Narsismi

Näin jätät narsistin

Narsistin jättäminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.


”Jos jäät, kaikki muuttuu miljoona kertaa pahemmaksi. Jos jäät, myyt sielusi.”
Rassha

Suhde narsistin kanssa on molemminpuolinen riippuvuussuhde. Siitä vapautuminen edellyttää havahtumista ja sitkeää pyrkimystä. Tässä kahdeksan askelta, joiden avulla voit jättää narsistin.

1. Myönnä ongelma

Tarkastele elämääsi ja suhdettasi. Kuuntele ja kunnioita itseäsi. Kohtaa totuus.

2. Murra väärät uskomukset

Narsistin uhrin on usein vaikea tunnistaa todellisia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan, koska narsisti on ottanut hänet niin täysin valtaansa. Siksi ero aiheuttaa uhrille ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta ja syyllisyyttä.

Tilaa kirja: Sata tapaa tappaa sielu

3. Hae apua

Tukeudu muihin ihmisiin tai hae apua terapiasta. Kun minäsi on vasta rakentumassa, on riski, että ajaudut uuden narsistin kynsiin tai vanha kumppanisi nappaa sinut takaisin otteeseensa.

”Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite.”

4. Päästä irti

Ystävyys ex-narsistipuolison kanssa ei ole realistinen tavoite. Pysy päätöksessäsi ja luovu kuvitelmistasi paremmasta tulevaisuudesta ja parisuhteesta narsistin kanssa.

5. Kohtaa tunteesi

Suruprosessiin kuuluu paljon vihaa, masennusta, ahdistusta ja häpeää. Uskalla kohdata tunteesi, sillä siten pääset irti menneestä ja eheydyt.
Muista, että viha on sallittua ja se voi olla vapauttavaa. Älä jää kuitenkaan kiinni vihan tunteeseen. Pidemmän päälle se kuluttaa ja kapeuttaa elämääsi.

6. Salli helpotuksen tunne

Prosessin edetessä saatat huomata itsessäsi helpotuksen tunteita. Itseluottamuksesi kasvaa, kun havaitset selviytyväsi omillasi ja nauttivasi elämästäsi enemmän yksin kuin narsistin kanssa.

7. Anna anteeksi

Anteeksianto kannattaa sinun itsesi takia. Se auttaa päästämään irti menneestä.
Anteeksiantamaton viha syö voimavaroja ja vaarantaa terveytesi. Se tekee sinusta ilottoman ja katkeran.
Anna anteeksi myös itsellesi. Se, että olet antanut itseäsi kohdeltavan huonosti ei tarkoita, ettetkö voisi tehdä nyt uudenlaista valintaa. Anteeksiantamiseen voi löytyä apua Tuulikki Saariston kirjasta Taikasanat (Dialogia).

”Anna anteeksi myös itsellesi.”

8. Rakasta itseäsi

Etsi itsesi. Millainen ihminen olet, mistä pidät ja mistä et? Tee itsenäisiä ratkaisuja ja mielesi mukaisia valintoja.
Salli itsellesi onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet. Kunnioita ja rakasta itseäsi. Siten voit tulevaisuudessa löytää tasapainoisen ja hyvän parisuhteen.

Apukeinoja:

– Hyväksy itsesi
– Puhu
– Kirjoita
– Haaveile ja suunnittele
– Ota omaa aikaa

Lähde: Tuija Vähäpakka & Arja Lehtosaari (2007). Sata tapaa tappaa sielu. Narsismin uhrit kertovat. Ajatuskirjat. Tilaa kirja!

214 Comments

  1. päivänsäde
    28.05.2008 at 01:04

    Moi kaikki!

    Kirjoitan nyt itsekin ensi kertaa. Olimme yhdessä melkein 12 v ja nyt on lähes vuosi kulunut siitä, kun minä lähdin lasten kanssa pois. Helpottavaa nähdä, että te kaikki ymmärrätte heti, mistä on kyse. Olen aivan uupunut tilanteeseen nyt..Meillä on kaksi pientä lasta ja isän käytös on vaan pahentunut. Lapset joutuvat todella ikävään välikäteen hänen vallanhalunsa takia. Oikeudessa on jo istuttu ja istutaan pian kolmannen kerran. Minun kohdallani asiat ovat päässeet jo pahasti pieleen sen takia, kun en ole saanut etsittyä/löydettyä oikeasti hyvää ja tämän asian tunnistavaa asianajajaa. Nyt näyttäisi olevan toisin, saa nähdä, voisiko asioihin viimein tulla jotain tolkkua. Tällainen soppa todella hajottaa ihmisen ja vaikeuttaa jokapäiväistä toimintaa. Etsin myös hyvää terapeuttia, ei tästä selviä hengissä ilman! Kotielämämme oli juuri mitä yllä kirjoititte ja nyt ah, oman kodin rauhassa hän häiritsee kaikin mahdollisin keinoin, uhkailee ja haukkuu, mutta tekee sen aina suullisesti kohtaamistilanteissa ja mahdollisimman naamioidusti. Mikään ei toimi niin kuin terveen ihmisen kanssa toimii. Nyt lopetan, koska unenpuute sekoittaa päätä vielä lisää. Tällä hetkellä muutenkin tuntuu, että hukun ja ahdistun hyvin helposti. Olen kouluttautunut hyvään ammattiin, jonka koen omakseni, mutta nyt tuntuu etten saavuta työkykyä enää..Yritän vahvistua jotenkin. Voimia myös kaikille muille ja uskallusta irrottautua. Se kannattaa, mikäli haluaa oikesti tietää miltä tuntuu hengittää ja elää elämäänsä eikä kuolemaansa jo etukäteen. Konkreettisesti asiat voivat aueta, jos soittaa oman kaupungin sosiaalipäivystykseen. Siellä kuunnellaan sekä neuvotaan, tosin vaihtelee suuresti ihmisen mukaan sekin. Puhelut kannattaa muistaa pyytää kirjatuiksi omiin tietoihin jo heti alkuun. Mikäli ne olisi kirjattu lasten tietoihin, isällä voi olla mahdollisuus saada ne, jos huoltomuoto on yhteinen. Sitten on hankittava hyvä asianajaja. Se olikin vaikeampaa, ainakin itselleni. Nyttemmin on NUT ry:n artikkeleiden kautta löytynyt. Aiemmin ei ollut edes voimia perehtyä niihin sivuihin enemmän, toisaalta nimi asialle helpotti, mutta toistenkin kipeät tarinat ahdisti. No, nyt on eka vuosi meillä vierähtänyt ja varmaan ollaan vasta alussa, tilanne pahenee kaiken aikaa ainakin vielä toistaiseksi. Narsistin kanssa en usko sen helpottavan kokonaan koskaan. Viranomaiset avuksi, mutta myös jos mahdollista joku tukihenkilö arkeen. Valitettavasti on varmaan muillakin yhtä vaikeaa saada sitä apua ja turhaan ei jaksa kauan hakea, kun on arki elettävänä ja nimenomaan ne lapset huomioitavana ihan oikeasti eikä taustalta tai aivan ajatustensa siivittämänä. Jotenkin kummasti vain oma pää jotenkin jaksaa, vaikka huolissani olen, mutta fyysisiä oireita poden aina; mahakipuja, nukahtamis- ja univaikeuksia (vaikka yleensä olen todella hyvä nukkumaan), ruokahaluttomuutta, palelua, oksettavaa oloa..jne. Aivan järkyttävää, että joutuu kokemaan tällaisia kukaan ihminen. Kiitos että ymmärrätte, nyt lopetan, kun olen aivan poikki. Toivottavasti saan nukuttua, kuin myös tekin. Taidan kirjoittaa toisenkin kerran. Daisy, lähde pois mahdollisimman pian, valitettavasti hän ei muutu. Tuhlaat vain itseäsi ja omaa elämääsi. Pelasta itsesi ja lapset lähtemällä. Tee varasuunnitelma itsellesi, mielikuvaharjoittele tulevaa jaksamista ja tilanteita eron jälkeen. Minua ne auttoivat. Varaudu siihen, että tilanteet pahenevat ja paljon. Aika ei auta ja muuta asioita parempaan, ei ainakaan nopeasti. Ei narsistin kanssa. Soita sos.päivystykseen ja pura tilannetta. Kysy aikaa perheneuvolasta. Jos miehen käytös kohdistuu lapsiin, ota yhteys lastensuojeluun. Talleta niin paljon kuin voit. Mikäli pystyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan, niin laita nauhuri/kamera päälle pahimmissa tilanteissa. Kirjaa minkä jaksat, minullekin tekee tiukkaa, vaikka se voi olla ainoa pelastusrenkaamme. Kerro lähipiirille asioista viimeistään nyt. Hyväksy heidän mahdollinen järkytyksensä, kun narsistin kulissi särkyy, mutta älä ala puolustelemaan itseäsi heille saati lohduttamaan heitä. He huomaavat kyllä asian ajan kanssa, mikäli eivät nyt suostuisi tajuamaan narsistin toimintaa. Ala kerätä voimia eroon sisäisesti, jotta vahvistut. Irrottaudu siten, että nouset hänen haukkujensa yms. yläpuolelle ja vahvimmillasi voit sanoa, että ”sinä käyt tuon taistelun yksin, minä en lähde mukaan, vaikka mitä tekisit”. Älä vastaa syyttelyyn, anna mennä toisesta korvasta ulos. Toisaalta, jkos mahdollista, kirjaa silti kaikki herjaamiset muistiin. Tosin, ei niitä ikinä unohda, mutta sitten kun on uusi pyöritys päällä, taakkaa kertyy niin, että sitä kuormittuu ja elää vain lyhytmuistilla. Kuin olisi kovalevy täysi ja kohta jo vaikea tuottaa puhetta. Fiksun ihmisen! Ota selvää asunnoista, joihin voisitte muuttaa. Hakemuksia voi laittaa etukäteen kaiken varalta. Soittelemalla voi saada nopeastikin, kannattaa olla aktiivinen. Niin paljon kuin väsyttääkin, mutta jos saat asiat rullaamaan teille, niin iso helpotus odottaa. Ja se kestää, vaikka asiat muuten todennäköisesti jatkuvat narsistin egon saadessa kolhaisun sinun lähtiessä. Hänellä ei ole silloin ollut kaikkea valtaa sinuun, vaan olet ajatellut jotain itse. Narsisti ei ole saanut päättää asiasta ja suuttuu. Älä ota vastaan mitään suullisesti, asioi vain kirjallisesti hänen kanssaan. Jos lähdet, ennen kuin sinulla on asianajaja, kysy ilmaista puhelinneuvontaa oikeusaputoimistosta tai valtakunnallisesta juristipäivystyksestä. Hyviä neuvoja ja keskusteluapua voi saada myös turvakodeista, vaikkette heidän asiakkaita olisikaan. Heillä on kokemusta vastaavista tilanteista ja vielä pahemmistakin, mikäli niin edes voi sanoa. Sieltä minä olen saanut apua ja saan keskustelukäyntien muodossa edelleen. Mikäli olet pienituloinen saat oikeusapua ilmaiseksi tulevia oikeudenkäyntejä varten. Apua kannattaa myös etsiä ja toivottavasti löytääkin siihen, miten lasten tapaamissopimusta kannattaisi miettiä. Tässä kohtaa olen itse ollut aivan yksin ja se on ollut kamalaa. Minua on pystytty painostamaan oikeudessa enkä ole tiennyt mihin suostun ja mihin voisin olla suostumatta. Tähän asti on hyvä asianajaja puuttunut, nyt toivon mukaan saan oikeasti asiaan perehtyneen hoitamaan tilannetta. Loputon suo, mutta toivon teille muillekin hyviä ratkaisuja asiohin. Sitä en tiedä, voimmeko kukaan todella hengähtää koskaan. Nyt ainakaan minä en voi. Kertokaa omia vinkkejänne myös minulle siihen, miten saitte konkreettista apua tähän hullunmyllyyn ja viranomaisasioiden hoitamiseen. Voimia kaikille!

  2. mirkku
    31.05.2008 at 21:56

    Vilijonkka
    Tuskinpa sinä olet narsisti vaan miehesi on manipoluinut sinut uskomaan niin. Narsisteilla on vankka taipumus saada toinen uskomaan itseään sairaaksi, mustasukkaiseksi. Hänessä ei mielestään mitään vikaa vaan toisessa kaikki. Siihen ei parane uskoa, yrittäkää pitää omat ajatukset koossa ja uskokaa itseenne. Te olette hyviä ja hän kadehtii siitä teitä ja siksi hän nimittelee ja haukkuu koko ajan. Narsistilla on huono itsetunto mitä hän yrittää pönkittää saamalla teidän itsetuntonne ajettua alas. Itse olen opetellut että hänen sanansa saa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keskelle päätä ei pesää tee. Sanokaa narsistille rohkeasti omat mielipiteenne. Jos mun narsistimies haukkuu mua vastaan samalla mitalla takas. Jos tai kun hän epäilee että mulla toinen mies tää silloin kun hän ei ole, niin sanon et jaa, olit toisen naisen kans. Käännän sanat häntä vastaan. Enää kuukauden verran ja saan jättää narsistini ja ikänä ei enää takaisin. En vastaa viesteihin enkä soittoihin. Kannattaa vaihtaa prepaid-liittymään tai salaiseen numeroon puhelin. Itse olen kertonut tuttavilleni, omaisille miehestäni ja näyttänyt hänen lähettämiä viestejä. Kaikki samaa mieltä et pois vain koko mies. Hän ajaa nurkkaan heikomman ihmisen. Olkaa vahvoja, meillä on vain yksi elämä ja sitä ei kannata pilata narsistin kanssa. Jotain kumminkin opimme heistä. Jos ei muuta niin juostaan lujaa karkuun heti jos uudestaan tapaamme samanlaisen henkilön. Joka riita ja haukkumasana rikkoo tunnetta ja niitä kannattaa kirjottaa muistiin että sitten muistaa ne kun narsisti haluaa takas. Näin olen itse tehnyt ja luen niitä kun tuntuu siltä. Se vahvistaa jättämispäätöstä. Yhä edelleen voimia kaikille ja pää pystyyn, te olette vahvoja.

  3. Milla
    02.06.2008 at 02:15

    Kiitos teille ihan kaikille kirjoittajille mielipiteistänne ja siitä, että vihdoin avasitte lopullisesti silmäni. Olen vain koko ajan niin väsynyt, etten jaksa kommentoida muuta, kuin että olette kaikki tietyllä tavalla aivan oikeassa. En ole nukkunut kunnon yöunia yli vuoteen. Olen aivan liian väsynyt ihan kaikkeen. En pysty enää mihinkään kunnolla, vain väkisin ja /tai rutiinilla. Minut on narsisti ajanut loppuun. En enää löydä keinoja selvitäkseni omasta elämästäni, olen niin kertakaikkisen rikki ja lopullisen väsynyt. Onneksi meillä ei ole yhteisiä lapsia. Erityiskiitos nimimerkille Narsistin uhri, auttakaa.Olen täysin samassa tilanteessa ja ehkä vielä enemmänkin. Koitetaan silti jaksaa tätä elämää ja löytää keinot selviytyä. Jokainen meistä tietää, että jokainen kirjoitus täällä on tietynlainen avunhuuto. Jos ei kohdallamme huomista tulisikaan, kaikki täällä tietävät, miksi. Voimia teille kaikille!

  4. MariaEeva
    03.06.2008 at 20:07

    Voi kun luulin olevani asian kanssa täysin yksin. Olen asunut miehen kanssa 20 vuotta. Hän on sosiaalinen hurmaava ja ulkopuolisille täydellinen mies, mutta minä olen se kaiken pahan alku ja juuri. Viimeisin kauheus oli hänen huomattuaan mustelman reidessäni josta alkoi hillitön syytös huoraksi. ”Kyseli että kuka on tehnyt fritsun sisäreiteen” kun en kuolemaksenikaan muista mihin olen kolauttanut kyseisen kohdan APUA!
    Tässä lukiessani tänä iltana kanssasisarieni tarinoita narsismista kaikki pätevät mieheeni. Olen yrittänyt eroa monta kertaa, mutta hän on saanut palaamaan. Taisin tajuta elämäni suurimman, mutta vaikeimman asian.
    Kiitos teille kertomuksista. T. Surusilmä.

  5. mirkku
    04.06.2008 at 17:51

    Kuules Milla. Nyt otat eron heti narsistimiehestäs. Sun kirjotuksesta paistaa että yksin et jaksa enää. Ota yhteys ammattiauttajaan, ei ole häpeä mennä kertomaan asioistaan. Teillä ei ole yhteisiä lapsia, onko sinulla omia? Jos, niin ajattele lapsiasi ja ettei heidän tarvitse katsella sitä mitä narsistimies tekee. Kerro omaisillesi, ystävillesi ja vaikka vähä oudommalle ihmiselle mitä sinulle kuuluu. Saat varmasti tukea. Tiedän ettei yksin jaksa taistella tätä taistelua. Nain olen itse tehnyt ja saanut voimia suhteen lopettamiseen. Elämäänsä ei kannata pilata yhden pöhkön takia. Yritä sulkea loukkaavat sanat korviltasi. Ja usko ettet ole sitä mitä hän sinusta sanoo, olet hyvä ihminen ja sinulla varmasti onnellinen elämä vielä edessäsi, ilman ahdistusta ja syyttelyä. Sinun on vain tehtävä ratkaisu.

  6. virpi
    11.06.2008 at 13:10

    olen kans vasta nyt tajunnu et olen ollu koukussa narsistiin jo kohta 3 vuotta. ja tässä tapauksessa ei ole mitään epäilystä että kyseessä ei olisi narsismi.
    meidän suhde alkoi jo tosi huonosti.. löytyi kummallisia selityksiä kaikkeen. entiseen vaimoonsa hän piti yhteyttä ja kävi siellä sitä naimassa. jälkeen on selvinny että hän on siis ollu meidän molempien kanssa samaan aikaan. eikä se vielä mitään. niitä naisia on niin paljon ettei kahdella kädellä pysty laskemaan. Kaikille se on selittäny samat asiat, halusta perustaa perhe yms. Ja lapsia hänellä on mun ja tämän ex-vaimon kanssa. Ja on niitä juttujua alkanut kuulua muistakin lapsista, ja aborteista.

    Me erottiin jo yli vuosi sitten. Silloin en vielä uskonut että kyseessä olisi narsisti. Elättelin toivoa TÄHÄN PÄIVÄÄN ASTI että kyllä se voi vielä muuttua. kun vaan lopettaa juomisen!!! Luulin tosiaan että se viina oli se ongelma. Mutta ei. Naiset oli ongelma. Heikko itsetunto jota se pönkitti kaikella mahdollisella. Sanoi asioita, ja teki toisin.

    Minä olin huora ja pettäjä. Hän ei itse muka voisi ikinä pettää. Ja aina kun jäi kiinni jostain, selitys löytyi joka kerta. Eikä ne selitykset edes menneet läpi, mutta mä olin niin heikko et halusin uskoo et asiat muuttuu. Ei ne muutu.

    NYT. kun tiedän kaiken tästä ihmisestä. Nyt on se vaikein hetki. Päästää irti, päästä yli. Tuntuu ihan mahdottomalta. Kun lukee tuolta noita narsistin uhrin ajatuksia niin ne on suoraan mun päästä. Hirveät itsesyytökset, ei voi uskoa että on joutunu tälläseen! ja kuvaus narsistin uhreista, kilttejä ihmisiä. Joo.. olen aina ollut liian hyväsydäminen ja halunnut aina parantaa kaikki, siksi olen aina vetänyt puoleeni tollasia juoppoja, valehtijoita, pettäjiä.

    Kaikista pahinta mulle tässä on kuitenkin se. että narsisti ei voi parantua. Suurin anteeksipyyntö mulle olisi se että mä jonain päivänä näkisin tän ihmisen terveenä, onnellisena. Se olisi mulle vapautus tästä.

    Mutta niinhän ei voi käydä ja siksi pelottaa että selviänkö ikinä. Ja se pelottaa että mitä tää ihminen tekee seuraaville naisille. Niitä on mun jälkeen ja aikana ollut jo kymmeniä.. Miten voisin auttaa niitä? ei kukaan koskaan usko mitään.

    Töissä tämä henkilö pärjäsi aina ja yleni jatkuvasti. Mutta huono asia oli se että hän otti aina loparit. viihtyi viikon ja taas keksi syitä miksi työ oli huono.

    yms yms. Tiivistettynä. Alkoholi, valehtelu, pettäminen, rahattomuus, vastuuttomuus, hyväksikäyttö, tunteettomuus, muiden syyttämine….

    On vaikea hyväksyä tuo kaikki!!! Olen jo päättänyt että haen apua. Suurin apu vaan olisi se että kyseinen ihminenkin haluaisi apua.. mutta ei ne näe totuutta.

    jaksamisia kaikille.

  7. virpi
    11.06.2008 at 13:16

    haluisinki kysyä vielä että onko teitä muita petetty? kun mä sulattaisin kaiken muun mutta sitä en. se tuntuu niin pahalta että ei voi sanoin kuvata. Olisin voinut raskaanakin saada minkä vaan taudin kun se pani ihan jokaista. Mua ei ole koskaan rakastettu ja sen asian hyväksyminen on kamalinta!!

  8. Daisy
    11.06.2008 at 21:57

    Meille tuli nyt sitten ero miehen kanssa. Avainta hän ei ole vielä palauttanut vaan häipyi vain, ilmeisesti uusi nainen kierroksessa. Ilmoitin että takaisin ei ole tulemista. Mulla on nyt jo tosi helpottunut olo että pääsin siitä eroon. Lukkojen vaihto ja muuta mukavaa on vielä edessä, mutta pääasia ettei tarvitse tollasta äijää enään katsella 🙂 Onhan tässä ihan hirveesti asioita vielä hoidettavana ja lapsen takia harmittaa eniten.
    Virpi: Mun (entinen) mies on pettänyt vaikka kuinka paljon, se satutti kyllä eniten. Raskaana ollessanikin se petti ja siitä oli kyl ikävät seurauksetkin. Ainakin luulen että siitä ne johtuivat.
    Nyt pitää vaan olla vahva ja päästämättä sitä enään takaisin, tällä kertaa tuntuu kuitenkin vähän helpommalta tämä.

  9. Enkeli
    15.06.2008 at 20:56

    Olen seurustellut enemmän ja vähemmän kahdeksan vuotta narsistisen miehen kanssa. On erottu, palattu yhteen, erottu jne. sama tuttu kuvio aika monelle. Suhteen ensimmäinen puolivuotinen meni hyvin, mies oli ihana ja huomaavainen -sai minut rakastumaan itseensä (se kai oli tarkoituskin), sitten alkoi se todellinen puoli hahmottua. Fyysystä ja henkistä väkivaltaa. Pyysin apua miehen ystäviltä ja näin miten he pelkäsivät miestä itsekin, silloin tajusin, että tästä ei ole paluuta. Kaikki oli aina minun syytä ja selityksiä löytyi. Hakkaamisen jälkeen alkoi pettäminen, kun kaikki kaverit olivat menneet, hän tiesi, ettei ollut ketään muuta kehen turvautua. Minua syytti hulluksi ja koitti kerran saada minut tappamaan itseni. Potkin vastaan ja juoksin. Muistan edelleen miten juoksin tuota miestä pakoon ja jahtasi minua autollaan. Silloin taas kerran lupasin itselleni, että ei enään.

    Muutama vuosi myöhemmin asuimme jo erillään, mutta tulin miehelle raskaaksi -fyysinen suhde oli siis säilynyt. Päätimme aloittaa elämämme yhdessä alusta. Kerran nyrkki heilui raskausaikana ja sen jälkeen se loppui. Mies oli kunnolla puolisen vuotta, jolloin ongelmat alkoivat taas. Mies muutti pois ja minä jäin kahdestaan vuoden ikäisen lapsen kanssa.

    Mies piti minut lähellä, mutta pyöritti samalla muitakin naisia. Otti yhden asumaan luokseen ja kihlasi. Meni kuukausi kun tämä nainen soitti minulle ja kertoi miten mies oli hakannut hänet. En osannut, enkä voinut auttaa, sillä pelkäsin. Mies jahtasi taas minua.

    Mies sai manipuloitua minut todistamaan oikeudessa hänen puolestaan ja hävisi silti. Muutimme taas yhteen ja annoin kaiken anteeksi.

    Mies ymmärsi vältellä viinaa vuosikaudet, kun itsekin huomasi, että sen jälkeen tulee tehtyä kaikkea tyhmää. Niin vain sekin jonkun ajan kuluttua unohtui. Seuraavan kerran humalapäissän hän yritti hakata minut kun juttelin hänen työkaverinsa kanssa, onneksi muita oli paikalla. En vastannut miehen puheluihin ja hän puukotti koiraamme kaulaan. Silloin vasta mies pyysi ensimmäisen kerran anteeksi. Ja varmasti viimeisen kerran.

