tarjoavat kosketuksen lapsuuden minään ja menneisyyden kysymyksiin. Sisaruus voi olla hauskaa, mutta se voi olla myös raivostuttavaa.

Tarve erottautua sisaresta

Haluamme kokea itsemme ainutlaatuisiksi. Sisartraumassa kohtaamme sen mahdollisuuden, että meidät voidaan syrjäyttää, jonka seurauksena menetämme ainutlaatuisen asemamme.

Samassa perheessä kasvavat lapset eroavat persoonallisuudeltaan aivan yhtä paljon toisistaan kuin muiden perheiden ihmisistä; yhdessä kasvaminen ja samaistuminen toiseen ovat siis hyviä tapoja varmistaa oma erilaisuus. Erilaisuuden näkyväksi tekemistä, rajanvetoa itsen ja toisen välille, harjoitellaan toista nimittämällä, vähättelemällä tai ivaamalla. Ne ovat keinoja näyttää kaikille, ettei sisko ole samanlainen kuin minä.

Vanhempien haasteena onkin sisarten rajanvedon väistämättömyyden hyväksyminen. Lapset voivat riidellä kaikesta mahdollisesta taistellakseen omaan ainutlaatuisuuteen kohdistuvaa uhkaa vastaan.

Aikuisena ystävä ja tukija

Aikuisiällä sisko saattaa olla ymmärtäjänä ja tukijana, joka tuntee sisarensa toiveet jo pitkältä ajalta. Lapsuuden riitojen ja kilpailun sijalle naiset löytävät varmuutta ja pysyvyyttä sisaresta, joka on samalla ystävä.

Sisaruksista näemme, kuinka menneisyytemme vaikuttaa nykyiseen elämäämme

Sisarustensa kanssa tytöt ovat yhtä hyviä tappelemaan kuin pojat, vaikka tytön onkin vaikea raivota rakkaalle ihmiselle, johon hän samaistuu läheisesti.

Sisarusten yhteinen maailma vaikuttaa ihmisen elämässä koko elinajan. Sisarussuhteet kestävät yleensä pidempään kuin suhteet vanhempiin tai lapsiin. Sisaruksista näemme, kuinka menneisyytemme vaikuttaa nykyiseen elämäämme. Sisaret riitelevät, mutta he kuitenkin yleensä säilyttävät läheisen suhteensa ja aikuisina siskot useimmiten tukevat toisiaan elämän tärkeissä tapahtumissa.

Lähde: Terri Apter (2007). Sisarsolmu. Kustannus Oy Arkki. Tilaa kirja!

Uuden parisuhteen solmiminen eron jälkeen vaatii aikaa ja rauhaa.

Psykologi Kari Kiianmaan mukaan aikuisten ei tule kieltää itseltään uusia seurustelusuhteita eron jälkeen. Niiden kanssa on kuitenkin käytettävä vakaata harkintaa.

Tuoreita tuttavuuksia ei tule esitellä heti lapsille eikä uuden suhteen solmimisessa kannata kiirehtiä. Kun uusi suhde alkaa, kannattaa uuden puolison antaa tutustua lapsiin rauhassa ja varoen.

Tuoreita tuttavuuksia ei tule esitellä heti lapsille

Vaikka etenkin moni äiti kieltää itseltään uudet parisuhdehaaveet ja keskittyy vain lapsiin, on hyvä muistaa, että pidemmällä aika välillä lapset kuitenkin hyötyvät siitä, että vanhemmilla on elämässään myös muita tärkeitä ihmissuhteita kuin suhde lapsiinsa.

Eroaika vaatii paljon henkistä työtä ja perheen keskinäistä tukea. Kiianmaa antaa kahdeksan neuvoa surusteluun eron jälkeen:

• Keskiössä ei ole uusi rakkaussuhde, vaan oma kasvu tukea antavien ihmisten avulla.
• Päätä itse parisuhteistasi. Olet aikuinen, jolla on omat henkilökohtaiset tarpeet ja toiveet.
• Ihastu ja rakastu, jos siltä tuntuu. Älä kuitenkaan kiirhedi sitoutumista.
• Solmi uusi suhde vahvemmalla pohjalle kuin aiempi suhteesi. Se onnistuu lisäämällä omaa itsetuntemusta erokiirin kautta.
• Esittele lapsillesi vasta vakavasti otettava, sitoutunut parisuhde.
• Älä kysy neuvoja tai lupaa seurusteluusi lapsiltasi.
• Solmiessasi suhteen aikuiseen, jolla on myös jo lapsia, joudut samalla solmimaan suhteen lapsiinkin.
• Elämässä on joskus otettava riskejä. Älä pelkää elää!

Lähde: Kari Kiianmaa (2008), Hyvä ero – uusi elämä. Multikustannus. Tilaa kirja!

Oletko todella antanut kokemasi vääryydet anteeksi?

