Aluksi olisi kait selviettävä itselle miksi hakeutuu parisuhteeseen, perustaa perhen, hankkii asunnon, omakotilaon, lapsia, jne.

Olisi myös ehkä syytä selvittää itselle hankkiutuuko parisuhteeseen, vai “parittelusuhteeseen”, sillä niillä on merkittävä ero.

Olisi syytä pohtia myös hakeutuuko parisuhteseen, perustaa perheen ja hankkii lapsia, koska” tuttavapiirissä” jo kakilla muilla on perhe ja lapsia.

Olisi ehkä myös syytä pohtia hakeutuuko parisuhteeseen, koska omassa lapsuudenkodissa ihmissuhteet ovat ristiriitaisia ja päästäkseen pois piinnavasta isä- äiti, sukulaisuussuhteesta ovat vaihtoehtoisua vaklntoja seurustelusuhde avo-, aviloiitto. -uusperhe oiva keino paeta todellisuutta. ja omaa itseä.

Kansanedustja Päivi Räsänen kiteytti hedelmöityshoitokeskustelussa asian mielestäni ytimekkäästi, “lapsi ei ole mikään lääke”.

Yhdyn hänen näkemykseensä toteamalla “lapsi ei ole laastari” omiinn raumaattisiin laqsuuden kokemuksiin”.- Ei myöskään muut em. vaihtoehdot.

Googlen haku -tuhoisa äitisuhde- Tukiasema,net” keskustelussa löytyy nimimerikllä “Eloveena” aloittama mielenkiintoinen keskustelu aiheesta.

Keskustelussa muistaakseni kirjoituksissa (15) ,(17), (19) oli lainaiuksia prykiatri Martti Palheimon kirjasta “Kotivammaisuuden sybty- suomalaisen laqpsuuden haavat” osiosta “Äidit”, joissa oli lainauksia Palohemon kirjan osiosta ” äitivammaiset tyttäret”.

Quo vadis? -Carpe diem.