Elätkö narsistin kanssa?
Tutustu 10:een hälytysmerkkiin, joiden avulla voit tunnistaa, tarvitsetko ulkopuolista apua.
Aina ei kannata tuijottaa vain vastapuolen käyttäytymistä ja oirehdintaa, vaan hankalassa elämäntilanteessa katseen voi suunnata myös itseen. Kun elää vaikean kriisin keskellä, alkaa myös omassa käyttäytymisessä tapahtua muutoksia. Esimerkiksi narsistin kanssa elävä uhri voi tunnistaa itsessään tapahtuneita muutoksia, jotka kielivät tilanteen vakavuudesta ja saattavat avata silmät puolison luonnehäiriölle.
Tässä 10 hälyttävää muutosta, joiden tunnistaminen omassa käyttäytymisessä kannattaa ottaa tosissaan.
1. Käytöksessä tapahtuneet muutokset
Mieti, käyttäydytkö nykyisin aiemmasta poikkeavalla tavalla? Onko joku läheinen huomauttanut sinulle tästä? Oletko ärtyisämpi ja kiihdytkö täysin mitättömistä asioista tai oletko täysin lamaantunut ja apaattinen?
2. Unet
Onko unirytmissäsi tapahtunut muutos? Kärsitkö univaikeuksista? Oletko väsynyt, vaikka olisit nukkunut pitkät yöunet?
3. Elämän hallinnan menetys
Jääkö sinulta asioita hoitamatta? Unohteletko asioita? Oletko liian väsynyt hoitamaan kaikkia velvollisuuksia?
4. Itsetuhoisuus
Ovatko ajatuksesi synkkiä? Ajatteletko, että toisten olisi helpompi elää, jos olisit kuollut?
5. Toivottomuuden tunteet
Pidätkö elämääsi näköalattomana? Osaatko suunnitella elämääsi viiden vuoden päähän? Onko sinulla haaveita?
6. Alistunut asenne
Koetko, ettet voi vaikuttaa mihinkään asioihin, jotka koskettavat sinua? Pelkäätkö muutosta?
7. Jatkuva huonommuuden ja syyllisyyden tunne
Koetko itsesi jatkuvasti todella huonoksi ihmiseksi, niin kuin sinun on myös annettu ymmärtää? Kannatko mukanasi syyllisyyttä, joka ei itse asiassa edes kuuluisi harteillesi?
8. Fyysiset oireet
Oletko sairaana aiempaa useammin? Onko sinulla kipuja ja särkyjä, joille ei ole löytynyt syytä?
9. Ajatusten ja asenteiden negatiivisuus
Suhtaudutko itseesi ja ympäröivään maailmaan aiempaa negatiivisemmin? Jaksatko innostua mistään? Kiinnostavatko sinua enää samat asiat kuin ennen? Koetko elämässäsi iloa ja onnea niin kuin ennen?
10. Pelon ja vihan tunteet
Onko sinun vaikea kontrolloida tunteitasi? Hallitseeko viha mieltäsi? Onko sinulle tullut pelkoja, joita sinulla ei ole aiemmin ollut?
Mikäli tunnistat itsessäsi näitä muutoksia, voi ulkopuolinen apu olla sinulle elämäntilanteessasi tarpeen. Psykologin, terapeutin tai sielunhoitajapapin luona puhuminen voi olla avain elämänmuutoksen alkuun. Hankalasta elämäntilanteesta on aina mahdollisuus ulospääsyyn ja parempaan elämään. Nämä merkit ovat tyypillisiä paitsi narsistisissa suhteissa eläville uhreille myös muissa elämänkriiseissä kamppaileville.
Lähde: Marketta Joutsenniemi, Pia Kaulio, Raimo Mäkelä, Jyrki Pekola & Gustav Schulman (2006). Naimisissa narsistin kanssa. Minerva. Tilaa kirja!
