Mä unelmoi helposta elämästä.
Eli sellaisesta kun lapset on vähän jo kasvaneet eikä roiku koko ajan lahkeissa, mulla ja ukolla on hyvät työt, niin että saadaan lainat maksettua pois (lottovoitto ei tekis pahaa...

) ja että mulla on työssäni vastuuta. Ei nyt ihan kamalan paljon mutta enemmänkin voisin ottaa kuin nyt vuoropäällikkönä saan.
Ja mä unelmoin siitä että mulla on viikossa enemmänkin omaa aikaa kuin vain puoltoista tuntia tai aamusta/illasta varastetut tunnit jotka oikeasti pitäisi käyttää nukkumiseen että taas jaksaa.
(hitto, mulla on ilmeisesti menkat taas lähestymässä kun näin tilitän... mun elämä on oikeesti ihanaa!

)
Ei pitäisi silloin heitellä toisia kivillä, kun itse istuu lasikopissa.