    Taas minä annoin anteeksi, miksi? Sitä voin vaan kysyä itseltäni. Kaikki ympärilläni hokivat, että lähde menemään. Miehen äiti mukaanlukien, joka muutoin oli minua vastaan. Olinhan minä se syypää kaikkeen.

    Nyt on taas vuosi mennyt hyvin. Edessä kauan odotettu yhteenmuutto ja yhteinen asuntolaina. Ja taas kaikki pirstalaina käsissä. Minun piti lähteä työkavereiden kanssa viettämään iltaan, mies veti maton alta ja menetin taas seitsemän ystävää. Seuraavan päivän reissu ystävän kanssa peruuntui ja puhelin täyttyi taas huolestuneista viesteistä.

    Asuntolaina on yhteinen ja kämppään emme ole päässeet edes muuttamaan, kun mietimme jo sen myymistä. Tuntuu, että luovun sen asunnon myötä kaikista unelmistani. Lapseni on odottanut muuttoa vähintään yhtä paljon kuin minä. Luulinhan että kaikki olisi nyt toisin.

    Tiedän, voin syyttää tästä kaikesta vain itseäni. Minulla oli mahdollisuus pakoon, mutta tulin takaisin tähän helvettiin. Maksan siitä kovaa hintaa, kun työpaikka meni ja asuntolaina pysyi. Asunto keikkuu myytävänä ja elämä menee viemäristä alas…

  10. Narsistin uhri? Auttakaa...
    19.06.2008 at 23:17

    Hei kaikki ”kohtalotoverit”.
    Kamalaa, mutta totta. Meinasin taas retkahtaa, mies oli vähän aikaa ottamatta yhteyttä ja kun tilanne oli tasaantunut, hän ujuttautui taas elämääni ja sai kaiken sekaisin…. Aluksi lupaili vain että ollaan ihan vain kavereita. Liikuimme samoissa kaveripiireissä ja pikkuhiljaa hän puhui et ollaan ystäviä. Pikkuhiljaa, aivan hiljaa ja huomaamattani taas olin samassa jamassa kuin ennenkin. Onneksi miehen entinen naisystävä sai minuun puhuttua järkeä, unohtamatta vanhempiani jotka saivat järjen päähäni. Oikeasti, ilman heitä ja terapeuttiani mä oisin antanut taas periksi ja lupautunut menemään naimisiin tai muuta vastaavaa. Älkää hyvät ihmiset olko ex miehienne kanssa MISSÄÄN tekemisissä, he osaavat niiiiin taitavavasti sen manipulointitaidon, minäki taas kerran sokaistuin vaikka oon niiiiiiiiiin pyhästi vannonut että inhoan sitä ukkoa enkä ikinä enään ala millekkään.

    Enkeli hyvä. Hae ihmeessä ammattiauttajalta apua- itse käyn vieläkin säännöllisesti terapiassa eikä se ole mikään häpeä. Ja äkkiä eroon siitä ukosta ja KAIKKI välit poikki, muutto eri paikkakunnalle, numeron vaihto ja kaikki toimenpiteet mitä voit tehdä että mies ei löydä sua enään. Me täällä jos jotku voidaan ymmärtää, kuinka VAIKEAA se on, koska vaikka VIHAA miehensä tekoja silti RAKASTAA miestä… Ainakin itselleni on aivan käsittämätöntä,kaiken jälkeen mitä mies on mulle tehny vieläki vaan annoin anteeksi ja yritimme jatkaa….. Käsittämätöntä vaikka vannoin ja vakuutin että en ikinä tee niin, ja suhteeseen palatessamme järkeni sanoi että tää ei oo oikeen mut tunteet ei antanu järjelle periksi… jotenki sitä on ”koukussa” siihen mieheen….siinä miehessä on joku ihme sanoilla kuvaamaton vetovoima mitä ei voi selittää, se vain uudestaan ja uudestaan saa mut retkahtamaan, ja se mies osaa…se osaa ympäripuhumisen taidon ja manipuloinnin taidon…. Minunkin ex-mieheni vihasi koiriani ja pelkäsin että hän joku päivä tekee saman niille mitä hän Enkeli teki teidän koirallenne.
    Nyt taas olen järjissäni ja lähdössä eri puolelle suomea viettämään juhannusta kuin exäni….. Pitäkää ihmiset rakkaat päänne ja älkää retkahtako uudelleen samaan, siihen mä aina lankean…..

  11. Narsistin uhri? Auttakaa...
    10.07.2008 at 19:54

    Hei Kaikki.
    Ylpeänä voin todeta että kohta kuukausi on taas taisteltu yhteydenottoja vastaan. Olen pitänyt pääni ja pysynyt kovana.. Olen niin ylpeä siitä ett´ä olen pystynyt 🙂
    Ja haluan kaikkia rohkaista samaan, olkaa kovana….<3

  12. kaura
    13.07.2008 at 11:45

    hei!
    tutustuin treffilinjojen kautta ylitsevuotavaan,karismaattiseen,hurmaavaan mieheen.hän kietoi pauloihin välittömästi.suhteestamme voisi kirjoittaa kirjan,niin kirjavaa elämän kulku on ollut jo kuusi vuotta.minulla meni kauan aikaa ennenkuin tajusin,ettei ihminen yksinkertaisesti voi muuttua eikä hänellä ole oikeita tunteita minua saati muita ihmisiä kohtaan,mukaan lukien hänen lapsiaankaan kohtaan.
    kävin pohjalla,mutta sain lopulta voimia jättää narsistin.en yksinkertaisesti vastannut hänen satoihin viesteihin ja puheluihin.tätä hiillostamista jatkui kuukausia,joihin sisältyi uhkaaviakin viestejä.sitten tuli hiljaisuus..kun sain koottua itseni,laitoin uuden ilmoituksen treffilinjoille.kuinkas ollakaan sieltä soitti ex-mieheni..no.niin..minut oli kieputettu taas pauloihin.hän kehui kuinka hän seurustelee,mutta oli vain juttuseuraa vailla ja,että hänen tyttöystävänsä oli antanut luvan.jatkoin narsistin ystävänä ja opin todellakin tuntemaan tämän lieron toimintatavan.ehkäpä se oli minullekkin jonkinlaista terapiaa.mutta sitten tajusin,että olinkin vain pelinappula ja hän toimii juuri niinkuin narsista puhutaan.huomasin hyvinkin psykoottisia piirteitä.kävin lukemassa artikkelin psykopaatista ja hän on juuri niinkuin lierosta kirjoitetaan.surullisinta tässä on se,että tiedän hänen kalastelevan treffilinjoilla ja tiedän näitä naisia olevan kierroksessa samaan aikaan useita.minulla ei ole mahdollisuuksia tavoittaa näitä naisia,mutta kuka lukee tämän tekstin,niin pyydä ihmisiä olemaan varovainen etsiessä seuraa treffilinjoilta.tämä kyseinen ihminen kalastelee naisia ympäri suomen ja jättää takuu varmasti jälkeensä vain särkyneen ihmisen,kokoamaan sirpaleita.tämä ihminen on kuin tornaado.tulee yllättäen ja pyyhkäisee kaiken maan tasalle.mutta hän vain jatkaa kohti uusia seikkailuja.sen verran vielä kerron,että kun hän tuli uudelleen elämääni esittäen ystävääni,en ole päässyt hänestä eroon vielä.tuntuu,kuin hän olisi tarkertunut elämääni lopullisesti.haluan sanoa,että luulin,että asiani ovat suht ok,koska tiedän jonkin verran kuinka tulee toimia hänen kanssaan,mutta minua odottikin yllätys.tämä ihminen on häikäilemätön lurjus,jolla olikin minua varten vain joku tarkoitus.narsistin kanssa ei voi olla ystävä!etenkään,jos hän on ollut sinulle muutakin.narsistin-psykopaatin käsittelyn jälkeen,elämäsi muuttuu ja tekee tavalla tai toisella lähtemättömän vaikutuksen.

  13. Eksyksissä
    17.07.2008 at 16:00

    Nämä kirjoitukset osuivat ja upposivat vähän turhankin hyvin. Isoin asia on tuo jatkuva syyllistäminen. Minä olen meillä syypää kaikkeen. Ihan kaikkeen, auton hajoamisesta vessapaperin loppumiseen. Näitä lukiessani kirjoitin listaa myös muista asioista, jotka täällä sopivat mieheeni ja muita piirteitä suhteestamme ja miehestäni mitkä eivät mielestäni ole ihan niinkuin terveessä ja hyvässä parisuhteessa pitäisi olla. Aloitetaan nimittelyistä; pahimpia hän käyttää vain kovemmissa riidoissa, osaa viikottain tai jopa lähes päivittäin:

    -mätisäkki
    -frigidi (ja tästä syystä uhkaillut vieraisiin lähtemisellä)
    -lapsellinen
    -vastuuntunnoton
    -laiska
    -piittaamaton
    -tyhmä (tämän vuoksi minulle pitää aina huutaa ja nalkuttaa ”koska muuten ei mene jakeluun”)
    -yksinkertainen
    -hyväksikäyttäjä
    -kakara

    Sitten muita asioita, joita hän on sanonut minusta/minulle:

    -provosoin sanomaan pahasti
    -provosoin kiinnikäymiseen (käy kiinni harvoin, silloinkaan ei lyö mutta tönii ja paiskoo)
    -liioittelen asioita (kun puhun hänen/meidän ongelmista)
    -hänen mielipiteestään poikkeavat mielipiteeni (myös muiden) ovat usein vääriä, lapsellisia tai tyhmiä. olemme eri mieltä harvoin, miksiköhän…
    -parisuhdeasioita ei saa puhua ulkopuolisille

    Lisäksi hänellä on/hän…

    -sättii ja syyllistää paljon kotona, mutta myös muiden ihmisten kuten vanhempieni tai yhteisten ystäviemme kuullen (haukkuen esim. muiden kuullen tyhmäksi tai laiskaksi halveksuva ilme kasvoillaan tai julistaa kovaan ääneen, miten ”kotona ei koskaan saa”
    -omaa paljon hyvänpäivän tuttuja, mutta ystäviä ei juuri lainkaan (joitain yhteisiä)
    -etenkin humalassa voi olla hyvin aggressiivinen
    -mustasukkaisuus, älyttömiä epäilyitä milloin olen ihastunut kehenkin, ajoittain myös liiallinen kiinnostus kännykkääni kohtaan tai kuka oli tuo vastaan tullut mieshenkilö jota moikkasin
    -kokee aivan älyttömät asiat ”nolaamiseksi”, kuten että pyydän muiden kuullen tuomaan juotavaa tai juuri tuollainen odottelu vaikkapa parkkipaikalla tai kahvilan wc:n luona
    -ei hyväksy että minulla olisi miespuoleisia kavereita/ystäviä
    -ärsyyntyy suunnattomaksi, jos ”pillitän”, ei minkäänlaista empatiaa kun minulla on paha olla
    -on jatkuvasti pahantuulinen ja negatiivinen
    -todella paljon omia menoja ja harrastuksia jotka hyväksyn täysin, minun vähäisistä menoista ja ystävien tapaamisesta saattaa kuitenkin nousta välillä kohtuuton numero
    -marttyyriys: ”kyllä sinä minua paremman löydät, jonkun rikkaan lääkärin” ”sinulla taisi olla niin mukavaa ilman minua” jne…
    -näyttämisen halu, leveily: kalliit harrastukset, kalliita vehkeitä (kotiteatteri, moottorikelkka, moottoripyörä, upea asunto, monta autoa) ja niistä jatkuva kerskuminen. ja kaikkien noiden hintoja tietysti vielä liioitellaan
    -ei hallitse suuttuessaan itseään lainkaan (huutaa kovaa ja saattaa esim. tönäistä kovaakin ”siirtäessään” minut pois tieltä
    -suunnaton ylemmyyden tunne: kaikki ihmiset ovat tyhmiä/rumia/lihavia/köyhiä tms.
    -halveksii myös minun ystäviäni ja perheenjäseniäni
    -halveksii joitakin minun valintojani tai minulle tärkeitä asioita, kuten eläinrakkauteni
    -on pyytänyt minulta anteeksi 2 kertaa 9 vuoden aikana (kiinnijääminen salatusta yhteydenpidosta exään ja kun ilmoitin muutama viikko sitten, että haluan ehkä erota) – minä olen ollut aina anteeksipyytäjänä ja anelemassa ettei jätä, vaikkei minussa mitään syytä olisi ollutkaan ja välillä jopa tiedostinkin tilanteen nurinkurisuuden
    -mies ei arvosta minua lainkaan  minun itsetunto mennyttä. En tiedä kuka tai millainen olen ja pitkään en tiennyt, mitä elämältäni haluan. Nyt se alkaa ehkä pikkuhiljaa hahmottua, kun olen alkanut pohtia eroa.

    Ennen puolustauduin syyllistämis- ja riitatilanteissa, enää en aina jaksa. Sitä pääsee helpommalla kun vain alistuu ja kuuntelee.

    Kävimme eilen psykoterapeutilla pariterapiassa ensimmäistä kertaa. Jotenkin homma kääntyi melko pian niin, että ongelmaiseksi todettiinkin minut ja minulle suositeltiin yksityisterapiaa. Mieheni sen sijaan on vain ”käytännön mies” ja ”osoittaa rakkauttaan eri tavoin kuin mitä sinä odotat”. En ole koskaan ollut niin rikki kuin tuolta terapiasta tullessani. Jatkuvan ja pahentuneen itsesyyllistämisen lisäksi en olisi tarvinnut enää yhtään syyllistämistä psykoterapeutilta. Jopa mieheni oli sitä mieltä ja sanoi terapeutin kysyttyä, että hänestä terapeutti oli hänen puolellaan ja mieheni oli koko ajan odottanut, että kävelen ulos. Silti miehenikään ei osannut vastata kun kysyin häneltä, miksi hän koki terapeutin olleen hänen puolellaan ja miksi hän pelkäsi että lähtisin kesken istunnon. Tai vastasihan hän: ”Minä vain tunnen sinut niin hyvin, että tiesin että loukkaannuit siitä mitä siellä puhuttiin”.

    Onko mieheni narsisti? Kannattaako minun vielä mennä tuonne terapiaan?

  14. Narsistin uhri? Auttakaa...
    17.07.2008 at 21:57

    Hei.
    Et mene kyllä enää kertaakaan sinne terapiaan jossa oikein vain vahvistettiin sitä miehen liian kovaa asemaa teidän parisuhteessa. ymmärsin, että kävitte siellä siis yhdessä. Suosittelen Sinua hakeutumaan kaikessa hiljaisuudessa terapeutille yksin. Itse olen saanut hurjasti apua vieläkin jatkuvasta terapiastani.

    Miehesi kuulostaa juuuuuuuri samanlaiselta kuin minun ex mieheni. Etenkin kuvaukset miehen marttyyraamisesta sekä toisaalta päällisinpuolin leveilystä (kalliit vehkeet) kuulostivat ihan samalta. Minä myös sain kuulla ex mieheltäni niin kamalia asioita että en edes halua muistella….Toisaalta taas välillä olin hänen silmissään kuulemma seksikäs ja upeakroppainen (silloin tiesin hänen olevan seksuaalisesti nälkäinen)
    myös minua epäiltiin jatkuvasti että minulla ois ollu muka salasuhteita, enkä saanut pitää ystäviini yhteyttä. hän varasti minun elämäni ja söi minun sisimpäni pala palalta…..hän ei tykänny yhtään että pidin yhteyttä vanhempiini. hän oli kovakourainen minulle. haluatko todella olla tuollaisen miehen kanssa loppuelämääsi? oikeasti? Minä en halunnut. elämäni oli välillä kuin olisin kävellyt ahdasta, koleaa tunnelia pitkin. oli pimeää….jaksoin kumminkin aina uskoa että kun pääsen irti suhteesta ja PIDÄN PÄÄNI kun mies yrittää minua takaisin, elämääni tulee vielä valoa. Nyt voin ylpeänä todeta että olen pitänyt pääni ja olen päässyt kuiville! ”tunneli joka aikaisemmin oli ahdas ja kolea ja pimeä, on avartunut ja nyt on paljon enemmän lämpöä,hymyä ja valoa elämässä”
    huomasin että en ole yksin…vanhemmat, terapeutti,ystävät tukivat kun saivat tietää tilanteesta…olivat sellaiset jotka minut kauan ja hyvin ovat tunteneet, olleetkin huolissaan ku en enää ollut tavoitettavissa ,minua ei näkynyt ja kun näky, olin ”haamu”.
    rakastin vielä jonkun aikaa (ja ehkä rakastan vieläkin…?!) ex miestäni eron jälkeen mutta se oli vain ymmärrettävä että exäni ei ole terve, ja vaikka hänessä niitä ihaniakin puolia on niin ne negatiiviset ovat niin harmaita ja painavia että niitä ei jaksa sen positiivisen puolenkaan rinnalla kantaa. valitettava totuus siis on että miehesi ei todennäköisesti parane koskaan koska narsisteilla ei ole sairaudentuntoa.
    voimia sinulle rutkasti,kirjoittele tänne kuulumisiasi<3

  15. kaura
    18.07.2008 at 19:26

    olin kadottamassa taas itseni kun kävin lukemassa eksyksissä olevan kirjoituksen.miksi oikeasti annamme romuttaa oman minämme puskutraktorin alle,jolla on yhtä paljon tunteita,kun narsistilla?kiitos,kun kirjoitatte tänne:)on oikeasti tärkeä puhua tai vaikkapa kirjoitella ihmisille,jotka ovat kokeneet saman.luulin,että olen tavoittumattomissa solvauksilta,mutta välillä asiat tulee mieleen ja on tekemistä,että saa pidettyä itsestään kiinni.välistä minusta tulvii kovuutta ja välinpitämättömyyttä ihan kuin muuri joka suojelee minua ihmisiltä yleensä.luulin,että olen käynyt asiat jo läpi,mutta ehkä minunkin pitää hakea ulkopuolisen apua.yksin kylläkin,koska en halua olla kyseisen miehen kanssa missään tekemisissä.aika outoa nämä yhteen kuuluvuudet narsistin persoonassa.minullekkin on huudettu huoltoasemalla,sairaalassa…ihmisten kuullen.en osaa tehdä mitään oikein ja kaverini ovat typeryksiä.pukeutua en osaa enkä kyllä muutakaan.hän yritti erottaa minut perheestäni ja minun olisi pitänyt luopua harrastuksestani.miten asiantuntijat osaavat kirjoittaa juuri minun tuntemastani ja teidän tuntemastanne ihmisestä,ilman että on tavannut häntä?juuri siksi,että sellaisia narsistit ovat eikä niitä muuta rakkaus eikä terapia.
    kirjoititte niin osuvasti että tälläinen ihminen syö sisintä.kirjoitelkaa tänne.voimia teille ja älkää kadottako itseänne.

  16. nunu
    28.07.2008 at 01:34

    virpi

    kyllä meidän suhteessa oli jatkuvaa pettämistä.usein kun mies lähti juomaan oli todennäköistä että joku nainen jostain löytyy. ja jostain kumman syystä tämä mies vetääkin naisia puoleensa . . . jos harvoin lähettii yhdessä ulos niin kännissä mies pokaili naisia mun nenän edessäkin. aamulla ei tietenkää muisteta mistään mitään(sitä en epäile yhtään,mutta ei ole mikään selitys). mies saikin mut aluksi uskomaan et oli ollut kaverinkaverilla ja akku loppu(baarireissujen jälkee) ja siksi ei tullut kotiin, mut loppujen lopuksi musta tuli niin hyvä salapoliisi et sain sen kiinni bussilipuista ja kuiteista jne. pakko oli todistaa itselleni että taas se panee muita,koska aina kuulin vaan sitä kuinka vainoharhainen oon. kerran löysin toisen naisen kanssa ja tottakai itkuhan siinä meinas tulla. reaktio mieheltä oli vaan hirveetä huutoa ja syyttelyä. miksi kestin tällästä? en tiedä, kai oli saanu mut uskomaan sen mitä oli jankuttanu jo sen pari vuotta: oot kusipää,läski,ruma, ei kukaan muu sua kestäis jne…. niinpä. ja ennen tätä miestä en sietänyt yhdeltäkään mieheltä huonoa kohtelua, ystävätkin ihmettelee mikä muhun oikein meni. yli en ole vieläkään päässyt….mutta prosessi käynnissä 🙂
    Jaksamista virpille ja kaikille muillekin 🙂

  17. Turo
    28.07.2008 at 12:32

    Saamaa mietin minäkin kun Vilijonkka. Kun luen näitä juttuja tunnistan niissä paljon omia piiteitä. Toisaalta tunnen syyllisyyttä ja ymmärrän, että ongelmat ehkä johtuvat vain minusta, koska minusta tuli se paha pettäjä…Voinko siis itse olla se narsisti? Toisaalta tunnen puolison läsnä olon joskus uhkana ja ahdistuksena niinkuin joku kirjoitti ja haluaisin suhteesta eroon…

  18. minna
    01.08.2008 at 07:46

    Tseppiä Turo, asiat selviää

  19. Kirsikka
    04.08.2008 at 16:00

    Kuulostaapa monet piirteet tutuilta,kuin omaa elämää lukisi.Miehelläni on koko ajan paheneva alkoholinkäyttö ja sen seurauksena tapahtuukin kaikkea ”mukavaa”.Kun on skitsahdettu alkoholin voimasta,niin sitä selitellään parhainpäin,vika on viime kädessä minussa tai hän on vaan niin stressaantunut ja hän purkaa stressiään tällä tavalla(huorittelee,mitätöi,epäilee että yhteiset lapsemme ovat jonkun muun miehen,olen ilkeä hänelle,flirttailen muiden miesten kanssa koko ajan,petän häntä jne….)Ja kun hän pyytää anteeksi raivoamisiaan minun kuuluisi antaa anteeksi,nehän ovat vain vihassa sanottuja sanoja!!Kaikkein pahinta on,että hän ei pysty aina kontrolloimaan näitä raivareitaan lasten läsnä ollessa.Eli kyllä meillä lapset tietävät kaikki mahdolliset kirosanat ja haukkumanimet.Molemmat lapset käyvätkin kasperissa keskustelemassa ja toisella on lääkitys vielä lisäksi:( Olenkin lähdössä pois tästä avoliitosta,14 vuotta ”vain”,josta pahinta aikaa n.5 vuotta.Olen hommanut vuokrakämpän ilman että olen ilmoittanut asiasta miehelleni.Mutta ilmoitettavahan siitäkin on,koska täytyyhän yhteinen asuntomme myydä.Ja sitä ilmottamista pelkään!Tarkoitus olikin tänään asiasta ”keskustella”.Ollaanhan sitä eroa käsitelty ennenkin,mutta niin sitä vaan ollaan vielä yhdessä.Pettänytkin hän on ja nyt harmittaa kun menin niin shokkiin viime syksyisestä yh-äidistä,joka vielä perään tekstaili,että olisi pitänyt antaa mennä sen matkaan eikä ”seota”itse ja yrittää pelastaa natisevaa liittoamme.Mutta sen ”sekoamisen”myötä olen alkanut pikkuhiljaa näkemään ja oivaltamaan missä sitä mennään.Keväällä aloin käymään psykoterapiassa, vyöhyketerapiassa ja shiatsuissa säännöllisesti ja uskon,että nekin ovat omalta osaltaan auttaneet oivaltamaan lisää elämäntilanteestani,ikäänkuin on auttanut avaamaan tunnelukkoja sisälläni ja näkemään suhteemme mahdottomuuden ja erilaisuutemme.Näkemään,että toista et voi auttaa jos häneltä puuttuu sairaudentunto,eikä hän itse oivalla tätä.Mutta tsemppiä kaikille narskujen ym vastaavien persoonallisuushäiriöisten uhreille!Nyt keräillään rohkeutta lähtöön lasten ja koiran kera!

  20. Tarmo
    11.08.2008 at 10:56

    Pakko kommentoida. olen itsekin naimisissa mitä ilmeisimmin narsistisen naisen kanssa. Hänen äitinsä on samanlainen, pahempi tapaus vain. Raimo Mäkelän kirja ”naamiona terve mieli” on auttanut minut tunnistamaan ilmiön, miettimään omia motiivejani olla näin kauan suhteessa ja TODELLISTA omaa minuuttani, joka toden totta – pieni hämmästyksen aihe! – onkin ollut kateissa parisenkymmentä vuotta. Nämä vuodet olen elänyt eri työ- ja harrastusrooleistani ”käsin”, eli mieltäen itseäni paljon niiden kautta. Joo. En ole noiden seikkojen yhteissumma, eikä yksi aito puoli minua tee vielä minua. Se on ollut hyvä ymmärtää.

    Puolisoni ymmärtää äärimmäisen tiukkojan rajojen asettamista ja alkaa pitää niitä. Tyhjyys ja pimeys, musta aukko hänessä, on silti lähes aina aistittavissa. Se imee kaiken. Jollei muuten, sen kautta ettei hänen seurassaan vain kerta kaikkiaan voi avautua – ainakaan pitkäksdi aikaa – ja olla oma itsensä. Se ei käy. Tulevat sähköiskun kaltaiset raivonpurkaukset, paniikkihäiriöt, syytökset mitä kummimmista asioista. Olen pahasti rikki, mutta matkalla eheytymään.

