Totta kai voi. Useille ihmisille se toinen kerta on vielä helpompi kuin ensimmäinen. Toki on mahdollista, että tilanne on miehesi kohdalla jopa päinvastainen, jos oikeasti katuu tekoaan ja sitä miten on toiminut sinua kohtaan. Eikä vain sitä, että jäi kiinni. Tosin väkisinkin tulee mieleen, että miten sinä et käynyt mielessä petoksen aikana tai juuri siihen ryhdyttäessä, jos kerran sinua niin kovasti rakastaa? Harvemmat kuitenkaan uutta ihmistä tavatessaan samantien työntävät kikkeliä pilluun. Useimmiten siinä on melko pitkä (vähintään tunteja yleensä) lämmittelyvaihe (juttelua, halailua, pussailua, siirtymistä hotellihuoneeseen yms., vaatteiden riisumista jne.). Ettei vain ensi kerrallakin oma vaimo muistuisi mieleen ja katumus yllättäisi vasta sitten seksin jälkeen?

Ja ei, kaikki miehet eivät petä.

“Teenkö väärin itseäni kohtaan, jos jatkan hänen kanssaan? ”

Sen päätät sinä.

“Olenkohan sittenkään käsitellyt asian oikealla tavalla? ”

Ei mitään oikeaa tapaa ole olemassakaan. Mutta ilmeisesti sinulla on vielä paljon selvitettävää, kun asia noin paljon askarruttaa.

“Selviämmekö asiasta näin helposti vai kannattaisiko käydä puhumassa asiasta yhdessä parisuhdeterapiassa?”

Se riippuu ihan teistä. Ei terapeuteillakaan mitään ihmeitä ole hihassaan. Ennen kaikkea kannattaa varmaan puhua sen miehesi kanssa. Jos hän ei suostu asiaa kanssasi kypsästi käsittelemään ja kantamaan vastuuta teostaan (muutenkin kuin vain sanomalla “kadun ja kannan vastuun teostani”), niin heitä äijä mäkeen.

“Voiko suhteemme jatkua tästä eteenpäin uskollisena ja tasa-arvoisena?”

Periaatteessa kyllä, mutta helppoa se tuskin tulee olemaan.