Ongelma vain on ettei kukaan usko että nainen on väkivaltainen, ja se yksikin lyönti mieheltä on sitten keppihevonen jolla hän saa koko sosiaalitantta-armeijan puolelleen. Se oli virhe puoleltani, tunnustan, enkä olisi ikinä saanut lyödä – eikä se että hän oli juuri lyönyt minua mitenkään oikeuta sitä – mutta samalla on tuskastuttavaa miten ympäristö regoi naisen väkivaltaan puolustaen “hänellä oli varmaan hyvät syynsä” kun taas miehen lyömistä heti halveksitaan “eivätkö sanat riittäneet?”.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti eroa tästä henkisestä ja fyysisesti väkivaltaisesta suhteesta, mutta lasten takia mietin vielä monta kertaa.

Perhe- parisuhdeväkivallasta ja sen määrästä on runsaasti erilaisia näkemyksiä, riippuen siitä kuka, ja mikä taho väkivallasta kertoo ja uutisoi, sekä mihinkä uutisoinnilla pyritään.

Lisäksi tarkoitusperät ja motiivit väkivallan uutisoinnista ja väkivallan uhrien määrästä olisi syytä selvittää perin pohjin, koska sillä on merkittävä vaikutus päätettäessä lasten huoltajuudesta.
-Eihän lasta voida antaa “väkivaltaiselle isälle-”.

Olen seurannut tapahtumaketjua, joka käynnistyi vuoden 1980 lopulla ja on jatkunut siitä saakka, saaden yhä uusia ja uusia tutkimuksia ja tialastoja, joissa naisiin kohdistuvan väkivallan määrä on kasvanut kuin “ahmijan ruokahalu.”

Tilastokeskus Perheväkivalta 1997-2005.
Tässä tutkimuksessa on eritelty perhe- ja parisuhdeväkivalta.

” Vuonna 2005 poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltarikoksissa oli 4.19 uhria, 5 % elellisvuotta enemmän.
-Naisia perheväkivallan uhreista 3.195. Miehiä uhreista oli 914 tapauksessa. Näissä nainen oli epäiltynä 444 kertaa.

Perheväkivalta on yleensä miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa.
Tapaukset, joissa nainen pahoinpiteli naista olivat harvinaisia.

Edelliset perheväkivaltaluvut kuvavat samassa asunnossa asuvien tai nykyisten tai entiusten perheenjäsenten välistä väkivaltaa.
Runsas puolet tapauksista oli avio- tai avopuolisoiden välistä väkivaltaa, niinsanottua perisuhdeväkivaltaa.
Parisyhdeväkivallan 2423 uhrista oli miehiä vain 270, 11% uhreista.

Tuoreempien tutkimuksien mukaan naisten osuus väkivallasta olisi 40.3% (Hannele Törrönen).

Löytyy muistaakseni Googlen haulla – vaiettu naisten väkivaltaisuus-, tai -naisten nurjat puolet-.

Google yleishaku – tilastokeskus perheväkivalta-.
Tämä hakutulos antaa kuvan siitä, kuinka perhe- parisuhdeväkivallasta uutisoidaan ja “lobataan” eri tiedotusvälineissä.

Lue hakutuloksen otsakkeet:
-perheväkivalta wikipedia-, – vaiettu naisten väkivaltaisuus-., -naiset perheväkivalta ja poerhe-elämän rakennemuutos-, -lapset ja perheväkivalta Nettiturvakoti-.

Lue myös otsake -Parisuhdeväkivalta A-talkin keskustelu-.
Tässä “paketissa” löytyy tilastoja, tutkimuksia, sekä eri tahojen näkemyksiä parisuhde- perheväkivallan määrästä.
Luvut vaihtelevat runsasta 2153 naisuhrista aina 550.000:een riippuen mihinkä “tutkimuksella halutaan pyrkiä”.

Seuraavilla Googlen hauilla lisää aiheesta
-perheväkivalta wikipedia-.
- munchausenin oireyhtymä wikipedia-.
- chutzpah wikipedia-.
- lapsen kaltoinkohtelu wikipedia-.
- fas lapset wikipedia-.
- miksi äiti lyö-.
- kunnes toisin todistetaan-
(City lehdessä ollut artikkeli, sekä n 700 kannanottoa artikkeliin.)

