ja miten voisin oppia antamaan toisen (=temperamenttisempi) suuttua niin, ettei minun (=tasaisempi) ilmeeni värähtäisi tai toinen muuten kokisi, että tuomitsen reagointinsa.
Osaako joku suositella hyvää lukemista perinteisen temperamenttinen vs tasainen ongelman ratkaisemiseen?

eiköhän se toimi puolinjatoisin. toisaalta, jokaisessa meissä on vikamme.

Tuli riitaa koska minä esitin henkilökohtaisia kysymyksiä enkä halunnut tälläkertaa antaa periksi ( ninkun ennen tein) vaan odotin vastauksia
Kysymykset oli koskien; miksi olemme etääntyneet ? jne.. parisuhdetta ja luottamusta koskien
Sain kuulla “mene ulos minun talostani” ja minua ei tarvitse kahdesti käskeä, aloin keräämään tavaroitani, yhtäkkiä poikaystäväni alkoi heittämään niitä pihalle sikinsokin…
meillä on yhdessä ostettu auto, jonka ajattelin sitten ottaa kärrätäkseni tavarat omaan kotiini ( luojan kiitos asumme eri osoitteissa) mutta hän oli auton ottamista vastaan – mutta siinä pidin pääni,
koetimme puhelimitse jutella, ei tulosta, hän sanoi ottavansa omaa aikaa, eikä tiedä kuinka paljon sitä tarvitsee…. hiljaisuutta ollut nyt kolme päivää… viime puhelun aikana sanoin että hän on sitten se kuka ottaa yhteyttä kun on aikansa ottanut…. vaatii hillitöntä itsekuria minulta olla soittamatta tai viestimättä koska Itse olen puhuja ja selvittelijä, haluaisin jutella ja sopia samantien,
saa huutaa, saa raivota, mutta sopia pitää osata – kaikilla on oikeus tunteisiin
joten, koen painostavana ja alistamisena mykkäkoulun, tämä ei ole ensimäinen kerta…. jotenkin aina tuntuu että puuttuu siltä kaikenlainen ymmärrys ja osanotto mihin tahansa tunteisiin – tunteita ei saa näyttää, varsinkaan vihaa, stressiä, masennusta,
kaikki on hyvin silloin kun olen iloinen ja maksan… ehdotti jopa että ostasin hänen veneestään puolet – näin saisi ostettua uuden jääkapin jne sinne kun tulisi hänelle edullisemmaksi kun maksettaisiin kaikki puoliksi ….. kuulostaako teistä ehdotus kummaliselta ? …. no enpä ole asiaa ottanut kantaa enkä puolikasta venettä ostanut häneltä…

Kohtalotoverit mököttäjien puolisot – kaikille tsemppiä kestää…

Olen elänyt mököttäjän kanssa jo 20 vuotta. Meillä on teini-ikäinen lapsi. Seurustereluaikana mökötys oli tosi pahaa, mutta kun lapsi syntyi, se oli meille niin arvokas tapahtuma, että suhteemme muuttui ja mieheni lopetti mököttämisen ihan kokonaan. Kykenimme riitelemään normaalilla tavalla ilman pitkiä mykkäkouluja. Kun lapsi täytti 10 vuotta, mykkäkoulut taas alkoivat ja nyt ne on pahentuneet niin, että olen epätoivon partaalla. Olen yrittänyt kaiken mahdollisen. Ehdottanut terapiaa, puhunut hyvällä ja pahalla. Yrittänyt antaa samalla mitalla. Mikään ei auta. Pienestäkin erimielisyydestä seuraa 1-2 viikon mykkäkoulu. Tätä on kestänyt n. 3 vuotta.
Suurin huoleni tällä hetkellä on, miten toimin, koska en tiedä mikä on lapselleni parasta. Ero vai yhdessäolo? Silloin kun mykkäkoulua ei ole, olemme erittäin onnellisia sekä puolisoina että perheenä . Rakastamme toisiamme edelleen hyvin paljon. Aina sovinnossa tuntuu, että en ikinä voisi elää ilman miestäni ja perhettäni. Kaikki muut asiat ovat hyvin. Olen aivan umpikujassa. Perhettäni ja lapseni elämää en haluaisi rikkoa. Lapsi rakastaa myös isäänsä hyvin paljon ja sanoo, että ei ikinä selviäisi erosta. Jos lasta ei olisi harkitsisin varmasti eroa vakavasti.
Mitä teen, onko ero ainoa vaihtoehto?

Kiitos näistä teidän artikkeleistanne täällä.