Uskottomuus

Petetyn selviytymiskeinot

Selviytymiskeinoja on olemassa sekä hyviä että huonoja. Mikä auttaa kriisissä petettyä parhaiten?

Ihminen turvautuu usein kaikkein stressaavimmissa elämäntilanteissa kahdenlaisiin selviytymisstrategioihin: ongelmasuuntautuneisiin ja tunnesuuntautuneisiin keinoihin. Stressikäyttäytymistä tutkineiden Richard Lazaruksen ja Susan Folkmanin mukaan ongelmasuuntautuneilla selviytymisstrategioilla pyritään tekemään jotakin stressin lievittämiseksi tai ongelman ratkaisemiseksi. Tunnesuuntautuneilla strategioilla yritetään taas säädellä tapahtuman aiheuttamia tunteita.

Persoona vaikuttaa

Yksilön persoona ja stressaavan tapahtuman luonne vaikuttavat selviytymisstrategian valintaan. Ongelmanratkaisustrategioita käytetään usein kontrolloitavissa olevissa tilanteissa, kuten työpaikan ongelmissa, kun taas vähemmän hallittavissa tilanteissa, kuten esimerkiksi vakavan sairauden yhteydessä, turvaudutaan tunnekeskeisiin strategioihin.

Tilaa kirja: Revitty sydän – Voiko uskottomuudesta toipua?

Ongelmasuuntautuneet strategiat auttavat tutkimusten mukaan yksilöä yleensä selviytymään kriisistä parhaiten, sillä tunnesuuntautuneesiin selviytymiskeinoihin liittyy itsepetoksen riski. Jos yksilö pyrkii välttelemään todellisuuden kohtaamista, se voi hidastaa selviytymisen etenemistä.

”Ongelmasuuntautuneet strategiat auttavat selviytymään kriisistä paremmin.”

Puhuminen paras keino

Petetty käyttää uskottomuuskriisissä usein sekä ongelma- että tunnesuuntautuneita selviytymisstrategioita. Tutkimuksen mukaan suurimmalle osalle petetyistä paras selvitymiskeino on puhuminen. Sosiaalista tukea petetyt saavat useimmiten ystäviltä, sukulaisilta, työkavereilta ja lapsilta.

Petetyt käyttävät puhumisen lisäksi myös monia muita selviytymiskeinoja. Alla on listattu petettyjen elämää käsitelleessä tutkimuksessa esiintyneet keinot.

Petetyn selviytymiskeinoja

Ongelmasuuntautuneita keinoja

  • puhuminen & sosiaalinen tuki (neuvojen haku)
  • ammattiavun hakeminen
  • uudet harrastukset
  • työ
  • liikunta
  • kirjoittaminen
  • lukeminen
  • ylimääräisen karsiminen
  • pohdiskelu
  • maalaisjärki
  • kiintopisteiden asettaminen


Tunnesuuntautuneita keinoja

  • puhuminen & sosiaalinen tuki (empatian haku)
  • tunteisiin keskittyminen
  • suorittaminen
  • positiivisuus
  • usko
  • turtuminen
  • sivusta seuraaminen
  • eristäytyminen
  • tunteiden eristäminen
  • musiikin kuuntelu
  • huumori

Lähde: Maria Buchert, Kari Kiianmaa & Tellervo Uljas (2007), Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Minerva Kustannus Oy. Tilaa kirja!

8 Comments

  1. Kohta ihmsraunio
    07.04.2009 at 13:46

    En voi luottaa mieheeni!

    2,5 vuotta sitten tapahtui asia, jota en ole pystynyt antamaan miehelleni anteeksi. Olin viimeisillään raskaana, oli tyttäremme laskettu päivä, kun löysin hänen puhelimestaan viestin, jonka hän oli lähettänyt toiselle naiselle. Naiselle joka oli perhetuttu.Mielestäni parisuhteen kuuluu olla avoin ja rehellinen. Jos suhteessa ei ole mitään salattavaa, niin miksi täytyy toiselle osapuolelle lähettää salassa viestejä, joihin liittyy selvästi tunteita. Tuona päivänä elämäni palapeli rikkoutui täysin,suhde ihmiseen johón olin luottanut kuin kallioon mureni lopullisesti. Sisälläni oli pieni viaton ihminen, joka joutui jo kohdussa tuntemaan äidin pahan olon ja tämän maailman raadollisuuden. Sinä päivänä mieheni ei kertaakaan kysynyt miten minä voin,miten meidän pieni lapsemme voi, vaan salassa viestitteli naisen kanssa johon ilmeisesti oli ihastunut.
    Keskustelimme asiasta miten hän loukkasi minua, mutta mieheni mielestä ei siinä ollut mitään pahaa lähettää viattomia viestejä naiselle, jonka kanssa hän oli tiivisti yhteydessä. Päivät ja kuukaudet menivät. Mieheni ei koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärää. Minun pahaoloni tulee aina ajoittain todella voimakkaana esille, tunnen inhoavani miestä, tunnen etten saa tarpeeksi kunnioitusta ja rakkautta. Välillä kuitenkin suhteessamme on hyviä aikoja, kunnes taas huomaan mieheni jäävän valehtelusta kiinni/kertomatta asioista joista ollaan sovittu, että toisille kerrotaan. Päätimme lähteä yhteiselle lomalle taannoin toisen tuttava pariskunnan kanssa. Sieltäkin mies oli yrittänyt soittaa kyseiselle naiselle työpuhelimeen. Kun kysyin asiaa miksi ihmeessä hän haluaa soittaa toiselle naiselle silloin kun olemme viettämässä laatuaikaa yhdessä, selitykseksi sain, että hänellä oli niin hyvä olo kun olimme yhdessä, että päätti soittaa naiselle terveiset.En ymmärrä miestäni, olenko liian mustasukkainen, kun vaadin saada tietää milloin hän on yhteydessä naiseen.Kertaakaan hän ei vielä ole kuunnellut toivettani vaan yhteydenotot ovat tulleet aina muuta kautta tietooni. Mieheni väittää minua sairaan mustasukkaiseksi, hänelle kuuluu yksityisasiat joihin en saa puuttua. Tässä vaiheessa en haluaisi erota lasten ollessa pieniä, mutta en jaksa enää olla alistetussa, ei kunnioittavassa suhteessakaan. Näivetyn, suren ja lopulta olen ihmisraunio.

  2. Pike
    08.04.2009 at 03:25

    Kohta ihmisraunio – älä anna miehellesi valtaa päättää siitä miten sinä voit. Selvästikin hän pettää sinua henkisesti, fyysisyydestä en tiedä. Mitä jos soittaisit tälle toiselle naiselle ja kertoisit, mikä teidän perheenne tilanne on, että on pieni(ä) lapsi(a) ja että tiedostaako hän mitä hän tekee. Miehesi siis pettää, ja sinulla on täysi oikeus olla mustasukkainen. Parisuhteeseen ei kuulu salaisuudet ja niitä miehelläsi nyt on tämän toisen kanssa. Laita valitsemaan: sinä vai se toinen. Pysy sitten päätöksessäsi. Miestä et pysty muuttamaan. Vain itseäsi voit muuttaa ja ilmiselvästi et pidä miehen käytöksestä ja kun se ei tule sitä muuttamaan niin parempi on erota ja katsoa tuleeko itkien takaisin. Sittenkään en ehkä ottaisi takaisin.

  3. Krisse
    06.06.2009 at 19:35

    Kohta ihmisraunio-nimimerkki. Et ole mustasukkainen, vaan rehellisyyttä haluava parisuhteessa elävä nainen. Miehesi tekee väärin sinua kohtaan salaamalla viestejään. Tuollainen käyttäytyminen pistää epäilemään pahinta mahdollista, vaikka se ei olisikaan niin. Monta kertaa henkinen pettäminen on pahempaa, koska siihen liittyy syviäkin tunteita. Toivon, että tilanteesi olisi ratkennut johonkin suuntaan, sillä ei kenenkään tarvi elää epäillen toista koko ajan. Se on repivää, ja tuo juuri ne huonot puolet luonteesta esiin, joita ei haluaisi toiselle näyttää. Voimia sinne!

  4. Jerzy
    15.06.2009 at 23:33

    Jännä juttu että olen normaalisti hyvin tunteellinen ihminen enkä häpeile näyttää sitä, mutta nyt kun olen juuri kuullut vaimoni pettäneen minua en tunne mitään. Yhden ensimmäistä kyyneltä ei tipu silmäkulmastani. Tiedän vaimoni pettäneen myös edellisessä parisuhteessa (ei minun kanssani), mutta olin ymmärtänyt että tilanne oli molemminpuolinen ja parisuhde muutenkin lopuillaan. Me olemme olleet yhdessä nyt vajaa yksitoista vaiherikasta vuotta ja seitsemäs hääpäivämme olisi/on(?) heinäkuun 20. päivä. Lapsia on kaksi ihanaa tytärtä (6 ja 4 vuotiaat) ja olimme sopineet ettemme tee enää yhtään jotta meille kahdellekin jäisi ”elettävää elämää” vielä ”nuorena”. Unelma talomme ostettiin maaseudun rauhasta läheltä työpaikkojamme ja elämä muutenkin mallillaan lukuun ottamatta melko harvoja kahden väsyneen vanhemman turhanpäiväisiä riitoja.