Elämässä ei voi välttyä loukkaamiselta tai loukatuksi tulemiselta.

Mitä vaikeammasta haavoittamisesta on kyse, sitä hankalampaa on anteeksianto.

Pastori R. T. Kendallin mukaan jokaisen tulisi kuitenkin pyrkiä täydelliseen anteeksiantamiseen, sillä se vapauttaa ihmisen iloon ja ehjään elämään katkeruuden ja vihan sijaan.

Mitä täydellinen anteeksianto ei ole?

• Tehdyn hyväksymistä
• Tekojen puolustelua
• Tekojen oikeuttamista
• Välttämätöntä sovintoa osapuolten välillä
• Tekojen torjumista
• Sokeutta tapahtuneelle
• Unohtamista
• Kieltäytymistä suhtautua vääryyteen vakavasti
• Teeskentelyä, ettei ole tullut loukatuksi

Mitä täydellinen anteeksiantaminen on?

• Tietoisuutta siitä, mitä joku on tehnyt, ja silti heidän tekojensa anteeksiantamista
• Päätöstä olla muistelematta kärsittyä vääryyttä
• Kieltäytymistä rankaisemisesta
• Kieltäytymistä asian juoruamisesta muille
• Armahtavaisuutta
• Armollisuutta
• Sisäinen tila, “sydämen keveytyminen”
• Vapautta katkeruudesta
• Anteeksiantoa Luojalle ja elämälle
• Anteeksiantoa itselle

Lähde: R. T. Kendall (2002). Täydellinen anteeksiantamus. Vapauttava haaste – ovi ehjään elämään. Gummerus.

Ujouden piilottaminen voi johtaa yksinäisyyteen ja masennukseen.

Juhani Mattilan kirja kertoo ujoudesta, mikä saattaa johtaa myös yksinäisyyteen. Ujouden tavallisin oire on jännittäminen; toiset jännittävät esiintymistilanteita, toiset jännittävät yksityisissäkin vuorovaikutustilanteissa. Jokainen meistä jännittää joskus sosiaalisia tilanteita – jos vain tunnustamme sen. Ujoutta on monenlaista: jokainen on ujo omalla, persoonallisella tavallaan.

Ujouden voi piilottaa

Tutkimuksissa on selvitetty, että tavallista ihmistä ujostuttaa tuntemattomat ihmiset, vastakkainen sukupuoli ja auktoriteetit. Tutkimukset sisältävät kuitenkin virhepäätelmiä, jotka johtuvat tutkimustavasta, jossa mitataan ujouden tiedostettuja oireita, mutta ei huomioida piilotettua ujoutta. Tavallisin tapa selvitä ujoudesta on karaista itsensä; ihminen luo itselleen rohkean roolihahmon, ja ujous häviää näköpiiristä jäädessään roolin varjoon. Suojamuuri pitää ulkoapäin tulevat uhkat loitolla, mutta samalla se sulkee sisälleen ja eristää yksinäisyyteen.

Ujous voi rajoittaa elämää

Tiedostamaton ujous pakottaa ihmisen toimimaan vastoin sitä, mitä hän pohjimmiltaan kaipaisi. Moni asia jää sanomatta tai tekemättä, kun ensimmäisenä mieleen juolahtaa negatiiviset ajatukset. Ujoutta ei välttämättä tiedosta ongelmaksi, jos siihen on sopeutunut lapsuudesta saakka.

Tavallisin tapa selvitä ujoudesta on karaista itsensä

Nykysuomen sanakirjan mukaan ujous tarkoittaa arkuutta esiintyä. Ujosta on kiusallista herättää huomiota ja esiintyessään vieraiden seurassa, hän joutuu helposti hämilleen. Ujo tuntee olonsa vaivautuneeksi ja hän vetäytyy mielellään taka-alalle.

Parisuhdeujous

Kaikkein yleisin ja merkittävin ujouden muoto on parisuhdeujous, joka estää läheisyyden. Mattilan mukaan avioeron taustalla on yleensä parisuhdepiiloutuminen, mikä tarkoittaa puolisoiden piiloutumista toisiltaan, jolloin osapuolten epäaidot tunneroolit eivät sovi samaan näytelmään.

Ujoudessa piilotetaan hyvää, häpeässä huonoa. Näiden kahden tunteen pelkääminen saattaa johtaa kaksoismuurin rakentamiseen; muurin takana piiloutuja lymyää turvassa, mutta sielullisesti yksinäisenä. Roolien taakse kätkeytyminen onkin pääsyy ihmisten henkiseen yksinäisyyteen, joka johtaa pidemmän päälle masennukseen. Piiloutuja esittää epäaitoja tunnerooleja, joiden avulla hän voi piilottaa ujoutensa. Ihmisen suurimmat psyykkiset vaikeudet eivät johdu ujoudesta, vaan ihmisen sisimmässä elävän ujouden rikkomisesta tai sen pitkällisestä piilottamisesta.

Avioeron taustalla on yleensä parisuhdeujous

Ujoutta on kaikki se, mikä kaventaa sielullista kosketuspintaa toiseen ihmiseen. Läheisyyden etsimisessä ja yksinäisyyden lievittymisessä on ongelmansa, koska parisuhteessa kummankin osapuolen ujous määrittää alueen, jossa tyydyttävin kanssakäyminen voi tapahtua.

Kohtaamisarkuus ja henkinen yksinäisyys

Ujouden ytimessä on toisen ihmisen kohtaamiseen liittyvä ahdistus, jonka takia kahden ihmisen maailmat eivät henkisellä tasolla kosketa toisiaan. Ujoutta voisi nimittää myös kohtaamisarkuudeksi. Pysyvä henkinen yksinäisyys ei kuitenkaan liity ujouteen vaan sen kätkemiseen, mutta kaikkein pahin ja epätoivoa herättävä yksinäisyys taas liittyy ujouden särkymiseen. Ujouden suurin ongelma ei liity esiintymisiin tai ihmisten kohtaamiseen, sillä eniten se rajoittaa parisuhteen toimivuutta.

Parisuhdeujous ei korjaannu itsestään, mutta jo sen tajuaminen auttaa näkemään asiat uudella tavalla ja muutama asiasta käyty keskustelu saattaa avata solmuja. Ujostuminen ei johda yksinäisyyteen vaan päinvastoin; se vie ihmistä hämmennyksen ja häkeltymisen kautta kohti läheisyyttä.

Lähde: Juhani Mattila (2004). Ujoudesta, yksinäisyydestä. WSOY.

Kiusatuksi joutuu 5-10 prosenttia koululaisista. Opi tunnistamaan, milloin on syytä huolestua.

Vaikka lapsi olisi tottunut saamaan kotonaan hyväksyntää ja rakkautta, se ei automaattisesti tarkoita, että koulunpihalla tilanne olisi sama.

Kaveriporukassa suosio on ansaittava. Valtaosalle sopeutuminen ryhmään tapahtuu positiivisesti, mutta osalle lapsista tehtävä voi olla iso haaste.

Kiusatun lapsen tunnusmerkkejä

• Pelkää kouluun menoa
• Kärsii univaikeuksista
• Näkee painajaisia
• Muuttuu ilottomaksi
• Vetäytyy ja jähmettyy
• Masentuu
• On itkuinen
• Saa raivokohtauksia
• Saattaa olla jatkuvasti vihamielinen
• Pelkää kouluruokailua
• Ei uskalla käydä koulun vessoissa
• Ei kykene enää oppimaan
• Ei avaa enää suutaan oppitunneilla
• Saa entistä heikompia arvosanoja

Koulunaloitusvaiheessa on tärkeää, että vanhemmat suhtautuvat koulunkäyntiin kannustavasti ja myönteisesti. Se lisää lapsen uskoa omaan pärjäämiseensä.

Sosiaalisten taitojen harjoittelulla voidaan ehkäistä ennalta kiusatuksi joutumista. Lapselle on myös hyvä opettaa jo ennen kouluun menoa, että kiusaamisesta täytyy kertoa heti opettajalle tai vanhemmille. Tehokkaimmin kiusaamisintoa vähentävät turvautuminen aikuisten apuun, lapsen omat hyvät käytöstavat ja henkinen vahvuus “Et voi kiusata minua, kun en välitä hölmöilystäsi” -asenne.

Lähde: Mervi Juusola (2011). Vahvaksi rakastetut lapset. Otava. Tilaa kirja!

Miksi mies haluaa seksiä? Tutustu 10:een suosituimpaan syyhyn.

Yhdysvaltalaistutkijat Cindy Meston ja David Buss löysivät tutkimuksessaan 237 syytä harrastaa seksiä. He jakoivat syyt neljään päämotivaatioryhmään: fyysisiin syihin, tavoitehakuisiin syihin, tunneperäisiin syihin ja epävarmuuteen.

Miesten seksisyyt osoittautuivat hieman ulkonäkökeskeisemmiksi kuin naisten. Tässä miesten nimeämät 10 yleisintä syytä.

Miesten top 10 syyt

1. Henkilö viehätti minua
2. Seksi tuntuu hyvältä
3. Halusin kokea fyysisen nautinnon
4. Seksi on hauskaa
5. Halusin näyttää kiintymykseni
6. Olin kiihottunut ja halusin laukaista olotilani
7. Olin himokas
8. Halusin osoittaa rakkauteni
9. Halusin saada orgasmin
10. Halusin miellyttää partneriani

Lähde: Cindy Meston ja David Buss (2007), Why Humans Have Sex. Archives of Sexual Behavior -tiedejulkaisu. http://www.psy.utexas.edu/psy/clinical/faculty/meston.htm