Comments on: Miksi mies vetäytyy?

By: Nainen ja mies

Nainen ja mies — Mon, 28 Jun 2010 18:35:27 +0000

Ymmärrän miehen tarpeen vetäytyä, mutta entä naisen tarve puhua, huolehtia, auttaa, kuulla mikä hätänä? Miksi nainen on se jonka pitää ymmärtää, miksi ei voida hakea kultaista keskitietä? Miksi naisen tarpeet ovat vähempiarvoisempia?

By: tarulle ja muille

tarulle ja muille — Thu, 18 Mar 2010 05:08:10 +0000

Mökötys ei ole tässä tarkoitettua vetäytymistä vaan riitelytyyli. Kukaan ei mökötä vetäytyen yksinäisyyteen, sen mököesityksen pitää näkyä ja vaikuttaa jotta saisi tahtonsa läpi.

Mielestäsi mies osaa riidellä ?normaalisti?, ja sitäkin tehnyt, ei hätää! Sinun tehtäväsi on osoittaa eli opettaa että mökötys ei tehoa. Kun miehesi huomaa ettei se tuota tulosta hän lopettaa sen taas.

Ylläolevat ohjeet soveltuvat hieman muutettuna:

1. Älä paheksu mökötystä, ole kuin ei mököttäisi.
2. Älä yritä auttaa häntä tarjomalla hyvitystä antaen periksi.
3. Älä yritä hoivata häntä, voit puhua tavallisesti, kunhan et odota mitään reaktiota.
4. Älä odota mökötyksen loppua, JOS OSAAT – huumori ja naurattaminen voi lyhentää.
5. Älä ole huolissasi äläkä sääli, älä huomioi tai ilmaise mitään mökötyksestä.
6. Tee jotain, mistä itse pidät ja ole hyvällä mielellä (tarv. teeskentele tai oleskele mualla).

Jos epäonistut, se merkitsee että hän voitti ja se vahvistaa mökötystä.

By: taru

taru — Sun, 06 Sep 2009 05:15:55 +0000

Olen elänyt mököttäjän kanssa jo 20 vuotta. Meillä on teini-ikäinen lapsi. Seurustereluaikana mökötys oli tosi pahaa, mutta kun lapsi syntyi, se oli meille niin arvokas tapahtuma, että suhteemme muuttui ja mieheni lopetti mököttämisen ihan kokonaan. Kykenimme riitelemään normaalilla tavalla ilman pitkiä mykkäkouluja. Kun lapsi täytti 10 vuotta, mykkäkoulut taas alkoivat ja nyt ne on pahentuneet niin, että olen epätoivon partaalla. Olen yrittänyt kaiken mahdollisen. Ehdottanut terapiaa, puhunut hyvällä ja pahalla. Yrittänyt antaa samalla mitalla. Mikään ei auta. Pienestäkin erimielisyydestä seuraa 1-2 viikon mykkäkoulu. Tätä on kestänyt n. 3 vuotta.
Suurin huoleni tällä hetkellä on, miten toimin, koska en tiedä mikä on lapselleni parasta. Ero vai yhdessäolo? Silloin kun mykkäkoulua ei ole, olemme erittäin onnellisia sekä puolisoina että perheenä . Rakastamme toisiamme edelleen hyvin paljon. Aina sovinnossa tuntuu, että en ikinä voisi elää ilman miestäni ja perhettäni. Kaikki muut asiat ovat hyvin. Olen aivan umpikujassa. Perhettäni ja lapseni elämää en haluaisi rikkoa. Lapsi rakastaa myös isäänsä hyvin paljon ja sanoo, että ei ikinä selviäisi erosta. Jos lasta ei olisi harkitsisin varmasti eroa vakavasti.
Mitä teen, onko ero ainoa vaihtoehto?