Olen 35-vuotias mies ja viikko sitten eronnut tyttöystävästäni. Meillä oli erittäin hyvä suhde, joka kesti noin 4 kk ja suhteestaamme ei puuttunut lämpöä eikä läheisyyttä.

Nyt on tullut ongelmia esim. äitini sairastui mielenterveydellisesti. Tätä suhdetta edeltävä suhteeni oli riitaisa, sairaanloisen mustasukkainen, väkivaltainen, itsetuhoinen ja nainen oli narsisti. Tämä suhde päättyi alkuvuodesta. Jouduimme kuitenkin asumaan saman katon alla alkukesään asti, koska olin työtön sillä hetkellä ja minulla ei ollut varaa hankkia asuntoa ja ystävillä ei ollut tilaa majoittaa minua. Masennuin tilanteesta, syytin itseäni ja pelkäsin aika-ajoin. Tämä nainen joi hyvin usein. Hän raivosi päissään ja hajoitti tavaroita. Tunsin hyvin paljon sisäistä vihaa häntä kohtaan, mutta itse en käyttänyt väkivaltaa. Olin ihmisraunio.

Vietin menneen viikon hyvin sumuisessa tilassa

Nyt kesän aikana tapasin nykyisen tyttöystäväni. Olin onneni kukkuloilla ja tunsin taas itseni merkitykselliseksi, mikä tuntui hyvältä. Ex-ex-tyttöystäväni ei sulattanut suhdettamme ja terrorisoi minua päivittäin noin kahden viikon ajan. Saimme rauhan kovan työn jälkeen, kun muutimme yhteen. Elimme onnellista, lämmintä ja kaikin tavoin hyvää elämää, kunnes äitini joutui sairaalaan ja minä lamaannuin. Ryyppäsin kyseisen illan ja sain raivohuutokohtauksia tyttöystävälleni ja hän säikähti niitä. Sovimme seuraavana päivänä ja puhuimme asiat selviksi.

Kävimme ulkona sillon tällöin viikonloppuisin ja minä rupesin juomaan aina vain kovempia kännejä ja käytös häntä kohtaan oli ollut jollain asteella aina huonoa. Näitä kertoja on ollut kolme ja viimeisen jälkeen sanoin, että en juo, koska se tuo ongelmia. Meni kolme viikkoa, etten juonut mitään ja viikko sitten tyttöystäväni lähti ulos tyttöystäviensä kans ja joi, sammui, oksensi baarin lattialle eikä tullut kotiin yöksi, vaan hänet vietiin hänen ystävän luo. Olin kyseisen yön töissä ja huolestuin asiasta. Minulle tuli hätä, kun hän ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Noin kahden tunnin päästä hänen ystävä vastasi ja sanoi tyttöystäväni olevan siellä. Olin hyvin loukkaantunut, kun kuulin, miten ilta oli mennyt. Seuraavana aamuna hän soitti ja pyysi ohi mennen vain anteeksi. Kerroin, että olin hyvin huolissaan ollut hänestä ja hän suuttui. Raivosin hänelle takaisin, että hän ei ollut nyt minua kohtaan käyttäytynyt hyvin ja että mielestäni ei ole oiken, jos minä saan aina kuulla palautetta käyttäytymisestä häntä kohtaan.

Iltaan mennessä hän tuli kotiin, jolloin tilanne jatkui ja kärjistyi siihen, että meidän pitää erota. Hän pakkasi tavaroitani seuraavana päivänä ja sain lähteä. Tulin hyvin surulliseksi erosta ja tiesin, että olemme solmussa ja pahasti. Kävin hakemassa tavaroitani ja yritimme jutella. Hän syytti minua huonosta käytöksestäni. Hän pelkää, kun raivoan. Hän ei tunne minua siinä tilassa, että olen ihan joku muu sillä hetkellä ja hän ei voi luottaa minuun enää.

Vietin menneen viikon hyvin sumuisessa tilassa. Minua ahdistaa koko ajan. Kaipaan häntä ja olen miettinyt, kuinka helpolla hän päästi irti. Olen miettinyt pääni puhki, miksi näin kävi. Olen itkenyt koko ajan.

Olen miettinyt pääni puhki, miksi näin kävi

Eilen minun oli jo pakko mennä töihin ja se oli raskainta ikinä. Onneksi ennen töitä löysin nettisivunne ja tein testejä suhteeseen liittyen. Säikähdin, kun huomasin, missä mättää ja mikä on hyvin keskeinen syy raivooni ja muuhun käyttäytymiseeni. Testien kautta sain selville, että tämä ex-ex-tyttöystäväni on narsisti ja että en ollut käsitellyt sitä suhdetta laisinkaan, koska uusi suhteeni sai minut taas jaloilleen ja jatkamaan elämää.

Minun olisi pitänyt ensin käydä läpi suhteessa minua kohtaan tapahtuneet vääryydet ja huutaa se raivo ja paha olo ulos. Olen kirjoittanut kaikki pahat olot ylös, jotka minulle ovat jääneet kummittelemaan kyseisestä suhteesta, ja varaan ajan psykologille. Haluan tyttöystäväni takaisin. Hän kärsii ehkä pahemmin kuin minä tästä erosta. Tarvitsen nyt ammattiauttajan neuvoja, miten toimia.

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Kiitos kirjeestäsi, jossa kuvaat viime aikojen tapahtumia elämässäsi ja ihmissuhteissasi sekä omia tuntemuksiasi. Saan tekstistäsi vaikutelman, että olet alkanut ymmärtää elämääsi uudella tavalla ja uskaltanut esittää itsellesi uusia kysymyksiä. Kirjeestäsi välittyy, että kykenet pohtimaan oman toimintasi seurauksia ja etsimään ratkaisuja pahoinvointiisi. Otat vastuuta omasta elämästäsi.

Mukava kuulla, että koet saaneesi apua Suhdesopan sivustolta, ja että olet päättänyt lähteä hakemaan myös muuta tukea itsellesi. Toivon, että nyt tätä vastausta lukiessasi olet jo käynyt keskustelemassa psykologin kanssa, ja tältä osin jatkanut kirjeessä kuvaamaasi prosessia. Tämä on varmasti hyvä suunta jatkaa eteenpäin!