Itsetuntemus

Miten kriisistä selviää?

Järkyttävät tapahtumat, kuten avioero, läheisen kuolema, uskottomuus tai vakava sairastuminen laukaisevat ihmisessä traummattisen kriisin. Selviytyminen etenee usein neljän vaiheen kautta.

1. Sokkivaihe

Sokissa ihminen ei pysty vielä kohtaamaan todellisuutta. Hänen sisällään myllertää kaaos, ja kaikki ympärillä oleva tuntuu epätodelliselta ja sekavalta. Sokki kestää tavallisesti lyhyestä hetkestä muutamiin vuorokausiin.

2. Reaktiovaihe

Reaktiovaiheessa yksilön on pakko kohdata ympäröivä todellisuus ja järkyttävä tapahtuma. Tässä vaiheessa yksilö yrittää löytää tapahtumalle jonkin merkityksen. Kysymykset "miksi?" ja "miksi minulle?" pyörivät mielessä. Reaktiovaihe kestää tavallisesti 4-6 viikkoa.

3. Läpityöskentelyvaihe

Läpityöskentelyvaihe käynnistyy yleensä noin puolen vuoden tai vuoden kuluttua traumaattisesta tapahtumasta. Tässä vaiheessa yksilö alkaa vähitellen suuntautua tulevaisuuteen, oltuaan siihen asti täysin keskittynyt traumaan ja menneisyyteen. Ahdistus helpottaa ja antaa tilaa uusille kokemuksille.

4. Uudelleensuuntautumisvaihe

Tässä vaiheessa kriisiin liittyvät tunteet on käsitelty ja kriisi on hyväksytty osaksi elämää. Se ei vaivaa enää mieltä, vaikka kulkeekin mukana läpi elämän. Ajoittain kipeä muisto palaa mieleen lyhyinä tuskan viiltoina, mutta pääasiassa kriisi on käsitelty ja elämä tasapainoista. Tämä viimeinen, uudelleensuuntautumisvaihe kestää oikeastaan loppuelämän. Tässä vaiheessa kriisi saattaa saada joskus myös uusia merkityksiä.

Lähde: Johan Cullberg (1973). Psyykkinen trauma: kriisiteoriasta ja kriisipsykoterapiasta. A-klinikkasäätiö.

2 Comments

  1. teija
    27.11.2008 at 05:32

    Tästä puuttuu viha vaihe. Ykkös ja kakkos kohdan väliin (tai kakkoskohtaan tai kakkoskohdan jälkeen) ehkä tulisi tämä viha vaihe, jolloin vihaa kaikkea ja niin, on vain vihainen. Etenkin avioerossa ja pettämisessä ja muussa sellaisessa vaikkei toinen olisi ihmeempiä tehnytkään (avioerossa ja erossa yleensä esim.) niin sitä on vain vihainen.
    Kuolemasta en tiedä mutta silloin saattaa olla vihainen itselleen. Miksi ei tehnyt niin ja näin ja miksi ei soitellut useammin tai kertonut kuinka tärkeä edesmennyt oli.
    Sairastuessa, esim. itsellä masennus niin on itse sairaudelle vihainen. Miksi se tuli pilaamaan elämäni. Painuisi hiiteen.
    Itellä just eron jälkeinen jälkipuinti, selviytyminen ja ylipääseminen. Nyt itsellä tämä viha vaihe. Viha vaiheessa ei välttämättä mene sanoista tekoihin tai edes sano ajatuksiaan. Siis ettei mene tekemään toiselle pahaa vaikka olisi kuinka vihainen (tämä mies alkoi seurustella jonkun kanssa vain muutama päivä eromme jälkeen ja olen vihainen molemmille vaikka en sitä naista tunne ja toivottavasti en tule näkemäänkään – kumpaakaan!!!)
    Mielestäni viha vaihe on olennainen osa selviytymistä. Se on kai jotain tunteiden käsittelyä ja vie prosessia eteenpäin 🙂 Ja on parempi olla vihoissaan kun pelkästään suruissaan ja voivotella miksi näin kävi yhy yhy.

  2. vaara
    07.03.2009 at 15:26

    Niin…no, tuo viha-vaihe kun saattaa jäädä pitemmäksi aikaa päälle, mitäs sitten??Kun toivoo sille eropuoliskolle vain kaikkea mahdollista pahaa ja mielessä pyörii niin synkkiä ajatuksia siihen liittyen että jos katsoisi ulkoapän ni ei edes uskoisi….vielä yli vuosi eron jälkeen…

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *