Käydäänkö kotonasi jatkuvaa valtataistelua? Ratkaisu ristiriitoihin löytyy yllättäen lapsesta itsestään.

Psykologian tohtori Thomas Gordonin mukaan on karkeasti ottaen kolme tapaa selvittää ristiriitoja lasten kanssa: pakottamalla, antamalla periksi tai keksimällä yhdessä kompromissi.

Hyvin usein vanhemmat käyttävät Gordonin mukaan perinteistä auktoriteettimallia, jossa on tärkeää osoittaa lapselle, että vanhempi päättää ja määrää. Tällä ykköstoimintatavalla lapsi kokee usein ristiriidoissa tulleensa sivuutetuksi ja ylikävellyksi mielipiteissään. Kakkosmallissa vanhempi antaa valtataistelussa lapselle taas periksi eli antaa lapsen kävellä itsensä ylitse. Molemmissa malleissa toisesta osapuolesta tulee siis joko voittaja tai häviäjä. Kummassakin mallissa hävinnyt osapuoli tuntee vihaa, ärtymystä ja turhautumista. Ensimmäisessä mallissa katkeruutta kokee lapsi, toisessa vanhempi.

”Autoritääristen vanhempien lapset tuntevat usein vihaa ja katkeruutta vanhempiaan kohtaan.”

Gordonin mukaan usein unohdetaan vanhempien kolmas mahdollinen toimintatapa, jolla perheen vuorovaikutus voitaisiin rakentaa toimivaksi ja kaikkia osapuolia tyydyttäväksi. Kolmosmallissa ei ole voittajia ja häviäjiä. Siinä ratkaisu ristiriitaan etsitään yhdessä kummankin kokemusta ja tunteita kuunnellen ja kunnioittaen. Gordonin mukaan tällaisella kasvatusmallilla saavutetaan toimivin vuorovaikutus vanhempien ja lapsen välillä. Gordon muistuttaa, että sitoutuvathan työntekijätkin yleensä heille asetettuihin vaatimuksiin, kun ovat saaneet itse olla odotuksiin vaikuttamassa. Ulkoa annetut kyseenalaistamattomat ohjeet koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Tämä olisi Gordonin mukaan hyvä muistaa myös vanhempi-lapsisuhteessa. Lapsen olisi tärkeä saada kertoa oma näkemyksensä, tunteensa ja perustelunsa tilanteessa, jonka jälkeen vanhempi kertoisi omansa ja yhdessä mietittäisiin ratkaisua, miten päästään molempia tyydyttävään lopputulokseen.

Mitä haittoja väärästä kasvatusmallista?

Autoritääristen vanhempien lapset kasvattavat usein vihaa ja katkeruutta omia vanhempiaan kohtaan. Kun heidän tarpeensa ja toiveensa eivät tule kuulluiksi, he kokevat kasvatustilanteet epäreiluiksi. Ykkösmallia käyttävät vanhemmat saavat toiminnallaan kyllä lapsensa tottelemaan, mutta kaupan päällisinä he saavat osakseen myös oman lapsensa vihan. Lapsi ei myöskään tässä mallissa opi itsekuria ja itseohjautuvuutta, ja vanhemman on jatkuvasti tarkkailtava määräystensä toteutumista. Tämä johtaa helposti jatkuvaan nalkuttamiseen, joka on lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kannalta vahingollista.

”Lepsut vanhemmat kasvavat helposti puolestaan itse täyteen vihaa omaa lastaan kohtaan.”

Lepsut vanhemmat, jotka antavat lapsen viedä voiton ristiriitatilanteissa, kasvavat puolestaan itse täyteen vihaa omaa lastaan kohtaan. Kun he eivät pidä puoliaan ja antavat lastensa käyttäytyä itseään kohtaan ikävästi, he alkavat tuntea ärtymystä yhä itsekkäämmäksi kasvattamaansa lasta kohtaan. Lapsi itse taas oppii kävelemään toisten ihmisten ylitse ja ajattelee omien tarpeidensa menevän aina toisten edelle. Tästä seuraa lapselle yleensä ristiriitoja koulussa ja kaverisuhteissa. Pahimmillaan lapsi kokee tällaisessa perheessä epävarmuutta omien vanhempiensa rakkaudesta. Vaikka hän saa tahtonsa läpi ja voittaa ristiriitatilanteet, hän aistii vanhempien katkeruuden ja sen, ettei ole hyväksytty ja rakastettu sellaisenaan.

Kompromissi kuunnellen

Kolmosmenetelmässä vanhempi siis kunnioittaa lapsen tarpeita, mutta kunnioittaa myös omia tarpeitaan. Kolmosmallissa sekä vanhemmat että lapset jakavat ajatuksensa, tunteensa ja toiveensa, ja miettivät yhdessä kompromissia tilanteeseen. Keskustelu opettaa lapselle toisen kuuntelua, empatiaa ja ongelmanratkaisukykyä. Yleensä lapset myös sitoutuvat noudattamaan mielellään ratkaisua, kun se on yhdessä sovittu.

Kolmosmallia käytettäessä kummallekin osapuolelle jää hyvä mieli. Sisään ei pääse kertymään katkeruuksia, vaan ristiriitojen jälkeen tulee helpottunut, hyvä mieli, joka lähentää ja yhdistää perheenjäseniä entisestään toisiinsa.

Kolmosmenetelmää käyttävissä perheissä ristiriidat lasten ja aikuisten välillä vähenevät ja lapset saavat vähemmän raivokohtauksia, menestyvät paremmin koulussa ja kaverisuhteissaan. Kaikkia osapuolia kunnioittava vuorovaikutus luo perheeseen levollisen ilmapiirin, jossa vallitsee molemmin puolinen kunnioitus ja rakkaus.

Lähde: Thomas Gordon (2004). Toimiva perhe. LK-KIRJAT.