59 Comments
Tutustuin nykyiseen mieheeni kun asuin ulkomailla. Meidän suhde eteni aika nopeasti ja tiesin että nyt olen löytänyt elämäni rakkauden. Tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, hän osti lahjoja ja elämä oli yhtä ruusuilla tanssimista. Mutta kun ja jos hän suuttui, hän mökötti minulle ja oli tosi kultainen kaikille muille ja jäänkylmä minua kohti ja sain katseita häneltä jotka olis voinu tappaa. No saatiin silloin aina asiat puhuttua ja pyysin anteeksi että olin tehnyt jotain ja kaikki oli hyvin. Sitten huomasin että olin raskaana joten muutimme suomeen. Täällä sukulaiset auttoivat niin paljon kun ehtivät ja jätkä oli kiittämätön.. minulle, mutta esitti kaikille sukulaisille jotain ihan muuta. Raskauden aikana kaikki oli joten kuten vielä hyvin mutta viihtyi aika paljon poissa kotoa. Tammikuussa 2011 kun meidän ihanat pikkuprinssit syntyi kaikki muuttui asteittain pahemmaksi.. Kauhea mökötys n. viikon verran aina kun joku ei mennyt niin kuin hän halusi. Ja edelleenkin viihtyi paljon poissa kotoota mutta kun oli kotona hoiti poikia aivan mahtavasti, hän on hyvä isä kun haluaa olla. Näitä kauheuksia on ihan liikaa että en tiedä mistä alottaisin. Noh, mutta jos minä en totellut häntä ja tehnyt niinkuin hän pyysi oli kauhea sota pystyssä. Se meni jopa niin pahaksi että hän välillä jätti minut ja minä tyhmä lähdin kahden pikkusen kanssa oman äitini luo. Ja sitten viesteillä hän rupesi lähettämään anteeksipyyntöjä että hän on ollut paska ym. taas kaikki oli hyvin. Ja sama käytös häneltä jatkui. Tammikuusta on ollut yhtä helvettiä koska itse opiskelen ja olen töissä ja hoidan lapsia ja hän ei välitä olenko väsynyt. En ole koskaan saanut kysymystä että olenko väsynyt ja haluisinkoo mennä nukkumaan. Vasta pari päivää sitten rupesin lukemaan narsisteista ja tuli aikamoiset krokotiilinkyyneleet kun tajusin vihdoin miksi avopuoliso käyttäytyy noin kaikki passasi niin hyvin yhteen. Ja minä olen aina ollut ongelma ja jos minä tekisin niin kun hän sanoo hän ei olisi vihanen. Eilen ostin kaksi perunapussia kaupasta ja hän rupesi räyhämään että olenko ihan tyhmä että miksi et totellut minua ja ostanut just niitä asioita jotka olin kirjottanutr listaan. Nyt minun pinna on täynnä jo tämän päivän riidasta kun hän rupesi selittämään että kyllä hän nyt ymmärtää miksi minun exät ovat olleet ilkeitä minulle. Ja vastaushan oli tottakai että minä olen hirveä ihminen ym. Ja olen nyt myös saanut kuulla häneltä että jotkut ystävät varsinkin miespuoliset ystävät vain haluaa seksiä ja hän on mustasukkainen. Olen sanonut hänelle että haluan hänet ulos asunnosta poikien takia että heillä olisi hyvä olla kun en tahdo että he joutuvat kuulemaan ja näkemään kun hän räyhää, mutta hän ei suostu lähtemään ja olen yrittänyt selvittää asioita hänen kanssaan mutta ei suostu puhumaan, mököttää vaan tai sit huutaa mulle että turpa kiinni..APUA! En kestä enään olla joka päivä surullinen.. Tahdon hänet pois jotta me voimme poikien kanssa jatkaa elämää. Minuun sattuu joka päivä ja tulee itku kun mietin meidän yheistä alkuaikaa ja kuinka ihana hän oli mutta nykpäivänä hän on ihan erilainen. Kiitos tästä palstasta että sain purkaa tunteita.. – H
eikö tässä ollutkaan tarkoitus havaita ITSESTÄÄN näitä hälytysmerkkejä…? lukaisin muutaman kommentin ja moni on taitanut etsiä näitä merkkejä ennemmin siitä puolisostaan…
En itse elä narsistin kanssa, mutta äitini on ollut narsistin kanssa 30 vuotta naimisissa. Isäni on kyllä aina halunut määrätä meitä lapsia ja myös äitiäni. MUistan jos mentiin jostain ostamaan jotain tavaroita minulle niin en saanut itse valita vaan isäni määräs kaiken. Liittymä oli alussa isän nimellä, sillain hän sain kontroloida. samoin kun muutin asuntooni isä päätti mihin laitan tavarat ja sanoin että haluan itse laittaa hän suuttui ja sanoi ettei auta sitten olleenkaan. annoin isän laittaa ne mutta laitoin jälkeenpäin omiin paikkoihin.
