Mustasukkaisuus ei ole rakkautta
Parisuhteessa toisen tekemisten ja menemisten vahtaaminen ei pelasta suhdetta, vaan tappaa sen.
Ihmisen perustarve on olla rakastettu ja hyväksytty. Jos tarve jää täyttymättä, koetaan hylätyksi ja torjutuksi tulemisen tunteita. Kerran hylätty ja petetty ei halua kokea surua uudelleen ja ryhtyy siksi helposti takertumaan läheisiinsä tai välttelemään todellista intiimiä kontaktia. Mustasukkaisuus johtuu hylätyksi tulemisen pelosta.
Mustasukkaisuus kahlitsee
Mustasukkaisuus vaikuttaa moniin ihmissuhteisiin eikä kumpikaan sukupuoli ole siitä vapaa. Kuten usein virheellisesti luullaan, mustasukkaisuus ei liity pyyteettömään ja todelliseen rakkauteen. Oikea rakkaus sallii kumppanin olla oma itsensä. Suhteessa voi hengittää vapaasti.
Mustasukkaisuus sen sijaan kahlitsee ja vaatii. Parisuhteessa toisen tekemisten ja menemisten vahtaaminen ei pelasta suhdetta, vaan tappaa sen. Mustasukkainen osapuoli karkottaa kumppanin ahdistavalla käyttäytymisellä yhä kauemmas itsestään. Mustasukkaisuus kääntyy lopulta ihmistä itseään vastaan.
Juuret lapsuudessa
Pieni mustasukkaisuus on normaalia ja sitä kokee varmaan lähes jokainen ihminen joskus. Mustasukkaisuutta voidaan tuntea myös muista ihmissuhteista kuin puolisosta. Vanhemmat voivat kilpailla lastensa rakkaudesta, lapset vanhempiensa huomiosta ja mustasukkaisuutta voi tuntea myös ystäväporukassa, kun esimerkiksi läheinen ystävä löytää uuden tuttavuuden. Mustasukkaisuus voi näkyä myös työelämässä oman itsen vertailuna toisiin.
Mustasukkaisuuden juuret ovat syvällä ihmisen psyykessä. Taustalla on usein heikko itsetunto, joka johtuu lapsuudessa saaduista malleista ja kohtelusta. Mustasukkaisuudesta voi kuitenkin päästä eroon. Jo asian tiedostaminen on polku kohti uutta. Sairaalloisen mustasukkaisuuden kourissa kamppailevalle terapia voi olla keino vapautua elämää hallitsevasta mustasukkaisuuden tunteesta. Sairaalloinen mustasukkaisuus on vakava asia ja siihen tulee aina puuttua mahdollisimman nopeasti. Mustasukkainen menettää helposti sen, mitä kaikkein eniten kaipaa. Hän aiheuttaa käytöksellään paitsi surua ja ahdistusta itselleen myös läheisilleen. Epäterveessä ihmissuhteessa ei kukaan voi hyvin.
Lähde: Ben Malinen (2003). Häpeän monet kasvot. Kirjapaja. Tilaa kirja!
4 Comments
”Mustasukkaisuus ei ole rakkautta” tuo pitää täysin paikkansa. Monet ihmiset kuvittelee jopa itse olen luullut ja sortunut ajatukseen, että jos rakastaa toista on myös vähän mustasukkainen. Mustasukkaisuus kumpuaa siitä pelosta että menettää tuon rakkaan henkilön. Jokainen ihminen on jonkin verran mustasukkainen, koska kukaan meistä ei ole täysin ehjä persoona. Ihminen joka on saanut lapsuudessaan riittävästi kunnioitusta, rakkautta ja huomiota hyväksyntää jne, ei tule koskaan aikuisena mustasukkaiseksi. Koska hänellä ei ole tätä menetyksen ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Jos näet mustasukkaisen ihmisen voit olla varma siitä että hän on joutunut lapsuudessaan kärsimään hylkäämisestä ja vertailusta muihin. Olen elänyt itse aika pitkään mustasukkaisen ihmisen kanssa ja se todella tuhoaa suhteen, tappaa kaiken aidon. On hyvä oppia tunnistamaan itsessä se että on myös mustasukkanen niin sellanen ihminen syyttää sitä kumppaniaan paljon vähemmän. kun ottaa vastuun itsestään tuntemuksistaan eikä heitä niitä kaikkia toisen niskaan ja syyksi. parisuhde on kuin ”matto” voi vaan tulla vastaan puoleen väliin ei enempää. Jos änkee maton toiseen päähän, toinen pakenee.
Otsikko on liian kärjistävä.
Olen sitä mieltä, että jos kumppani ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta menoistani, on hän jollakin tapaa jo päästänyt musta ’irti’.. eli häntä ei kiinnosta yhtään asiani ja tekemiseni.. ja se on välinpitämättömyyttä. Välinpitämättömyys on aidon rakkauden vastakohta, niin väittäisin. Jopa suuttumus ja viha kertovat siitä, että jotakin on vielä tallella ja mielessä..
Hmmm… tuon asian voi tulkita niin että jos suhde on heti alusta noin se on myrkkyä, mutta..
Esimerkki kaikki hyvin 3 vuotta ja sitten vaimo pettää cybersuhteella, tulos on se että nyt minä oon aina mustasukkainen ja en pääse siitä yli. Sairaalloinen mustasukkaisuus syntyy juuri toisen osapuolen pettämisestä, kun toinen pettää, se tuhoaa kaiken petetyssä, eli jos suhdetta jatkaa pettämisen jälkeen, se ei ole entisensä ikinä. Itsetunto katoaa, petetty osapuoli tekee kaikkensa ollakseen yhdessä ja samalla tuhoaa suhteen lopullisesti kun ei anna toiselle enään tilaa hengittää. pettäminen on todella paska juttu, ja pettämistä ei sais koskaan antaa anteeksi vaan lopettaa suhde siihen ja ei katsoa enään taakseen. Minä annoin pettämisen anteeksi ja se oli virhe, se tuhosi minut lopullisesti.
Olen sitä mieltä, että mustasukkaisuus ei synny ilman syytä. Kuten artikkelissa todettiin, mustasukkaisuus liittyy hylkäämisen pelkoon.
Oma mustasukkaisuuteni syntyi tilanteesta, jossa tajusin, että mieheni ei olekaan yhtä sitoutunut avioliittoomme kuin minä, tai hänen käsityksensä siitä, mitä sitoutuminen edellyttää, ei ollut sama kuin omani. Lisäksi siihen vaikuttivat lapsuuden kokemukset.
Seurusteluaika meni upeasti. Tunsin, että olen poikaystävälleni ainut ja tärkeä. Keskustelimme keskenämme paljon siitä, miten ystävämme eivät kyenneet sellaiseen pitkäjänteiseen seurusteluun kuin me. Meillä oli vahva henki siitä, että me olemme erilaisia kuin muut, ja meidän juttumme on kestävää.
Kun menimme naimisiin, jokin muuttui. Lapset syntyivät, ja elämästä tuli arkista. Mieheni alkoi viestiä rivien välistä, kuinka häntä harmitti, että olin hänen ainut ’kokemuksensa’. Hän saattoi flirttailla muiden naisten kanssa tajuamatta yhtään, miltä se minusta kuulosti. Ystäväni vihjailivat minulle miehen käytöksestä sanomatta kuitenkaan suoraan, että pitivät hänen suhtautumistaan riskinä. Kun jokin nainen osoitti ihan tavallisessa seurassa miestäni kohtaan kiinnostusta, mies innostui heti. Lisäksi mies ei arvostanut ollenkaan, kun kerroin, miten tärkeää minulle uskollisuus oli. Hän piti minua turhana tiukkapipona.
Katastrofi tapahtui, kun tajusin hänen ottaneen omalle matkalleen mukaan ehkäisyvälineitä.
Meillä oli pieniä lapsia, joiden hyvinvointi oli minulle elämäni tärkein asia. Elämäni romahti. En voinut kuvitellakaan, että olisin ottanut lapsiltani isän pois. Lisäksi mies oli minulle hyvä mies muuten kuin tässä yhdessä suhteessa. Mies lupasi, ettei tee niin enää koskaan, eli haaveile satunnaissuhteista. Sovimme, ettei asiasta puhuta. Se oli pahin virhe, mitä vain voi tehdä. Mies nimittäin kuvitteli, että se tarkoitti samaa kuin että asia unohdetaan, ja tapahtunut olisi sillä kuitattu. Minä puolestani en ymmärtänyt, että meidän olisi pitänyt keskustella asiasta, puida se niin, että me olisimme molemmat varmasti ymmärtäneet, mikä on molemminpuolisen luottamuksen merkitys, ja jatkaneet sitten siltä pohjalta.
Se, miksi emme keskustelleet, johtui siitä, että mies inhosi puhumista. Minä taas olin leskiäidin ainut lapsi, ja joutunut aikanaan jakamaan äitini hänen uuden miesystävänsä kanssa. Olin lapsena mustasukkainen äidin uudesta suhteesta ja tunsin tulleeni hylätyksi, mistä äiti minut tuomitsi. Opin, että ei ole sopivaa vaatia sen ainoan ja tärkeän ihmisen huomiota, vaan pitää sopeutua. Sisäistin hyvin vahvasti, että mustasukkaisuus on häpeä ja mustasukkaisen oma vika.
Myöhemmin olen lukenut, että reaktio eli hylätyksi tulemisen pelko tuossa tilanteessa on hyvin tyypillinen lapselle, ja ettei sellaisesta voi lasta ainakaan tuomita.
Eihän siinä hyvin käynyt. Miehen tempauksen jälkeen olin onneton, ja ainut tapani hallita tilannetta oli alkaa seurata miehen tekemisiä ja aikatauluja. Mustasukkaisuus on tälle asialle lievä ilmaisu, se on pikemminkin ahdistusta ja pelkoa, että jotain hirvittävän pahaa voi tapahtua koko meidän perheellemme, jos en ota tilannetta hallintaani.
Näin kului vuosia. Kunnes tapahtui toinen katastrofi. Mies oli kaiken aikaa aistinut minun vahtivan häntä mutta keskustelukykymme puuttuessa ja edellisen tapauksen ’unohtuessa’ ei ymmärtänyt, mistä käyttäytymiseni johtui. Hän koki minun rajoittavan elämäänsä. Hän ratkaisi ahdistuksensa omalla tavallaan, hankkimalla naispuolisen tuttavan, jota kutsui ’ystäväkseen’ ja jonka kanssa hän harrasti platonisia lounaita ja tunnetason keskusteluita lopulta niin, että miehen oli vaikea tunnustaa edes itselleen, että ei enää päässyt naisesta irti. Nainen oli tietysti juuri eronnut, kuinkas muuten, ja hänellä oli omat motiivinsa. Ystävyyttä kesti kuukausia, ennen kuin tämä paljastui minulle. Mies kertoi myöhemmin, että vain tämän naisen seurassa hän tunsi olevansa vapaa minusta ja rajoitteistani. Samaan aikaan hän tunsi kuitenkin olevansa hyvä mies, koska oli edelleen ’sitoutunut’ minuun, olimme rakentaneet talon yhdessä, kasvatimme lapset, viihdyimme yhdessä arjessa, olimme onnellisia – ainakin se siltä tuntui.
Mies eli siis jonkinlaista kaksoiselämää. Kun mies joutui kohtaamaan reaktioni asian tultua ilmi, olin hänen mielestään vain entistä sairaampi ja mustasukkaisempi. Tunsinpa hetken jopa olevani väärässä, kun vaadin miestäni lopettamaan ystävyytensä. Kesti kuukausia, ennen kuin sain mielenjärkytykseltäni etsittyä asiaan liittyvää tietoa, jolla sain mieheni uskomaan, mitä sitoutuminen edellyttää. Sitoutuminen ei ole sitä, että pitää vaimonsa, vaikka on samaan aikaan salainen tyttöystävä. Sain myös suureksi helpotuksekseni varmuuden myös siitä, etten todellakaan ollut sairas, kun en pystynyt hyväksymään mieheni käytöstä, ja että minulla oli oikeasti oikeus ilmaista se.
Vasta tästä toisesta kokemuksesta me opimme jotain hyvin oleellista koko parisuhteesta. Ensinnäkin, parisuhteessa pitää osata puhua ja tehdä sen arvot selväksi. Ja että luottamus ja luotetuksi tuleminen ovat yksi kaikkein tärkeimmistä asioista avioliitossa. Ilman luottamusta ei ole olemassa aitoa rakkautta. Ja että mustasukkaisuus saattaa olla seuraus vastapuolen käytöksestä tai mustasukkaisen aiemmista kokemuksista eikä se ole pelkästään mustasukkaisen oma häpeä.