Olen 21-vuotias mies ja elänyt avoliitossa 19-vuotiaan naisen kanssa vajaan vuoden. Olen ajatellut, että kaikki sujuu ihan hyvin, kunnes pari kuukautta sitten avovaimoni sanoi, että suhteemme ahdistaa. Hän sanoi, että haluaisi erota, mutta ei haluaisi muuttaa pois eikä tehdä asiasta julkista. Samalla hän kuitenkin sanoo rakastavansa minua ja tuntevansa, että voisin olla hänelle se oikea.

Olemme keskustelleet kolme kertaa aiheesta, ja edelleen tilanne on sama. Mitään muutosta ei ole saatu aikaan. Kun juteltiin siitä, miksi hän haluaa erota, niin hän sanoi haluavansa olla vielä hetken vapaa, pitää hauskaa jne. Hän sanoi, että haluaa kokea intohimoa vielä hetken ennen kun luopuu siitä. Hänestä tuntuu, että nuoruus jää elämättä, jos suhdetta jatkaa. Itse en ymmärtänyt, miksi intohimosta pitää luopua. On niin vaikea ymmärtää toista, kun itse ajattelee toisin. Itse olen ollut alusta asti suhteessamme täysillä mukana ja olen suunnitellut yhteistä tulevaisuutta. Nyt vain tuntuu, että olemme umpikujassa, mistä ei ole ulospääsyä.

Avovaimo haluaa olla vielä hetken vapaa ja pitää hauskaa

Tuntuu, että avovaimollani on sellainen käsitys pitkästä parisuhteesta, että siitä tulee tylsä ja intohimo katoaa ja mitään ei enää voi tehdä. Olemme miettineet eri vaihtoehtoja. Yksi olisi muutos avoimeen suhteeseen siten, että molemmat asutaan kuitenkin samassa asunnossa. En kuitenkaan tiedä, auttaako se mitään vai pahentaako vain tilannetta.

Seksi on vähentynyt merkittävästi suhteessamme viimeisen puolen vuoden aikana (ennen 2-3 krt viikossa, nykyään 1-3 krt kuukaudessa). Olemme siitäkin yrittäneet puhua. Avovaimoni kertoi, ettei halua minua enää niin paljon. Kysyessäni syytä asiaan hän sanoo, ettei tiedä. Kuitenkin aina välillä rakastelukertojen jälkeen hän kertoo pettyneensä seksiin minun kanssani. Välillä on hyvää seksiä, mutta usein huonoa. Hän myös sanoo, että huono seksi vie halut yleensä ainakin viikoksi. Usein myös huomaan vonkaavani ja se vain pahentaa asiaa. Välillä saan säälipanoja, mutta tiedän, että hän antaa niitä vain minun takiani, ja tuntuu että ne vain vähentävät avovaimoni haluja entisestään.

Välillä rakastelukertojen jälkeen hän kertoo pettyneensä seksiin kanssani

Seksiimme kuuluu pääasiassa pelkkä yhdyntä. Olen yrittänyt pitkittää esileikkiä hieman, mutta tuntuu, että hän haluaisi mennä vain suoraan asiaan. Rakastelemme pelkästään yhdessä asennossa. Olen yrittänyt vihjailla hieman muihinkin, mutta en ole kysynyt suoraan, koska vihjailut eivät ole tuottaneen minkäänlaista tulosta. Hän ei ole myöskään saanut suhteemme aikana kertaakaan orgasmia yhdynnän aikana. Suuseksiä annan aina silloin tällöin ja silloin saan hänet laukeamaan. Kuitenkin tuntuu oudolta, että hän haluaa pelkkää yhdyntää, vaikka ei siitä nauti kovin paljoa. Hän ei myöskään ole masturboinut ikinä. Olen kysellyt ja selvittänyt, että hän on kuitenkin välillä saanut orgasmin ennen suhdettamme muiden miesten kanssa yhdynnässä. Tästä kaikesta on alkanut kertyä minulle
suorituspaineita, ja nyt viime aikoina kun avovaimoni on ilmaissut haluavansa seksiä, niin juuri ennen yhdyntää erektioni lopahtaa. Tämä johtuu siitä, että ajattelen vain koko ajan, miten saisin hänet tyydytettyä. Kuitenkin aina kun hän antaa säälipanon, niin mitään ongelmaa ei ole. Tämä johtuu siitä, että silloin en mieti ollenkaan, miltä hänestä tuntuu, koska tiedän seksin olevan silloin vain minua varten. Se kuitenkin tuntuu väärältä ja haluaisin saada seksin onnistumaan siten, että molemmat haluavat ja saavat tyydytyksen.