edelleenkin kaikki on isän nimellä, äidin nimellä ei taida olla mitään. Äitilleni olen monta kertaa sanonut että jätä se. äidillä ei saa olla omaa elämää. Hänellä ei ole ystäviä, isä suuttuu jos äiti puhuukin jonkun kanssa kun käyvät kaupassa. Anteeksi en ole kuullut isän koskan pyytävän, JOskus kännissä jotain siihen suuntaan mutta sekin 2 kertaa. Isässäni ei ole koskaan mitään vikaa. hän ostelee myöskin meille kalliiita tavaroita, vaikka sanomme ettemme tarvitse, sitten hän jälkeenpain valittaa äidille sitä. jos rahaasiat on huonosti, seki non äidin vika, koska äiti ostaa liikaa kauneustuotteita. ja äiti on tehnyt tosi paljon ylitöitä ja isä sanoi että teki vaan pari tuntia ja on sairaslomalla kokoajan(oli 2 pv flunssan takia) isä ei myöskään tee mitään kotitöitä vaan äiti tekee kaikki. silti isä voi valittaa kun on sekasta.
Onneksi en asu enään kotona. Tällä hetkellä tilanne on paha. isäni lomautettiin, mikä selvisi jälkeenpäin ja hänellä napsahti selvinpäin pää ja kävi äitini ja minun ja mieheni päälle.
Äiti on sanonut että nyt se on loppu, että hän muuttaa pois, mutta en usko sitä. Harmi juttu sinäänsä, jo äiti jää sinne niin minä ja mieheni ja lapsemme ei käy siellä samoin minun siskoni ja hänen perheensä ei käy siellä enään, että äidin täytyy tulla meille. Isä sanos että hän ei halua nähdä minua ja mieheäni enään ja sanoin entä lapsenlapsi, hän sanoi ettei tarvi ketään, mikä ei pidä paikkaansa.
Olen aina aavistanut että isässäni on jotain vikaa. On hän ollut mukavakin isä ja oikeasti välittää, mutta ei näytä sitä.
Äidillä on erittäin vaikeaa lähteä, ymmärrän sinäänsä ja varmaan oisi outoa elää yksin kun saa tehä mitä haluaa.
anonymous victim, Otsikjko on elätkö narsistin kanssa , niin moni oletti että voi kerta jos elää narsistin kanssa jam itä väliä sillä on mihin kirjoittaa tuntemuksiaan
Useita vuosia narsistin kanssa. Narsku pitää lähipiirin varpaillaan ja hämmentää omaksi huvikseen. Pääasia, että voi kontrolloida ja kerätä huomion itseensä. Ellei hyvällä, niin sitten pahalla. Lapset häiriintyneitä ja toisella huolestuttavasti paljon samoja piirteitä kuin narskuvanhemmalla. Vika aina muissa, ei itsessä. Haluaa vain hurmata vastakkaisen sukupuolen, hämmentääkseen tätä, ja lopulta halveksuakseen kun löytää uhrinsa heikot kohdat. Useita suhteita joita ei edes muista. Holtitonta päihteidenkäyttöä. Oikeustuomioita joita ei edes kadu, vaan naureskelee uhreille. Osaa kuitenkin tarvittaessa näytellä emppaattista, mutta menee monesti niin överiksi ettei ole uskottavaa. Jos näkee toisen itkevän, halveksii ja alkaa haukkua itkevää teeskentelijäksi. Kateellinen muille ihmisille mitä ihmeellisimmistä syistä. Kun jää kiinni pettämisestä ja valehtelusta, alkaa syyttää muita keksityistä asioista peittääkseen omat valeet ja saadakseen muut hämmennyksen ja syyllisyyden valtaan. Ei ota vastuuta mistään, ei tee kotitöitä, eikä halua maksaa osuuttaan laskuista. Muut ihmiset ovat hänen tarpeitaan varten. Eristää kumppaninsa muista käyttäytymällä seurassa sopimattomasti tai tylysti ja uskottelemalla että muut ovat puhuneet kumppanista selän takana pahaa.
Elin narsistin kanssa 13 vuotta. Alussa mies oli se ihana ja täydellinen kumppani (rakastava, huomaavainen, auttavainen, hellä) eli siis liian hyvä ollakseen totta. Asuimme 7 ensimmäistä vuotta erillämme ja hän tuli luokseni silloin kun ”työkiireiltään” ennätti. Kertoi asuvansa toisella paikkakunnalla ja eronneensa jo vuosia aiemmin. Myöhemmin sain tietää että suhteemme alussa hän oli vielä avioliitossa ja siitä erottuaan muutti heti toisen naisen luo. Suhteemme oli hyvä niin kauan kun hänellä oli nämä toiset naiset elämässään vainottavina.
Sitten hän muutti yksikseen pieneen yksiöön ja sai minut houkuteltua sinne kanssaan asumaan. 2 vkoa yhteenmuuton jälkeen miehestä tuli ihan eri ihminen. Hän muuttui ilkeäksi,syytteleväksi, mitätöiväksi, alistavaksi, kontrolloivaksi, riidanhaluiseksi, mustasukkaiseksi, uhkaavaksi ja väkivaltaiseksi. Asuin hänen luonaan 5 vuotta ja koko ajan suhde oli vuoristorataa – välillä siinä oli hyviä hetkiä, mutta suurimman osan ajasta suhde oli yhtä ******. Mies sai käsittämättömiä raivostumiskohtauksiapienistä asioista (esim. väärän värinen vaate, väärä istumapaikka). Muutaman kerran pakkasin laukkuni ja lähdin ovesta ajatuksena etten enää koskaan palaa. Mies kuitenkin soitti 5 – 10 minuutin päästä perääni ja lupasi kaiken muuttuvan. Kaikki muuttuikin: en saanut enää tavata ystäviäni enkä sukulaisiani, kännykkäni piti olla poissa päältä… Töissä sain käydä, mutta minun oli mentävä heti työpäivän päätyttyä suoraan kotiin. Mies haukkui kaikki sukulaiseni, ystäväni ja parhaimmat työkaverini pataluhaksi. Kaikki asiat olivat syytäni enkä osannut mitään, mies oli omasta mielestään kaikenosaava, kaiken tietävä ja ainoa täydellinen yksilö maan päällä. Onneksi olen nyt päässyt miehestä lopullisesti eroon miehen kuoltua. Toipumiseni edistyy pikkuhiljaa mutta jälkensä tämä suhde on minuun jättänyt. Luottamukseni miehiin on mennyt enkä tiedä voinko enää koskaan miestä rakastaa. Minulla on takanani 4 huonoa miessuhdetta ja se saa minulle riittää. Loppuelämäni vietän itsenäisenä sinkkuna, joka on vihdoin oppinut läksynsä eli sen, ettei miehet osaa todella rakastaa naisiaan.
Niin samanlaisia kokemuksia meillä naispuoleisilla narsistin uhreilla. Ehkä meidän hälytyskellojen pitää soida jo siinä vaiheessa kun elämäämme ilmestyy mies, joka on liian hyvä ollakseen totta. Paetkaamme jo tässä vaiheessa, niin yksikään narsistimies ei tule ikinä saamaan meitä koukkuunsa. Älkäämme enää ikinä sortuko satuprinssin pauloihin.
En tiedä mikä puolisoani vaivaa. Toisinaan on itse ihanuus ja yhtäkkiä saa sellaisen raivarin ja alkaa mökötys ja itkee tuntikausia. Sitten alkaa huutaa etten huomioi häntä ja en kuulema kuuntele. Samaa virttä veisaa koko ajan:( vaikka sanon että kuuntelen että kerro, niin sanoo vaan ettet kuuntele. Sitten ei muista mitä on sanonut. Sanoo olevansa rehellinen ja määrää kaikesta. Ostelee minulle lahoja että pysyisin hänen vierellään. Tykkään hänestä mutta alkaa tuntua kuin eläisin vaan velvotteista hänen kanssaan jotta saa sanoo ja tehdä miten täytyy olla ja elää. Voi sanoa että olen itse aika kiltti ja en huuda. Kärvisällisyys alkaa pettää 🙁 Etten kohta tiedä mitä tapahtuu jos alkaa huutaa. Pari kolme päivää menee hyvin ja sitten alkaa 6h huutaminen, ihan pikkuasioista, kun en halaa, suukottele jne. vaikka just olen halannut tai suukotellut. Ei muista , joten en tiedä mitä tekisin. Olemme naimisissa, jota olen katunut :&
Hei kaikki lukijat,
Voimia teille elämänne taipaleelle. Minulta ne alkavat olla vähissä 20 vuoden alistumisen jälkeen. Lasten takia en ole lähtenyt. Oma on valintani, taustalla velvollisuudentunto. Jos voin yhden vinkin antaa – älkää hankkiko lapsia narsistin kanssa vaan lähtekää ajoissa.