Tarkista, oletko perinyt sukusi avioliitto-, työ- ja perhemallit.

Meillä kaikilla on tarve kuulua johonkin ja haluamme olla ”jostain kotoisin”. Kirsti Ijäksen mukaan sukupuun tutkiminen voi auttaa ymmärtämään itseään ja perhettään paremmin.

Sukupolvelta toiselle

Erilaiset elämäntavat, arvot, perhesalaisuudet ja -myytit siirtyvät vanhemmilta lapsille. Toiset käyttävät henkisen perintönsä viisaasti ja rakastavasti, kun taas toiset velkovat elämältä ja kohtaamiltaan ihmisiltä sen, mitä vaille ovat jääneet; yksi saattaa mieltää tämän kohtaloksi, toinen taas Jumalan siunaukseksi tai kostoksi. Nykyajan runsas tutkimusaineisto kuvaa ihmisten käyttäytymistä, sen häiriöitä ja ihmissuhdevaikeuksia ja paljastaa kiistatta sen tosiasian, että hyvä ja paha siirtyvät jonkinlaisina tilisiirtoina sukupolvelta toiselle.

Suvun tarinan tunteminen

Sukupuun tarkasteleminen herättää monenlaisia tunteita, usein varsin ristiriitaisiakin. Yleisimpiä havaintoja perheiden historiassa on keskeneräiseksi jäänyt tai kokonaan tekemätön surutyö. Traumaattinen kokemus on yhteydessä erilaisiin irtautumisprosesseihin, menetyksen ja luopumisen kokemuksiin.

”Sukupuun tarkoitus on ennen kaikkea löytää perheen ja suvun vahvat ja hyvät puolet.”

Sukupuuta tarkastellessa voi löytää ymmärryksen vallanjaon ja vallankäytön suhteen; perherakenteissa auktoriteettina on usein isä ja hänen jälkeensä pojat, joskus myös äiti. Auktoriteetin alla jonkun perheenjäsenen osana on vastaavasti alistua, tukea tai myötäillä. Ristiriidat syntyvät siellä, missä näitä rakenteita pyritään muuttamaan tai ne olosuhteiden pakosta muuttuva.

Vaikka sukupuuta tarkastellessa saattaa löytyä vikoja ja puutteita, virheitä ja väärin tekemisiä, syyllisiä, uhreja ja marttyyreja, on sukupuun tarkoitus ennen kaikkea löytää perheen ja suvun vahvat ja hyvät puolet. Tavoitteena on ymmärtää, mitä olisi hyvä muuttaa ja mihin suuntaan, tai oppia ymmärtämään ja hyväksymään asiat nykyisellään.

Tilaa kirja: Sukupuu

Elämisen mallit

Sukupuun kautta voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, millaisia ovat suvun ja perheen elämänmallit. Millaiset ovat naisen ja miehen roolit, avioliittomallit sekä vanhempana olemisen tavat.

Usein tasapainoilu ajan vaatimusten ja perinteen sekä uusien ja vanhojen mallien välillä vaatii työstämistä. Kuka olen, millainen haluaisin olla, mitä perhe odottaa, mitä ympäristö odottaa ja mitä yhteiskunta odottaa? Mitä on olla nainen tai mies 2000-luvulla?

Muutos lähtee ymmärryksestä

Oman elämän muutokseen päästään asenteita tarkistamalla ja ymmärtämällä, mistä ollaan tulossa ja minne menossa. Moni yllättyy sukupuun äärellä siitä, miten paljon hän on sukunsa malleista sisäistänyt ja mitä kaikkea vastaan kapinoinut. Perheen sisäiset tunneilmaisutavat siirtyvät herkästi sukupolvelta toiselle. Miten myönteisiä ja kielteisiä tunteita ilmaistaan? Miten niihin suhtaudutaan ja mitä niistä ajatellaan?

”Moni yllättyy, miten paljon hän on suvun malleista sisäistänyt.”

Tunteiden kokemisen tasolla olemme kaikki samanlaisia, mutta erot tulevat vastaan tunteiden ilmaisussa. Tyttöjä ja poikia on kasvatettu tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisuun eri tavoin; perinteisesti pojilta on kielletty itku, kun taas avointa itkua ja naurua sekä hellyydenosoituksia on pidetty jotenkin naismaisena.

Kasvatus siihen, mitä saa tuntea ja mitä on sopiva ilmaista, on ollut omassa kulttuurissamme karua ja niukkaa. Joka tapauksessa tunteet tulevat esille – tavalla tai toisella. Ne ilmaistaan usein ilmein, elein ja kehon asennon muutoksin ja vasta sen jälkeen sanallisesti. Tunteet näkyvät aina, vaikka niitä asianomainen yrittäisikin peittää.

Työn teon malli lähtee suvusta

Merkkipäivien juhlistaminen pysähdyttää tarkastelemaan perheen ja suvun elämänkulkua, mutta ennen kaikkea juhla vahvistaa identiteettiä ja antaa mahdollisuuden tarkastella mistä on tullut, ketkä ovat tärkeitä läheisiä ihmisiä, mitä yhdessä on koettu ja mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Myös häät ja hautajaiset sekä sukukokoukset kokoavat yleensä paljon sukua yhteen, mikä antaa mahdollisuuden suvun historian esiintuloille.

Suomalaisille työ ja saavutukset ovat tärkeä osa identiteettiä ja lähes jokainen haluaa koulutustaan vastaavaan työhön. Joissain suvuissa monet ovat päätyneet samaan ammatinvalintaan, eikä kyse ole sattumuksesta vaan suvun ja perheen delegoinnista, jonka noudattamisesta seuraa tunne siitä, että tekee ”oikeita töitä” ja on omien tärkeiden ihmisten hyväksymä.

Monessa perheessä periytyy myös asenne työhön tai sitten perinteenä voi olla käsitys työstä vain välttämättömänä pahana. Myös taito säästää sekä rohkeus ottaa lainaa ja riskejä näyttävät periytyvän samoin kuin halu ja kyky antaa omastaan hyväntekeväisyyteen. Jos puolisoiden suhde työhön ja rahaan on täysin vastakkainen, syntyy näistä asioista usein kiivaita riitoja ja yhteisen linjan löytyminen saattaakin olla vaikeata, ellei toinen luovu periaatteistaan. Tosin sellaiset parit, jotka eivät koskaan riitele rahasta, lienevät suhteellisen harvinaisia.

Oma rooli perheessä

Sukupuuhun voi merkitä myös perheen ja suvun paljon käytettyjä sanontoja tai perherooleja (esim. sovittelija, riskin ottaja, vallankäyttäjä, pomo, ilon ylläpitäjä, syntipukki, marttyyri tai hoivaaja). Sukupuun laatijan kannattaa pohtia ainakin sitä, mikä on ollut hänen oma roolinsa lapsuusperheessään ja mihin rooliin hän on asettunut nykyisessä perheessään. Roolin määritteleminen voi olla avainkysymys oman tilanteen ymmärtämiseen ja niiden asioiden näkemiseen, joita tulisi muuttaa omassa elämässään.

”Sukupuun avulla voidaan nostaa esille eri sukupolvien elämää, malleja, arvoja ja tapoja.”

Sukupuun avulla voidaan nostaa esille eri sukupolvien elämää, malleja, arvoja ja tapoja; niiden tarkastelu voi auttaa ihmisen sovintoon eletyn elämän ja edellisten sukupolvien kanssa – katkeruus on voitettavissa anteeksiannon ja yhteyksien palautumisen avulla.

Lähde: Kirsti Ijäs (2005). Sukupuu: avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen. Kirjapaja. Tilaa kirja!