    Minulle suurin apu tämän kaiken mieltämisessä ja eteenpäin menemisessä on ollut elävä usko Jeesukseen. Kun olen viettänyt liikaa aikaa vaimoni kanssa ja menettänyt jälleen kerran otteen realiteeteista ja hyvästä, itsenäisestä mielenlaadusta, Hän puhuu minulle kaipaamaani totuutta, on rauha, jossa itsekin tyynnyn ja elävä kumppani jakamaan mietteeni. Hän kestää vihani purkaukset ja on turvallinen. Se on tarpeen kaikki. Perusturvallisuuskin kun rakoilee.

    Samalla raamattu on alkanut puhutella minua näistä aiheista mm. sananlaskujen kirjan kautta. Jo. Moro!

  21. NeitiS
    12.08.2008 at 20:24

    Narsisti ex-poikaystävän jättäminen on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä. Narsisti on ihminen, mutta sairas, tai siis täysin tunnevammainen tapaus. Valitettavaa, mutta totta. Näin jälkikäteen tämä on helppo sanoa.. silloin ei. Olin jo uskomassa itsekin niihin kaikkiin turhiin ja olemattomiin syytöksiin ja epäilyihin. Onneksi minulla on sisko, joka huomasi tämän minussa tapahtuneen muutoksen ja sai revittyä minut takaisin maan pinnalle. En olekaan täysin läpimätä ihminen! Sain apua siskoltani ja mm. rikosuhripäivystyksestä. Se ulkopuolinen tuki ja apu oli korvaamatonta eroprosessissa ja sen käsittelyssä! ..kaikkihan oli minun syytäni.. höpönlöö!

    Nyt pikkuhiljaa puhelut ja viestit ovat loppuneet ja minä saan olla rauhassa! Hyvä minä! 🙂

    Rohkeutta ja jaksamista kaikille, jotka haluavat päästä eroon narsistista! Älkää epäröikö pyytää apua!!!!!! pyytäkää sitä!!!

  22. 17.08.2008 at 22:53

    Voi hemmetti, mikä määrä meitä onkaan! Olin 10 vuotta naimisissa narsistin kanssa ja eroon pääseminen oli monen yrityksen ja pahoinpitelyn tulos. Älysin lähteä siinä vaiheessa, kun adonis oli hakannut minut niin huonoon kuntoon, että olin jonkun aikaa jopa halvaaanunut.

    Mitä pidemmälle sellainen liitto kestää, sen vaikeampi narsistin on päästää otteestaan aivopesemänsä ja syyllisyytta ja häpeää tuntevaksi kouluttamansa puoliso. Te, jotka tällä hetkellä mietitte, pystyttekö rakkaudellane moisen otuksen ”parantamaan”, lähtekää lipettiin ja nopeasti.

    Olen ollut erossa jo kauan aikaa ja voin nykyään todella hyvin, mutta eron jälkeisinä vuosina olin aivan riekaleina ja kesti kauan ennen kuin uskalsin hyvällä omallatunnolla jopa nauttia elämästä. Narsistimieheni opetti minut tottelemaan häntä, pelkäämään, kaihtamaan ystäviä ja sukulaisia, häpeämään itseäni, tuntemaan kaikista asioista huonoa omaatuntoa…listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

    Sama mies kieltää tänä päivänä koskaan kohdelleensa minua huonosti eikä omien sanojensa mukaan koskaan käynyt kiinni minuun ja kuitenkin minulla on hänen käsittelynsä jäljiltä jäykistynyt niska, skolioosi, huonosti toimivat kädet jne. Olihan siitä suhteesta tietenkin jotain hyvääkin seurauksena, opin nimittäin nauttimaan aivan jokapäiväisistä pienistäkin ilonaiheista!

  23. Ihme Elämä
    25.08.2008 at 11:15

    Ihan oikeesti käsittämätöntä. On vaikea saada itsekään hyväksymään, että on tosiaan haksantanut sellaiseen ihmiseen ja sen vielä piti olla suurta rakkautta. Kunnes tajuaa miten herranjestas huonosti voi. Onneksi yksi ystäväni viimein sanoi, että nyt sinä oikeesti voit huonosti ja kärsit, nyt on jätettävä se mies taakse. Minun elämään tämä mies iski oikein kunnolla sen jälkeen, kun oli kokenut puolison traagisen kuoleman. Miten tunteeton se ihminen oikeesti on. On ollut eroamassa näihin aikoihin asti, (siis niin kaiken pahan lisäksi hän on naimisissa, enkä tajua sitäkään miten sen hyväksyin, kun en hyväksy). Otin viimein vainoon yhteyttä ja hän hyväksyy kuulemma seksisuhteemme. Sanoi kyllä, että rakkautta ei heidän välillä ole. Hän on jotenkin alistunut asemaansa.
    Vaimon kanssa yhteydenpito sai minut onneksi tajuamaan ja sen jälkeen en ole antanut miehen minuun koskea. Mutta kai se on uskottava, että nyt kun hän ei enää saa mitä haluaa, nyt hän käyttää kaikkea mistä tietää minun loukkaantuvan tai tietää mikä sattuu kaikista eniten. Esim. viime yönä tuli viesti, älä häiritse naimistamme (siis ilm. hänen ja vaimon tai en tiedä kenen). Se mieshän on hullu. Miten olen voinut ja voin vielä heikkoina hetkinä kuvitella meistä jotain. Minä olen hullu. Ja en tosiaan häirinnyt. Aamulla sitten muita törkeyksiä ja seksiehdotuksi, ja haukkumista pihtaamisesta. Nyt yritän vain pysyä kannassani ja en ota yhteyttä. ja sitten hän ihmettelee viesteillä, miksi en vastaa. Olen liian monta kertaa antanut törkeydet ja loukkauksen anteeksi ja kaikki on ollut pienen hetken ihanaa ja hän on taas puhunut kun eroan ja kun saamme olla yhdessä ajatteöe miten ihanaa jne jne. Voi kun saisin nyt uskottua teidän tarinoita, että asiat menee vain pahempaan suuntaa. Rakkaudesta aina niiden loukkausten ja haukkujen välissä sitten puhutaan, ja että hän vain puolustautuu kun minä vaadin. Ja en enää vaadi kuin rauhaa. Meillä se jäi onneksi henkisen väkivallan asteelle.

  24. mirkku
    27.08.2008 at 18:45

    Hei kaikille. Kirjottelin tänne joskus keväällä ja ny haluan kertoa että olen viimein päässyt narsisti miehestäni eroon. Monen monta kertaa otin hänet takaisin mutta nyt olen ollut jo yli kuukauden tapaamatta häntä. Hän on monta kertaa pyydellyt ja anonut mutta olen ollut lujana. Asiaan on auttanut kun olen lukenut kahta viestiä missä hän loukkaa minua todella paljon. Niitä viestiä kun lukee tajuaa että hetken päästä kaikki olisi taas samanlaista jos hänen kanssaan olisin. Enkä vielä aio poistaa näitä viestejä, jos tulee ikävä, luen niitä ja taas muistan missä helvetissä hänen kanssaan olin. Tsemppiä teille kaikille ja voimia erota narsistista.

  25. Ihme Elämä
    29.08.2008 at 09:51

    Olen ajatellut, että siinä tulee sairas riippuvussuhde, kuten huume, saat siitä hetken hyvän olon jopa ihan taivaallisen ihanan (ne hyvät huippuhetket), vaikka suurimmaksi osaksi voit huonosti, haluat eroon siitä, mutta riippuvuus pitää sinut koukussa. Huumehan on huono asia ja siitä pitää päästä eroon jokainen ymmärtää sen ja se on pahaksi.
    Ihmettelen ihmismieltä, omaa mieltäni. Vaikka järjellä tiedän, että ainoa järjissä pysymisen keino on irtipäästäminen, miksi se on niin vaikeaa, enkä itsekkään oikein usko siihen.
    Olen käynyt jo kerran terapeutilla juttelemassa ja sen jälkeen oli hetken helpomapaa ja menen taas, pitää varmaan alkuun käydä vähän useammin. Pidän itseäni niin idioottina, että ystävillekkin on vaikea puhua, miten tyhmästi olen käyttäytynyt, vaikka en halua tälläista suhdetta.
    Miksi ne pahimmat loukkauksetkaan ei auta, katkeisemaan kaikkea.

  26. Ihme Elämä
    29.08.2008 at 12:03

    Löysin hyvän kommentin netistä, se on nii totta (kun uskois ite loppuun asti);

    Muista, että sitä miestä, johon rakastuit ei ole olemassakaan vaan se on teeskentelyä, jotta hän voi käyttää sinua hyväkseen. Tämä katkera totuus sinun täytyy hyväksyä.

  27. Narsistin Uhri? Auttakaa..
    02.09.2008 at 21:31

    Moikka kaikille!
    ONNEA MIRKKU ja edelleen jatka samaa linjaa, upeaa!
    Mä olen kans päässyt ex-miehestäni eroon! En ole ollut missään tekemisissä toista kuukauteen ja koen itse päässeeni kyl aika hyvin eroon henkilökohtaisesti kaikenlaisista ajatuksista (hetkelliset ikäväntunteet, viha, katkeruus yms)
    mutta tulin huomanneeksi pari päivää sitten että en silti ole vielä läheskään valmis uuteen suhteeseen, koska sellainen oli vireillä mutta epäilin kokoajan kaikkia asioita ja tekoja ja kaikkea…en pystynyt luottamaan. ehkä vielä joku päivä.
    ROHKEUTTA kaikille aivan taju paljo et pääsette nasseista eroon!!

  28. dynamite
    12.09.2008 at 15:35

    Lainaus****Tellu

    En kyllä ihan käsitä. Narsistikin on ihminen. Kauhea ajatus että jos on narsisti, ansaitsee viettää elämänsä yksin. Narsismi on persoonallisuushäiriö eikä mitään ilkeyttä. Varmasti narsistissakin on hyviä ja arvokkaita luonteenpiirteitä.

    17.03.2008****lainaus

    Ei ansaitse tulla ihmisenä kohdelluksia, ei ikinä, koskaan, Ansainnut yksinäisen vanhuuden jokaisen sekunnin, toivon appiukkoni elävän 110v kituen yksin. Ei mitään hyvää. ylevää, todellista ainakaan; vain jos sillä saa lisätilaa pelille.

  29. Narsistin Uhri? Auttakaa..
    12.09.2008 at 17:08

    Se ihminen, joka ei käsitä, miksi narsistin pitäisi viettää yksin loppuelämänsä, ei ole joutunut narsistin uhriksi, tai on juuri parhaillaan narsistin alistettu uhri.
    Itse en toivo pahaa ex-narsisti miehelleni, mutta en toivo, että kukaan joutuisi samaan tilanteeseen missä minä olin (alistettu, henkisesti täysin syöty). Siksi haluan että ex-mieheni asuisi loppuelämänsä yksin. En hänelle pahaa toivoakseni, vaan siksi että en ketään ikinä toivoisi hänen parikseen.
    Jos olet sitä mieltä, että narsisti ansaitsee kumppanin, niin ole hyvä; Mun ex on vapaa! 🙂 voin ylistää hänen ihanaa, tervettä osaa luonteestaan! Mutta pimeästä puolesta en kerro; sitten näet.

  30. Narsistin Uhri? Auttakaa..
    12.09.2008 at 17:10

    Niin ja sille henkilölle, joka ex mieheni kanssa sitten päättääkin alkaa: Tavataan terapiassa.

  31. Ihme Elämä
    18.09.2008 at 13:41

    Onko teidäm narsistit väittänyt teidän sanomiksi asioita mitä ette ole sanonut. Mulle tämä ihminen kivenkovaa väittää minu sanoneen asioita, joita en varmasti ole sanonut. Hän on jopa niin uskottava, että alan epäilemään itseäni, että olenko menettänyt järkeni. Olenko sanonut jotain ihan kummia asioita, mitä hän väittää minun itsestäni kertoneen- Onko tyypillistä?

    Hulluksi sellaisen ihmisen kanssa tulee ja on parempi yksin. Minä ainakin nyt hengitän taas, kun ole ola päästänyt tätä ihmistä lähelleni kohta kahteen kuukauteen. Pääsen vielä kokonaan irti. Miten ihmisen mielen saa niin rikki?

  32. Ihme Elämä
    22.09.2008 at 11:36

    Juu, vaikea on päästä kokonaan eroon. tekstiviestit on ihmissuhdeasioissa viheliäinen juttu.

    sain juuri kuulla, kuinka ei minun kanssa voi olla ainoastaan, pitää olla muitakin naisia, kun en minä yksin riitä. Olin kertonu (tyhmyyttäni) hänelle kipeästä ensimmäisestä suhteestani, joss poikakaverini petti, niin hänhän käyttää sitä nyt ajatukseen, että ei mies voi olla yksin minun kanssa, koska minä en yksin voi riittää kenellekkään. Olen tietenyt nyt pihtari, kun en enää anna hänelle. Ja hänelle olenkin. Suostuin,että voimme tavata ja jutella, mutta hän ei suostu tapaamaan yleisellä paikalla, vaan pitäis tavata, jossain kahdestaan. Olen kuitenkin niin yksin, että hän laskee sen varaan, että saa minut taivuteltua seksiin. Koska ei se vetovoima ole tietysti hävinnyt, MIKSI EI, vaikka hän on loukannut minua enemmän kuin kukaan koskaan.

    En tapaa häntä kuin ehkä jossain kahvilassa ja sehän ei hänelle käy. Ja miksi minä oikeesti häntä tapaisin, mikä on kesken. eroamine ja irtipääseminen, ei siihen tapaamista tarvita. Kertokaa kokemuksia, kuulostaako tutulta?

  33. nuorukainen
    01.10.2008 at 14:47

    Hei..
    olen juuri eronnut narsistisesta poikaystävästäni..jätin hänet koska luin hänen viestinsä, joissa tuli ilmi että hän on pettäyt mua toisen naisen kanssa.on tässä ollut on-off suhde meneillään puolitoista kuukautta.hän kerran luki viestini ja siellä oli toiselta mieheltä tullut vieti jossa minua pyydettiin ulos.enkä ollut mennyt..mutta tää mies jätti mut,koska oli siitä niin loukkantunut.(tosin nyt tiedän että hänellä itsellään oli tällöin suhde toiseen naiseen).vihaan itseäni koska edelleen rakastan kyseistä henkilöä,niinkuin myös vihaan..mutta ikävä on aivan suunnaton!aina kun meillä tuli riita niin vika oli minussa..olin mustasukkainen ja sairas..kohtelin tätä ihmistä aivan suunnattoman hyvin,olin aina hänen tukenaan ja rakastin häntä vilpittömästi..rakastan edelleen..hän ei edelleenkään myönnä pettäneensä minua.mutta ei tosin itsekkään halua enää palata takaisin yhteen!toivoisin olevani hänen kanssaan joku päivä ystävä sillä ajatus siitä että en enää näkis häntä tuntuu liian pahalta..jännä vaan kun luin teiltä muilta että miehet on yrittänyt saada teitä palaamaan taikaisin yhteen..kun taas mun tilanteessa asia ei ole niin!kai hän silti on narsisti?!varmasti on sillä tajusin sen että aina ku meillä tuli riita,vaikka hän oli tehnyt väärin..niin lopulta minä sain itkien häneltä pyytää anteeksi!sitten hän aina jätti minut koska tiesi että saa mut aina vaan takas..oon siihen ihmiseen edelleenki aivan täysin koukussa!hänellä oli oikeus tehdä vaikka mitä mutta mulla ei..hän lopuksi sanoi vaan mulle et en oo sua pettäny mut mä en myöskään jaksa olla kellekkään tilivelvollinen?!?vaikka me seurusteltiin!miten pystyn jatkamaan elämääni ku mikään ei kiinnosta..se teki mulle väärin mut silti sitä sen läheisyyttä ja rakkautta kaipaan niin paljon etten voi sanoin kuvailla…

  34. modesty
    04.10.2008 at 08:41

    Vetovoima narsistiin on olemassa sen takia, ettei itse (siis narsistin uhri) ole käsitellyt omaa persoonaansa valmiiksi. Tällöin hakee toisesta jotain sellaista, mitä itsestä puuttuu. Itse olen kokenut, että tässä on kyse jonkinlaisesta rajojen hakemisesta ja asettamisesta: tässä minä lopun ja sinä alat (ja niin on hyvä). Narsisti ei rajoista piittaa eikä niistä pidä, vaan käyttää kaiken viehätysvoimansa päästäkseen toisen ”ihon alle”. Siinä on kielletyn asian viehätystä, koska – hmm – se ihan oikeasti on kiellettyä! Toisen elämään ei saa tunkeutua ilman kunnioitusta ja hellyyttä. Muuten syntyy vaan sotkua ja maksajana on ”heikompi” (lue: inhimillisempi) osapuoli.

    Erosin narsistista reilu vuosi sitten ja nyt alan olla ehkä selvillä vesillä. Vieläkin ottaa päähän kyseiseen mieheen hukattu aika. Hyviä hetkiä paljon, mutta 90 prosenttia ajasta joko hahmotonta pahaa oloa tai yksinäisyyttä. On ollut vaikea hyväksyä, että toipumiseen menee näin kauan, mutta niin se vain on. Itselläni auttoi toipumisessa oman vastuuni ymmärtäminen. Se, että olen ihan oikeasti vastuussa oman elämäni ratkaisuista ja pystyn joka hetki päättämään jotain parempaa. Tajusin hakeneeni narsististani jotain lapsuudessa puuttunutta (terveisiä Freudille 🙂 huomiota ja ylipäätään voimaa mennä eteenpäin. Häneen oli kaikesta huolimatta helppo ripustautua: ei tarvinnut itse ajatella, kunhan vaan kärsi (miten järkevää!). Nämä ovat tietysti kärjistyksiä enkä tiedä, aukeaako asia tästä kenellekään. Niin kuitenkin kävi (tämä oivallus liittyi exäni kanssa käymään puhelinkeskusteluun, jonka aikana peruuttamattomasti ymmärsin rakastuneeni hänessä sellaisiin puoliin, joita ei välttämättä ole ikinä ollut olemassakaan, jotka on vaan tilanteen takia näytelty).

    Miksi kirjoitan tänne lauantaiaamun ratoksi? Pääasiallinen viestini on se, että jos koette samaa kuin minä, antakaa itsellenne anteeksi se, että asioihin menee aikaa. Se kuitenkin kannattaa, ehdottomasti! Elämässä pitää vain sinnitellä kiinni, syödä, ulkoilla, tehdä töitä, nähdä oikeita ystäviä, ja jonain päivänä asiat vaan alkavat selvitä. Hyvä uutinen on se, että lopullinen ”parantuminen” (vaikka vuodenkin kärvistelyn jälkeen) voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Tarkoitan, että asiat voivat loksahtaa loppujen lopuksi paikoilleen aika helposti (”helposti” tarkoittaa yli vuoden kypsyttelyaikaa, jep jep…) Ja toinen tärkeä viesti on se, että narsistilta on aivan turha odottaa ymmärrystä omalle kehitykselle. Siis aivan. Tämä on ollut itselleni vaikea hyväksyä, se että rakastamani ihminen ei ihan oikeasti ymmärrä minua tai tunne minua. Keneen hän on sitten ollut rakastunut, jos kaikki hänen käsityksistään poikkeavat näkökantani ovat vääriä? Pelkästään niihin osiin minussa, jotka häntä ovat miellyttäneet? Aika julmaa ”paloitella” toisia ihmisiä niin. Eiköhän jokainen meistä toivoisi rakkautta kokonaisena omana itsenään.

    Pahoittelen kirjoitukseni hahmottomuutta. Kysykää täsmennystä, jos joku kohta kuulostaa omituiselta. Tarkoitus on pelkästään hyvä. Tsemppiä kaikille.

  35. ei vielä selvinnyt
    04.10.2008 at 12:20

    Uskomatonta kuinka haukoin henkeäni, kun luin näitä kirjoituksia.
    Kuin entinen exäni. En tunnistanut hänen narsismiaan, vaan pidin häntä vain vaikeana ihmisenä.
    Olen itse turhankin herkkä,joten hän pääsi aikanaan helposti ”päähäni ja sydämeeni”. Aloimme seurustella, kun olin parikymppinen. Seurustelun alkukin oli todella vaikea, mutta hän oli niin ihana jne. Ja ikävä kyllä hänessä oli paljon sellaista, joka vetosi minuun; osasi olla hellä, huomaavainen, auttava, fiksu, kohtelias jne. Sukuni piti hänestä hyvin paljon.
    Yli viisitoista vuotta olimme yhdessä. Välillä oli pitkiäkin eroja, mutta aina palasimme yhteen.
    Ihmettelen miten pysyin järjissäni hänen kanssaan. Olin mielenvikainen häne mielestään, hänen lyömisensä johtuivat minusta, hänen jatkuvat pettämiset johtuivat minusta, yritin muka vetää mattoa hänen jalkojensa alta jatkuvasti, hän onnistui erottamaan minut ystävistäni, sukulaisistani. Hän uhkaili itsemurhalla, otin pankista lainaa hänen bisneksiinsä, koska hän ei saanut. Muut kohtelivat häntä muka epäoikeudenmukaisesti, eikä hän luottanut kehenkään. Sain kuulla aina, kuinka hän teki puolestani kaiken, eikä silti mikään minulle kelvannut.
    Kärsimme lapsettomuudesta, emmekä (onneksi) koskaan lasta saaneetkaan. Nyt se on kohdaltani jo myöhäistä.
    Menin jopa naimisiin hänen kanssaan, otin hänen sukunimensäkin, jotta hän olisi tyytyväinen. Mutta eihän narisisti ole koskaan tyytyväinen. Kuukausi häistä olin tikattavana, kun melkein koko korva irtosi, kun hän yritti kuristaa minut.
    Kaikkein hulluimman teon tein, kun lähdin hänen uuteen yritykseensä mukaan. Yhden firman hän oli jo saanut konkurssiin.
    Kaksi ja puoli vuotta sitten epätoivoisesti mietin, kuinka pääsen pois tästä helvetistä. Hän ei olisi koskaan päästänyt minua menemään ja tarvitisi myös epätoivoisesti minua firmaansa.
    Kaksi vuotta sitten tapahtui ennakoimaton asia, jonka turvin onnistuin päästä lähtemään suhteesta. Mutta eihän helvetti siihen päättynyt: hän ei meinannut antaa minulle avioeroa. Haastemies etsi häntä, että olis käynyt kirjoittamassa avioeropaperit oikeudessa. Lopulta haastemies soitti minulle, että hänen keinonsa ovat lopussa. Niinpä.
    Lopulta hän kävi kirjoittamassa nimen. Muutoin prosessi olisi saattanut kestää pari kolmekin vuotta. Tyhmänä idioottina annoin nimeni olla vielä yrityksessä, kunnes exäni alkoi uhkailla laittavansa minut niin kuseen, etten koskaan enää nousisi. Silloin erosin yrityksen vastuutehtävistä. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että olen keväällä maksanut tuhnasia euroja pankille exäni takia. Olen tehnyt kaksi rikosilmoitusta hänestä. Olen itse istunut kuulustetuissa sen helvetin firman takia, jossa myös olin. (Firma luonnollisesti jo mennyt konkurssiin) Lisäksi mummonmökilläni on tehty ilkivaltaa, jota epäilen exäni tempuiksi. Poliisiystävättäreni on kehottanut minua olemaan valppaana. Ja kieltämättä pelkään exääni, jota mm. poliisi etsii tällä hetkellä. En tiedä milloin painajaiseni loppuu, mutta ainakin aion taistella olemassaoloni puolesta loppuun saakka.

  36. Pauli Kokko
    06.10.2008 at 13:25

    Pauliina
    Seurasin sivusta erään tälle palstalle kirjoittaneen, minulle rakkaan ihmisen kärsimystä suhteessa narsistin kanssa.
    Kaikki se alistaminen, perusteettomat epäilyt, toisen mitätöiminen ja halventaminen teki hänelle tosi pahaa. En aikaisemmin voinut käsittää, että joku voi pitää toista niin voimakkaasti kahleissaan henkisen väkivallan avulla.
    Tuin häntä hänen taistelussaan irrottautua suhteesta. Puhuimme hänen kanssaan tuntikaupalla kaikista muistakin asioista.
    Nyt asiat ovat kääntyneet parempaan suuntaan ja muutoksen myös huomaa hänessä. Jokaisen vastaavassa tilanteessa olevan kannattaa puhua asiasta läheisiensä kanssa, sillä se helpottaa.
    Keskustelumme olivat niin läheisiä, että nyt tunnen häntä kohtaan muutakin kuin ystävyyttä.

  37. Paula
    07.10.2008 at 10:53

    Olen seurustellut yli 5 vuotta narsistimiehen kanssa, meidän suhde on ollut on- off-suhde koko ajan. Asuin jopa vuoden hänen kanssaan. Elämä tämän narsistin kanssa on ollut yhtä helvettiä, siinä ei ole ollut hyvä eikä onnellinen olla. Narsistimies on hyvin mustasukkainen ja pettää koko ajan muiden naisten kansa; sanoo ettei ole koskaan pettänyt. Antaa merkkejä uskottomuudestaan , kohtelee huonosti; syyttää ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa minuun. Tämä mies puhuu toista ja tekee toisin. Hän vain käyttää minua hyväkseen kun haluaa minulta jotain mm hellyyttä, seksiä jne. Olen yrittänyt päästä hänestä eroon, mutta hän ei jätä minua rauhaan. Yritän päästä tässä lopullisessa erossa eteenpäin; rakkauteni tunteet häntä kohtaan ovat pikku hiljaa hävinneet. Olen kuitenkin vahvasti oikealla tiellä ja tiedän että se onnistuu joku päivä lopullisesti. Onneksi minulla on ystäviä jotka tukevat minua ja sanovat että ansaitsen parempaa koska olen itse hyvä ja herkkä ihminen. Narsistille pitää olla tiukkana ja pitää kiinni päätöksistään ja ei anna hänen manipuloida itseään. se tässä kaikessa on kamalaa että minulle on käynyt näin että olen viettänyt yli 5 vuotta ihmisen kanssa joka ei parannu tai ei muutu paremmaksi. Joko hyväksyt tämän lurjuksen tai juokset kiiruusti karkuun häneltä. Tämä noin 50 kymppinen mies kuvittelee että hän voi tehdä ja toimia niinkuin haluaa; on tunteeton kylmä ja ilkeä koko ajan. Toivon sydämessäni että löydän vielä jonkun ihanan miehen elämääni ja voin perustaa uuden parisuhteen joka on ns.normaali. Olen rukoillut jumalalta voimaa ja olen kyllä sitä saanutkin ja olen vahvempi kuin koskaan tässä ja nyt. Toivon kaikille narsistien uhreille tsemppiä ja taistelua narsistia vastaan koska se vie elämää eteenpäin. Niin se on vienyt minuakin elämässä eteenpäin ja arvostan itseäni enemmän kuin koskaan ennen. ei pidä antaa narsistin syödä sieluasi koska se on kuin syöpä ja se tappaa sinut henkisesti kokonaan. Usko vain itseesi ja luota mitä sisältä sydämestä kuuluu; se ei vie koskaan tuhoon.

  38. Tiina
    10.10.2008 at 20:27

    Minä erosin juuri miehestän.Hän jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen.kaksi vuotta oltiin yhdessä ja meillä on pieni lapsikin.
    Nyt tajuan asioita hänestä ja miten se minua kohteli todella selkeästi.
    Hän paljastui pikkuhiljaa enemmän ja enemmän narsisitiksi.Todella itsekäs ja hyväksikäytti minua kaikella mahd tavalla.Alkuun hän oli tosi huomaava , hurmaava ja antoi itsestään luotettavan kuvan.Pikkuhiljaa tämä kaikki rapisi pois.Nyt minulle on paljastunut että hän on elänyt yli vuoden kaksoiselämää.Ihmettelinkin kun en koskaan tavannut enään hänen kavereitaan ym.mieheni oli uskotellut kaikille että on eronnut minusta jo melkein heti alkuun ku tavattiin ja että seurustelee tytön kanssa josta jäi minulle kiinni nyt.Vauvasta tämä toinen nainen tiesi mutta oli sanonut vahingoksi!olemme asuneet tämän koko ajan mieheni kanssa yhdessä ja olleet perhe.Onneksi jäi nyt kiinni ja vihdoin sain jätettyä hänet!Pahalta tämä kuitenkin tuntuu,.Oma -arvontunne sai aika kolhun…

  39. Narsistin Uhri? Auttakaa..
    11.10.2008 at 20:03

    otan osaa, Tiina….. on noi nasset sitte tosi raadollisia, kertakaikkiaan! ei voi muuta kuin lähettää sulle iiiiiso voimahali, ja toivoa että sä aivan kuin muutkin, selviät.

  40. Johanna
    18.10.2008 at 20:46

    Tuntuu pahalta lukea niin tuttuja asioita ja silti hyvältä, sillä ne antavat voimia omaan jaksamiseen. Toivottavasti kaikille muillekkin sitä tarvitseville. Olen nyt kohta 8 kk raskaana ja ollut nyt 2 kk näkemättä lapseni isää. viesteihin en halua vastata ja tapaamaan en voi suostua, koska otan hänet takaisin, ja katuisin sitä loppuelämäni. Olen puhunut terapeutin kanssa ja hän kertoi minulle, että miehen käytös vaikuttaa tyypillseltä alkoholistin käytökseltä, mutta hyvin vahvasti persoonallisuus häiriöiseltä, narsistilta.Narsismista en ollut kuullutkaan ja Ihmettelin, miten voi olla alkoholisti, kun hänellä on hyvä työ ja joutuu viemään asiakkaitaan ulos, ja tietenkin voi myös mennä kavereidensa kanssa.En ole mustasukkainen tyyppi. Olin vain pahoillani siitä, miksi hän aina lähti ovet paukkuen ja suuttui milloin mistäkin aiheesta, ja sanoi että olen niin vaikea ja siksi minua niin paljon rakastaa.. kun nyt katson suhdetta taakseppäin näen kaikki asiat, miksi minun olisi pitänyt jättää koko suhde väliin. vieraat naiset, valehtelu, huorittelu, olin todella sairaana ulkomailla, hän lähti baariin ja seuraavana päivänä suomeen, jouduin tiputukseen sairaalaan. ei tehnyt koskaan niin kuin oli sovittu, vaan muutti suunnitelmansa, oli ex änsä kanssa ja kertoi minulle että, exä on hullu ja vainoaa häntä. olin 3 kk raskaana, hän lähti baariin, laittoi seuraavana päivänä viestin: ei olla tekemisissä ikinä! (ja hän oli halunnut tämän lapsen!!) ja nyt asia muuttui..tässä vaiheessa..Puhelin täynnä tyttöjä (kavereitakin ) mutta suurin osa seksikumppaneita, puhelin aina äänettömällä ja puhui vain jos en ollut paikalla. En tavannut hänen kavereitaan, perhettään, vain aina suunniteltiin että haluamme perheen ja yhteisen kodin, ja silti hän häipyi ilmoittamatta mitään.Eli totaalisesti kaksois elämää, ja varmaankin valehteli kaikille. Yritin lopettaa suhdetta useasti, ja hän halusi aina parantaa tapansa ja sanoi ettei koskaan ketään rakastanut niin.. uskoin tietenkin, uskoin myös sen kun eräänä aamuna menin hänen ovellensa ja hän ei avannut ovea, katsoin postiluukusta ja siellä oli myös naisten kengät, aloin pimpottaa raivokkaasti, ja hänen oli pakko tulla avaamaan,, heitti mun avaimet maahan ja oli tosi vihainen.. jälkeenpäin laittoi päivällä viestin, että kyllä häntä hävetti ! kaverin pikkusisko oli ollut yötä hänen luonaan..kysyin, miksei sitten avannut, olinhan hänen tyttöystävänsä? eihän se olisi haitannut, jos hän sohvalla nukkui?? ja näitä tapauksia miljoona.. enää en usko ja enää en toivo, muuta kuin saisin olla rauhassa vauvan kanssa ja kasvattaa hänestä tasapainoisen ja onnellisen pojan. Sydän särkyy ja ihan kauhea ikävä sitä kusipää miestä, ja niitä hyviä hetkiä.. ja aina kun puhelimesta kuuluu viestiääni ja siellä on viesti..puhutaan, ja eletään loppuelämä yhdessä rakas..en voi muuta kuin toivoa, että suru ja pettymys ja kipu ei tunnu jokupäivä niin pahalle -voin vain pitää kiinni tästä isosta mahasta ja olla onnellinen siitä että vauva on siellä, eikä ole tarvinnut tällaisessa elää..tammikuuhun mennessä asiat ovat jo toisin..nyt vain päivä kerrallaan ja välillä tunti kerrallaan, tällaista kokemusta rikkaampana..

  41. Tiina
    23.10.2008 at 21:40

    kylläpä kuulostaa tutulta!Mun mieskin ravasi baareissa ja mä annoin sen mennä ku en myöskään ole mustasukkaista tyyppiä!Se kävi toisen naisen luona ja matkoillakin muka kavereiden kanssa.Mä kaaduin kun ootin vauvaa ja jouduin sairaalaan.Sinnekki se tuli toisen naisen luota.väitti olleensa kaverilla.Tavallaan aattelee että olen ollut tyhmä ku oon ollu niin sinisilmänen sen suhteen, mutta sen valehtelutaidot on huippuluokkaa ja uskoin oikeesti sen sanaan.Tommoseet narsisitit ottaa tyttöystävikseen luultavasti juuri tämmöisiä kilttejä ja empaattisia ihmisiä, joita voi käyttää hyväksi mahd.paljon ja näin voivat toteuttaa omia sairaita päämääriään.Se on tosi tunnevammanen omaa lastaankin kohtaan.Sanoi että luultavasti on sitten ku lapsi on jo aikuinen vasta sen kanssa enemmän tekemisissä.”Eihän sen kanssa voi nyt puhua mistään ku on niin pieni”mitähän sekin lapsestaa hakee? ja että katsoo miten mä nyt käyttäydyn sitä sitä kohtaan.jos en ole asiallinen niin ei voi sitten ottaa lasta hoitoon ym.!Pahalta tuntuu että oman lapsen isä on noin tunnoton.meijän erosta on vasta kuukausi.Nyt kyllä tuntuu että oon tehny oikea ratkaisun.Ei kannata tosiaan enää sitä miestä huolia.Et luultavasti saisi kun pahan mielen,Ainakin ku meijän lapsi syntyi ja kun vielä asuttiin samassa osotteessa niin se usein syyllisti huonosta äitiydestä ym,se on aika rankkaa henkistä väkivaltaa kuultavaksi tuoreelle äidille kun ei ole ees mitään aihetta tähän.
    Koita jaksaa päätöksen kanssa.Parempi on olla lapsen kanssa kahden kun huonossa parisuhteessa kun pitää lapseenkin jaksaa keskittyä.voimia sulle!ps.onkohan meillä sama mies? 🙂

  42. Johanna
    24.10.2008 at 09:51

    Kiitos Tiina ! voimia sulle myös ja jaksamista lapsen kanssa että jaksat antaa hänelle rakkautta ja turvallisen olon, niin että hänestä kasvaa tunne-elämältään tasapainoinen. . sä et ole menettänyt kuin paskan miehen.. niinkuin minäkin, ja löydät miehen kuka osaa sua arvostaa ja pystyy rakentamaan kanssasi sellaisen suhteen missä kaikkien on hyvä olla.
    Pidä itsestäsi hyvää huolta.

  43. 01.11.2008 at 02:16

    Jos ootte lukenu ton vikaisen tekstiä niin eikö ole näkökulma vain yhdestä suuntaa? Puhun nyt niin sanottuna narsistina täälä:) Voin ensinnäki mainita etten ole juoppo kuten exä vihjaa,mul on liki 8v yrittäjä kokemus ja menestyksellä pärjäsin kunnes kyllästyin ja rupesin duunariks,eikö seki ole jo merkki ettei ole narsisti ku luopuu rahakkaasta toiminnasta sen vuoksi et voisi joskus olla kotona ja perustaa sen perheen? Mulle ei raha merkkaa sen enempää mitä tarvitaan arkiseen elämään.Jos ette tiedä narsistiuhrit et 1% väestöstä sairastaa sellasta ni sillon melki kannattas lotota ku osuu omalle kohdalle sellanen.Lukekaa herratähden eka mikä on narsisti ku täälä sit mollaatte sulhojanne.Mä voin olla juntti ja kaikkia muuta mut miksikään naatiksi mua ei kyl mollata,Perkele:) Sen verta pitää olla pohjalaista munaa ettei naatiksi rupea;)

  44. 01.11.2008 at 02:47

    Lisään viä.et muija nostaa ensimmäisenä aina kytkintä ku riita tulee vaik ne perustuuki vain hänen omiinsa olettamuksiinsa,eli mitään ei ole tapahtunu mut hän olettaa näin vaan tapuhtuvan. mua mollataan naatiksi perkele sit täälä ensimmäisenä ja kavereille.Voisko olla mahollista et mun
    muija oliski se itsekäs naatti? Nyt odotan todella hyvää palautetta aiheesta.

  45. annika
    06.11.2008 at 18:44

    Kovin on tuttua… Surullisen tuttua…. Minun exäni meni narsisminsa kanssa niin pitkälle, että teki minusta perättömän lastensuojeluilmoituksen, vei yhteiset lapset ja on saanut puhuttua mm. lastensuojelun sekä aiemman avomieheni puolelleen. Pienet lapset ovat nyt järkyttävissä oloissa, saan tavata heitä vain valvotusti ja taistelen sekä omistani että lasten oikeuksista käräjillä varmaan vielä monta pitkää vuotta jo tämän yhden kuluneen jälkeenkin. Ja kaikki tämä vain ja ainoastaan yhden persoonallisuushäiriöisen takia… Toivon, ettei kukaan muu siedä tilannetta, syytä itseään eikä yritä korjata asioita yhtä kauan kuin minä tein, siitä ei seuraa mitään hyvää.

  46. Ei elämä voi olla
    09.11.2008 at 09:57

    Voi kuinka surullista, että ihmiset kohtelee toisiaan niin väärin, se ainakin lisää pahaaoloa.

    Minä en voi puolustella itseäni, olen alkanut suhteeseen varatun miehen kanssa, mutta se tavallinen tarina, mies oli eroamassa. Nyt on selvinnyt ettei ole ja että vaimo hyväksyy vieraat suhteet. Minä olen yrittänyt päästä eroon heinäkuun lopusta alkaen ihan tosissaan, sen jälkeen kun selvisi että minule oli vain toisen naisen asema varattuna. Olen sortunut (niikuin alkiholisti viinaan) kaksi kertaa tuona aikana. Toinen oli eilen illalla, ikävä kävi muka niin suureksi, että kutsuin hänet luokseni. Hän sanoi, että tulee, mutta vaimo tuo hänet. Viestitin että älä tule sitten, se tuntuii liian pahalta. Hän kuitenkn itsepintaisesti sitten oli tulossa ja luulin, että olimme sopineet etä yksin. Enkä tarkastanut kun hän tuli, oletin.
    Hän tuli ja esitti nii rakastava ja ymmärtäväistä, oli muutaman tunnin ja kesken kaiken puhelin voi ja hän ryntäsi puhelimeen, laittoin vaatteet päälle ja sanoi, etttä vaimo hakee, pakko mennä ja häipyi. En ollut tajunnut että vaimo tosiaan toi hänet. Olin todella järkitynyt ja tietysti aivan sekaisin. Täytyy nyt sanos, että olen kokenut reilu vuosi sitten mieheni itsemurhan ja en ole ehkä kaikkein vahvimmillani henkisesti. Jos nyt viimein tajuaisin, tajuanko minä koskaan, herranjestas, en ymmärrä miksi annan kohdelle itseäni näin. Tietysti päätin, että en annakaan enää. Toivottavasti he tekivät minulla nyt sen palveluksen, että tajusin.
    en voi tajuta vaikka toisaalta, sitä saa mitä tilaa.
    Tiedättekö te täällä mistä saisi pitkäkestoisempaa terapiaa. Olen köynyt muutaman kerran psykologilla, mutta ne on niin satunnaisia kertoja, ja en uskalla kertoa kaikkea. Että olen niin tyhmä, enkä pääse eteenpäin.
    Olen pyytänyt häneltä monta kertaa, että jätä minut (minäkin otan toki heikkona hetkenä yhteyttä), olen yrittänyt sanoa, että kun en halua tälläistä suhdetta,ole sinä vahvenpi, mutta kun narsistiselle ihmiselle kertoo tuollaista, hänhän haluaa pitää minut otteeseen, annen hänelle sillä sen mitä hän hakee.
    Tajusin senkin ny, että kun hän kiinnostui minusta. olin aika heikoilla ja hän näki minussa sen heikkouden ja miten helppo minut voisi olla saada sen alkuvaiheen ylisanoilla koukkuun, ihminen joka on on valmiiksi rikki, vähän lisää rikkomalla hänet saa valtaansa, en tiedä onko se hänelläkään tiedostettua, mutta hän on aina kun olen ollut vahvempana ja hieman omille jaloille pääsemässä, hän tekee kaikkensa, että järkyttää minun tasapainoa. Ja ei onneksi enää onnistu siinä niin totaalisesti. Silti ajattelen, oma moka, ja heikkous tähän on syynä. Jokainen meistä pysty valitsemaa. Pahalta tuntuu nyt ja tiesinkin sen kun suostui tapaiseen, halusinkin että pääsen eroon, ehkä heidän teko oli oikea. Laitoin viestin, että hänen vaimonsa on viisas nainen, hän haluaa pitää miehensä ja hän tiesti miten halvalta minusta tuntuu, hän vie ja hakee miehensa luotani. Häntä minä ymmärrän, miksi vaimo haluaisi minulle mitään hyvää. Hän haluaa säilyttää sen mitä on. Ja tietää että minä en ole todellinen uhka.

  47. kiona
    18.11.2008 at 16:00

    Onpas ollut hämmentävää luettavaa, en tosiaan ole yksin ongelmineni. Olen yrittänyt irroittautua miehestäni jo useaan otteeseen, mutta aina tullut/mennyt takaisin. Tällä hetkellä asumme ulkomailla ja mies on kielitaidottomana täysin riippuvainen minusta. Kuitenkin hän solvaa, alistaa, manipuloi ja muuten aiheuttaa minulle jatkuvasti pahaa mieltä. En tarkoita, että hänen pitäisi olla kiitollisena minua palvelemassa, mutta muutakin voisi tehdä kuin ryypätä päänsä täyteen päivän mittaan ja illalla pitää minua pihdeissään. Minusta on tullut todellinen joo-joo-nainen. En uskalla olla eri mieltä, koska silloin alkavat isot ja pienet tavarat lennellä. Silti hän valittaa, ettei minun kanssani voi keskustella, koska en koskaan ole eri mieltä.

    Minä en saa enää pitää mitään yhteyttä sukulaisiin ja perheeseeni Suomessa, iltaisin minun täytyy olla koko ajan näkyvillä, etten vain tee mitään hänen selkänsä takana. En saa käydä kaupassa ilman hänen lupaansa. Perheessämme minä olen ainoa, joka tienaa, mutta hän määrää mihin rahani käytetään.

    Kaikki minulle arvokas tai tärkeä on hänelle tyhjänpäiväistä. Miehen mielestä vain hänen harrastuksensa (?) ovat oikeita ja fiksuja harrastuksia. Minä en saa pukeutua tyylikkäästi, en saa meikata enkä käydä kampaajalla. Töistä tultuani mies käy (salaa) haistelemassa vaatteitani, jos vaikka löytäisi vieraan miehen tuoksua vaatteistani.

    Olen täysin nujerrettu enkä tiedä, mitä tehdä. Kaikista hulluinta tässä on, etten ole koskaan miestä rakastanut. Jotenkin vain ajauduimme yhteen. Muutama vuosi sitten avioiduimme, mikä oli yksi elämäni suurimmista virheistä.

    Lähimmät työkaverini tietävät tilanteeni. He ovat huolissaan ja haluaisivat auttaa, mutta kukaan ei tiedä, miten. Olen kerran käynyt psykologin vastaanotolla ja hän oli sitä mieltä, että minä tarvitsen ehdottomasti terapeutin apua. En ole vieläkään tilannut aikaa, minulla ei riitä energiaa mihinkään ylimääräiseen.

    En haluaisi enää päivääkään olla tällaisessa elämässä, mutta en osaa potkia miestä pois. Mihinkä hän lähtisi ilman kielitaitoa ja rahaa vieraalla maalla? Voisinhan ostaa hänelle liput Suomeen, mutta en usko, että hän huolisi niitä, tai ei ainakaan käyttäisi. Minulla on tunne, että olen tällä hetkellä täydellisessä umpikujassa.

  48. Ei elämä voi olla
    19.11.2008 at 12:05

    Voi Kiona! Ymmärrän sinua hyvin, tarvitsit terapiaa, mutta et jaksa sitä hankkia saati käydä siellä, kun ei ole voimia ”ylimääräiseen”. Siltä minustakin tuntuu.
    Mutta kohtalotoverit, kun viimeksi kirjoitin, olin niin rikki kuin ihmisen toinen ihminen voi henkisellä pahoinpitelyllä vain suinkin saada. Söin jo mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä, kun nukkuessa ainakin ei tunnu miltään.
    Sen kun vaimo haki ja toi miehensä luokseni, ja sen käsittämättömän kylmyyden kanssa jonka kanssa jäin, SEN jälkeen lopetin mielialalääkkeet ja unilääkkeitä ei enää ollut. Olin muutaman päivän ihan sekaisin ja Sitten VIIMEIN SELKENI! EROON JA PAKOON, ÄLÄ OTA YHTEYTTÄ. kaksi viestiä vielä lähetin, että nyt ei ole enää mitään ja taidan päästä erooon. En ikävöi, en kaipaa hänen kosketusta, lähinnä ällättäänn ja joskus luulin sen olevan jopa rakkautta. Tarvitsin tuon herätyksen. Mies toki yrittää soitalla ja on lähetellyt viestejä, että rakas sitä ja tätä. Ei tunnun miltään!
    Moni on täällä sanonut, ett’ eroon vaan ja kaikki yhteydenpito pois. Sitä vain ei pysty tekemään ennen kuin tulee se viimeinen piste, joillakin aiemmin ja joillakin myöhemmin, joillakin liiankin myöhään.
    Nyt elämä näyttää selkeämmältä. Tosin aikaa tapahtuneesta on vasta puolitoista viikkoa. Mutta koko tämän miehen kanssa olo aikani, ei ole tuntunut niin hyvältä kuin nyt. En ole ollut häneen yhteydessä ja hän ei ole päässyt minua manipuloilaan, se on ainoa keino. Ja toki se viimeinen loukkaus vain meni niin syvälle. Mutta aion antaa anteeksi, siis sillä tavalla anteeksi, että en aio elää katkeruuden kanssa, tämä on minun elämääni ja opin elämästä TODELLA PALJON tästä, ehkä jostain syystä tarvitsin tämän kokemuksen. Tiedän ainakin, että henkinen väkivalta voi saada aikaan todella suurta sekavuutta ja elämänhallinnan menettämisen pelkoa.
    yrittäkää hakea apua ihmiset, vain sellaisissa ihmissuhteissa kannattaa olla, josta molemmat saa ja antaa, ja tulee elämään hyvää, ei pahaa, JA ARVOSTUSTA molemminpuolin!

  49. Ei elämä voi olla
    20.11.2008 at 14:31

    Niin, nyt mies oli soittanut minulle vastaajaan biisin; Tahdon oikeesti olla sinun ja oikeesti rakastaa. Onko sillä mitään rajaa. Ei sillä ole.
    Onneksi mua vain ärsyttää, ja huimaa. Hyi, oikeesti. Onneksi se teki mulla viimeksi niin pahasti, etten enää halua.
    Puhuu mitä puhuu, vain teoilla on merkitystä.

    Hyvä Linkki;
    http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/verbal1.html

  50. Nimbus
    30.11.2008 at 15:21

    Kuulostaa niin tutulta tämä kaikki lukemani. Nyt vasta taidan tajuta, että olen ”seurustellut” persoonallisuushäiriöisen kanssa noin kaksi vuotta tietäen kyllä että hänellä on avovaimo. Narsistisia piirteitä miehessä on runsaasti ja ihanilla piirteillään hän on hurmannut minut uudelleen ja uudelleen, vaikka olen katkaissutkin välimme muutaman kerran. Olen halunnut uskoa kauniisiin puheisiin…

    Nyt vyyhti on alkanut seljetä – nyt vaimo ja ja minä olemme olleet yhteydessä. Suurena ongelmana on ollut miehen alkoholinkäyttö ja huoli siitä mitä miehelle tapahtuu – hän vain juo eikä halua selvittää asioita kummankaan kanssa selvinpäin. Yhdessä tämän vaimon olemme pohtineet tilannetta ja saaneet tukeakin toisistamme, vaikka tilanne ja asetelma on niin sairas ja outo. Mies uskottelee meille molemmille rakkauttaan ja vaihtaa tarinaansa sen mukaan kumpi on kulloinkin paikalla. Mies ei halua jäädä yksin.

    Minulle lähteminen kuviosta on helpompaa, mutta vaimolle ei niinkään -yhteinen asunto lainoineen vaikeuttaa eteenpäin pääsyä, sillä mies ei näytä haluavan yhteistyöhön ja hänellä on suuria ongelmia juomisensa kanssa. Mitä tehdä?

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.