Vaimon ihmeellinen käytös

Tarvitsen ammattilaisen apua, koska en omalla järjelläni pysty asiaa käsittelemään. Viime vuosi on ollut 8 vuotisen seurustelumme selvästi heikoin, ja nyt vaimoni sai minut täysin tolaltani käyttäytimisellään läheiseni kuoleman johdosta.

Äitini soitti sunnuntai illalla, että nyt on luultavasti pappani viimeinen yö (syksy jo mennyt huonosti). Ja niin olikin. Puhelun jälkeen kerroin vaimolle tilanteen ja hän sanoi: “Lautaset haisevat, koska et viitsinyt niitä huuhdella” ja jatkoi puuhastelua. Odotin hetken suu auki, mutta en saanut jatkoa häneltä. Sitten riemastuin ja huusin, että lautasetko tässä jumalauta on tärkeämpiä ja sinun hommasi kuin minun pappani kuolema?

Sitten hän havahtui, pyysi anteeksi ja alkoi itkeä, mutta tulkitsin sen reaktioksi minun reaktiooni. Hän piti papastani ja suhtautuu kuolemaan hyvin normaalisti. Hän ei pystynyt itsekään kertomaan, miksi näin sanoi, mutta mielestäni hänen asioiden täytyy olla aivan omalla tasollaan tärkeysjärjestyksessä, että elämän/kuoleman asiatkaan eivät mene edelle.

Eilen surimme ja keskustelimme asiasta (kerroin, että minua ei ole koskaan loukattu näin eikä tästä pelkällä anteeksi pyynnöllä selviä), mutta en käsitä ollenkaan eikä vaimoni oikeen itsekään. Onko tässä enää mitään järkeä jatkaa, jos asiat on tällä mallilla? Olemme olleet naimisissa reilun vuoden ja häiden jälkeen vaimoni lopetti pillerit ja muuttui mielestäni aikamoisesti. Mitä hän mahtaa ajatella minusta, jos jopa tärkeät uutiseni ovat hänelle noin vähän tärkeitä?

Seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Jokaisella ihmisellä on omanlainen kykynsä osoittaa myötätuntoa ja olla empaattinen. Tähän vaikuttaa paljolti kunkin oma historia, mitä on oppinut toisten huomioimisesta ja välittämisestä. Jos lasta lohdutetaan surussaan tai autetaan vihan tunteiden käsittelyn kanssa, hän todennäköisesti oppii itsekin näitä taitoja.

Jokaisella on omanlainen kykynsä osoittaa myötätuntoa ja olla empaattinen

Vaimosi reaktiossa voi olla kysymys jostain tämän kaltaisesta. Toinen vaihtoehto on myös se, että suru-uutisesta nousevien tunteiden käsittely on hänelle niin vaikeaa, että hän pyrkii kieltämään ja torjumaan ne, ohittamaan koko asian. Tämä tapahtuu tiedostamatta, mutta jotain viisasta on siinä, ettei ihminen ota vastaan enempää asioita, mitä hän jaksaa kantaa. Tunteet ovat aina meidän itsemme puolella. Aika auttaa tähän, ja vähitellen vaikeaa asiaa alkaa käsitellä ja sulatella.

Jokaisella ihmisellä on myös oma tapansa käsitellä omia tunteitaan, erityisesti vihan ja surun työstäminen voivat olla vaikeita ymmärtää näin. Se missä toinen suree valtoimenaan toinen hillitsee käytöstään ja pidättelee, vaikuttaa siltä, ettei hän välittäisi. Tästä tuskin kuitenkaan on kyse, vaan taas siitä mallista miten olen oppinut surun tunteen kanssa toimimaan.

Kirjeesi loppu saa minut miettimään, että ehkä suhteessanne on joitain muitakin asioita, joista ette ole keskenänne avoimesti keskustelleet tai pystyneet keskustelemaan. Jos aavistukseni osuu oikeaan, kannattaa kääntyä asiantuntija-avun puoleen saadaksenne suhteenne avoimemmaksi ja toimivammaksi. Miltä se tuntuisi, jos tämä tilanne tällaisenaan merkitsisi suhteenne päättymistä? Onko suhteessanne muita asioita missä pettymys näyttelee jotain roolia? Mitä rakkaudellenne kuuluu?

Mitä pidit artikkelista?

(2 ääntä, keskiarvo: 3.00)