Parisuhde

Voiko perheväkivallasta päästä eroon?

Väkivalta tuhoaa parisuhteen ellei siihen puututa. Miten väkivallasta voi päästä irti?

Nelikymppisen Arin elämä muuttui, kun vaimo ja lapset muuttivat yhtäkkiä pois kotoa. Vuosia jatkunut perheväkivalta oli saanut vaimon pelkäämään miestään. Yksin jäätyään Arin oli kohdattava vaikea tilanne.
– Olin luhistua. Onneksi kuitenkin muistin, että olin lukenut Lyömättömästä Linjasta, joka auttaa väkivallantekijöitä. Epätoivoissani soitin sinne ja pyysin apua, Ari muistelee.

Ari sitoutui Espoon Lyömättömän Linjan väkivallankatkaisuohjelmaan. Se edellytti terapiassa käyntiä ja ryhmäkeskusteluja. Muutos kohti väkivallatonta elämää ei tapahtunut hetkessä. Se on ollut pitkä ja kivulias prosessi.

– Väkivaltaisesta menneisyydestä ei ole helppo puhua, vaikka tapahtumista on jo vuosi. Nyt näen, miten suuri muutos minussa on siinä ajassa tapahtunut.

Espoon Lyömättömässä Linjassa lähdetään liikkeelle siitä, että tosiasiat on kohdattava. Ari myöntää käyttäneensä suhteessaan sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.

– Löin, potkin ja tönin vaimoani. Nimittelin, rikoin tavaroita ja pilkkasin häntä.

– Tekojeni seuraukset olivat enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Vaikka aiheutin vaimolle mustelmia ja pahaa oloa, oli pahin seuraus pelko ja ahdistus, jota rakkaalleni aiheutin.

”Kaikki, mikä toiminnassani saa aikaan pelkoa ja turvattomuutta toisessa osapuolessa, on jonkinasteista väkivaltaa.”

Ari kertoo käyttäytyneensä väkivaltaisesti, jos ei saanut suhteessa tahtoaan läpi. Hän halusi kontrolloida ja hallita tilanteita. Nyt Ari sanoo ymmärtäneensä, miten väärin toimi käyttäessään fyysistä ja henkistä väkivaltaa suhteessaan. Aikaisemmin hän ei edes tunnistanut eroa henkisen väkivallan ja riitelyn välillä.

– Nyt tiedän, että kaikki mikä toiminnassani saa aikaan pelkoa ja turvattomuutta toisessa osapuolessa, on jonkinasteista väkivaltaa, Ari sanoo.

Kohti väkivallatonta elämää

Perheenisän elämä on muuttunut vuoden aikana hurjasti. Suurin muutos on tapahtunut hänessä itsessään.

– Osaan nyt kuunnella paremmin toisia ihmisiä ja hyväksyä myös eriäviä mielipiteitä. Pystyn antamaan periksi enkä ajattele enää olevani aina oikeassa. Myös itsehillintäni on parantunut. Osaan puhua asioista suuttumattakin.

Tällä hetkellä Ari asuu erillään perheestään. Hän on puhunut vaimon kanssa asioista ja iloitsee siitä, että vaimo on uskaltanut myös sanoa omia mielipiteitään.

– Olemme puhuneet joistakin väkivaltatapauksista, mikä aiemmin ei ole ollut kanssani mahdollista. Tunnen iloa siitä, ettei vaimoni tunne enää aina pelkoa seurassani, mies sanoo.

”Omia tekoja on hankala antaa itselleen anteeksi.”

Ari toivoo tulevaisuudelta väkivallatonta elämää. Hän haluaisi osoittaa vaimolleen olevansa luottamuksen arvoinen aviomies.

– Kadun hirveästi vaimolleni aiheuttamaa kärsimystä ja toivon, että voisin jonain päivänä osoittaa hänelle, etten ole enää väkivaltainen.