Kaikestä tästä tulee vain niin voimaton olo, kun ei osaa tehdä asian hyväksi mitään. Meillä on kuitenkin yhdessä muuten ihanaa. Emme riitele oikeastaan koskaan ja molemmat luottavat toiseen täysin. Avovaimollani on vain hieman vaikeuksia puhua asioista minun kanssani, sillä hänen vanhempansa ovat opettaeet, että asioista pitää vaieta. Toivon, että saisimme edes jotain auttavaa vastausta, miten tilanteeseen saataisi molempia tyydyttävä ratkaisu. Olemme molemmat kuitenkin sitä mieltä, että ero on se viimeinen.

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Jokaisella ihmisellä oman minän löytämiseen ja oman elämänsä haltuunottoon menee oma aikansa. Tarkoitan sitä kaikkea, mitä tarvitaan, että edes melko varmasti tietää, mitä elämältä haluaa tai miten haluaa sen elää. Epävarmuutta on kaiken ikäisillä, mutta nuoruuteen epävarmuus ja ”elämännälkä” usein kuuluvat. Tulkitsen kumppanisi ”intohimon kaipuun” ainakin osittain tällaiseksi epävarmuudeksi ja elämännäläksi. Sitoutuminen parisuhteeseen on luultavasti yksi eniten epävarmuutta herättävä päätös, vaikka hääpäivä olisi jo päätetty ja ajatuksissa olisi läpi koko elämän kestävä suhde.

Parisuhteessa on erittäin tärkeä ja hyvä asia, että vaikeatkin asiat uskalletaan ottaa puheeksi, kuten olette tehneet. Toinen asia on se, miten pääsette eteenpäin. Miten asiat ratkaistaan, löytyykö keskusteluissa jokin ratkaisu?

Sitoutuminen parisuhteeseen on luultavasti yksi eniten epävarmuutta herättävä päätös

Erimielisyydet ja riitelykin kuuluvat parisuhteeseen. Rakentavan riitelyn taidot ovat hyvän parisuhteen kulmakiviä. Kaksi erilaista ihmistä ei voi välttyä ristiriidoilta ja erimielisyyksiltä koko elämäänsä.

Kirjeesi perusteella avovaimosi on vielä hyvin epävarma siitä, mitä hän haluaa elämältään ja haluaako hän sinua elämäänsä. Omaa haluaan ja itsemääräämisoikeuttaan on tärkeää kuunnella, silloin tuntee elävänsä omaa elämäänsä. Muut eivät tunnu silloin ohjailevan sinun elämääsi.

Sinä puolestasi olet varmempi halustasi ja ilmeisesti myös tunteistasi, koska yrität vakuuttaa häntä sinulle oikeasta ratkaisusta. Toista ei voi painostaa eikä pakottaa haluamaan tai rakastamaan. Parisuhteessa iso haaste on yhdistää kahden erilaisen ihmisen tunne- ja kokemusmaailma. Vaikeaksi sen tekee se, että kummankin tunteet ja kokemukset ovat totta teille itsellenne, suhteessa on aina kaksi totuutta. Kuinka tehdä suhteesta molemmille riittävän hyvä?

Ratkaisuksi avoin suhde olisi mielestäni pahin mahdollinen. Jotkut parit sitä yrittävät, tuskin koskaan se onnistuu haavoittamatta jollain lailla. Yksi mahdollisuus on asua erillään joitakin kuukausia lopettamatta suhdetta. Etäisyys toisinaan auttaa selkiyttämään ajatuksia siitä, mitä oikein haluaa. Mistä on kysymys ”mitä muut sanoo ajattelussa”, hävettääkö se ja mikä siihen on syynä? Ei ole mitään hävettävää harkiten etsiä itselleen onnellista elämää. Onni ja intohimo elämään tulevat itsestä, eivät kumppanista tai muista ihmisistä. He voivat täydentää, ja usein onneksi täydentävätkin onnellisuuttamme.

Onni ja intohimo elämään tulevat itsestä, eivät kumppanista tai muista ihmisistä

Seksuaalisuus, oleminen miehenä ja naisena, parisuhteessa on se alue, jolla kaikenlaisia vaikeuksia oireillaan. Tyytymättömyys, haluttomuus ja toisen vastuuttaminen omasta onnellisuudesta ovat tavallisia keinoja yrittää ratkaista parisuhteen vaikeuksia tai omaa henkistä pahaa oloa vaikkapa esimerkiksi henkilökohtaisten identiteettikriisien yhteydessä. Jos moittii toista, onko kyse omista vaikeuksista, joita heijastaa kumppaniin?

Mitä on hyvä seksi? Oletteko siitä samaa mieltä? Mikä on seksin merkitys? Seksissäkään mies ei ole vastuussa naisen onnellisuudesta tai orgasmeista eikä nainen miehen onnellisuudesta tai orgasmeista. Seksi ei ole itsensä tyydyttämistä toisen avulla, vaan yhdessä jakamista, antamista ja saamista. Se on parhaimmillaan fyysisen ilon jakamista ja syvällä tunnetasolla toisen kohtaamista aidosti ja rehellisesti. Silloin, kun seksi on orgasmeihin tähtäävää suorittamista, siitä ei tulekaan energisoiva, hyvää mieltä tuottava kokemus, vaan jotain ihan muuta.

Seksiin suostuminen säälistä tai velvollisuudesta on itseä kohtaan väärin. Siinä antaa itsensä ilman omaa halua ja tahtoa toisen itsetyydytysvälineeksi ja olo on sen mukainen. Kumppanin käyttäminen seksivälineenä ei myöskään tunnu hyvältä, mikäli oma seksualisuus on kypsää ja tervettä.

Toisen seksuaalisuuden ja rajojen kunnioittaminen on varmaan yksi vaativimmista taidoista suhteessa. Puolison kieltäytyminen seksistä tai haluttomuus tuntuu usein henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka kyse on ihan jostain muusta. Syy ja vastaukset kieltäytymiseen ja haluttomuuteen ovat toisinaan hyvin tiedostamattomia, mutta niitä voi ja kannattaa alkaa selvittää. Voiko haluta seksiä jatkuvasti, jos ei tiedä haluaako tällaista elämää tai elämää juuri tämän ihmisen kanssa?

Seksin konkreettisia taitoja oppii parhaiten yhdessä kumppanin kanssa tutustuen ja kuunnellen toinen toistaan rajoja kunnioittaen. Vertailu ja arvostelu loukkaa herkästi haavoittuvaa seksuaalisuutta sekä naisilla että miehillä ja aiheuttaa suorituspaineita, jotka johtavat lisäongelmiin, kuten teillekin on käynyt.

Oma seksuaalisuuskin on otettava haltuun, kuten elämäkin. Toisinaan asiantuntija-apu on tarpeen, jotta esteet ja rajoitukset seksielämässä voidaan ratkaista tai niistä voi vapautua. Onko teille mahdollista hakeutua pari- ja seksuaaliterapeutin vastaanotolle? Hän voisi auttaa teitä tutkimaan suhdettanne ja löytämään ratkaisuja, jotta voitte tehdä elämästänne teille molemmille hyvän.