Parisuhde

Terveen suhteen 9 kulmakiveä

Tunnista toimivan rakkaussuhteen yhdeksän kulmakiveä.

1. Loukkaamattomuus

Jokaisella on oikeus tuntea itsensä loukkaamattomaksi. Vakaus ja varmuus kuuluvat terveeseen parisuhteeseen.

Jokaisella on oikeus myös sellaiseen hyvään oloon, joka luo turvallisuutta.

Turvallisessa parisuhteessa on paljon läheisyyttä.

2. Ennustettavuus ja samanlaiset arvot

Kumppaneiden täytyy tuntea toistensa arvomaailma. Arvot merkitsevät päämääriä, sitä mikä on itselle oikein ja tärkeää. Rakkaussuhteen tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi toisen kunnioittaminen, avoimuus sekä halu kohdella toista hyvin.

3. Avoin ja suora kommunikaatio

Hyvä kommunikointi edellyttää turvallisuutta ja kommunikaatiossa vahvistamme toinen toistemme itsetuntoa. Huono kommunikaatio on usein syynä siihen, että suhde ei toimi.

4. Yhteinen vastuu suhteesta

Terveessä parisuhteessa kummankin hyvinvointi on tärkeää molemmille; kumpikaan ei ole yksin vastuussa suhteessa vaan vastuu jaetaan tasan.

5. Molempien tarpeet tärkeitä

Terve parisuhde on rakkaussuhteen lisäksi ystävyyttä

Kummallakin parisuhteen osapuolella tulee olla lupa ja mahdollisuus tuoda julki tahtonsa ja tarpeensa. Kahden ihmisen tarpeet eivät aina ole yhteneväisiä, joten parisuhteen tarpeiden kentällä tulee toisinaan yhteentörmäyksiä. Tärkeintä on, että parisuhteessa voi sanoa vapaasti ”minä haluan” tai ”minä en halua”.

6. Seksi on molemminpuolista nautintoa

Seksi kuuluu terveen rakkaussuhteen ytimeen ja siinä voi olla ylä- ja alamäkiä. Seksissä ei ole kysymys suorituksesta, vaan se on kahden ihmisen yhteistä toimintaa.

7. Hyväksyntä ja arvostus

Kumpikin parisuhteen osapuoli kykenee joustamaan ja muokkautumaan toisen tarpeisiin luopumatta kuitenkaan itsestään ja omista tarpeistaan. Tärkeintä on hyväksyä, että parisuhteessa on kaksi erilaista henkilöä erilaisine tahtoineen, tarpeineen ja kokemusmaailmoineen.

8. Vapaus ja oma kehitys

Molemmilla kumppaneilla pitää voida olla seuraelämää sekä yhdessä että erikseen; toiselle voi suoda vapautta ja nauttia omasta vapaudesta, yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti.

9. Todellinen ystävyys

Terve parisuhde on rakkaussuhteen lisäksi ystävyyttä, vaikkei sitä voikaan verrata muihin ystävyyssuhteisiin.

Lähde: Eva Rusz (2007). Oikea kumppani – löydä parisuhteen mahdollisuudet. Minerva.

1 Comment

  1. 22.01.2013 at 04:05

    PARAS PARISUHDENEUVO, JONKA OLEN KOSKAAN SAANUT, on erään viisaan vanhan naisen 40. avioliittovuoden kokemuksella antama ohje: ”Vaikka nyt tuntuisi kuinka ikävältä ja pahalta tahansa, niin odota kaksi vuotta ja päätä vasta sitten mitä asialle tulee tehdä – älä ryhdy hätiköityihin päätöksiin. Avioliitto on aikuiselle koti, siinä missä aikanaan omien vanhempiemme meille luoma kotikin oli ja kotona ihmisellä täytyy olla tilaa ja aikaa kasvaa. Kaikki kriisit mitä eteemme tulevat, eivät johdu siitä, että avioliitossamme olisi jotain vialla. Me olemme kumppanimme kanssa vain molemmat vielä kasvamassa. Ja kasvaminen toisinaan sattuu. Sen kivun hoitamiseen me tarvitsemme aikaa ja tilaa tullaksemme sellaisiksi joiksi tuo kasvu on meitä kuljettamassa. Miehen ja naisen tulisi tarjota tukeaan toisilleen silloin, kun tuo kasvaminen tuntuu kurjalta – ihan niin kuin aikanaan saimme vanhemmiltamme tukea, kun meihin sattui. Ei ihmisen tarpeet ole siitä mihinkään muuttuneet, vaikka emme enää lapsuudenkodissamme asukkaan. Avioliiton tarkoitus on luoda meille inhimillisyytemme äärelle sellainen turvapaikka, jonka huomassa lopulta jompi kumpi saa mahdollisuuden päästää elämästään irti pelkäämättä.”

    Toinen ohje, mistä tämä samainen viisas nainen jaksaa minua aina muistuttaa on; ”Parisuhde alkaa huumassa, jossa mennään naimisiin ja perustetaan perhe. Sen jälkeen alkaa 20 vuotta kestävä vaihe, jossa nainen yrittää muuttaa miestä naiseksi ja mies yrittää muuttaa naista mieheksi. Lopulta 20 v. taistelunsa päätteeksi he ymmärtävät mahdottomat vaatimuksensa ja oppivat hyväksymään toisensa sellaisina kuin he ovat – ja siitä vasta onnellinen ja tasapainoinen avioliitto alkaa. Kun tämän tosiasian ymmärtää, ymmärtää antaa sille myös aikaa. Ihminen on kovapäinen otus, eikä siinä kovapäisyydessä voi kiirehtiä. Siedä, siedä, siedä. Kyllä se 20 vuotta lopulta menee ohi ja silloin tajuaa sen kaiken olleen tuon sietämisen arvoista. Eikä vaihtamalla ole kukaan päässyt tätä avioliiton pitkää taisteluvaihetta pakoon, joten miksi lähteä sellaista edes kokeilemaan? Pitäisi vaan alusta aloittaa se kaikki aika, jonka tuota tietä tähän saakka on jo tietään taistellut.” Pointti onkin siinä että kun suostuu sietämään, suostuu samalla antamaan myös aikaa ja rauhaa kasvamiselle ja jo siinä ratkeaa moni asia kuin itsestään. Itse jos muistan riidan keskellä tuon neuvon ja päätänkin olla tekemättä mitään ja odottaa, niin usein tarve riidellä loppuukin jo siihen. Kun päättää odottaa niin tarvinnut oikeasti ei tarvitsekaan odottaa. Ja mitä tuohon 20 vuoteen tulee, niin kyllä mä ainakin odotan sitä hetkeä kun olen kasvanut niin isoksi että ihan oikeasti myös arjen tasolla näkyy se ymmärrys hyväksyä toiset sellaisina kuin ne on. Näen myös sen että tie siihen ihanuuteen, jossa molemmat ihan oikeasti osaa antaa toistensa olla sellaisia kuin ne -vikoineen ja omituisuuksineen – ovat, on pitkä. Ja siinä kyllä lohduttaa se ajatus siitä kuinka mulla on jo 8 vuotta hommasta takanapäin ja enää 12 edessä. Samassa vahvistuu myös ajatus siitä että en varmana aloita tätä kyllä enää alusta, vaan taistelen nuo jäljellä olevat 12v just sen miehen kanssa jonka kanssa nyt olen. Hulluhan mä olisin, jos edes kuvittelisin niin tyhmiä, että vaihtamaan lähtisin.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *