Kysymykset

Pitääkö rakkaudessa antaa kaikki anteeksi?

Kaipaisin kipeästi apua omaan tilanteeseeni. Kyseessä on avioliitto, joka on vaarassa tuhoutua ja ehkä jotain peruuttamatonta on jo tapahtunut. Epäilin miestäni pettämisestä. Ensin oli flirttisuhde, joka tuntui muuttuneen ihastumisesta rakastumiseksi. Pitkään olemme taistelleet vuoroin minun masennukseni ja hänen ”valheidensa” kanssa. Mies syyttää minua vainoharhaiseksi ja että olen kuvitellut kaiken, vaikka ei sitä oikein voi kuvitella, kun toinen naputtaa viestejä salassa, jää kiinni ja on juuri sen näköinen, että jotain pahaa tapahtuu. Lisäksi kaikki ”todisteet” on poistettu ja muitakin merkkejä on ollut matkan varrella.

En ole pystynyt antamaan kaikkeani tähän avioliittoon. Koen, että jumitun. Tuntuu, että mies valmistelee eroa tahollaan. Voin vain sanoa, että näin masentuneena oman puolison kaksinaamaisuus on satuttanut niin kovasti, etten tiedä, toivunko tästä koskaan. Toisaalta mies ei varmasti anna koskaan anteeksi minulle sitä, että olen kyseenalaistanut hänen luotettavuutensa. En pysty elämään enää omana itsenäni, koska vertaan itseäni (varsinkin masentuneena) jatkuvasti tähän toiseen, kun taas palauduttuani normaaliksi ymmärrän, että mitä sen on väliä: jos mies menee, niin sitten menee, en voi pidätellä, vaikka toisillemme ollaan lupauduttu. Toisaalta uskon, että hän nimenomaan halusi eron valitessaan rajan ylityksen.

Tuntuu, että mies valmistelee eroa tahollaan

Meillä kahdella ei juttu enää luista, on liikaa ongelmia. Olen itseasiassa miettinytkin, että en taida itse saada henkisellä tasolla tästä avioliitosta irti sitä, mitä haluaisin. En pysty erittelemään sitä, masennunko tästä suhteesta vai olisinko muutenkin masentunut. Olen käsittääkseni läheisriippuvainen ja kärsin kovasti menettämisenpelosta. Olen äärettömän mustasukkainen enkä hyväksy salattuja ystävyyssuhteita. Ymmärrän, että en voi määrätä puolisoni elämästä. Kaiken tapahtuneen jälkeen yhteys meidän välillämme on lähes kuollut. Mies on myöntänyt tehneensä väärin, mutta suoranaisesti ei ole kuitenkaan mitään myöntänyt. Joissain asioissa hän on hyvin itsekäs. Voiko tästä selvitä yhdessä ja miten pääsen tästä yli kun tuntuu, ettei toista voi enää pahemmin loukata?

Voisin antaa anteeksi seksisuhteet, mutta en sitä, että en kelpaakaan sellaisena kuin olen, vaan joku toinen on ihanampi ja että jollain toisella on parempi yhteys mieheeni. Lapsuuteen kaikki juontaa: rakkaudettomaan kotiin. Kaikkea ei yhdestä suhteesta voi saada, senkin ymmärrän. Silti tiedän, että esim. edellisessä suhteessani minun ei koskaan tarvinnut epäillä toista. Meillä oli jotain sellaista, joka yhdisti meidät niin täysin, ettei siihen väliin päässyt kukaan.

Masennuslääkkeetkään eivät voi pidemmän päälle olla ratkaisu pysyä yhdessä, mutta kun en tiedä, mikä minut masennuttaa. Mieliala vaihtelee kovasti iloisesta masentuneeseen, riippuen, kuinka paljon pelkään, milläkin hetkellä. Terapiaan ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta eikä miestä kiinnosta. Rakastanko miestä oikeasti, jos en pääse yli omasta loukkaantumisestani? Rakkaudenhan pitäisi antaa anteeksi mitä vain. Pitäisi myös uskaltaa luottaa, mutta miten luotat jos toinen on valehdellut? Ei se pelkkä fyysisyys ole pettämistä. Kun kerran rajan ylittää, niin se todennäköisesti tapahtuu uusiksi.

Psykologi Kari Kiianmaa vastaa

kari_kiianmaa2Parisuhteessa jokainen haluaa tulla rakastetuksi. Rakkauden saaminen ja antaminen on kuitenkin vaikeaa, koska emme aina tiedä, miten se on mahdollista. Suhteessa tulisikin keskittyä sen kehittämiseen ja aidon rakkauden löytämiseen. Onnellisen parisuhteen tärkein elementti on avoimuus, jonka avulla suhteeseen syntyy läheisyyttä ja luottamusta. Kysymyksesi kertoo vahvasti siitä, että avoimuus on suhteestanne karannut ja sen mukana moni muukin teille tärkeä asia, mikä on johtanut pohtimaan eroa.

Kaikista ongelmista ei selviä ilman ulkopuolista apua

Mikäli haluatte pelastaa suhteenne on tärkeää, että teette päätöksen sen parantamisesta. Kerrotte toisillenne, miltä teistä tuntuu eli olette tunteissanne avoimia. Sen jälkeen yritätte luoda vision haluamastanne elämästä ja suhteestanne. Yhteinen visio auttaa teitä kumpaakin antamaan oman panoksenne toivotun tulevaisuuden rakentamisessa. Tällöin onnea ei odoteta toiselta, vaan pyritään itse tekemään yhteinen elämä paremmaksi.

Mikäli ette jostain syystä puutu ongelmiinne ja jatkatte samaan tapaan, on odotettavissa samaa kuin nytkin. Pitkään jatkuva tyytymättömyys saa myös aikaan paineita, joiden purkaantuminen on hallitsematonta. Niin erokin on mahdollinen.

Muista kuitenkin, että et voi pelastaa suhdettasi yksin. Miehesi pitää osallistua siihen. Parisuhdeterapia on hyvä panostus suhteen puolesta, vaikka se olisi maksullistakin. Kaikista ongelmista ei selviä ilman ulkopuolista apua. Suosittelen käyttämään kaikki keinot, jotka ovat teille tarjolla.

15 Comments

  1. surusilmä
    01.07.2009 at 17:25

    Ei;jos tosiaan on tapahtunut parisuhteessa sellaista mitä ei ole vielä pystynyt käsittelemään sisällään mitä aviopuoliso on tehnyt. (puhun kokemuksesta)Tänään tulee 1vuotta kun asia tuli ilmi. Perheenä ollaan mutta tulevaisuudesta en tiedä enkä pysty sanomaan miten käy. Itse en ole anteeksi pystynyt antamaan ainakaan vielä. Mies katuu tekojaan ja pelkää että lähden lasten kanssa. Elämme sovussa ja parisuhdettakin hoidetaan mutta itseni kohdalta ei tunnu samalta kuin ennen. En tiedä auttaako aika siihen se jää nähtäväksi:(

  2. toinen suruinen
    02.07.2009 at 05:50

    surusilmä, pettämisen epäilyn astuessa kuvaan ja erityisesti kun se todella tapahtuu, jälkeen mikään ei ole enää kuten ennen. Parisuhdetta voi muuttaa parempaan, tai sitten se ei enää toivu siitä mitenkään ja on parasta antaa asian olla..Itse olen jotenkin pääsemässä pettämisen ja hylkäämisen yläpuolelle ajattelemalla, että mies ei koskaan oikeasti ole rakastanut jos on voinut loukata pahimmalla tavalla mitä voi tehdä. Niinpä minäkin olen valmis lähtemään suhteesta kun sen aika on, kun vihdoin uskallan itselleni sanoa että voin luovuttaa. Minun ei tarvitse jaksaa ja yrittää ymmärtää. Mikään, ei edes puolison sairaus, oikeuta pettämään. Valitettavaa on, että tässä maailmassa kovin harva on jämpti pettämättömyyden suhteen. Jokaisessa meissä varmaan asustaa se heikko ihminen, joka oikean ihmisen kohdalla sattuessa ei pysty välttämään kiusausta.
    Mikäli sinun miehesi katuu ja ehkä itse kertoi pettäneensä, niin teillä voi olla toivoa. Jos hän taas syytti sinua vainoharhaiseksi ja yritti peitellä tekemisiään, ei kannata uhrata omaa elämää ihmiselle, joka rakastaa vain ja ainoastaan itseään ja jolle vain ja ainoastaan oma mielihyvä on tärkeää. Jos miehesi todella katuu ja on ollut tapahtuman jälkeen ehdottoman rehellinen menoistaan eikä salaile mitään, voit yrittää antaa anteeksi mutta unohdusta tuskin tapahtuu.
    Aika auttaa, asia menettää merkitystään hieman ja kun ymmärtää, että sinä et ollut asiaan mitenkään syypää vaikka olisit kuinka nalkuttanut tai ollut jalat ristissä. Mies on se, jonka on kannettava vastuu teostaan.
    Et voi vaikuttaa toisen päätöksiin, vaikka kuinka haluaisit. Jos miehesi vielä uusii pettämisensä, ei ole mitään mitä voisit tehdä. Itsesi kannalta kannattaa pitää asiat koko ajan sillä tavalla, että olet vapaa lähtemään ihan milloin vain haluat. Pyri itsenäisyyteen ja oman elämän kehittämiseen osa-alueilla, jotka ovat sinun, ei teidän. Hanki omia ystäviä, oma turvaverkko, johon tukeutua jos ero tulee. Luottamus ei ole enää koskaan samanlaista, mutta toisaalta sinisilmäinen usko toisen hyvyyteenkin on nyt realistinen.
    Kyllä näistä voi selvitä voittajana, kun muistaa että jokainen vastaa teoistaan ja jos miehesi ei ymmärrä ja arvosta sitä, minkä lahjan hän sinussa saa jos voit hänelle anteeksi antaa ja suhdetta jatkaa..niin hänen ja sinun on parempi erota. Älä uhraa omaa mielenterveyttäsi teille. Olen itse hiljattain vasta tai uudelleen ymmärtänyt, että itselläni on takana kovin kivuliaita asioita, jotka saavat minut pysymään epätyydyttävässä suhteessa. Voimia sinulle!

