Olemme 35-vuotiaita ja olleet yhdessä jo 21 vuotta. Meillä on ollut äärimmäisen hyvä suhde: tasapainoinen, luottava ja toista kunnioittava. Naimisissa olemme olleet 3,5 vuotta.

Joulukuussa 2007 mieheni kertoi, ettei voi hyvin eikä tiedä mikä häntä vaivaa. Hän ei tunne enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Siitä lähti pitkä tie, pääsimme heti tammikuussa 2008 seurakuntien parisuhdeterapiaan, jossa kävimme kerran kuussa syyskuuhun asti, sitten seuraavan kerran joulukussa 2008. Puhuimme keskenämme todella paljon, mikä on aina meiltä onnistunut. Kävime myös erikseen keskustelemassa ystäviemme kanssa sekä vihkipappimme kanssa. Ongelman ydin oli se, että mieheni ei enää kokenut rakastavansa minua samalla tavoin kuin aiemmin. Päätimme kuitenkin yrittää, mutta lopulta olimme molemmat niin rikki, että päätimme muuttaa erilleen loppiaisena 2009.

Mieheni ei enää kokenut rakastavansa minua samalla tavoin kuin aiemmin

Toivoimme erillään asumisen selkiyttävän asioita ja senhän se tekikin, vain toisella tavalla. Mieheni halusi hakea eroa sitten lopulta huhtikuun alussa ja nyt olemme jakamassa omaisuuttamme. Edelleen olemme hyvissä väleissä, pystymme keskustelemaan ja sopimaan asioista. Mutta minä en haluaisi erota. Olen käynyt tuon saman jaakobinpainin vuosituhannen vaihteessa ja ehkä siksi niin hyvin ymmärränkin häntä. Mutta nyt näyttää siltä, että ero on väistämätön.

Miten tästä henkisesti selviää? Meillä oli asiat todella hyvin tässä suhteessa. Hän oli paras ystäväni ja tärkein ihminen. Tuntuu todella vaikealta luovuttaa ja päästää toisesta irti. Selvennykseksi vielä, että kummallakaan ei ole toista. Minulle on tullut olo, että onko niin, että hänellä on itseänäistymiskriisi? Voiko tästä vielä palata yhteen? Olen kyllä lähtenyt elämään omaa elämääni enkä laske sen varaan, ettei eroa tulisikaan. Mutta kamalan raskaalta se tuntuu, kun toivo silti vielä elää. Olemme senkin puhuneet, että koska olemme osanneet hoitaa tämän näin hyvin, voimme katuessamme vielä palata yhteenkin. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että mieheni pitää tätä lopullisena päätöksenä.

Mies oli paras ystäväni ja tärkein ihminen

Välillä voin paremmin ja sitten taas tipahdan. Töissä haluan olla, en halua sairaslomalle. Nukkuminen on välillä mitä sattuu. Onneksi minulla on hyviä ystäviä ja käyn yksin siellä parisuhdeterapeutilla, mutta silti tämä elämä on välillä yhtä rämpimistä. Sanomattakin on selvää, että ystävämme ovat ihan järkyttyneitä. Veimme kuulemma uskon kestävään parisuhteeseen, kun eroamme. Samalta itsestäkin tuntuu.

Kuinka kauan tämä tuska vielä kestää? Onko meillä mahdollisuuksia palata yhteen? Nyt olen ajatellut antaa aikaa, en kysele enkä pidä kauheasti yhetyttä muuta kuin jos on oikeasti asiaa. Annan hänelle tilaa. Mutta tätä on kestänyt jo kohta 1,5 vuotta ja vieläkin sattuu. Tosin lopullisesta eropäätöksestä on aikaa vasta muutama viikko. Mutta vaikeaa on.

nimim. Hyvä ero – silti liian vaikeaa

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Olet elänyt suuren osan elämästäsi varsin onnelliseksi ja tasapainoiseksi kokemassasi parisuhteessa. Viime vuosina olette kuitenkin päätyneet kumppanisi kanssa haluamaan tulevaisuudelta eri asioita. Huomaan kertomastasi, että olette molemmat olleet vahvasti sitoutuneita etsimään ratkaisuja suhteenne ongelmiin. Nyt puolisosi on hakenut eroa, vaikka sinun toiveesi olisi jatkaa suhdettanne. Kuulostaa siltä, että kunnioitat entistä puolisoasi ja hänen valintojaan. Myös tässä tilanteessa sinulta kysytään paljon tuota toisen valinnanvapauden kunnioittamista. Toivottavasti ajatus ”hyvästä erosta” jättää kuitenkin tilaa myös surun, vihan, suuttumuksen ja pettymyksen tunteille.

Toivottavasti ajatus hyvästä erosta jättää tilaa myös surun, vihan ja pettymyksen tunteille

Kun luin kirjettäsi jäin pohtimaan, olisiko vaikeasta ja epätyydyttävästä parisuhteesta helpompi erota. Tuskinpa kuitenkaan toivot, ettet olisi ollut aiempia vuosia onnellinen puolisosi kanssa. Ymmärtääkseni raskaaksi sinulle tilanteen tekee myös mahdollisuus suhteen jatkumisesta. Niin kauan kuin pidät auki ovea tähän parisuhteeseen, suhde sitoo sinua. Henkinen eroaminen kestää kauemmin kuin juridinen ero.

Oletko harkinnut eroseminaarin osallistumista? Ympäri maata järjestettävät eroseminaarit ovat työmuoto erokriisin käsittelemiseksi. Eroseminaarien tarkoituksena on tiedon tarjoamisen, ohjauksen ja tukemisen ohella auttaa tulevaisuuden uudelleenrakentamisessa eron jälkeen. Löydät internetistä paljon tietoa eroseminaareista.