Avioerostani on muutama vuosi aikaa ja uuden suhteen mahdollisuus alkaa olla ajankohtainen. Uuteen mahdolliseen kumppaniin liittyen huomaan miettiväni monenlaista. En etsi unelmien prinssiä, siihen olen nähnyt elämää liikaa. Itsensä tuntevaa aikuista miestä ennemminkin, sekin on kyllä paljon pyydetty, mutta kasvumahdollisuuksia on meille kaikille varmaan ollut tarjolla.

Järjen ääni on välillä kovin vahva ja siihen liittyy tämäkin triviaaliasia, jota huomaan miettiväni: onkohan toimiva suhde mahdollinen, jos kumppanusten koulutustaso on kovin erilainen? Koulutushan vaikuttaa meihin muutenkin kuin ammattitaidon osalta. Kuitenkaan akateeminen ei välttämättä ole fiksu ja duunari ei välttämättä ole juntti.

Kuinka moni mies kestää sen, että nainen on paremmin koulutettu ja tienaa enemmän? Kuinka moni nainen osaa arvostaa kouluttamatonta miestä, jos itselle on hankkinut korkeakoulutuksen? Miten tämä asia näyttäytyy teidän ammattilaisten näkökulmasta katseltuna? Onko se vain merkityksetön seikka vai asia, jota oikeasti kannattaa pohtia?

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

”Mikä saa toiset suhteet onnistumaan ja toiset epäonnistumaan?” on kysymys, johon parisuhdetutkimuksessa on alusta saakka etsitty vastausta. Selitykseksi on tarjottu monia tekijöitä geeniperimästä ristiriitojen ratkaisutapoihin ja persoonallisuuden piirteistä ympäristön asenteisiin. Myös mainitsemasi koulutuksen merkitystä parisuhteen laadulle on näissä tutkimuksissa selvitetty.

Puolisoiden väliset koulutuserot eivät ennalta määritä suhteen tulevaisuutta

Tutkimusten mukaan puolisoiden väliset koulutuserot eivät ennalta määritä suhteen tulevaisuutta. Suurimmalle osalle pareista suhteen onnellisuuden kannalta olennaista ovat aivan muut tekijät. Ja niistäkin, joiden parisuhteelle koulutuserot ovat keskeisiä, osalla koulutuserot hiertävät suhdetta, kun taas osalle puolisoiden erilaiset taustat ovat toisiaan tasapainottavia.

Mitä sitten olisi hyödyllistä yksittäisen ihmisen ymmärtää koulutuksen merkityksestä parisuhteelle? Tärkeintä lienee se, mikä puolisoiden suhtautuminen koulutuseroihin on. Esimerkiksi, jos puolisoiden näkemykset naisten ja miesten rooleista parisuhteessa ovat hyvin perinteiset, voi naisen korkeampi koulutustaso tai asema työelämässä horjuttaa tasapainoa. Tässä mielessä vastaukset kirjeessäsi esittämisiisi kysymyksiin ovat varsin kulttuurisidonnaisia, eikä muualla maailmalla tehtyjä tutkimushavaintoja voi siten suomalaiseen ”tasa-arvon kulttuuriin” sellaisenaan soveltaa. Lisäksi yksittäinen henkilö voi miettiä, kuinka puolisoiden koulutustasot laajemmin näkyvät hänen suhteessaan. Esimerkiksi toimiiko korkeasti koulutettu puoliso työssä, joka vaatii häneltä uhrauksia perhe-elämässä? Tai onko täysin vailla koulutusta oleva kumppani muutenkin elämässään haluton ponnistelemaan tavoitteiden eteen?

Kuten toteat, koulutustaso ei suoraviivaisesti määrittele yksilöä, vaan sekä enemmän että vähemmän koulutetuissa on monenlaista ihmistä. Näiden yhteyksien lisäksi koulutuserot suhteessa voivat tulla näkyviksi esimerkiksi sitä kautta, missä määrin kumppanit löytävät yhteisiä mielenkiinnon kohteita arjessaan.

Kaiken kaikkiaan, nyt uuden suhteen mahdollisuuden äärellä ollessasi, voit tässä mielessä antaa tunteen kävellä järjen yli. Uuteen ihmiseen tutustuessasi huomaat varmasti, ovatko mahdolliset koulutuserot teidän suhteessanne olennainen kysymys. Todennäköisesti kuitenkin suhteenne tulevaisuus on kiinni monista muista tärkeämmistä seikoista.