– Tässä prosessissa minulle on ollut kaikkein vaikeinta tajuta se, mitä olen aiheuttanut rakastamalleni ihmiselle. Minun on ollut hankala päästä tasapainoon itseni kanssa ja antaa itselleni tekojani anteeksi.

Nimi muutettu.

miksi mies lyö

Voiko väkivallasta päästä eroon?

Joka viides parisuhteessa elävistä naisista on joutunut joskus puolisonsa väkivallan, uhkailun tai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Tutkitusti naisen vaarallisin paikka on kotona, neljän seinän sisällä.

Väkivallan käyttäjistä valtaosa, 90 prosenttia, on edelleen miehiä. Suurin osa väkivallan käyttäjistä on tavallisia, työssäkäyviä miehiä. He edustavat kaikkia yhteiskuntaluokkia ja omaavat hyvin erilaisia elämänkohtaloita.

– Pyrkimys kumppanin tekemisten kontrollointiin ja määräilyyn saattavat olla merkkejä vallankäytön tarpeesta parisuhteessa. Asetelma on väärä, sillä suhdetta ei saisi hallita vain yksi osapuoli. Sen tulisi olla kahden ihmisen tasavertainen liitto. Tasapainoiseen suhteeseen ei kuulu pyrkimys toisen elämän rajoittamiseen, Lyömätön Linja Espoossa -toiminnan johtaja Jari Hautamäki sanoo.

Hautamäki kertoo, että väkivalta alkaa suhteessa usein samalla kaavalla. Ensin on kovaa huutamista, lähestymistä, kiinnipitämistä ja ravistelua. Myöhemmin mukaan tulevat läimäytykset, tönimiset ja potkut. Väkivalta on luonteeltaan sellaista, ettei se koskaan katkea itsestään. Ilman apua, perheväkivalta vain pahenee ja lisääntyy ajan kuluessa.

Hautamäki muistuttaa, että perheväkivalta synnyttää aina pelkoa ja turvattomuutta, ajaa perheenjäsenet toisistaan erilleen. Espoossa toimiva Lyömätön Linja on tunnistanut tarpeen väkivallan katkaisuun.

– Väkivallantaustalla voi olla asioita, jotka liittyvät miehen elämään, tapaan ajatella ja käsitellä itselle vaikeita asioita. Tiedän, että niistä keskustelemalla luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä, on mahdollista myös oppia toimimaan ilman väkivaltaa, Hautamäki sanoo.

Miksi nyrkki heiluu?

Läheisimpiensä kontrollointiin taipuvainen mies voi kokea ärsykkeenä sen, että parisuhteen toinen osapuoli ei toimi tämän toivomalla tavalla. Tällöin mies voi turvautua väkivaltaan ja yrittää muuttaa sillä läheisensä käyttäytymistä mielensä mukaiseksi.

Osalla miehistä suhde isään on ollut tunteentasolla puutteellinen

Väkivallan käyttöön ei löydy yhtä selitystä eikä yhtä kaikenkattavaa teoriaa. Taustalla voi vaikuttaa monia eri tekijöitä.

– Meille tulevien miesten elämäntarinat ovat hyvin erilaisia. Monella on kuitenkin ollut lapsuudessaan väkivaltakokemuksia, kuten suoraan perheväkivallan kohteeksi joutumista tai sen sivusta seuraamista. Osalla miehistä suhde vanhempiin on voinut olla etäinen ja erityisesti suhde isään on tunteentasolla ollut puutteellinen. Miehen elämässä on saattanut olla myös tapahtumia, jotka ovat vääristäneet tasapainoista elämää ja elämänhallintaa, Hautamäki pohtii.

Lyömättömässä Linjassa käydään läpi miehen elämänhistoriaa ja puhutaan siitä, miten mies voi oppia suhtautumaan läheisiin arvostavasti ja kunnioittavasti.

– Uskon, että sillä mitä ajattelemme väkivallasta ja läheisistä ihmisistä, on vaikutusta väkivallan syntymiseen. Läheisiään kunnioittavalla ihmisellä on korkeampi kynnys väkivallan käyttöön kuin sillä joka nimittelee toisia ja suhtautuu läheisiinsä väheksyvästi.

Hautamäki toteaa, että miehille on hyötyä itsetutkiskelusta. Katuminen ja syyllisyyden kokemus ovat tunteita, joista on hyvä puhua.

– Ne ovat tunteita, jotka ovat myös oivallinen muutosvoima. Miehen muutoksen käynnistyminen etenee prosessina. Tärkeintä, mutta samalla vaikeinta, on vastuunottaminen omista teoistaan.

Läheisiään kunnioittavalla on korkeampi kynnys väkivallan käyttöön

Hautamäelle on kertynyt uran aikana monia rohkaisevia kokemuksia työskentelystä väkivaltaa käyttäneitten miesten parissa. Hän uskoo muutoksen mahdollisuuteen jokaisen väkivallan käyttäjän kohdalla. Ilman väkivallan käyttäjän omaa halua ja sitoutumista väkivallattomuuteen, tässä ei voida kuitenkaan onnistua.

– Keskustelu ja väkivallan tiedostaminen avaavat uusia toimintamalleja väkivaltaisen käyttäytymisen tilalle. Käsittelemällä asioita opitaan tunnistamaan riskitilanteita ja pysähtymään ajoissa, ennen kuin tilanne repeää käsistä.

– Pidän kiinni siitä, että ainut väkivallaton vaihtoehto on toimia väkivallattomasti ja uskon sen mahdollisuuteen jokaisen ihmisen kohdalla, Hautamäki kiteyttää.

Lähde: Markku Heiskanen & Minna Piispa (1998), Usko, Toivo, Hakkaus – tutkimus.

Mistä apua?

Apua väkivallan tekijälle

Apua uhrille

14 Comments

  1. Nainen, 41
    13.02.2008 at 12:57

    Vaikea uskoa, että mies voisi muuttua. Väkivalta on juurtunut niin syvälle mieleen ja tulee automaattisena reaktiona esiin riitatilanteissa. Mutta hieno juttu, jos joku on pystynyt lopettamaan väkivallan. Muutosta on kuitenkin turha odottaa loputtoman pitkään.

  2. joku jostain
    25.03.2008 at 15:14

    Uskon monien pääsevän.

    Miksi narsistien varjoon on jäänyt riippuvainen personallisuus? Niiden määritelmissäkin sanotaan että elävät pitkissä parisuhteissa – varmaan, koska niistä ei pääse millään eroon. Ja niiden exät aloitavat uuden elämän turvakodin suojissa vaieten,ilman uhriksi julistautumista koko maailmalle?

  3. siru
    16.08.2008 at 22:33

    Vaikkakin olen juuri irtautunut erittäin väkivaltaisesta reilun vuoden kestäneestä suhteesta,joka eteni nopeasti yhteen muuton jälkeen kasvomurtuman asteelle,jaksan uskoa että väkivallasta voi toipua oikealla terapialla.
    Rakastan yhä entistä kumppaniani mutta turvattomuus ja pelko sai päätökseni syntymään erosta. Yritin alkuun turvakodin kautta saada apua ja irtautua suhteesta.Mutta riippuvuussuhteeni mieheen sai palaamaan,kuten tietysti ne hyvätkin tunteet.
    Omalla kohdallani en saanut mm. riittävää yhteiskunnallista tukea,kuten asuntoa riittävän pian. Olisikin tärkeää,että uhria,sekä lyövää osapuolta aletaan tukea mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Itselleni annettiin ohjeita ”päästä eroon” miehestäni.
    Ikään kuin asia olisi ollut omilla harteillani juuri kun voimat,keinot sekä tukiverkoston puute olivat riittämättömät.

  4. mies
    25.09.2008 at 20:04

    Muutos ei tule itsestään. Jotta väkivaltaisen käytöksen voisi lopettaa on ensin pystyttävä myöntämään olevansa väkivaltainen. On pystyttävä myös myöntämään olevansa ainoa syyllinen väkivaltaan. Riitoihin ja muuuhun voi olla muita syyllisiä – ja usein onkin. Mutta väkivaltaan on aina vain yksi syyllinen – tekijä.

    Itse olin useita vuosia väkivaltainen puolisoani kohtaan. Pääsääntöisesti väkivalta ei ollut fyysisesti kovin voimallista ja siksi vähättelinkin sitä vuosikausia. Sitten kerran löin, puolisoni soitti poliisille ja jouduin myöntämään totuuden. Itselleni, viranomaisille, perheelleni, sukulaisille, oikeudelle…

    Usean vuoden terapian jälkeen olen nyt vahva ja puolisoni ei enää pelkää minua. Mutta ilman hänen määrätietoista toimintaansa se ei olisi loppunut. Naiset, teette palveluksen puolisollene ja lapsillenne jos otatte yhteyttä viranomaisiin ja pysäytätte väkivallan.

  5. linda
    13.10.2008 at 15:06

    Toivon että väkivallasta voi päästä eroon. Moni on kysynyt minulta,e ttä mitä haluan elämältäni oikeasti? Olen kysynyt sitä myös itseltäni. Haluan nykyisen mieheni, mutta kontrolloidulla alkoholin käytöllä ja määrätietoisilla lupauksilla. Tiedän, että pystyisin pelastamaan tässä vaiheessa itseni, mutta ongelmani onkin, että haluan pelastaa hänet. Pelkään, että hänelle itselleen tulee helvetillinen elämä. Hän on lahjakas ihminen kenestä olisi ties mihin, mutta nyt hän on matkalla tuhoamaan meidän suhteen – ja oman elämän

  6. Paris
    13.10.2008 at 21:12

    Nainenkin lyö….

    , mutta siitä ei saa puhua. Suomessa hellitty myytti rakastavasta ja huolehtivasta naisesta ja äidistä ei aina pidä paikkaansa. Myös naiset käyttäytyvät väkivaltaisesti ja syyllistyvät perheväkivaltaan.

    Keskustelu naisten väkivallasta roihahti tammikuussa lehdistössä, kun eräs mies kirjoitti Helsingin Sanomiin väkivaltaisesta naissuhteestaan. Kommentteja tuli runsaasti. Toisessa lehdessä kerrottiin, että turvakoteihin hakeutuvien ihmisten joukossa on nykyisin myös miehiä, jotka pakenevat lastensa kanssa väkivaltaista naista.

    Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta toteaa, ettei ilmiö ole uusi. Hänelle on tullut puhelinsoittoja naisilta, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti ja haluaisivat saada apua. Näiden kertoman mukaan sitä ei ole missään tarjolla.

    – Suomessa on apua tarjolla vain naisille, jotka ovat väkivallan uhreja, mutta ei niille, jotka itse käyttäytyvät väkivaltaisesti, Törrönen kiteyttää ongelman.

    Syksyllä on alkamassa Ensi- ja turvakotien liiton vetämä ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama ohjelma, joka tarjoaa näille naisille apua. Erityisesti vertaistukiryhmiä on toivottu.

    Naiset yhtä aggressiivisia kuin miehet
    Törrösen mielestä julkisessa keskustelussa on aika päästää irti kahdesta myytistä. Siitä, että naiset olisivat perheissä aina hyviä, sovittelevia, rakastavia ja helliä ja miehet puolestaan aina väkivaltaisia.

    Sekä suomalaiset että ulkomaalaiset tutkimukset osoittavat, että väkivaltaan osaavat turvautua myös naiset. Yhdysvaltalainen tutkimus selvitti, että 8 000 parisuhteessa 25,5 prosenttia naisista ja 7,9 prosenttia miehistä on joutunut ainakin kerran elämässään elämänkumppaninsa fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.

    Naisten aggression muotoja koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta toimintatavat vaihtelevat. Parisuhteessa naiset turvautuvat useimmiten henkiseen väkivaltaan. Mitätöiminen, perättömät puheet ja toisen arkoihin paikkoihin iskeminen sanan säilällä ovat monen naisen taistelukeinoja.

