Seurustelin joku aika sitten miehen kanssa, joka on itse asiassa kaverini veli ja olimme tunteneet vuosia. Olen aika ujo, mutta kuitenkin kaverini kanssa hölötän paljon. Hänen veljensä kanssa taas tuntuu, että on vaikea jutella. En tiedä, mistä moinen johtuu. Olemme asiasta monesti jutelleetkin, tosin lähinnä sähköpostitse, koska se on minulle helpompaa.

Suhteemme kaatui siihen, etten ollut tarpeeksi avoin hänelle. Meillä siis oli kommunikointi- vaikeuksia. Tähän kohdistui ihan helpoistakin asioista puhuminen. Olemme päättäneet kuitenkin yrittää saada tämän toimimaan. Haluaisin myös itse olla hänelle avoimempi, eli kyseessä ei ole pelkästään se, mitä hän haluaa. Itsestäni tuntuu pahalta koska haluaisin kertoa hänelle vaikka mistä, mutta kun nähdään, iskee sellainen tunne, ettei pystykään, sitä miettii, että sanoako vai ei. Joinakin kertoina tuo puhuminen on sujunut ihan kivasti, mutta sitten tulee kertoja jolloin kumpikaan ei juuri puhu mitään. Johtunee lähinnä siitä, että kun en ole kovin avoin, se vaikuttaa häneen niin, että hän ottaa etäisyyttä. Se taas vaikeuttaa minun avautumistani. Luulen, että tämä johtuu uskalluksesta tehdä/sanoa asioita. En jotenkin kehtaa. Niinä kertoina kun suhteemme on sujunut ihan kivasti, niin sen muutoksen huomaa ja tiedän, että se on positiivinen muutos. Joskus on helppo puhua hänelle, mutta voi kun se puhumisen helppous olisi yllä koko ajan eikä vain silloin tällöin.

On myös toinen asia. Hänen on jotenkin helppo tehdä asioita. En tiedä, onko se minulle vaikeata sen takia, ettemme seurustele. Tiedän kyllä hänen tunteensa, mutta silti minun on vaikea esimerkiksi kosketella häntä. Hän taas sen sijaan tykkää kosketella samalla tavalla kuin seurustelusuhteenkin aikana. En ole tosin koskaan ollut hyvä näyttämään tunteitani, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan. Vaikka tiedän, mitä hän tuntee mua kohtaan, niin silti tekojen suhteen minulla on joku tietynlainen epävarmuus, että voinko nyt tehdä niin. En tiedä, mistä se johtuu. Tuntuu typerältä, kun tietää että toinen pitäisi siitä. Ehkä se johtuu myös siitä, että olen aika kokematon miesten suhteen. Tämä oli ensimmäinen seurustelusuhde molemmilla. Eikä ketään muita kuvioissa olekaan vielä ollut edes.

Toivoisin vinkkejä päästäkseni tästä ujoudesta eroon, tekemään asioita rohkeasti. Tietoisesti haluaisin tehdä ja sanoa mitä vaan, mutta jostain syystä en vain pysty. Se jonkunlainen epävarmuus hiipii aina esille jostain. Enkä tiedä miksi. Toivoisin, että pystyisin juttelemaan hänen kanssaan niitä näitä. Olen miettinyt sitäkin, että onko tämä ongelma vain häntä kohtaan vai muitakin miehiä kohtaan. Olen huomannut, että miesten kanssa tulee oltua jotenkin ujompi kuin naisten seurassa. Joten en halua, että tämä vaikuttaisi muihin suhteisiin, jos tämä suhde ei onnistu.

Molemmat haluttaisiin todella saada tämä toimimaan. Tiedämme, että tästä voisi kehittyä pitkä ja hyvä suhde, jos tämä kommunikointiongelma saataisiin pois, ja jos ei kokonaan niin ainakin niin, että siitä olisi hyvä jatkaa. Tämä haittaa todella jo minua itseäni, koska pelkään sitäkin, että se saattaa vaikuttaa muihin suhteisiini tulevaisuudessa, mikäli tämä tähän kaatuu. Ehkä osittain välillä on huono itsetuntokin, että sekin saattaa hiukan vaikuttaa, mutta lähinnä se, että miten voisin näyttää hänelle tunteeni tekoina, kun en ole niitä oppinut oikein kenellekään ennen näyttämään?

nimim. Epätoivoinen

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Kerrot olevasi kokematon ja epävarma parisuhteessa. Olet valmis tekemään työtä itsesi ja parisuhteenne kanssa, mutta pelkäät, ettet osaa olla tarpeeksi avoin. Ymmärrän kirjeesi niin, että puhut siinä kahdenlaisesta läheisyydestä – fyysisestä ja henkisestä. Haluaisit päästä henkisesti lähelle entistä kumppaniasi, mutta koet, ettet osaa tai uskalla ilmaista itseäsi ja tunteitasi hänelle. Toisaalta koet epävarmuutta fyysisestä läheisyydestä – et tiedä millaista läheisyyttä haluaisit suhteessanne olevan ja kuinka osaisit itse ilmaista hellyyttä.

Läheisyys ja avoimuus eivät ole jotain, mitä tarvitsee suorittaa

Läheisyyttä parisuhteessa voisi verrata kielen opiskeluun. Kuten uuden kielen opintojen alkaessa, myös suhteen alussa voimme olla epävarmoja siitä, mitkä ovat hyviä ja sopivia ilmaisuja kuhunkin tilanteeseen. Ensimmäiset ilmaisumme ovat haparoivia, epävarmoja, mutta samalla ne voivat tuottaa suurta iloa. Niin kuin kielitaitokin, läheisyys kehittyy "käyttämällä" sitä.

Alussa kukaan ei ole mestari. Uuden asian oppiminen vaatii kokeilua, harjoittelua, onnistumisia ja välillä myös epäonnistumisia. Luottamuksellisessa ilmapiirissä ei kuitenkaan keskitytä epäonnistumisiin ja kukin saa oppia omassa aikataulussaan. Käyttämällä niitä vähäisiäkin taitoja ja ominaisuuksia, joita meillä on, pääsemme usein lähemmäs tavoitettamme, olipa se sitten ajoreitin kysyminen tai hellyyden ilmaisu kumppanillemme.

Toiselle kieltä on helpompi oppia, kun ensin tutustuu kielioppiin. Toinen taas haluaa ensin opetella ääntämisen. Sinulle fyysisen läheisyyden kielen opettelu voi vaatia pohjaksi henkisen läheisyyden kokemuksia. Ainoaa oikeaa reittiä kehittymiseen ei ole, mutta usein pelkästään yhteen osa-alueeseen keskittyminen ei tuo parasta lopputulosta. Samoin ihmiset pitävät erilaisista läheisyyden kielistä. Ilmaisu, joka miellyttää toista, voi toiselle olla merkityksetön. Parisuhde on oman ja puolison läheisyyden kielten opiskelua ja yhteisen kielen etsimistä.

Mitä sinulle merkitsee käyttämäsi määritelmä "emme seurustele"? Onko läheisyyteen liittyvän epävarmuutesi takana epävarmuus siitä, mitä seurustelematon pari voi tai ei voi tehdä yhdessä? Mielestäni sanallista määrittelyä – seurustelemme tai emme seurustele – tärkeämpää on teidän yhdessä luomanne ihmissuhde ja tavat olla yhdessä. Anna itsellesi vapaus olla niin lähellä tai kaukana suhteessanne kuin sinä ja kumppanisi haluatte. Läheisyys ja avoimuus eivät ole jotain, mitä tarvitsee suorittaa, vaan halua oppia lisää toisesta ja itsestä, ja samalla reitti tähän päämäärään. Onko teille esimerkiksi helpompaa tutustua toisiinne tekemisen kautta, jos sanat ovat tässä vaiheessa liian vaikeita?