Vanhempien suhtautumistapa vaikuttaa persoonaamme. Kasvatettiinko sinut vähätellen, älyllistäen, edustaen, delegoiden vai näkymättömästi?

Vanhempien tapa kasvattaa ja hyväksyä lapsensa vaikuttavat persoonamme rakentumiseen vahvasti. Lapsi aistii helposti sanallisen ja sanattoman kritiikin ja mikäli sitä on viljelty kodissa paljon, se iskostuu syvälle lapsen minäkäsitykseen. Hän oppii suhtautumaan itseensä arvostellen ja muokkaamaan itseään, jotta saisi osakseen hyväksyntää.

Vähätelty ja mitätöity lapsi vähättelee ja mitätöi itseään usein aikuisena. Hän ei kykene kasvamaan omaksi itsekseen, vaan pienentää itseään ja halveksii unelmiaan, sillä hänen sisäiset esteensä siihen ovat liian suuret. Tällainen ihminen hankki helposti itselleen mitätöivän kumppanin. Aikuisenakin hän kokee edelleen ilmaisun vaikeutta, piilotettua aggressiota ja syvää yksinäisyyttä.

Jos lapsi taas toistuvasti sivuutetaan eikä hänen tunteitaan osata ottaa vastaan, lapsi saattaa alkaa etääntyä omista tunteistaan ja oppii suojautumiskeinokseen älyllistämisen. Älyllistäjä käsittelee vaikeita ja haastavia asioita ainoastaan rationaalisesti. Hän peittää todelliset tunteet toisilta ja myös itseltään eikä kykene siksi läheisyyteen. Hän yrittää päästä lähelle, mutta unohtaa perustunteet, kuten surun, pettymyksen ja kaipuun.

Edustuslapsi opetetaan taas olemaan miellyttävä ja kohtelias, taitava lapsi. Aikuisena hän näyttäytyy itseriittoisena ja vahvana, taitavana ja lahjakkaana, mutta todellisuudessa hänen on vaikea tunnistaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Etenkin hänen on vaikea kohdata riippuvuuden ja tarvitsevuuden tunteitaan. Edustuslapsi janoaa jatkuvaa hyväksyntää ja ihailua toisilta ihmisiltä, mutta sisimmässään hänen sisällään on torjuttu, hyväksyntää ja rakkautta alituiseen kerjäävä lapsi. Parisuhteessa edustuslapsen roolin omaksunut sivuuttaa usein puolisonsa tunteet ja tarpeet, koska ei ole osannut kohdata niitä vielä edes itsessään.

Vanhempien delegaatti on järjestetty hoitamaan vanhemman epäonnistunutta unelmaa. Häntä voidaan valmentaa vaikka huippu-urheilijaksi tai esiityjäksi eikä tällaisella lapsella ole mahdollisuutta ja tilaa ilmaista huoliaan, koska häntä kohtaan on niin paljon odotuksia. Hän oppii saamaan rakkautta vanhemmilta suorituksillaan, ei omana itsenään. Delegaattilapsi oppii pienestä pitäen tunnistamaan herkästi toisten tunteita ja pahoinvointia. Hän on ylivastuullinen ja ottaa toisten ihmisten tunteita kantaakseen. Hän on tottunut tähän pienestä pitäen. Delegaattilapsi on saattanut hoitaa vanhempiensa mielialoja ja parisuhdetta omilla suorituksillaan ja voi jatkaa suorittamista vielä aikuisenakin tehdäkseen vanhemmat tyytyväisiksi. Jopa erotessa delegaattilapsi kantaa vastuuta ja syytä, kokee olevansa vastuussa vanhempien huonovointisuudesta. Parisuhteessa delegaatti kokee kumppanin turhautumisen ja huonotuulisuuden omaksi viakseen ja yrittää tavoitella epätoivoisesti toisen täydellistä tyytyväisyyttä. Sillä delegaatti ei usko olevansa rakas kenellekään ilman suorituksia.

Näkymätön lapsi on oppinut pysymään piilossa. Hän on nähnyt, että huomio on vaarallista. Hän on kasvanut usein päihdeperheessä tai väkivaltaisessa, suorituskeskeisessä tai piiloaggressiivisessa kodissa. Siksi hänestä kasvaa hiljainen vetäytyjä. Hän hoitaa asiansa ja oppii ansaitsemaan olemassa olonsa, kun ei tuota harmia. Hän peittää todellisen itsensä ja on sisimmässään yksinäinen. Näkymätön lapsi oppii hylkäämään itsensä. Hän vähättelee tunteitaan ja saattaa sairastua aikuisena vahvuuteen. Hänen on vaikea pyytää keneltäkään apua ja tätä asetelmaa hän jatkaa myös parisuhteessa. Näkymätön lapsi ei usko, että kukaan voisi häntä todella rakastaa.

Lapsuudessa saatuja malleja on olemassa lukuisia erilaisia. Kaikki eivät ole yhtä lohduttomia. Joku saa kasvaa pienestä pitäen omaksi itsekseen eikä hänen tarvitse pyristellä aikuisuudessa eroon opituista haitallisista selviytymismalleista.

Lapsuuden sisäisistä malleista voi päästä eroon. Se alkaa asioiden tunnistamisella ja hyväksymisellä. Pohdinnalla, millaista minulla kerran oli ja millaista minulla on nyt. Omaa menneisyyttä voi avata vaikka kirjoittamalla, piirtämällä tai maalaamalla aiheesta: ”Olen jäänyt vaille, olen saanut paljon”.

Lähde: Heli Pruuki, Marjo Timoria & Markku Väätäinen (2013). Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava. Tilaa kirja!