- lapsen vieraannuttaminen pas-. (Pa syndrooma).

Yleislinkki Googlen yleishaulle – tilastokeskus perheväkivalta-.
Lue edellämainitut otsakkeet hakutuloksesta.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=tilastokeskus+perhev%C3%A4kivalta&meta=

Tieto saattaa lisätä tuskaa joillekin ja vähentää sitä joiltakin toisilta.

Quo vadis lastensujelu, lasten oikeudet molempiin vanhempiin- lapsen kuuleminen ja lapsen mielipiteen huomioiminen ja kunnioittaminen?

Quo vadis? -Carpe diem!

Tässä APA:n lyhyt yhteenveto useista tutkimuksista:
http://www.apa.org/monitor/oct06/pc.html

Hyviä väkivaltaan liittyviä artikkeleita:
http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto.shtml

Tässä hyvä artikkeli liittyen perheväkivaltaan ja siinä keskustelussa esiintyvistä luvuista, kuten tuosta UTH:sta:
http://web.archive.org/web/20070708202643/www.marjavuento.fi/index.php?contentid=11

Muutama väärinkäsitys liittyen miehiin, jotka ovat perheväkivallan uhreja:
http://depression.about.com/b/2008/05/20/battered-men-the-hidden-side-of-domestic-violence-2.htm

, mutta siitä ei saa puhua. Suomessa hellitty myytti rakastavasta ja huolehtivasta naisesta ja äidistä ei aina pidä paikkaansa. Myös naiset käyttäytyvät väkivaltaisesti ja syyllistyvät perheväkivaltaan.

Keskustelu naisten väkivallasta roihahti tammikuussa lehdistössä, kun eräs mies kirjoitti Helsingin Sanomiin väkivaltaisesta naissuhteestaan. Kommentteja tuli runsaasti. Toisessa lehdessä kerrottiin, että turvakoteihin hakeutuvien ihmisten joukossa on nykyisin myös miehiä, jotka pakenevat lastensa kanssa väkivaltaista naista.

Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta toteaa, ettei ilmiö ole uusi. Hänelle on tullut puhelinsoittoja naisilta, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti ja haluaisivat saada apua. Näiden kertoman mukaan sitä ei ole missään tarjolla.

– Suomessa on apua tarjolla vain naisille, jotka ovat väkivallan uhreja, mutta ei niille, jotka itse käyttäytyvät väkivaltaisesti, Törrönen kiteyttää ongelman.

Syksyllä on alkamassa Ensi- ja turvakotien liiton vetämä ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama ohjelma, joka tarjoaa näille naisille apua. Erityisesti vertaistukiryhmiä on toivottu.

Naiset yhtä aggressiivisia kuin miehet
Törrösen mielestä julkisessa keskustelussa on aika päästää irti kahdesta myytistä. Siitä, että naiset olisivat perheissä aina hyviä, sovittelevia, rakastavia ja helliä ja miehet puolestaan aina väkivaltaisia.

Sekä suomalaiset että ulkomaalaiset tutkimukset osoittavat, että väkivaltaan osaavat turvautua myös naiset. Yhdysvaltalainen tutkimus selvitti, että 8 000 parisuhteessa 25,5 prosenttia naisista ja 7,9 prosenttia miehistä on joutunut ainakin kerran elämässään elämänkumppaninsa fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.

Naisten aggression muotoja koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta toimintatavat vaihtelevat. Parisuhteessa naiset turvautuvat useimmiten henkiseen väkivaltaan. Mitätöiminen, perättömät puheet ja toisen arkoihin paikkoihin iskeminen sanan säilällä ovat monen naisen taistelukeinoja.

Nainen saattaa kotona myös heitellä ja repiä miehen tavaroita, nimitellä häntä ja uhata viedä lapset. Toisinaan nainen turvautuu myös fyysiseen väkivaltaan. Fyysisesti heikompina he turvautuvat monesti kättä pidempään ja seuraukset ovat silloin yhtä vakavia kuin miesten pahoinpitelyissä.