    Nainen saattaa kotona myös heitellä ja repiä miehen tavaroita, nimitellä häntä ja uhata viedä lapset. Toisinaan nainen turvautuu myös fyysiseen väkivaltaan. Fyysisesti heikompina he turvautuvat monesti kättä pidempään ja seuraukset ovat silloin yhtä vakavia kuin miesten pahoinpitelyissä.

    Äitien väkivaltaisuus halutaan unohtaa
    – Suomen julkisessa keskustelussa on vähitellen hyväksytty se, että työpaikoilla ja kouluissa tapahtuu kiusaamista ja henkistä pahoinpitelyä. Suostutaan jopa tunnustamaan, että naiset osallistuvat kiusaamiseen miesten lailla, mutta vielä ei pystytä myöntämään, että sama pätee myös kodeissa, Hannele Törrönen huomauttaa.

    Törrösen mielestä Suomessa ei julkisesti haluta myöntää, että on väkivaltaisia äitejä, jotka pahoinpitelevät omia lapsiaan. Hän muistuttaa, että naiset käyttävät lähisuhteissaan äärimmäisen paljon valtaa ja melkein kaikissa kodeissa he määrittävät kodin standardit ja säännöt.

    – Monilla naisilla on suhteessa omaan väkivaltaisuuteensa edelleen isoja sokeita pisteitä, hän ilmoittaa suorasukaisesti.

    Kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia
    Hyvän ja täydellisen naisen myytin lisäksi Törröstä suututtaa myytti väkivaltaisesta ja seksiä aina himoitsevasta miehestä.

    – Nuorille miehille tehdään törkeää väkivaltaa, kun väitetään, että he ovat aina haluamassa seksiä. Naiset voivat ahdistella heitä mielin määrin ja miesten oletetaan ottavan asian suurena imarteluna. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin poliisia soitettaisiin jo paikalle ja miehet saisivat syytteen seksuaalisesta ahdistelusta.

    Väkivaltaisen miehen myytti paljastuu Törrösen mielestä varsinkin lehtikirjoittelussa. Jos nainen toimii väkivaltaisesti, niin nopeasti ruvetaan etsimään syitä, miksi hän toimi sillä tavalla. Miesten kohdalla asiaa ei pohdita, vaan väkivaltaa pidetään mieheen sisäänrakennettuna.

    Naisen otettava vastuu teoistaan
    Törröstä raivostuttaa, että naiset on vapautettu vastuusta oman käytöksensä suhteen.

    – Jos parisuhteessa nainen suuttuu, heittelee tavaroita, läimäyttää toista tai haukkuu toisen pystyyn, niin hän voi sanoa, että hormonit hyrräsivät vähän liikaa tai oli vaikea päivä.

    – Naisesta on tehty viettiensä ja biologiansa hallitsema olento, jolta ei voi vaatia samanlaista vastuuta kuin mieheltä. Minusta se on naisen aliarvioimista. Lisäksi naisen on syytä tajuta, että jos haluaa päästä eroon omasta väkivaltaisuudestaan, niin silloin moisista selittelyistä pitää luopua.

    Suomalaisen naisen ja erityisesti äitiyden ongelman Törrönen kuvaa yksinäiseksi puurtamiseksi.

    – Nainen kokee, että hän tekee yksin kaiken, eikä saa haluamaansa huomiota ja tukea.

    Törrönen epäilee, että monilla taustalla vaikuttaa vaikea isäsuhde. Isältä ei ole saatu kaivattua huomiota, eikä omien miesten kohdalla enää mikään riitä.

    – Nainen kokee, että hän ei koskaan saa riittävästi rakkautta ja tukea. Katkeruus elämälle ja ”minä uhraudun ja selviän yksin” -ajattelu myrkyttää monen naisen ja perheen elämän.

