Mustasukkaisuuden taustalla vaikuttavat yleensä henkilön omat ongelmat.

Joskus mustasukkaisuus liittyy kumppanin epäluotettavaan käyttäytymiseen, mutta ollessaan epänormaalia, se juontaa juurensa mustasukkaisen henkilön omaan elämään. Useimmiten kyseessä on mustasukkaisen henkilön sisäinen turvattomuus. Henkilö saattaa olla tiedostetusti tai tietämättään läheisriippuvainen tai kyvytön uskomaan olevansa rakastettu ihmissuhteessa.

Perusturvattomuus syntyy vauvaiässä. Se liittyy kiinnittymättömyyteen ja turvattomuuteen suhteessa äitiin tai muuhun ensisijaiseen hoitajaan. Pelokas suhtautuminen toiseen ihmiseen voi saada alkunsa esimerkiksi masentuneen äidin lapsena, jolloin vauva jää vaille vastavuoroisuutta hakiessaan läheisyyttä ja kontaktia. Hän jää tarkkailemaan vuorovaikutuksen sijaan ja alkaa rakentaa virheellistä käsitystä itsestään ja maailmasta. Se käsitys on epäluuloinen ja turvaton. Aikuisena hän tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua kumppanin rakkaudesta, mutta ei kykene koskaan uskomaan sitä todeksi. Pelko voittaa aina.

Aiheettoman mustasukkaisuuden taustalla on joskus myös hylkäämiskokemuksia, väkivaltaa tai muita traumaattisia kokemuksia. Traumat vaikuttavat ihmisen käsitykseen itsestään ja tavasta, jolla he tarkkailevat maailmaa.

Toisinaan mustasukkaisuuteen liittyy jopa narsistista problematiikkaa. Tällöin toinen ihminen mielletään omaksi omaisuudeksi, jota mustasukkainen ei suostu jakamaan muiden kanssa. Toisen erillisyys koetaan uhkana ja omaa persoonallisuutta nakertavana. Tässäkin epäterveessä käyttäytymisessä on pohjimmiltaan kyse ihmisen omasta sisäisestä turvattomuudesta.

Mustasukkaisuudesta voi parantua ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnista ja hakemalla ulkopuolista apua.

Lue myös: Irti mustasukkaisuudesta

Lähde: Heli Pruuki, Marjo Timoria & Markku Väätäinen (2013). Parisuhteessa. Tunne itsesi, uskalla rakastaa. Otava. Tilaa kirja!