Kärsitkö stressistä?

Pitkittyessään stressi voi johtaa vakavaan uupumistilaan. Tunnista vaaran merkit ajoissa.

Mitä on stressi?

Stressi on kiihtymistila, joka alkaa psyykkisestä reaktiosta ja johtaa myös elimistön kiihtymiseen. Stressiä voivat aiheuttaa hyvin monenlaiset asiat, sekä positiiviset että negatiiviset. Esimerkiksi suuret elämänmuutokset, kuten avioero, läheisen kuolema, lapsen syntymä ja rakastuminen synnyttävät usein stressireaktioita.

Nykypäivänä myös työssä koettu stressi on hyvin tavallista. Työ on muuttunut entistä stressaavammaksi tietoyhteiskunnan ja uuden teknologian kehittymisen myötä. Tietoa tulvii joka tuutista, ja sitä pitäisi ostata ja ehtiä valikoida ja käsitellä. Työstressin on määritelty syntyvän ristiriidasta työn vaatimusten ja yksilön edellytysten välillä.

Stressin vaikutukset

Kohtuullinen ja lyhytaikainen stressi voi hetkellisesti jopa lisätä yksilön suorituskykyä ja toimia näin positiivisena voimavarana. Pitkittyessään se on kuitenkin vakava riski ja aiheuttaa yksilölle monia ongelmia, kuten psyykkisen toimintakyvyn alenemista.

Pitkään jatkuessaan stressi synnyttää usein univaikeuksia, muistiongelmia ja keskittymiskyvyn puutetta. Stressi nostaa pintaan usein myös ärtymystä, jännittyneisyyttä, turhautuneisuutta, väsymystä, pelkoa ja huolta.

Fyysisesti pitkä stressitila aiheuttaa verenpaineen ja sydämen sykkeen nousua. Myös rytmihäiriöt voivat olla stressin seurausta. Paheneva stressitila saattaa aiheuttaa myös vatsavaivoja, päänsärkyä ja pyörrytystä. Stressi heikentää tutkitusti myös elimistön immuunipuolustusjärjestelmää ja altistaa yksilön näin helpommin erilaisille sairauksille ja viruksille.

Stressin oireet

• ärtymys
• jännittyneisyys
• turhautuneisuus
• väsymys
• pelokkuus
• huolestuneisuus
• univaikeudet
• muistiongelmat
• keskittymiskyvyn puute
• rytmihäiriöt
• verenpaineen nousu
• vatsavaivat
• päänsärky
• pyörrytys

Yksilölliset erot

Ihmiset sietävät stressiä hyvin eri tavoin. Yksilön kokemushistoria, puolustusmekanismit ja reagointi vaikuttavat siihen selviytyykö hän stressaavassa ympäristössä vai kokeeko hän sen liian kuormittavana. Ratkaisevassa asemassa ovat yksilön oma tulkinta ja voimavarat. Tämä selittää sen, miksi toinen uupuu ja toinen ei, vaikka kumpikin olisi samassa stressitilanteessa.

Stressille altistavia yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa heikko epävarmuuden sietokyky, alhainen kontrollin tunne, neuroottisuus ja heikot selviytymiskeinot.

Stressin hoito

Lyhytaikaisen stressin purkamiseen tehoavat usein arkiset keinot, kuten liikunta, hyvä ruokavalio, riittävä yöuni, positiiviset harrastukset ja hyvät ihmissuhteet.

Pitkittyessään stressi voi kehittyä työuupumukseksi

Pitkittyessään stressi voi kehittyä työuupumukseksi. Usein puhutaan burn outista eli loppuun palamisesta. Tällainen uupumistila ei poistu enää normaalilla levolla, vaan toipuminen vaatii pitkän sairasloman. Moni tarvitsee lisäksi psykologista apua, sillä usein burn outiin liittyy myös masennusta.

Pitkäaikaisesta stressistä kärsineen kohdalla oleellisinta on opetella kuuntelemaan itseään ja kehoaan sekä kyettävä hallitsemaan omaa elämäänsä aiempaa paremmin. Olennaisessa osassa on riittävän levon suominen itselle, ettei stressitila pääsee toistumaan uudelleen.

Lähteet:
HUS, Stressi-artikkeli
Hätinen, M. & al. (2002). Työuupumus ja kuntoutus. Kuntoutuksen lyhytaikaiset vaikutukset erilailla oirehtivien uupumistyypeissä. Psykologia, 37 (4), 302-314.
Carita Haapanen (2003). Psykologian luennot. Jyväskylän yliopisto.