Elämän tarkoitus

[Kirjoittanut: Pohdiskelija]

Kysyin kolmikymppiseltä työkaveriltani, mitä hän aikoo tehdä alkavana vuorotteluvapaavuotenaan. Hän vastasi: "Etsin elämän tarkoituksen." Yksi hänen tuttunsa oli neuvonut matkustamaan Nepaliin. Sieltä kuulemma löytää tarkoituksen elämälleen. Työkaveri ei vielä tiennyt lähteekö samoilemaan Nepalin utuisille vuorille vai ryhtyykö kalakauppiaaksi kauppatorille. Irtioton työelämästä hän kuitenkin halusi, ja sai. Työkaveri lupasi lähettää tekstarin, kun saa vastauksen kysymykseensä.

Olen havainnut tuttavapiirissäni monen miettivän yhä enemmän työelämän raskautta ja kyseenalaistavan suorituskeskeisen elämäntavan järjettömyyttä. Elämään kaivataan jotain todellista sisältöä. Ei haluta vain seurata vierestä, kuinka elämä liukuu edestä ohi. Kirjailija Kjell Westö toteaa Me Naiset -lehdessä (4.1.2007) seuraavaa: "Työntekoon satsaavien ihmisten elämä kuluu nopeimmin. He eivät koskaan ehdi pysähtyä vain istumaan puutarhassa, olemaan olemassa ja kuuntelemaan linnunlaulua." He eivät ehdi olemaan olemassa! Apua!

Elämä odottaa minua aina jossakin toisaalla

Viime aikoina olen miettinyt yhä useammin, mitä järkeä tässä kaikessa ahertamisessa ja sosiaalisten normien ja odotusten toteuttamisessa on. Miksen vain jättäisi kaikkea ja lähtisi vaikka Laosiin elämään yksinkertaista elämää pienessä kylässä? Miksi herään joka aamu seisomaan pimeään vesisateeseen enkä jää nauttimaan heräävästä aamusta rauhassa kahvikupin ääreen? No – asuntolainan takia. Työpaikan takia. Sen ja sen selityksen takia.

Elämä odottaa minua aina jossakin toisaalla. Se ei ole koskaan tässä. Estänkö sitä tulemasta lähelleni? Katsonko muualle, kun se kävelee vastaan? Luulen löytäväni kyvyn elää tässä hetkessä matkustaessani jonnekin muualle. Ovathan matkat antaneet siitä viitteitä. Matkalla elämä on jotenkin erilaista, hidasta ja pysähtynyttä. Mutta jos se muuttuisi arjeksi, löytäisinkö taas siellä huolehtivan, murehtivan ja kiireisen itseni?

Eräs paljon matkannut tuttuni sanoi, ettei matkustuskaan enää täytä sitä tyhjyyttä, mikä hänen sisällään on. Oman lapsen saaminen sen sijaan täytti. Jäin miettimään lausetta. Onko lapsen saaminen ihmiselle keino löytää elämälleen tarkoitus? Antaako lapsi meille syvemmän syyn elää? Herättääkö lapsi meidät jälleen näkemään ja tuntemaan? Sytyttääkö lapsi meidät eloon? Jos näin on, riittääkö se tarkoitukseksi elämälle? Riittääkö mikään?

Lapsena asiat olivat yksinkertaisia ja helppoja. Oli taivas, Jumala ja minä. Me ihmiset olimme matkalla taivaaseen, joka on maailman ihanin paikka. Nyt kaikki on toisin. Elämä on monimutkaista ja usein epäreilua. Mieltä vaivaa päämäärättömyys.

Voiko lapsen myötä aikuiseenkin palata vielä uudelleen se lapsenusko, joka vuoria siirtää eikä elämää pelkää?

Mitä pidit artikkelista?

(5 ääntä, keskiarvo: 4.40)