  7. JEP
    17.11.2008 at 23:19

    Tämä artikkeli antaa aika yksisilmäisen ja vanhentuneen kuvan perheväkivallasta. Tuo mainittu UTH tutkimus on kymmenen vuotta vanha ja se on tehty vain naisille. Perheväkivaltaa on tutkittu paljon ja nykykäsityksen mukaan naiset harjoittavat sitä ihan yhtä paljon kuin miehetkin – jossain tutkimuksissa jopa enemmän.

    Tässä APA:n lyhyt yhteenveto useista tutkimuksista:
    http://www.apa.org/monitor/oct06/pc.html

    Hyviä väkivaltaan liittyviä artikkeleita:
    http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto.shtml

    Tässä hyvä artikkeli liittyen perheväkivaltaan ja siinä keskustelussa esiintyvistä luvuista, kuten tuosta UTH:sta:
    http://web.archive.org/web/20070708202643/www.marjavuento.fi/index.php?contentid=11

    Muutama väärinkäsitys liittyen miehiin, jotka ovat perheväkivallan uhreja:
    http://depression.about.com/b/2008/05/20/battered-men-the-hidden-side-of-domestic-violence-2.htm

  8. Quo vadis valehtelu?
    29.11.2008 at 20:05

    Millonkahan pääsisimme eroon ” perhe- ja naisiin kohdistuvan väkivallan ”propakandauutisoinnista ja lobbauksesta”.

    Perhe- parisuhdeväkivallasta ja sen määrästä on runsaasti erilaisia näkemyksiä, riippuen siitä kuka, ja mikä taho väkivallasta kertoo ja uutisoi, sekä mihinkä uutisoinnilla pyritään.

    Lisäksi tarkoitusperät ja motiivit väkivallan uutisoinnista ja väkivallan uhrien määrästä olisi syytä selvittää perin pohjin, koska sillä on merkittävä vaikutus päätettäessä lasten huoltajuudesta.
    -Eihän lasta voida antaa ”väkivaltaiselle isälle-”.

    Olen seurannut tapahtumaketjua, joka käynnistyi vuoden 1980 lopulla ja on jatkunut siitä saakka, saaden yhä uusia ja uusia tutkimuksia ja tialastoja, joissa naisiin kohdistuvan väkivallan määrä on kasvanut kuin ”ahmijan ruokahalu.”

    Tilastokeskus Perheväkivalta 1997-2005.
    Tässä tutkimuksessa on eritelty perhe- ja parisuhdeväkivalta.

    ” Vuonna 2005 poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltarikoksissa oli 4.19 uhria, 5 % elellisvuotta enemmän.
    -Naisia perheväkivallan uhreista 3.195. Miehiä uhreista oli 914 tapauksessa. Näissä nainen oli epäiltynä 444 kertaa.

    Perheväkivalta on yleensä miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa.
    Tapaukset, joissa nainen pahoinpiteli naista olivat harvinaisia.

    Edelliset perheväkivaltaluvut kuvavat samassa asunnossa asuvien tai nykyisten tai entiusten perheenjäsenten välistä väkivaltaa.
    Runsas puolet tapauksista oli avio- tai avopuolisoiden välistä väkivaltaa, niinsanottua perisuhdeväkivaltaa.
    Parisyhdeväkivallan 2423 uhrista oli miehiä vain 270, 11% uhreista.

    Tuoreempien tutkimuksien mukaan naisten osuus väkivallasta olisi 40.3% (Hannele Törrönen).

    Löytyy muistaakseni Googlen haulla – vaiettu naisten väkivaltaisuus-, tai -naisten nurjat puolet-.

    Google yleishaku – tilastokeskus perheväkivalta-.
    Tämä hakutulos antaa kuvan siitä, kuinka perhe- parisuhdeväkivallasta uutisoidaan ja ”lobataan” eri tiedotusvälineissä.

    Lue hakutuloksen otsakkeet:
    -perheväkivalta wikipedia-, – vaiettu naisten väkivaltaisuus-., -naiset perheväkivalta ja poerhe-elämän rakennemuutos-, -lapset ja perheväkivalta Nettiturvakoti-.

