Viimeisin parisuhteeni päättyi pari kuukautta sitten. Olimme seurustelleet lähes
kaksi vuotta, mutta emme asuneet yhdessä. Mies keskittyi yhä enemmän
työhönsä niin, että ehdimme nähdä toisiamme maksimissaan kerran
viikossa. Kun sanoin, ettei näin voi jatkua ja kysyin, haluaako hän
erota, hän vastasi yllätyksekseni myöntävästi. Itkin pari päivää, eräs
miespuoleinen ystäväni lohdutti minua, ja meillä on nyt ollut
seksisuhde siitä lähtien. En kuitenkaan usko, että se jatkuu enää.

Erosin jälleen ensimmäisestäni ja ruikutin uuden mieheni
takaisin

Jostain syystä mieleeni tulee nyt kuitenkin tätä kahden vuoden
suhdetta edeltänyt seurusteluni. Aloitin seurustelun tämän ensimmäisen
poikaystäväni kanssa kun olin 18-vuotias. Olimme yhteensä kolme vuotta
yhdessä. Jätin hänet ensimmäisen kerran 1,5 v. seurustelun jälkeen
toiseen mieheen ihastuksesta hämmentyneenä, mutta palasimme takaisin
yhteen melkein heti. Kolmen vuoden kohdalla, juuri kun olimme sopineet
yhteen muuttamisesta, aloin kokea, että minulla on vielä paljon
näkemättä ja kokematta ja että olemme liian erilaisia. Tästä erosta on
nyt reilu kaksi vuotta.

Kuukausi eromme jälkeen tapasin uuden miehen (jonka kanssa nyt siis äsken erosimme). Kun aloimme seurustella uuden poikaystäväni kanssa, puolen vuoden jälkeen koin voimakasta
eroahdistusta ja luulin haluavani takaisin yhteen ensimmäisen
poikaystäväni kanssa; puhuin ensimmäiselle poikaystävälleni asiasta,
hän oli suostuvainen ja jätin uuden poikaystäväni. Heti seuraavana
päivänä erosin jälleen ensimmäisestäni ja ruikutin ”uuden” mieheni
takaisin. Kävin terapiassa tämän jälkeen muutaman kerran.

Nyt, kun luulisi, että koen eroahdistusta viimeisimmästä erostani,
huomaankin ajattelevani taas ensimmäistä poikaystävääni ja kuinka
ikävä minulla on häntä. En ole ajatellut tai ikävöinyt häntä näin
paljon kuin viimeksi 1,5 vuotta sitten, enkä myöskään ole nähnyt häntä
kertaakaan tällä välin. Mistä tämä voi johtua?

Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Suoraa vastausta kysymykseesi ei ole, se ei nimittäin ole kenelläkään ulkopuolisella. Vastaukset kysymykseesi ovat sinussa ja sinulla.

Monenlaisia ajatuksia ja hypoteeseja kysymyksesi herättää. Tilanteesi tutkimiseen tarvitset ammattiauttajan apua. Jopa vähän pidempäänkin, mikäli eriytymisessäsi ja voimaantumisessasi on jotain kesken. Pari- ja seksuaaliterapeutti voisi olla sellainen, vaikka yksilökäynneistä onkin kyse.

Kiinnostavaa on millainen on lapsuutesi kiinnittymissuhde vanhempiisi?

Kiinnostavaa on millainen on lapsuutesi kiinnittymissuhde vanhempiisi? Oletko eriytynyt omaksi itseksesi? Tiedätkö mitä tarvitset ja haluat sekä osaat tehdä valintoja tai päätöksiä itsestäsi käsin? Onko onnellisuutesi kiinni ulkopuolisista ihmisistä tai miehistä vai ovatko muut ihmiset onnellisuutesi täydentäjiä? Mitä kaipaat ensimmäisestä poikaystävästäsi? Mitä hyvä parisuhde sinulle tarkoittaa? Vaihtamisesi suhteesta toiseen ja takaisin herättää lukuisia kysymyksiä. Kun itse osaat ja uskallat tehdä valintoja, varmuutesi kasvaa. Sisäinen tyytyväisyytesi lisääntyy.

Hyvä, että pysähdyt miettimään omaa itseäsi tällaisessa tilanteessa. Itsensä havainnointi ja itseen tutustuminen on aina hyödyllistä ja kasvun mahdollistaja.