    Itse olen avioeroperheestä ja olen nähnyt äitini pettävän silloista aviomiestään ja joutunut olemaan mukana peittelemässä sitä. Tämä kaikki on saanut minut todellisuudessa vihaamaan äitiäni (vaikka olen hänen kanssaan näennäisesti väleissä). Vaimoni on tiennyt tämän ja myös sen että en suvaitse pettämistä ja olenkin usein sanonut etten tiedä kuinka ihmiset voivat ”antaa anteeksi” pettämisen. Voiko sellaista loukkausta perhettä ja parisuhdetta kohtaan oikeasti antaa koskaan anteeksi? Jokin minussa vieläkin rakastaa vaimoani ja haluaisi antaa anteeksi toisaalta vihaa häntä/hänen tekoaan. Toisaalta inhoan itseäni koska en ole kyennyt pitämään vaimoani onnellisena joskin vaimoni sanoi, että parisuhteemme on vähän liiankin täydellinen… Olimme varanneet ajan seurakunnan parisuhdeterapiaan elokuulle kuultuani ettei vaimoni ole onnellinen nykyisessä tilanteessa, mutta taitaa olla vähän turhan pitkä aika siihen tämän iltaisen valossa.

    Syytä pettämiselle vaimoni ei ole osannut sanoa ja kaikki keskustelu yrityksetkin ovat johtaneet vain vaimoni hiljaisuuteen ja toisaalta minun vittumaiseen sävyyn lauottuihin ”viisateluihini”. Hulluksi tässä tulee kun ei päässä liiku mitään ja toisaalta liikkuu ihan liikaakin inhottavia mielikuvia vaimostani rakastelemassa vierasta miestä.

  5. Bonzo
    15.06.2010 at 13:44

    Pettäjän totaalinen murskaaminen ja sen jälkeen jättää rotta oman onnensa nojaan ja täydellinen ero, ilman mitään yhteyden ottoja. Toimii hyvin ja tuntuu ihan pirun hyvälle.

  6. "kohtalon toveri"
    27.08.2010 at 13:02

    Kohta ihmsraunio
    itselläni juuri tällä hetkellä sama tilanne enkä edes tiedä mitä kaikkea muuta on tapahtunut.. luotin rakastin ja nyt elän epävarmuuden huipentumassa.. kannan sisälläni lasta jonka piti olla toivottu ja rakastettu minun ja mieheni rakkauden hedelmä.. nyt kun viimoisillani niin mieheni jäänyt useaan otteeseen kiinni viesteistään jista tieto tullut minulle aivan muuta kautta itse hän kiistää kaiken puhuu siitä että mentäisiin naimisiin eikä hän voisi kuvitella enää elävänsä kenenkään muun kanssa.. miksi siis näin?? olen niin rikki en saa öitä nukutuksi ruoka ei maistu ja kaiken maailman pelko tilat piirittää mieltäni tuntuu että sisälläni olisi suuren suuri kivi joka painaa ja tukahduttaa minua. mutta rakastan häntä enkä halua jakaa sitä kenenkään kanssa! kunpa olisi joku joka kokenut tätä samaa jotta olisi joku jonka kanssa saisi puhua, kirjoittaa joka ymmärtäisi miltä tämä kaikki tuntuu.. ja auttaisi elämässä eteen päin..

  7. Arcus
    21.10.2011 at 15:39

    No, kiitti Jerzy, et ole yksin. lähes 10v kesti ja vaimo petti. Kertoi sanoilla olen rakastunut toiseen varattuun mieheen ja pettäny jo vuoden. Selvä, sanoin että mene. Tuossa se roikkuu ja sanoo miettivänsä, ei osaa päättää.. kohta 2 viikkoa miettiny. Sanoin että voin yrittää, mutta jos noinkin kauan menee niin onko järkee. En ole itse ikinä pettäny, olis pitäny. Pää hajoo, lapsi kärsii..

  8. 24. Aviossa
    04.04.2012 at 14:22

    Ei ole helppoa, vaikka lapset on jo aikuisia. Kyllä heilläkin on tunteet ja joutuvat omat ajatuksensa selvittämään vaikkeivat joudukaan iskää ja äippää riitelemässä katsemaan.
    Meillä äijä jäi kiinni kotkastaan 5 kk sitten ja uudestaan siitä kk päästä. Sen eka kerran olisin vielä jotenkin niellyt (näin jälkikäteen ajatellen) mutta tuo viimeinen valehtelu ja muka jo lopetetun suhteen jatkaminen löi niin lujaa, etten enää luottamusta taida mieheen löytää. Nyt on käyty terapeuteilla ja yritetty, tai siis minä yritän, löytää yhteistä tulevaisuuden suuntaa, höh, ei taida enää onnistua. Mies on jo kyllästynyt keskustelemaan asiasta, ja katsoo että hänellä kuuluu olla ihan yksityisiäkin asioita, joihin mulla ei ole eikä tule pääsyä. Se siitä luottamuksesta! Ei myöskään ole kiinnostunut enää edes puhumaan ”minun ongelmastani”. Asumme vielä yhdessä eikä ero ole vireillä. Mitää yhteistä meillä ei ole. Ei suunnitella kesälomia eikä edes viikonlopun viettoja. Kaksi ihmistä asuu saman katon alla, pesee pyykkinsä samassa pesukoneessa ja harrastaa seksiä yhdessä. Alan olla nimim. Bonzon kanssa samoilla linjoilla. Tulisi edes jotain ”hyvitystä” pahalle ololle.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *