Riskeistä

[Kirjoittanut: Pohdiskelija]
– Laitamme asunnon myyntiin, pakkaamme tavarat ja muutamme puoleksi vuodeksi Thaimaahan, ystäväni kertoi minulle muutama kuukausi sitten.

Olin yllättynyt, mutta innoissani ystäväperheeni ratkaisusta. Pimeä syksy ja talvi olivat ahdistaneet kotiäitinä ollutta ystävääni ja mies oli tehnyt pitkää päivää töissä perheen toimeentulon eteen. Nyt he olivat päättäneet irrottautua oravanpyörästä – luopua kaikesta materiasta ja lähteä nauttimaan elämästä ja vapaudesta. Suunnitelmissa oli vähän sukellushommia ja muuten Thaimaassa eläisikin hyvin asunnosta saaduilla rahoilla. Pidin ratkaisua rohkeana ja ihailtavana.

Kun ystäväni sitten toissapäivänä kertoi asunnon myynti-ilmoituksen löytyvän nyt netistä, ymmärsin, että se on nyt oikeasti menoa. Pian menetämme ihanat naapurit, joiden kanssa on ollut mukava istua iltoja yhdessä, lainata suolaa ja auttaa lapsenhoidossa. Tajusin, miten ikävä minun tulee heitä! Mutta samalla tunnen iloa siitä, että joku uskaltaa ja todella toteuttaa unelmansa.

Rohkeus muutokseen on meissä jokaisessa

Kaikki eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet ystäväperheeni ratkaisua yhtä hyvin. Asunnon myynti ja kaikesta luopuminen tuntuvat joistakin liian suurelta riskiltä. Mutta niin kuin Paulo Coelho sanoo: “On otettava riskejä. Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen, kun annamme odottamattoman tapahtua.”

Rohkeus muutokseen on meissä jokaisessa, mutta se kuuntelemmeko sen ääntä, on eri asia. On niin paljon helpompi kuunnella vanhempien, ystävien tai työnantajan ääntä, kuin omaa itseään. Mutta tuottaako se lopulta onnea ja tyytyväisyyttä vai ilottomuutta ja katkeruutta?

Elämä itsessään on hirveän lyhyt. Jos elämän odottaa alkavan eläkkeellä tai ensi kesänä, huomaa pian seisovansa harmaana vanhuksena hautausmaalla, jossa lepäävät jo kaikki ystävät ja sukulaiset. Mitä silloin haudalla miettii? Sitäkö, miksen uskaltanut kaikista elämäni vuosista käyttää yhtä asumalla ulkomailla? Sitäkö, etten saa täältä mukaani kaikkea kerryttämääni omaisuutta?

Elämä on lopulta vain muistoja. Ohikiitäviä hetkiä ja kokemuksia, jotka vuosien myötä haalistuvat, loittonevat ja unohtuvat. Kun elämää katsoo kiikkustuolista taakse päin, huomaa jäljelle jääneen niiden kauneimpien ja kirkkaimpien.

Sellaisten, kuten lämpien iltojen tuoksu Thaimaan auringon alla tai odottamattoman vapauden tunteen, kun kerran uskalsi luopua kaikesta ja aloittaa alusta.

Mitä pidit artikkelista?

(9 ääntä, keskiarvo: 4.56)