Itsetuntemus

Eriksonin kehitysteoria – Katso 8 vaihetta!

Kohtaamme elämämme varrella kahdeksan erilaista psyykkistä haastetta. Aikaisemmista vaiheista selviytyminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten loppuelämämme muotoutuu. Tunnista oma elämänpolkusi.

Kehityspsykologi Erik H. Erikson on luonut ihmisen kehitystä ja elämänkaarta koskevan psykologisen kehitysteorian. Erikson on yhdistänyt teoriassaan kokonaisuudeksi eri kehitysvaiheiden biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset osa-alueet.

Vauva- ja lapsuusiän kehityskriisien käsittelyllä on suora vaikutus myöhempien kehityskriisien kohtaamiseen. Aiempien kehitysvaiheiden onnistunut käsittely auttaa myöhemmissä kehityskriiseissä ja vastaavasti epäonnistuminen vaikeuttaa suoriutumista uusista kehitystehtävistä.

Psykosiaalisen kehityksen kriisit

  • Vauvaikä – perusluottamus vs. perusturvattomuus
    Ensimmäisessä kehitysvaiheessa eli vauvaiässä (0-1,5 v.), muodostuu lapsen perusturvallisuus, joka on psyykkisen kehityksen ja terveyden kulmakivi. Epäsuotuisassa kasvuympäristössä luottamuksellinen vuorovaikutus lapsen ja läheisten ihmisten kesken voi jäädä syntymättä, jolloin lapsen perustuntemukseksi muodostuu epäluottamus. Kehitysvaiheen onnistunut läpikäyminen synnyttää lapsessa toivon tunteen ja uskon tulevaisuuteen. Tällöin lapsen on esimerkiksi helpompi sietää myöhemmin eteen tulevia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
  • Pikkulapsi-ikä – itsenäisyys vs. epäily, häpeä
    Toisessa kehitysvaiheessa eli pikkulapsi-iässä (1,5-3 v.), motoriikalla, liikunnalla, puheella ja kielellä on keskeinen asema. Tärkeässä asemassa on lapsen kyky oppia hallitsemaan itseään, joka näkyy esimerkiksi peräsuolen hallinnan harjoittelussa. Kehitysvaiheen onnistuessa, lapsi itsenäistyy ja oppii ilmaisemaan tahtoaan hallitusti ja joustavasti. Tilanteessa, jossa lapsi jää liian usein yksin pettymystensä ja vastoinkäymistensä kanssa, lapselle muodostuu vihamielinen suhtautuminen itseensä tai lapsi saattaa korostaa liiallisesti itseään. Häpeän ja epäilyn tunteet voivat saada aikaan myös piittaamattomuutta toisia ihmisiä kohtaan.

  • Leikki-ikä – aloitteellisuus vs. syyllisyys
    Kolmannessa kehitysvaiheessa eli leikki-iässä (3-5 v.) lapsi tutustuu kehittyneempien kognitiivisten valmiuksiensa avulla itseensä, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tämä tapahtuu suurelta osin leikin välityksellä.
    Tässä vaiheessa lapsi ymmärtää, ettei voi omia vanhempiaan kokonaan itselleen, koska heillä on keskenään merkittävä suhde sekä muita tärkeitä tehtäviä. Lapsi samaistuu tyypillisesti samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa ja suuntautuu näin kohti aikuisuutta ja niitä ihanteita, joita vanhemmat edustavat.
    Tässä vaiheessa lapselle kehittyvät moraali ja omatunto. Lisäksi lapsi alkaa hankkia yhä enemmän omia kokemuksia sosiaalisesta kanssakäymisestä. Onnistuessaan tässä kehitysvaiheessa muodostuu lapselle kyky tehdä aloitteita. Vastakohtana lapsen voi vallata syyllisyys, joka näkyy liian ankarana omanatuntona tai sen jäämisenä kokonaan kehittymättä.

  • Varhainen kouluikä – ahkeruus vs. alemmuus
    Neljännessä vaiheessa eli kouluiässä (5-10 v.) lapselle muodostuu peruskäsitys työnteosta ja omista kyvyistään. Kehityksen onnistuessa lapsi kokee itsensä taitavaksi ja kykenee oma-aloitteiseen työskentelyyn. Epäonnistuessaan se voi johtaa lapsen tuntemaan alemmuutta ja riittämättömyyttä suhteessa toisiin.

  • Nuoruusikä – identiteetti vs. roolien hajaannus
    Nuoruusiän kehitystehtävä on oman identiteetin rakentaminen. Jos nuori epäonnistuu tässä tehtävässä, se näkyy yksilön persoonassa roolien hajaannuksena. Tällöin nuori ei kykene tekemään päätöksiä omasta elämästään ja hänestä tuntuu usein, ettei hän tiedä kuka on. Tässä vaiheessa tehdään valinnat koulutus- ja ammattiurasta, ystäväpiirin vakiinnuttamisesta ja selkiytetään käsitystä omasta kehonkuvasta. Nuori etsii oman paikkansa yhteiskunnassa tai kokee jäävänsä sen ulkopuolelle.

  • Varhaisaikuisuus – läheisyys vs. eristäytyminen
    Tässä vaiheessa nousee keskiöön kiintymyksen ja rakkauden tunteiden osoittaminen ja jakaminen kanssaihmisten kanssa sekä pysyvän parisuhteen luominen. Toisaalta myös itsenäisyys on tärkeää. Nuori aikuinen haluaa olla itsenäinen, mutta samalla hän kaipaa turvaa ja on riippuvainen toisista ihmisistä. Onnistuessaan tässä vaiheessa pystytään ratkaisemaan tämä itsenäisyyden ja läheisyyden välinen ristiriita. Epäonnistuminen johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyden tunteeseen.

  • Keski-ikä – tuottavuus vs. lamaantuminen
    Tässä vaiheessa eletään usein luovaa ja tuotteliasta aikaa niin työ- kuin perhe-elämän kannalta. Yksilön päämääränä on saada aikaan jotain pysyvää – esimerkiksi jotain yhteiskunnallisesti tai taiteellisesti merkittävää tai oman suvun jatkamista.
    Jos kehitysvaihe epäonnistuu, se tuottaa helposti itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Vaiheen onnistunut läpikäyminen tuottaa taas toisista huolta pitävän ja heitä rakastavan yksilön.

  • Vanhuus – eheys vs. epätoivo
    Vanhuudessa katsotaan taakse päin omaa elettyä elämää ja arvioidaan, onko se ollut onnistunut vai ei. Jos oma elämä nähdään epätyydyttävänä ja ihminen kokee tehneensä paljon virheitä, joita ei voi enää korjata, tämä johtaa hänet usein epätoivoon. Oman elämän hyväksyminen ja tyydyttävänä näkeminen taas tuottavat ihmiselle sisäisen tyyneyden tunteen.
    Eriksonin mukaan tämän kehityskriisin onnistunut ratkaiseminen tuottaa yksilölle viisauden tunteen. Epäonnistunut ratkaisu taas aiheuttaa kuolemanpelkoa ja ahdistusta menneisyydestä, jonka olisi voinut elää toisinkin.

Lähde: Almqvist, F. (2000), Psyykkisten rakenteiden kehitys, Ihmisen elämänkaari & Leikki-ikä ja varhainen kouluikä. Teoksessa: Javanainen, M. (toim.), Lasten- ja nuorisopsykiatria. Vol. I: Lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys. (s. 12-25 & 30-34). Gummerus Kirjapaino Oy.

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.