Omasta kokemuksesta täytyy sanoa että naispuoliset rentut ne puree miehiinkin, eikä “kiltti” nainen kelpaa.

Nainen saa päättää kaiken kotona, sängyssä ja työpaikallaan. Lopulta hän kyllästyy siihen, koska odottaa “että joku saa jalat alta”. Luulen, että tämä liittyy ikiaikaisiin tarpeisiin, jolloin valittiin mies, joka vaikutti siltä, että sen kanssa perhe säilyy elossa.

Itseäni ärsyttää, että minusta tuntuu koko ajan, että olen vahvempi kuin mieheni. Joudun naisena olemaan niin voimakas työpaikalla ja toisaalta pitää olla vahva myös lasten kanssa, että olisi upeaa, jos voisi olla heikko edes miehensä kanssa. Kiltti mies harvoin osaa astua tähän rooliin. Jos vielä sängyssä saa koko ajan pelätä, laukeaako mies ensin, niin siinäkin korostuu naisen vahvempi rooli.

Toki kiltti voi olla hyvinkin vahva. Se pitäisi kuitenkin tulla esiin arjessa. Kiltti saattaa myös unohtaa henkilökohtaiset yllätykset naiselleen, koska on niihin yksinkertaisesti liian kiltti. Kannattaa ainakin miettiä, mikä sinusta tekee kiltin miehen? Ei kiltteyttä ole esimerkiksi tyhjentää astianpesukone. Se on molempien hommaa. Oletko tehnyt jotain parisuhteessa vain naista varten: siksi, että hän on naisena niin ihana? Uskoisin, että sillä pääsisi moni mies palljon helpommalla ja parempiin tuloksiin avioliitossaan, jos muistaisi yllättää naisensa. Ennakoitava kiltteys ei kuulosta intohimolta.

Todellisessa elämässä tuohon väliin mahtuu nimittäin aika paljon, myös niitä hyviä, huomaavaisia, terveen itsetunnon omaavia miehiä.

Vaikeaa sanoa, onko kyse siitä, että on herkkä mies vai huonosta itsetunnosta. Mielestäni herkkyys ei ole huono asia, päinvastoin. Olen kuitenkin huomannut, että usein ne miehet, jotka pitävät itseään herkkinä ja väärinymmärrettyinä ovat myös suhteellisen epävarmoja itsestään. Tuntemanieni, herkiksi itseään kutsuvien miehien on ollut vaikeaa ottaa vastaan minkäänlaista palautetta, esim. olet todella hyvännäköinen tulkitaan enemmin sarkastiseksi piruiluksi kuin aidoksi kohteliaisuudeksi. Epäilys toisen motiiveista suhteessa saa “herkän miehen” myös takertumaan toiseen epäterveellä tavalla. Ihan kuin toinen olisi jättämässä heti pienimmästäkin syystä. Tällöin epäilys jättämisestä muuttuu valitettavasti epäilyksestä todeksi, kun sitä tarpeeksi kauan on pelätty ja kyselty. Lisäksi toiseen kohdistetaan sanomattomia toiveita ja myöhemmin ollaan loukkaantuneita, kun toive ei toteutunukkaan. On vaikeaa, ellei mahdotonta lukea toisen ajatuksia. Jos omat toiveet lausuttaisiin ääneen on lähes varmaa, että ne toteutetaan. Martyyriasenne jälkeen päin ei lämmitä ketään.

Yritin alussa olla mahdollisimman varovainen herkkien miesten kanssa, etten olisi vahingossa loukannut heitä, mutta hiippailuasenne ei auttanut asiassa lainkaan, päinvastoin. Suora ja kärsivällinen puhe toimi paremmin. En tosin halunnut lopulta olla suhteessa, jossa tunsin olevani enemmän kasvattava äiti kuin puoliso. Kärsivällisyydellä ja hyvällä tahdolla on rajansa. Kaikki herkät miehet ovat ihania, mutta herkkyydellä kiristävät miehet ovat rasittavia kitisijöitä.

En ymmärrä mitä vikaa on luotettavassa ja kunnollisessa miehessä. Tsemppiä teille! Naisissa se vika on ollut, ei teissä!!