Tyttöystävän menneisyys vaivaa
Olen aloittanut seurustelun pitkän yksinolon jälkeen. Olen seurustellut uuden tyttöystäväni kanssa noin kolme kuukautta ja suhde on toiminut hyvin. Kumpikin on ilmaissut haluavansa sitoutua suhteeseen täysillä. Minulla on kuitenkin välillä vaikeuksia hyväksyä, että kumppanillani on menneisyys. En ole mustasukkainen siten, että epäilisin hänen pettävän minua, vaan minua vaivaa, mitä hän on ehkä tehnyt ennen minua.
Toisaalta haluaisin tietää,
onko hänellä ollut paljon seksikumppaneita ennen minua, mutta toisaalta taas en. En kyllä missään nimessä haluaisi kuulla mitään yksityiskohtia, koska se voisi olla kiusallista. Olen joskus yrittänyt puhua asiasta ja kysellä häneltä menneestä, mutta hän kieltäytyy jyrkästi kertomasta mitään, koska se ei minulle kuulu. Olen sen tavallaan hyväksynytkin, mutta jotenkin asia aina taas pullahtaa mieleeni jostakin ja mietin, mitähän hän haluaa minulta salata. Onko minulla mitään pätevää tai järkevää syytä tietää hänen entisistään tai edes oikeutta kysyä häneltä
sellaista?
Olemme kumpikin yli kolmekymppisiä ja tajuan, ettei ajatteluni ole kovin aikuismaista. Ymmärrän, että tämän ikäisillä ihmisillä on elämänkokemusta ja muita kumppaneita. Itsellänikin on useampia aiempia kumppaneita ja siksi on käsittämätöntä, etten osaa hyväksyä toisen menneisyyttä. On kuitenkin niin tuskallista, että kuvittelen hänellä olleen paljon seksikumppaneita, vaikka näin ei välttämättä ole.
Haluaisin niin kovasti pystyä elämään tässä hetkessä ja katsomaan tulevaisuuteen yhdessä enkä murehtia tyttöystäväni mahdollista vilkasta menneisyyttä. Olen rakastunut häneen ja välillä tuntuu, että se tunne saa ajatukseni sekaisin ja kehittämään ongelmia asioista, jotka eivät ole minun eikä kenenkään muutettavissa. Varmasti minulla on vaikeuksia myös oman itsetuntoni kanssa, sillä epäonnistumisia on tullut koettua. Minulla ei silti ole mitään syytä epäillä, etteikö hän haluaisi vain minua ja yhteistä tulevaisuutta kanssani. Mitä voisin tehdä, etten menettäisi häntä menneisyydessä ja menneisyydelle?
nimim. Hic et nunc
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Parisuhteen alussa, kun seurustelukumppanit eivät vielä tunne toisiaan hyvin, joutuu mielikuvan toisesta rakentamaan pienten palasten varaan. Koska seurustelukumppanit haluavat oppia tuntemaan toisensa paremmin, on selvää, että heitä kiinnostaa myös toisensa menneisyys. Yhteistä nykypäivää on eletty vasta vähän menneisyyteen verrattuna, joten käsitys toisesta rakentuu suurelta osin myös hänen aiemman elämän varaan.
Nykyhetki on menneisyyttä olennaisempaa
Voi olla, että pohdit mielessäsi seuraavia kysymyksiä: uskallanko ottaa riskin ja rakastua tähän ihmiseen? Tunnenko hänet tarpeeksi hyvin uskaltaakseni päästää hänet niin lähelle, että hän voi satuttaa minua? Näenkö hänet sellaisena kuin hän todella on? Voiko jokin hänen menneisyydessään romuttaa kuvan, jonka olen hänestä rakastuneena saanut?
Voisiko olla, että sinua ylipäätänsä vaivaa, ettet tunne vielä tyttöystävääsi niin hyvin kuin tahtoisit? Hänen menneisyytensä tunteminen olisi toki yksi keino oppia hänestä lisää. Suhteenne kannalta nykyhetki on kuitenkin menneisyyttä olennaisempaa. Puolisosi luultavasti haluaa tulla määritellyksi pääasiassa tämän hetken – ei menneisyyden – mukaan.
Kerrot yrittäneesi kysyä puolisoltasi hänen menneisyydestään. Onkohan kumppanisi menneisyydestä tullut sinulle ahdistava aihe juuri sen vuoksi, että kumppanisi on haluton keskustelemaan aiheesta? Vaikka ette haluaisikaan käydä läpi ennen suhdettanne tapahtuneita asioita, olisi teidän hyvä keskustella siitä, että epätietoisuus häiritsee sinua. Läheisen ja avoimen keskusteluyhteyden vaalimisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kumppaneiden täytyisi tietää aivan kaikki toisistaan. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, miksi jotkut asiat halutaan jättää yksityisiksi ja päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä tällaisia asioita ovat.
13 Comments
todella hyvä aihe…miehelläni on myös pakko mielle kysyä menneisyydestäni ja kun sanon että se ei kuulu hänelle alkaa meillä riita että miksi en voi kertoa valehtelenko asioita ja yms. se ahdistaa…en tiedä kuinka saisin miehen ajattelemaan tätä hetkeä ja kohta saamme lapsen olisi hyvä ettei niitä kaiveltaisi enää lapsen aikaan se tuottaa vaan epäsopua ja riitaa….enkä haluaisi että mieheni vertaa entisiini itseään koska en kadu entisiä ja menneitä aikoija….vastatkaa myös mulle vinkkejä tähän asiaan…=)
Olen ollut 30 vuotta saman miehen kanssa, en ole koskaan ajatellutkaan pettämistä, mutta saan huorittelua osakseni joka kerta kun riitelemme. Mieheni haukkuu minua yhden yön suhteista ja pidemmistä, ei mitään väliä. Omansa hän tuntuu kyllä hyväksyvän, niitä ei lasketa. Olen avautunut ja kadun sitä, älä ainakaan kerro kaikkea.
Olipa hyvä että asia puhuttaa muitakin. Olen 38-vuotias, vasta eronnut mies ja minua ahdistaa todella paljon se että mahdollisella seuraavalla kumppanillani on ollut useita seksikumppaneita. Itselläni on kokemuksia vain exästä. Olen puoli vuotta tapaillut ihan mukavaa naista, mutta hän ahdistaa minua koska on ollut aika eläväinen nainen etenkin nuoruudessaan. Meneeköhän ahdistus jossain vaiheessa ohi ja jos ei mene ajan kanssa niin miten?
miehellä ei ole oikeutta kysyä naiselta naisen meineisyydestä koska sieltä saataa löytyä kipeitä asioita. minun mieheni on kyselly minulta meineisyydestä. mutta loppetti ku kerroin etten pysty puhumaan niistä asioista. parhaat ystäväni tietävät. ja olen kehoitanut miestäni kysymään heiltä miten asiat ovat. ja ystävät soitelevat minulle ja kyselevät saavatko kertoa. olen antanut luvan ja niin mies sai tietää meineesyydestäni. eikä enää kysele vaan ymärtää etten halua puhua vaikeista asioista.
Ihmettelen kovin näitä vastauksia: miehellä ei ole oikeutta jne. Miten ihmeessä voi syntyä luottamuksellinen suhde, jos vedotaan tuollaisiin oikeuksiin? Itse olen kuullut vaimoni menneet suhteet ja seikkailut ja hyvä niin. Ei tarvitse ihmetellä eikä epäillä. Jos menneisyydessä on kipeitä asioita, niin minusta pitää pystyä sanomaan, että niitä on, mutta että niitä ei halua enää kaivella. Sitä paitsi, itse en ole halunnut kuulla yksityiskohtia. Mutta olen halunnut kuulla pääkohdat, että tietäisin kenen kanssa olen tekemisissä.
Ymmärrän tietenkin, etä jos taustalla on raiskatuksi tuleminen tai muu seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen, niin eihän niistä halua enää uudessas suhteessa murhetta. Kipeillä asioilla vain on taipumus joko tulla esiin tai muodostaa muuten taakkoja.
Ymmärrän siis että on oikeus. Mutta pyytäisin teitä muita ymmärtämään, että tuon oikeuden yksipuolinen käyttö kertoo että jotain salattavaa on. Se on omiaan herättämään mustasukkaisuutta, jota menneisyyttä kyselevä mies haluaa välttää. Se ei tee luotettavaa vaikutelmaa. Koska pidän jonkinlaista edesvastuutonta käytöstä todennäköisempänä kuin minkään uhriksi joutumista, saattaisin jopa jättää naisen joka ei osoita luotettavuutta.
Nimimerkki jennille sanoisin, että puhu suusi puhtaaksi. Vetoaminen vauvaan on aivan turhaa. Miehesi tilanteessa minua kaduttaisi, miksi ikinä onkaan tullut ryhtyneeksi naiseen joka ei pysty olemaan rehellinen.
loistava aihe!
Minusta oli kamalaa aloittaa neitsyenä ensimmäinen suhteeni miehen kanssa, jolla oli ollut pari naissuhdetta aikaisemmin. (Hän oli minua vanhempi.) Olen miettinyt, oliko se yksi niistä syistä, miksen koskaan kunnolla rakastunut häneen, enkä tavallaan antautunut hänelle. Haluaisin miehen, joka olisi ikäisenä ja laillani kokematon / kokenut. Mutta ehkä se alkaa olla vaikeaa, olen jo kohta 25.
Alkuperäinen kysymys aika paljon muistuttaa nykyistä suhdettani. Rakastamme poikaystäväni kanssa toisiamme, mutta häntä vaivaa menneisyyteni. Minulla on ollut yhden illan juttuja, mutta ei kuitenkaan paljon. Hänelläkin on ollut, mutta nuoresta asti hän on ajatellut tiettyjä asioita tulevasta lastensa äidistä. Minä en ”riehakkaan” menneisyyteni takia täytä näitä kriteerejä ja se häntä vaivaa. Ilmeisesti enemmän, mitä hän minulle näyttää. Noin kerran kuussa hän miettii niitä liikaa ja silloin tunnen itseni tietenkin tosi torjutuksi. Yritän tukea häntä ja auttaa, mutta hänen mielestä ongelma on vain hänen, koska en menneisyydelleni voi mitään. Sellainen asia vielä, että taustalta löytyy masennusta ja olenkin ajatellut, että liittyykö minun menneisyyteni pohtiminen siihen. Olen välillä ihan toivoton, kun en tiedä mitä tekisin. Muuten vaikuttamme täydellisiltä toisillemme, lukuunottamatta tätä vaivaa menneisyydestä. Olisiko jollain jotain vinkkejä, omia kokemuksia tai ihan mitä vaan??!!
Minua vaivaa tyttöystäväni menneisyys. Joskus mieleeni tulee ajatuksia hänestä ex-poikaystävänsä kanssa. Tiedostan tilanteen mutta en pysty välttymään ajatuksilta. En ilmeisesti ole ainoa ongelmani kanssa ja aiheesta vaikuttaa olevan paljon keskustelua. Kaikki mahdolliset jutut olen lukenut mutta missään ei vastata näihin kysymyksiin: MITÄ TEHDÄ?? MIKÄ NEUVOKSI??
VASTATKAA
Rakkauden ominaisuus on sen henkisyys, se on ihmisen tunteista romanttisin, jaloin ja puhtain. Seksi ja rakkaus eivät ole ensinkään yksi ja sama asia, joskin rakkaudesta seuraa seksi.
Niinpä rakastunut ihminen varsin luonnollisesti näkee rakastettunsa ihminesenä, joka on syntynyt maailmaan vain häntä varten, on hänelle puhdas ja jalo. Mitä enemmän tunteessa on rakkautta, sitä vähemmän kuuluu siiheen ajatus seksistä jonkun kolmannen kanssa.
Siinpä syy miksi rakastuneen mielessä entiset suhteet ovat niin likaisia ja surullisia ja haavoittavia.
Se likaa sekä rakastetun puhtautta ja rakkauden puhtautta, puhtautta joka luotiin ja on olemassa vain MINUA VARTEN.
Nyt tilanteemme on se, että seksiä on paljon ja tätä puhdasta rakkautta on vähän. Näin likaisessa ilmapiirissä eläessään ja kasvaessaan tarttuu likaa väkisellä vähän, ja mitä kauemmin kestää ennen rakkauden löytymistä, sitä vahvemmaksi käy jo fyysinen pakko osallistua sellaiseen toimintaa, joka näyttäytyy myöhemmän rakkauden rinnalla likaiselta ja pahalta.
Lopulta kuitenkin ihmisen teoissa aina ratkaisee hänen tavoitteensa ja tahtonsa ja pyrkimyksensä. Entisten suhteiden jälkeen ja uuden alkaessa hiljalleen kukoistaa, jos entisen nousevat aaveena kummittelemaan, pitää kysyä itseltään: syntyykö meidän välille sitä puhdasta rakkautta ja olemmeko me kykeneviä siihen?
Ei siis suin päin pidä heittäytyä rakastumaan, useimmiten sellainen kuintekin on vain kupeista nousevaa naisen himoa ja viehtämystä sen olennon hahmoon joka ilman puhdasta rakkauttakin pelkkänä seksiobjektina on ruumiiltaan jo tuon puhtaan rakkauden langennut maallinen kuvajainen, heikko ja tahrainen ehkä mutta taivaallinen syntyjään
Vanha ketju, mutta pakko silti kommentoida. Omaan varsin värikkään menneisyyden naiseksi ja tähän samaan ongelmaan törmään lähes jokaisessa parisuhteessa. Jos kertoo edes puolet menneisyydestä tulee jätetyksi tai saa jatkuvasti kuulla uhkauksia että jos teen sitä tai tätä niin suhde loppuu siihen. Vaikka ikinä ei olisi pettänyt, 12 vuotta olisi ollut kuivilla ja vaikka mikään nykytilanteesta ei anna viitettä siitä ettei olisi ”vaimomatskua”. Ainut poikkeus tähän menneisyyskammoisiin miehiin on ”rentut”. Miksi naiset siis rakastuvat renttuihin? Muun muassa siksi että heidän kanssaan kykenee olemaan oma itsensä. Silläkin uhalla että tulee itse satutetuksi.
Älkää siis kysykö jos ette halua kuulla vastausta mitä/keitä toisen menneisyyteen kuuluu. Mutta älkää myöskään siinä tapaukssa syyllistäkö toista siitä ettei hän päästä täysin iholle. Se että naisystävä ei kerro kaikkea/mitään tarkoittaa että he eivät halua karkoittaa sinua pois. Koska hän haluaa olla SINUN kanssasi.
Katariina eikö se ole mukava että voi avoimesti jutella? Jos mies jatkaa kanssasi vain koska et kerro totuutta itsestäsi niin onko se oikealla pohjalla.
Minulle kävi lähes kaiken kokeneena miehenä valitettavasti niin, että toisen mainittua muutamasta etnisestä kumppanista oma arvostukseni syystä tai toisesta lopahti täysin häntä kohtaan meidän juuri rakastuttua.
Tämä tuntuu itsestäni äärimmäisen väärältä ja on saanut minut myös inhoamaan itseäni vaikka ymmärrän ettei tunteille voi mitään.
Olkaa erittäin varovaisia mitä jaatte jotta kukaan muu ei joutuisi elämään oman kohtaloni kanssa joka pahensi mt-ongelmani samalla äärimmilleen ja tapaa minua henkisesti päivittäin.