  3. surusilmä
    27.07.2009 at 20:20

    Kiitos viestistäsi Suruinen. Päivät vaihtelevat suuresti. Toisinaan tuntuu ettei jaksa mitään ja itkettää. Toisinaan menee muutama päivä paremmin vaikka mielessä on joka päivä tapahtunut. Onneksi työt alkaa kohta joten työaika menee vähän paremmin. Olen luonteeltani rehellinen.ja en hyväksy tapahtunutta. Anteeksi en ole vieläkään pystynyt antamaan ja enkä tiedä pystynkö milloinkaan. Mieheni katuu tekoaan ja sen hänestä näkee kyllä. Eilen oli taas niin raskas päivä että huh ,huh… Tosiaan tiedän senkin että ei sitä asiaa pakoonkaan pääse. Olemme puhuneet asiasta kun olen ottanut sen puheeksi. Molemmat olemme tahoillamme käyneet ammattiauttajan puheilla muutamia kertoja. Aiheellista on varmaan mennä yhdessä juttelemaan.

  4. Suruinen
    28.07.2009 at 23:00

    Hei Surusilmä!
    Millainen pettäminen teillä sitten tapahtui? Jos kyse oli yhdenillan-jutusta niin siitä voi päästä yli! Onko teillä lapsia? Jos on, niin lasten tai lapsen takia on pakko päästä asian yli jotenkin. Itsesi takia sinun pitää uskaltaa joko luottaa toiseen uudestaan tai sitten luovuttaa. Sinun ei tarvitse jaksaa! Kukaan ei pakota, eikä rakkauden kuulu olla kärsimystä. Elä omaa elämääsi. Jos valitset jäädä tuohon suhteeseen, niin tee se kunnialla ja pää ylhäällä. Päätä antaa miehelle uusi mahdollisuus, mutta tee se niin että kun seuraava kerta tulee että mies olisi uskoton, lähdet. Kun teet itsellesi sen lupauksen, että toista kertaa et enää katso, niin se helpottaa. Toisaalta voisit etsiä apua kirjoista, Revitty sydän on paljon kehuja saanut kirja ja on niitä muitakin. Olennaista sinun on nyt huomata että annat vallan koko ajan omasta voinnistasi tuolle petturille tai sille kolmannelle pyörälle. Niin kauan kun päätät, että joku toinen saa päättää miten sinä voit niin jatkat tuossa suossa rypemistä. Jos mies ei opi ja pettää, niin se on hänen valintansa. Voit paremmin kun lähdet sillon kävelemään. Niin tälläkin palstalla sanotaan, että oman terveyden kustannuksella ei kannata huonoon suhteeseen jäädä.
    Päätä siis joko jäädä ja katsoa, tai lähteä ja olla katumatta..Tee asia niin että se on sinulle helpoin. Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata tuhlata huonossa ihmissuhteessa olemiseen kun yksinkin pärjää!

  5. meippi
    03.08.2009 at 09:32

    Yritän päästä eroon miehestä joka ei omaa huonoa omaatuntoa. Minä kuulemma olen ollut se ”paha” ja minut on haukuttu ihmisille ja minun yksityisiä asioita on mies kertonut eteenpäin. Nyt kuulemma mies sitten on alkanut kaivata minua muutaman päivän haukkumisen jälkeen. Haluaa kuulemma positiivisuutta suhteeseen.
    Vaikea saada positiivisuutta kun toinen on haukkunut ja raastanut sydäntä. Voiko tosiaankin antaa anteeksi muutaman päivän jälkeen? Tuntuu että miehellä klikkaa pahasti? Ja oma äiti ja isä ovat miehelle henkireikä elämässä, muuten olisi kuulemma ampunut itsensä aikoja sitten…

  6. surusilmä
    07.08.2009 at 14:18

    Hei Suruinen!

    Pettäminen tapahtui kiristämällä,niin minulle asia on kerrottu. Asia pysyi salassa vuoden kunnes räjähti vuosi sitten päin kasvoja. Tapahtuneeseen liittyy tapaamisia sekä muutama yhdyntäkerta,mieheni kertomana. Uskon tavallaan miehen kertoman, mutta edelleen ihmettelen MIKSI näin kävi? Mieheni ei suostunut sänkyhommiin kyseisein naisen kanssa joten viikkojen kuluttua kaivoi mieheni numeron esille ja kiristys alkoi. Menen vaimollesi kertomaan ja menen teille kotiin jne… Kuulostaa ehkä naivilta ja jne. mutta näin on kerrottu. Mieheni ei ottanut naiseen milloinkaan yhteyttä tapaamisien merkeissä,viestit tuli aina ensin hänen kauttaan. Jälkeenpäin ollaan miehen kanssa puhuttu miksi hän ei kertonut minulle heti alussa mitä oli tapahtunut… Hän sanoi pelkäävänsä niin paljon että pää ei toiminut. Lapsia meillä on kolme ja yksi on erityislapsi. Aivan mahtavia lapsia!! 🙂 Näen todella miehestäni että hän katuu että asia meni toisen kiristämänä niin pitkälle,kyllä sen hänestä näkee. Asia on pässäni työstövaiheessa ja siihen ei ammattiauttajan näkemänä ole muuta kuin oma aika,se on yksilöllistä. Toivon toki parasta elämällemme mutta en pysty vastauksia antamaan vielä. Kukaan minua ei siihen pysty pakoittamaan. Itsestäni olen huomannut suuria muutoksia elämänajattelun suhteen, asiat ovat jotenkin avartuneet näkökulmista. Pienet asiat ei enää hetkauta. Itse en ole pettäjä enkä liioin kostajatyyppiä. Jos niin olisi niin kaipa se olisi tullut jo tehtyä! Mieheni tietää että mitä ajattelen edelleen asiasta ja juttelemmekin siitä kun minulle tulee sellainen olo. Kaipa sekin on tavallaan jonkinlaista terapiaa. Katsellaan mitä elämä tuo tullessaan.

  7. piiu
    09.08.2009 at 00:54

    hei! itselläni on seuraavan kaltainen tilanne: olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta. olemme avopari, mies 12 vuotta vanhempi minua= lapsen teko ajankohtaista hänelle, myös minulle… suhteemme 2 ensimmäistä vuotta olivat hyviä ja onnnellisia. vaikeudet alkoivat sen jälkeen. riitelyä, välillä hyviä jaksoja välillä huonoja…. kuitenkin niin että olen kokenut suhteen kannattavammaksi kuin eron, samoin mies. mies on ollut kaikkina vuosina paljon poissa kotoa työreissuilla milloin missäkin…nyt puolivuotta takaperin mies jäi kiinni suhteestaan toiseen naiseen…nainen otti yhteyttä ja uteli mikä suhteeni tähän mieheen on. mies oli kusettanut minun olevan exä ja että siksi olen yhä kirjoilla samassa osoitteessa kuin mies. mies kielsi kaiken tästä naisesta väitti naista valehtelijaksi ja minua sairaalloisen mustasukkaiseksi…sairasta peliä. mies jäi kiinni. uhkasi itsemurhalla, että on maailman huonoin ihminen eikä hänellä ole enää arvoa elää kaiken tapahtuneen jälkeen. aneli takaisin. minä heikko rakkauttani lupasin vielä yrittää, jos mies tekee kaikkensa sen eteen että luottamus saadaan korjattua (tieto että miehellä pahoja traumoja lapsuudesta…pelko hylätyksi tulemisesta) kului aikaa 3kk. sama nainen ottaa yhteyttä ja kysyy kuinka olen toipunut erosta tästä miehestä… tajusin tulleeni taas petetyksi. tälle toiselle naiselle oli syötetty taas sama pajunköysi, että minä muka olen lähtenyt suhteesta kävelemään. mies sai kuulla asiasta- että olemme saaneet totuuden taas ilmi hänen kaksoiselämästään….hän oli 3 pv teillä tietämättömillä uhkasi tappaa itsensä… minä sydän syrjällään koska ei tämä toinen kerta enää maata kaatanut pettämisen suhteen… tulee kotiin katuu päivän ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. näin meillä. nyt pohdin vakavissani että tämä suhde tuhoaa minut…rakastan miestä yli kaiken…tiedän hänellä olevan erittäin narsistisia piirteitä ja nuo lapsuuden traumat. koen jotenkin että haluaisin olla hänen ”pelastajansa”, vaikka mahdottomuushan se on ketään pelkällä rakkaudella pelastaa. Taidan olla läheisriippuvainen ja itse erittäin helposti alistuva ihminen…tiedän ettei tämä ole tervettä…ei ollenkaan…lisäksi on ollut pientä väkivaltaa, taloudellista uhkailua jos jätän hänet… miten olen saanut elämäni tähän pisteeseen… en ymmärrä. halusin vain saada rakkautta ja rakastaa. olla luotettava ja pystyä luottamaan toiseen…kysyin mieheltä miksi hän halusi hajottaa sydämeni pirstaleiksi toistuvasti? hän vastasi että pelkää yksin jäämistä ja sitä että ei saa minun kanssani perhettä jonka olisi halunnut heti….rakastaa kuulemma kuitenkin minua yli kaiken, siksi ei voinut jättää minua, vaan taas sen toisen naisen.en tiedä miten tästä suosta eteenpäin. tuntuu että masennus ottaa välillä vallan, välillä ajattelen että asiat voisivat olla huonomminkin. tiedän että minun pitäisi lähteä suhteesta, hajotan itseäni lisää, milloin raja ylittyy?

  8. surusilmä
    09.08.2009 at 09:52

    Hei Piiu!

    Voimia sinulle asian tiimoilta. Tuntuu toisinaan niin väärältä ja todella pahalta miksi tämän tyyppisiä asioita pääsee parisuhteissa tapahtumaan. Niin mietin minäkin lähes päivittäin.:( Olen mieheltäni kysynyt monta ketaa että mitä tein väärin ja missä hän ei ole minuun tyytyväinen? Hän sanoi että on minuun aina ollut rakastunut ja on edelleen ja tyytyväinen kaikinpuolin….Uskoa vai ei..Mutta sen olen nyt elämässäni huomannut että teen just miltä minusta tuntuu enkä kysele sen enempää ja ajattelen ensisijaisesti tietenkin lapsia ja itseäni..Elämässämme ei ole milloinkaan ollut mustasukkaisuutta tai väkivaltaa ja siitä olen onnellisessa asemassa. Halaamme päivittäin ja vietämme normaalia perhe-elämää mutta sisälläni on jotain suurta mennyt rikki. Mieheni sanoi juuri eilen että pelkää meidän tulevaisuuden puolesta.Huomaa hän toki että muuttunut olen. Katsellaan ja kuulostellaan,lähinnä tarkoitan omia ajatuksiani elämän suhteen. Voimia kaikille kohtalotovereille… sitä tarvitaan.

  9. Suruinen
    12.08.2009 at 21:38

    Surusilmä ja muut,
    sinulle Surusilmä, oli asia miten oli, onko mies pakotettu vai ei, hän olisi tietysti voinut valita toisin. Jos hän katuu asiaa ihan selkeästi ja olet varma, että tilanne ei toistu, niin pyri antamaan anteeksi! Pidä huolta suhteesta ja siitä, että tiedät miehesi aatteet niin että pettämistä ei tapahdu uudelleen. Sanon kokemuksesta, että fyysisestä pettämisestä pääsee paljon paremmin yli kuin henkisestä, eli suhteesta kahteen ihmiseen! Kuinka paljon hankalampaa on antaa anteeksi sitä, että sinulle on harkiten valehdeltu vuosia. Siitä ei pääse helpolla yli, itse pystyisin antamaan anteeksi satunnaisen sänkysuhteen. Sinä et tehnyt mitään väärin, olet täysin syytön miehesi valintaan! Älä syytä itseäsi hänen valinnoistaan!

    Kenenkään meistä ei ole pakko sietää pettämistä, valehtelua, epäkunnioittavaa käytöstä, henkistä väkivaltaa jne. Ketään ei voi rakastamalla parantaa! Narsistinen ihminen on narsistinen hamaan loppuun saakka, on parempi pelastaa itsensä tai sitten sopeutua siihen tilanteeseen ja ymmärtää, että toinen ei kai tahallaan ole ilkeä tms. Narsistinen häiriö ei poistu rakastamalla. Jos mies käy vieraissa nyt, hän käy tulevaisuudessakin. Paras tulevan käytöksen ennuste on mennyt käytös,jotakuinkin näin sen sanoo Dr.Phil.

    Piiu, ota itseäsi niskasta kiinni ja lue kirjoja läheisriippuvuudesta. Ensisijassa sinun täytyy repäistä itsesi irti tuosta suhteesta ennen kuin se on myöhäistä. Et voi miestä muuttaa. Hanki itsellesi hyvä turvaverkko ja itsenäisyys, sitten lähdet vaivihkaa. Tai menet turvakotiin.

    Naisten masennus johtuu pitkälti ihmissuhdevaikeuksista. Masennus pahenee joka kerta kun luottamusta käytetään väärin. Viime aikoina olen itse miettinyt sitä, että on parempi olla ihan yksin kuin huonossa suhteessa. Elämän on tarkoitus olla ihmisen parasta aikaa eikä sitä kuulu viettää kärsimällä! Maailma on täynnä miehiä ja takuulla niitä paremmin sopiviakin löytyy. Ei elämä ole yhdestä miehestä tai naisesta kiinni. Jos toinen haluaa elää sinkkuelämää parisuhteen sijaan, niin antaa mennä.

  10. niin yksin
    09.10.2009 at 07:47

    olen ollut nykyisan mieheni kanssa 19 vuotta.edellinen avioliittoni oli täynnä fyysistä ja henkistä väkivaltaa.erosin ja tapasin mieheni jonka kanssa elämäni oikeasti vasta alkoi.hän on minua noin 10 vuotta nuorempi mutta se ei ole koskaan haitannut meitä.meillä on kaksi teini-ikäistä lasta.olen tehnyt paljon töitä,kuten myös hän,yhteisen kotimme eteen.olemme kestäneet ajat,jolloin rahaa ei ollut liiemmin,mutta nyt molemmilla on ollut hyvätuloinen työpaikka ja minulla on ollut mahdollisuus tehdä extratöitä,joita myös olen paiskinut olan takaa.viime talvena aloin huomata,että ystäväpariskunnan naispuolinen henkilö oli luvattoman kiinnostunut miehestäni.luotin kuitenkin mieheeni ja kun tämä pari vielä vihittiin,luulin olevani vainoharhainen.tällä parilla on myös lapsi.2 kuukautta vihkiäisistä oli kulunut kun nainen iski mieheni silmieni edessä.jos nyt olisin samassa tilanteessa,todennäköisesti iskisin turpaan ja selvittäisin asian heti.mutta mieheni pyynnöstä en nostanut asiasta meteliä,enkä kertonut naisen aviomiehelle.sairastuin itse masennukseen ja olin todella sairas,molemmat osapuolet vannoivat ettei heidän välillään ole mitään,mutta kuinka vain olikaan.kun itse masennuksen kourissa olisin tarvinnut mieheni täyden tuen,hän pelasi selkäni takana soittelu/viestittely/tapaamissuhdetta.autuaan tietämättömänä parin mies kävi meillä (vaimo mukana)oli mieheni parhaita kavereita.7 viikkoa kului kunnes mieheni tunnusti asian.toisen osapuoen mies ei uskonut minua vaan vaimonsa valheita,ja minun mieheni otti kaikki syyt niskoilleen.tämänkin jälkeen he olivat yhteydessä toisiinsa.”selvittelivät asioita”.minun elämäni romahti täysin.kärsin ahdistuksesta,masennuksesta,minulle puhkesi jonkinasteinen anorexia.tällä hetkellä olen ollut sairaslomalla 7 kuukautta.mielialani vaihtelee toivosta epätoivoon.itsetuhoiset ajatukset piinaavat minua.käyn terapiassa ja syön 3 eri masennuslääkettä.on päiviä jolloin ainut ajatukseni on tappaa tämä nainen ja sen jälkeen itseni.ainut asia joka on saanut minut pysymään jotenkin kasassa,on lapset.haluaisin parantua ja teemme kovasti perheessä töitä sen eteen,että kaikki palaisi normaaliksi.viimeinen pisara on ollut kun nuorempi tyttäremme uhkasi tappaa itsensä jos eroamme ja vanhempi tytär sairastui masennukseen,jota alamme nyt hoitaa eri keinoin.olemme keskustelleet asioista puolisoni kanssa.tunnen itseni huonoksi,riittämättömäksi.ihmiseksi jolla ei ole ihmisarvoa,ihmiseksi jolle kuka tahansa voi tehdä mitä haluaa eikä kukaan välitä.tarvon loppumattomassa suossa,kun saan toisen jalan ylös, toinen uppoaa kahta syvemmälle.tämän seitsemän kuukauden aikan olen käynyt todella syvällä.ja edelleen jatkuu,pelko siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.onko tosiaan niin kuin pahimpina hetkinä ajttelen,että ainoastaan kuolema suo minulle vapahduksen tästä tuskasta,surusta,ja loppumattomasta ahdistuksesta.

  11. niin yksin
    09.10.2009 at 07:55

  12. Suruinen
    18.10.2009 at 00:04

    Hei sinä ’Niin yksin’…

    kauheaa luettavaa..olen todella pahoillani, että sinulle kävi noin, tai oikeammin koko perheelle ja noin syvää kipua. Itsemurhalla uhkailu ja sen miettiminen ja ääneen sanominen on henkistä väkivaltaa. Sinun täytyy nyt yrittää ensisijassa ajatella sinun lapsiasi, erityisesti sitä joka uhkaa tehdä itselleen jotain jos eroatte…lääkäriin ja pian, koko perhe.

    Itse olen taas viime aikoina lueskellut kirjallisuutta ja käsiin sattui erittäin hyvä opus masennuksesta. Kuule, vaikka sinun miehesi teki mitä teki niin sinä itse päätät annatko ja kuinka paljon sen vaikuttaa elämääsi. Et millään keinolla saa miestä tekemään toisin, et saa häntä muuttumaan vaikka lopunelämäsi rypisit masennuksen parissa. Tällä hetkellä sinä elät suhteessa, jossa on huono olla. Masennus on kehosi ja mielesi merkki siitä, että sinun täytyy nyt toimia ja pian. Älä jää siihen kotiin miehen kanssa, vaan lähetä hänet maailmalle. Pelasta itsesi ja lapsesi, kun vielä voit.

    Olet ollut 7kk poissa töistä. Palaa töihin, nosta itsesi koska kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Näytä miehelle, että hän ei ole tuon kaiken arvoinen. Tunnet varmaan itse kun on aika tehdä asialle jotain. Ehkä tarvitset vielä aikaa irrottautua, mutta kun sen aika on niin tiedät mitä sinun pitää itsesi vuoksi tehdä. Mies petti kerran, pettääkö toisenkin? Turhaan syytät itseäsi, sitä naista tai ketään muutakaan. Elämässä sattuu ja tekemättömäksi sitä ei enää saa. Anteeksiannolla pääset paljon pidemmälle. En tarkoita, että sinun pitää antaa miehellesi anteeksi ja pääsyyllinenhän on hän, eikä se nainen. Miehesi itse päätti ottaa riskin ja pettää..Ymmärrän, että olet tuskassa ja vannot kostoa. Parasta on kuitenkin laskea irti, päästää mies pois, koska näethän itse miten sinun käy kun annat vallan miehelle.

    Luultavasti sait takkiin todella kovasti edellisestä liitostasi niin ettet nyt pysty huolehtimaan omasta parhaastasi. Ehkä sinulla on huono itsetunto? Jos on suht hyvä itsetunto niin pettämisestä pääsee yli melko hyvin, koska vaikka mies teki mitä teki, niin sinä sen sijaan olet yhä se vanha itsesi ja rakastettava sellaisena kuin olet. Koita keskittää voimasi lapsiisi, he tarvitsevat sinua!

  13. 29.01.2010 at 11:20

    Hei! Haluaisin kysyä muutaman jutun suhteestamme.
    Tai oletan että meillä on jonkilainen suhde, koska tapasin tämän miehen netissä. Olemme tavanneet jo 2 kertaa ja suudelleet.
    Hän on oikein ihana ja komea urheilullinen mies. Asumme eripaikkakunnilla. Olen alaikäinen ja hän vanhempi. Mutta ”suhde” toimii.
    Kemiat on kohdallaan. Me tapasimme tällä viikolla. Mutta menin sanomaan yhden jutun jota ei olisi pitänyt sanoa.
    Hän pelästyi sitä ja nyt luulen ettei hän tahdokaan enää minua.
    Siksi olen surullinen ja yritän hokea itselleni ettei ajatukseni ole totta.
    Nehän ovat vain ajatuksiani. Ja tyhmiä mielikuvia.
    Hän oli eilen kaverillaan ja he katsoivat leffaa. En tiedä onko tämä kaveri mies vai nainen.
    Hän sanoi ettei pettäisi. Kerran minua on petetty niin että mieheni meni baariin ja löysi toisen ja ei halunnut minua enää.
    Nyt tämä nykyinenkin käy baareissa silloin tällöin kaverinsa kanssa mutta pelkään hänen iskevänsä naisia.
    Onko tämä normaalia vai sairasta?
    Olen todella mustasukkainen. En näytä sitä hänelle.
    Pelkään vain että kun olen lähdössä viikon kestävälle matkalle ulkomaille että hän löytää tosissaan toisen ja ei pidä minusta enää ollenkaan. En voi soittaa/lähettää tekstareita ulkomailta koska se maksaa paljon.
    Mitä minun kannattaisi tehdä?
    Voin sanoa olevani todella rakastunut.

  14. Riittää jo
    08.01.2011 at 02:48

    Pakkasin juuri avomiehen tavarat olohuoneesta ja työhuoneesta. Mies ja hänen lapsensa aikaisemmasta liitosta asuivat (asuvat) kanssamme. Lapsia on myös toisen naisen kanssa, joista yksi syntynyt avoliittomme aikana. Näillä meidän luonamme asuvalla kahdella lapsella on vaikea tausta ja heidän takiaan olen yrittänyt jaksaa, vaikka liittomme on ollut huono jo pitkään (10 v yhdessä). Tyttö on nyt masennuksen takia mielisairaalassa eikä pojallakaan hyvin mene. Mies ei tullut yöksi kotiin, joten se on siinä nyt. Hoitakoon itse asiansa ja lapsensa.

  15. mimmi
    11.12.2011 at 02:12

    mieli maassa

    olen seurustellut nyt poikaystäväni kanssa 2 vuotta. suhteemme alku oli ihanaa aikaa.tunsin itseni prinsessaksi. hän oli kohtelias,mukava,huumorintajuinen..suorastaan hurmaava. itselläni oli hieman epäilyksiä aluksi suhteemme toimivuudesta,koska hän oli tuolloin 18 ja minä täytin juuri 24. tuossa vaiheessa kuitenki aika iso ikäero.no mutta ensimmäinen vuosi meni hyvin. sitten alkoi ongelmat.mies alkoi muuttua töykeäksi,seksin määrä väheni,hän alkoi haukkumaan minua jatkuvasti hirveillä sanoilla,kaikki oli minun vikani.hillui yökaudet kavereiden kanssa baarissa,toisinaan tuli kotiin,toisinaan ei ja silloin oli yleensä puhelin kiinni.oli sairaalloisen mustasukkainen.luki puhelimen viestit.pakotti näyttämään sähköpostin sekä facebookin.haastoi aina riittaa.ei tehnyt kotitöitä.ei maksanut vuokria,ei laskuja. minä opiskelijana jouduin maksamaan kaiken.poikaytäväni ei käynnyt töissä eikä opiskellut..makasi päivät pitkät minun kotonani,johon hän sitten vaivihkaa muutti. aloin kysellä että jos oltaisiin välillä sinun luona,mutta ikinään siellä ei voinnut olla ja hän hermostui kun kyselin. sitten arvasin,että sitä ei enää ole. ja syyllistyin penkomaan hänen taskujaan,ja sieltähän löytyi vaikka minkänäköistä oikeuslappua ja ulosottolappua. että hän lenti pihalle. ei ollu maksanut vuokria,vaikka voitti pokerista monta kymmentä tuhatta vuosi sitten.en jaksa edes luetella kuinka paljon hän on tehnyt minulle pahaa. viime kesänä kuulin hänen kaveriltaa että hän on pettänyt minua. arvelin että näin on käynnyt,mutta silti se tuli shokkina. ja en usko että vain yhden kanssa.tottakai hän kielsi kaiken aluksi. mutta sitten oli pakko myöntää kun aloin latomaan faktoja pöytään. ja kuinkas ollakkaan hän alkoi raivota minulle. jatkoimme suhdetta. koska rakastin kuitenki häntä,vaikka tunsin aivan suunnatonta vihaa ja inhoa ja tunnen vieläkin. päätime yrittää. sitten masennuin pahasti. sain lääkkeet. kun kerroin tästä poikaystävälleni hän vain nauroi, kohta olen ollut puoli vuotta sairaslomalla. ja meillä on mennyt hyvin melkein tämä aika. mutta nyt on taas samat piirteet nostaneet päätään.hän jopa väänsi käteni rikki kun otin hänen puhelimensa käteen ja sanoin että sinulla taitaa olla jotain salattavaa. hän todennäköisesti on narsisti.en tiedä miten jaksan.vai tarvitseeko minun jaksaa?? tunnen olevani huono ihminen,riittämätön,ruma ja jotenki vajaaälyinen. niin hän antaa minun myös ymmärtää.olen menettänyt itseluottamukseni ja varsinkin itsekunnioitukseni.en ymmärrä miten hän on musertanut minut täysin. en uskalla lähteä tästä suhteesta.olenko läheisriippuvainen? vai vaan tarpeeksi väsynyt jopa eroamaan??en haluaisi pilata elämääni. toivoisin että hän muuttuu,mutta sitä tuskin tapahtuu.säälin itseäni,kun kestän huonoa kohtelua. rakastan häntä silti jotenki sairaalla tavalla.. 🙁

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.