Miehelle äiti on minua tärkeämpi

Olen eronnut viisi vuotta sitten ja ollut nyt etäsuhteessa (tapaamme kerran viikolla ja lisäksi viikonloput ja lomat yhdessä, soittelemme päivittäin) kolme ja puoli vuotta. Miesystävälläni ei ole lapsia, minulla enää nuorin teini-ikäinen yhteishuoltajuudessa. Miesystäväni tulee hyvin toimeen lasteni kanssa, seksi on nautinnollista ja aktiivista välillämme, ainoa ongelma tuntuu olevan se, että itse olisin halukas sitoutumaan tiiviimmin.

Miesystävälleni tuntuu riittävän nykyinen tilanteemme. Hänellä on kiinteät välit äitiinsä ja olen jopa mustasukkainen siitä, että äiti on edelleen hänelle se, jolle kerrotaan ensin ja tärkeimmät asiat. Olemme kuitenkin noin viisikymppisiä! Ongelmaksi koen sen, että toivoisin voivani kertoa hänelle enemmän mieltäni askarruttavista asioista (jos aloitan, hän ei ota mitään kantaa, ei kysele ja minä lopetan puhumisen, nykyisin en enää edes aloita) ja että hänkin puhuisi minulle muutakin kuin ns. päivärutiinejaan. Yhteisiä haaveita tai tulevaisuuden suunnitelmia meillä ei ole. Hän ei kuulemma tiedä itsekään, mitä haluaa, eikä pysty suunnittelemaan pitkällä tähtäyksellä. Hän vakuuttaa rakastavansa minua ja olen hänelle tärkeä. Itse koen, etteivät sanat vastaa tekoja.

Äiti on edelleen hänelle se, jolle kerrotaan ensin ja tärkeimmät asiat

Haluaisin, että mieheni näyttäisi käytännössäkin sen, että haluaa jakaa myös ajatuksensa kanssani ja että olisin se tärkein nainen hänen elämässään. Olen tästä hänelle esittänyt toiveeni, mutta ilman vastakaikua. Itse tiedän, että haluan olla parisuhteessa ja toivon yhteistä vanhuutta, vaikka sitten käytännössä edelleen erikseen asuen, mutta tiiviisti toisiimme sitoutuneina yhteisiä suunnitelmia tehden ja toteuttaen. Toisaalta olemme nytkin tiiviisti yhdessä, mutta vain pinnallisesti.

Olen kuitenkin tähän suhteeseeni tyytyväisempi kuin koskaan avioliittoni aikana ex-mieheni kanssa. Pelkään vain, että tulen pettymään, koska miesystäväni tuskin tulee muuttumaan. Tuhlaanko aikaani turhaan häneen vai pitääkö minun vain yrittää sopeutua nykyisyyteen?

Nimim. Onnellinen, mutta epävarma

Psykoterapeutti Heli Vaaranen vastaa

Suhteenne ei näytä aikuiselta, tasavertaiselta suhteelta. Se näyttää suhteelta, jossa mies ei kykene valitsemaan äidin ja naisystävän väliltä. Sinulla on jo yksi epätyydyttävä suhde takanasi. Olet silti jälleen epätyydyttävässä, sanojesi mukaan pinnallisessa suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa haluat jopa vanheta yhdessä. Sinun on pohdittava sellaisia asioita kuin omanarvontunto ja omien toiveiden kunnioittaminen.

Sinä luovut tässä suhteessa toiveestasi olla kumppanillesi se kaikkein tärkein uskottu. On täysin luonnollista odottaa parisuhteelta jakamista ja tunnetta siitä, että toinen välittää ja haluaa tietää sinusta enemmän. Rakkaus ja arvostus näkyvät teoissa, mutta rakkauden teot ovat sinulle jääneet toiveiksi ja unelmiksi. On aika asettaa odottelulle rajat.

Rakkaus ja arvostus näkyvät teoissa

Jos miehesi valitsee äidin, salli hänen sitten tehdä se täysillä. Äitien ja poikien välit ovat helposti niin tiiviit kuin poika sallii niiden olla. Jo Freudin mukaan rakkauksista suurin oli äidin rakkaus esikoispoikaan. Tavallisesti poika irtautuu äidistään omaan elämäänsä, mutta nyt ei niin ole käynyt. Maailmankirjallisuus kertoo esimerkeistä, joissa äiti on tehnyt pojan muille naisille kelpaamattomaksi ylihuolehtimisella, ruoalla tai tekemällä kaikki päätökset pojan puolesta. Pojan oma valintakyky heikkenee ja lopulta lakkaa. Kun viisikymppinen poika katselee ympärilleen, hän huomaa, että oma elämä ei edisty. Turhautumisen seurauksena saattavat olla riippuvuudet tai vetäytyminen.

Sitoutumiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Jotta suhteenne voisi kehittyä, tarvitaan muutoksia tarvitaan molempien asenteessa elämään.

Mitä pidit artikkelista?

(5 ääntä, keskiarvo: 4.40)