Äitien väkivaltaisuus halutaan unohtaa
– Suomen julkisessa keskustelussa on vähitellen hyväksytty se, että työpaikoilla ja kouluissa tapahtuu kiusaamista ja henkistä pahoinpitelyä. Suostutaan jopa tunnustamaan, että naiset osallistuvat kiusaamiseen miesten lailla, mutta vielä ei pystytä myöntämään, että sama pätee myös kodeissa, Hannele Törrönen huomauttaa.

Törrösen mielestä Suomessa ei julkisesti haluta myöntää, että on väkivaltaisia äitejä, jotka pahoinpitelevät omia lapsiaan. Hän muistuttaa, että naiset käyttävät lähisuhteissaan äärimmäisen paljon valtaa ja melkein kaikissa kodeissa he määrittävät kodin standardit ja säännöt.

– Monilla naisilla on suhteessa omaan väkivaltaisuuteensa edelleen isoja sokeita pisteitä, hän ilmoittaa suorasukaisesti.

Kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia
Hyvän ja täydellisen naisen myytin lisäksi Törröstä suututtaa myytti väkivaltaisesta ja seksiä aina himoitsevasta miehestä.

– Nuorille miehille tehdään törkeää väkivaltaa, kun väitetään, että he ovat aina haluamassa seksiä. Naiset voivat ahdistella heitä mielin määrin ja miesten oletetaan ottavan asian suurena imarteluna. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin poliisia soitettaisiin jo paikalle ja miehet saisivat syytteen seksuaalisesta ahdistelusta.

Väkivaltaisen miehen myytti paljastuu Törrösen mielestä varsinkin lehtikirjoittelussa. Jos nainen toimii väkivaltaisesti, niin nopeasti ruvetaan etsimään syitä, miksi hän toimi sillä tavalla. Miesten kohdalla asiaa ei pohdita, vaan väkivaltaa pidetään mieheen sisäänrakennettuna.

Naisen otettava vastuu teoistaan
Törröstä raivostuttaa, että naiset on vapautettu vastuusta oman käytöksensä suhteen.

– Jos parisuhteessa nainen suuttuu, heittelee tavaroita, läimäyttää toista tai haukkuu toisen pystyyn, niin hän voi sanoa, että hormonit hyrräsivät vähän liikaa tai oli vaikea päivä.

– Naisesta on tehty viettiensä ja biologiansa hallitsema olento, jolta ei voi vaatia samanlaista vastuuta kuin mieheltä. Minusta se on naisen aliarvioimista. Lisäksi naisen on syytä tajuta, että jos haluaa päästä eroon omasta väkivaltaisuudestaan, niin silloin moisista selittelyistä pitää luopua.

Suomalaisen naisen ja erityisesti äitiyden ongelman Törrönen kuvaa yksinäiseksi puurtamiseksi.

– Nainen kokee, että hän tekee yksin kaiken, eikä saa haluamaansa huomiota ja tukea.

Törrönen epäilee, että monilla taustalla vaikuttaa vaikea isäsuhde. Isältä ei ole saatu kaivattua huomiota, eikä omien miesten kohdalla enää mikään riitä.

– Nainen kokee, että hän ei koskaan saa riittävästi rakkautta ja tukea. Katkeruus elämälle ja ”minä uhraudun ja selviän yksin” -ajattelu myrkyttää monen naisen ja perheen elämän.

Itse olin useita vuosia väkivaltainen puolisoani kohtaan. Pääsääntöisesti väkivalta ei ollut fyysisesti kovin voimallista ja siksi vähättelinkin sitä vuosikausia. Sitten kerran löin, puolisoni soitti poliisille ja jouduin myöntämään totuuden. Itselleni, viranomaisille, perheelleni, sukulaisille, oikeudelle…

Usean vuoden terapian jälkeen olen nyt vahva ja puolisoni ei enää pelkää minua. Mutta ilman hänen määrätietoista toimintaansa se ei olisi loppunut. Naiset, teette palveluksen puolisollene ja lapsillenne jos otatte yhteyttä viranomaisiin ja pysäytätte väkivallan.

Miksi narsistien varjoon on jäänyt riippuvainen personallisuus? Niiden määritelmissäkin sanotaan että elävät pitkissä parisuhteissa – varmaan, koska niistä ei pääse millään eroon. Ja niiden exät aloitavat uuden elämän turvakodin suojissa vaieten,ilman uhriksi julistautumista koko maailmalle?