    Lue myös otsake -Parisuhdeväkivalta A-talkin keskustelu-.
    Tässä ”paketissa” löytyy tilastoja, tutkimuksia, sekä eri tahojen näkemyksiä parisuhde- perheväkivallan määrästä.
    Luvut vaihtelevat runsasta 2153 naisuhrista aina 550.000:een riippuen mihinkä ”tutkimuksella halutaan pyrkiä”.

    Seuraavilla Googlen hauilla lisää aiheesta
    -perheväkivalta wikipedia-.
    – munchausenin oireyhtymä wikipedia-.
    – chutzpah wikipedia-.
    – lapsen kaltoinkohtelu wikipedia-.
    – fas lapset wikipedia-.
    – miksi äiti lyö-.
    – kunnes toisin todistetaan-
    (City lehdessä ollut artikkeli, sekä n 700 kannanottoa artikkeliin.)

    – lapsen vieraannuttaminen pas-. (Pa syndrooma).

    Yleislinkki Googlen yleishaulle – tilastokeskus perheväkivalta-.
    Lue edellämainitut otsakkeet hakutuloksesta.

    http://www.google.fi/search?hl=fi&q=tilastokeskus+perhev%C3%A4kivalta&meta=

    Tieto saattaa lisätä tuskaa joillekin ja vähentää sitä joiltakin toisilta.

    Quo vadis lastensujelu, lasten oikeudet molempiin vanhempiin- lapsen kuuleminen ja lapsen mielipiteen huomioiminen ja kunnioittaminen?

    Quo vadis? -Carpe diem!

  9. ?
    06.08.2009 at 03:54

    quo vadis! Et kuitenkaan koko stam1nan biisiä kopioinu? 😮 mutta 5 laukausta riittänee..

  10. mies
    18.02.2010 at 21:25

    Minuakin ärsyttää tämä myytti että miehet olisivat väkivaltaisempia kuin naiset. Omat kokemukseni ovat lähinnä päinvastaiset. Vaimoni löi ensimmäisen kerran noin 10v sitten ja sen jälkeen hänen raivokohtauksensa ovat aina silloin tällöin saaneet myös fyysisiä ulottuvuuksia. Itse en koskaan tehnyt muuta kuin pitänyt häntä lujaa kiinni, kunnes suhde ajautui todella vakavaan umpikujaan hänen uskottomuutensa tultua ilmi. Nyt olen lyönyt häntä kaksi kertaa poskelle, ja kerran heittänyt hänet talosta ulos nurmikolle. Valitettavasti menetin viimeksi malttini poskelle lyödessä pimeässä niin että se sattui pahasti, ja häpeän sitä loppuelämäni. Sen jälkeen olen taas malttanut olla reagoimatta, mutta tälläkin hetkellä minulla on tuore häneltä tullut mustelma.

    Ongelma vain on ettei kukaan usko että nainen on väkivaltainen, ja se yksikin lyönti mieheltä on sitten keppihevonen jolla hän saa koko sosiaalitantta-armeijan puolelleen. Se oli virhe puoleltani, tunnustan, enkä olisi ikinä saanut lyödä – eikä se että hän oli juuri lyönyt minua mitenkään oikeuta sitä – mutta samalla on tuskastuttavaa miten ympäristö regoi naisen väkivaltaan puolustaen ”hänellä oli varmaan hyvät syynsä” kun taas miehen lyömistä heti halveksitaan ”eivätkö sanat riittäneet?”.

    Tällä hetkellä harkitsen vakavasti eroa tästä henkisestä ja fyysisesti väkivaltaisesta suhteesta, mutta lasten takia mietin vielä monta kertaa.

  11. härkä
    30.07.2011 at 16:34

    naisten väkivallasta henkisestä ja fyysisestä pitää saada miesasialiike puhumaan. meillä nainen pahoinpiteli fyysisesti 6 vuoden ajan aina kun ei saanut tahtoaan läpi. 7vuotena menetin siihen hermoni ja läväytin hysteeristä naistani lintsarilla poskelle. tämä marssi samantien ilkeille anopeille jotka ohjasivat hänet terveyskeskukseen. asia sovittiin, mutta tämä hatutti itseäni että hän heti heittäytyi uhriksi. minä taasen olin 7vuotta vaiennut. edelleen 10 vuotta myöhemmin hän vetoaa tilanteeseen ja lasten syntymän jälkeen hän on suoranaisesti uhkaillut erolla, vaikka asiat on mielestäni ok. samoin anopit ovat ”profiloineet” minut väkivaltaiseksi. en tästä pöyristyttävästä subjektiivisuudesta johtuen ole heidän kanssaan enää tekemisissä. tilanne on jo vuosia ollut umpikujassa, mutta lasten takia yhdessä ollaan. minusta sillä joka heitti 1.kiven voi syyttää enempi tilanteesta. nainen meillä väkivallan aloitti.

  12. polutar
    18.02.2012 at 21:27

    Eiköhän kaikkien sisällä ole raivoa ja vihaa, jotka voivat johtaa väkivaltaisiin tekoihin. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin.

    En ymmärrä miten se on keltään uhrilta pois, että puhutaan väkivallasta, muttei hyväksytä sitä toimintamuotona. Harmillista sen sijaan on se, että suurissa kaupungeissa jonot kaupungin vuokra-asuntoihin ovat pitkiä, ja uhri ei saa välittömästi tarvitsemaansa apua.

  13. satutettu
    24.10.2013 at 16:46

    minutkin on heitetty nurmikolle, lyöty poskelle, kiristetty itsemurhan teolla, uhattu jättää minut hankeen, j mieheni, joka käy Lyömättämän Linjan terapiassa, selittää, että hän vain pitelee kiinni, että hänelä on oikeus jne…

    Oma kantani ja satuttava kokemukseni on, että narsistimies manipuloi jokaisen joka siihen suostuu, perheen , ystävät, sukulaiset, ja tuttavat.
    Periaatteella että näettehän te nyt, millainen tuo on…
    Moniko pysähtyy kysymään, onko asia kuten hän itselleen ja muille vakuuttaa?
    Minun puoltani asiasta kun ei näistä tahoista kukaan ole kysynyt, terapeuttiaan lukuunottamatta.
    Aina lyöntiin tuntuu löytyvän hyvä syy.
    Viimeisin niitti episodiin oli kun uskova, läheisenä ihmisenä pitämäni nainen kehotti minua ryhdistäytymään, sillä ei Jla tahdo, että nainen nalkuttaa…
    Eli nyt täysin tyhjän päällä, seuraava liike on, että haen sossulta pikana asuntoa ja muutan pois.Olen vammainen nainen, KELA:kortissa 4 erityiskorvattavaa sairautta, yksikään ei mt-dg.
    Siis oma pääni tutkittu kipulääkkeiden määräämisen myötä 1x vuosi, miehen mielipahaksi ei vain muuta vikaa löydy kuin ahdistuneisuus kun suhteemme on niin solmussa.

    Tämä muuttuu vain muuttamalla pois ja käymällä itse sen jälkeen traumaterapiassa, toivoakseni sitä kautta vielä joskus löytyy elämänilo.

  14. uhri
    04.02.2014 at 13:42

    Miten väkivallasta (esim. jus kuristaminen) pääsee eroon, jos mies ei suostu kuin kerran käymään ammattiauttajalla? Osaa niin hyvin puhua siellä.Nyt sitten ihannoi väkivaltaa ja naurelelee, kun televisiosta sitä tulee, sairasta ja minä pelkään. Ennen katsoi joskus ja oli ihan hiljaa, mutta nyt on käytös aivan toista. Miten minä yksin saan tuohon apua ja mistä sitä löytyy, kun ammattiauttajakin menee lankaan?

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *