Itsetuntemus

Anteeksiannon 5 vaihetta

Anteeksianto on prosessi. Katso 5 vaihetta, jotka johtavat sovintoon.

Trappistimunkki William A. Meninger on määritellyt viisiportaisen anteeksi antamisen mallin. Meningerin mukaan anteeksianto on mahdollista jokaiselle sitä haluavalle. Prosessin rajat voivat olla häilyviä ja liukuvia, mutta yleensä tapahtumat syvenevät tässä viisiportaisessa järjestyksessä.

Anteeksi annon 5 porrasta

1. TAHTO
Kieltäminen ja puolustelu ovat tyypillisiä tapoja vastustaa ajatusta, että meidän pitäisi pyytää anteeksi. Vastaavasti toisten on vaikea tai mahdotonta antaa anteeksi. Ratkaisevassa asemassa molemmissa on tahto. Jollekin jo sen myöntäminen voi viedä aikaa, että meidän pitäisi tahtoa antaa anteeksi, vaikka emme juuri nyt pysty. Prosessi eteneekin pienin askelin, johon kuuluu itsetutkiskelu.

2. SYYLLISYYDENTUNTO
On tärkeää tunnistaa oma osuutensa ristiriidassa. Syyllisyydentunne on paikallaan, jos olemme jotenkin vahingoittaneet toista. On kuitenkin varottava juuttumasta tähän vaiheeseen, sillä pitkäkestoinen syyllisyys sitoo voimia ja voi saada ihmisen käpertymään itseensä. Myöntämällä syyllisyytemme voitamme kuitenkin lopulta oman itsemme.

3. UHRI
Anteeksi antamisen prosessiin kuuluu sen sisäistäminen, mitä olemme joutuneet kokemaan tai pakottaneet toisen kokemaan. Jotta uhri ei kehittäisi itsestään marttyyria, hänen on tärkeää purkaa ulos tunteensa. Tässä vaiheessa suru, pettymys, viha, kiukku, kaipaus, pelko ja rakkaus nousevat pintaan. Yhtä tärkeää kuin on kokea nuo tunteet, on myös päästää niistä irti. Niihin ei kannata jäädä vellomaan.

4. VIHA
Kieriskeltyämme itsesäälissä siirrymme tyypillisesti seuraavaan vaiheeseen eli aggressioon. Tässä vaiheessa vihan ei tulisi olla taaksepäin katsovaa ja kostoa suunnittelevaa, vaan eteenpäin vievää vihaa. Se muistuttaa meitä, ettemme ole avuttomia ja toivottomia, vaan voimme murtautua ulos menneisyytemme vankiloista. Hyväksymme sen, mitä on tapahtunut, mutta ymmärrämme, että elämä jatkuu.

5. PARANEMINEN
Tässä vaiheessa arvet ovat jäljellä, mutta ne paranevat koko ajan. Enää niitä ei tarvitse peitellä, vaan niitä voi kantaa jopa ylpeänä. Menneet tapahtuvat ovat muokanneet meistä sen, mitä tänä päivänä olemme.

Kun paraneminen on lähellä, ei ole harvinaista taantua aiempaan prosessin vaiheeseen. Emme voi pakottaa anteeksiantomme prosessia, se ottaa oman yksilöllisen aikansa. Ajan kuluessa huomaamme pienistä asioista, miten anteeksianto etenee. Keho alkaa rentoutua, levottomuus katoaa ja paine mielessä hellittää. Alamme aistia uusia tunteita ja vivahteita, ehkä saamme jopa uusia oivalluksia kokemastamme koettelemuksesta. Tärkeintä on, että olemme matkalla kohti todempaa ja ehjempää elämää. Emme kulje anteeksi annon ohi niin kuin emme kärsimyksekään, vaan sen lävitse. Eikä ole suurempaa vapautta kuin se, minkä anteeksianto antaa.

Lähde: Patricia Tudor-Sandahl (2009). Tuhat syytä kiittää. Kirjapaja.

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.