Mustasukkaisuuden viisi tyyppiä
Tutustu mustasukkaisuuden viiteen tyyppiin: omistavaan, poissulkevaan, kilpailevaan, egoistiseen ja pelokkaaseen mustasukkaisuuteen.
Mustasukkaisuus on epämiellyttävä ja kielteinen tunne, joka liittyy itselle tärkeään ihmiseen ja johonkin kolmanteen osapuoleen. Sen herättää kokemus, että itselle tärkeä ihminen rikkoo suhteen rajoja tai pelko, että hän saattaisi tehdä niin. Vaikka mustasukkaisuus liitetään tyypillisesti parisuhteeseen, voi mustasukkaisuutta kokea myös ystävästä, vanhemmasta tai jopa ihailemastaan elokuvatähdestä.
”Miesten yleisin reaktio mustasukkaisuuteen on viha, naisten masennus.”
Mustasukkaisuus on mieltä raastava tunne, joka heijastuu myös ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Siiheen liittyy usein epäilyä, pohtimista, arvailua ja päättelyä. Mustasukkainen käyttäytyminen voi puolestaan olla puolison taskujen penkomista, tekstiviestien lukemista ja kuulustelua.
Tutkimusten mukaan miehet tuntevat mustasukkaisuutta silloin, kun he kokevat riittämättömyyttä tai uhkaa itsetunnolleen. Naisilla mustasukkaisuus herää erityisesti silloin, kun he kokevat olevansa riippuvaisia kyseisestä ihmissuhteesta. Miesten yleisin reaktio mustasukkaisuuteen on viha, naisten masennus.
Koska mustasukkaisuutta voi kokea monenlaisissa tilanteissa ja liittyen monenlaisiin ihmissuhteisiin, ei se ole aina samanlaista. Mustasukkaisuus voidaan luokitella viiteen eri tyyppiin:
-
Omistava mustasukkaisuus: ”Pidä näppisi irti hänestä!”
Omistava mustasukkaisuus tulee ilmi tilanteissa, joissa oma ”omistusoikeus” koetaan uhatuksi. Omistavaa mustasukkaisuutta voidaan kokea myös esimerkiksi silloin, kun puolisomme käyttäytyy mielestämme liian itsenäisesti.
-
Poissulkeva mustasukkaisuus: ”Haluaisin olla osa sinun elämääsi.”
Poissulkeva mustasukkaisuus syntyy tunteesta, että jää itselle tärkeän ihmisen kokemusmaailman ulkopuolelle. Näin voi esimerkiksi käydä, jos kuulee tuttavalta jonkin kumppanin yksityisasian, jonka olisi halunnut kuulla suoraan kumppaniltaan.
-
Kilpaileva mustasukkaisuus: ”Miten hän voi olla parempi kuin minä?”
Kilpaileva mustasukkaisuus liittyy tilanteisiin, joissa oma itse koetaan huonommaksi tai heikommaksi kuin ”kolmas osapuoli”. Kilpailevaan mustasukkaisuuteen liittyy usein kyvyttömyyden tunteita ja pelkoa tulla epäedullisesti vertailluksi.
-
Egoistinen mustasukkaisuus: ”Minua ei kohdella näin!”
Egoistisesti mustasukkainen pelkää ennen kaikkea sitä, mitä muut ajattelevat hänestä, jos kumppanin pettäminen käy ilmi. Egoistisesti mustasukkaisen on vaikea ottaa huomioon kumppaninsa tarpeita ja toiveita, koska hän kokee, että hänen oma tapansa toimia on ainoa oikea.
-
Pelokas mustasukkaisuus: ”älä jätä minua!”
Pelokas mustasukkaisuus on reaktio yksinäisyyden tai hylkäämisen uhkaan. Tällaiseen mustasukkaisuuteen liittyy kokemus siitä, että puoliso jättää meidät yksin.
Milloin mustasukkaisuus herää?
Mustasukkaisuuden kokemus on hyvin yksilöllistä. Toisessa puolison vitsailu vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa herättää vahvaa mustasukkaisuutta, toiselle se taas on hauskanpitoa. Mustasukkaisuuden kokeminen ja ilmaiseminen riippuu tilanteesta ja siihen liittyvistä tulkinnoista.
Suurimmalle osalle ihmisistä parisuhteen ulkopuolinen seksi aiheuttaa mustasukkaisuutta, suuttumusta ja pettymystä. Niin sanotuissa avoimissa liitoissa eläville seksi vieraan kanssa voi olla taas täysin hyväksyttyä.
Mustasukkaisuus voi myös kertoa siitä, kuinka tärkeä kyseinen ihmissuhde on itselle. Mustasukkaisuutta koetaan harvemmin, jos hyvän päivän tuttava löytää uuden sydänystävän, mutta jos läheisin ystävä alkaa viihtyä uuden työtoverinsa kanssa entistä enemmän, voi mustasukkaisuuden tunne pulpahtaa esiin. Mustasukkaisuuteen liittyy myös arvio siitä, kuinka todennäköinen uhka on. Yksilö voi arvioida myös todennäköisyyttä sille, että puoliso aloittaa uuden suhteen, esimerkiksi hänen aiemman käyttäytymisensä ja hänen luotettavuutensa kautta. Myös omat ominaisuudet vaikuttavat tähän arviointiin. Esimerkiksi heikolla itsetunnolla varustetun yksilön voi olla vaikea luottaa siihen, että hänen kumppaninsa haluaa olla vain hänen kanssaan.
Lähde: Steve Duck (1998). Human relatioships.
38 Comments
Miten mustasukkaisuudesta voisi sitten päästä eroon?
Itsetunto voi romahtaa myös aiemmin voimakkaillakin ihmisillä. Kun kaikki ulkoiset asiat romahtaa alkaa pelätä myös viimeisen ja tärkeimmän aian puolesta – oman kumppanin läheisyyden ja luottamuksen
mooi, olen 18 vuotias, ja mä en ymmärrä minuun kamua Ilmaria, se sanoi, että mä mukama nolasin sen toiselle kamulle, vaikka mä en sitä sen kamua tunnekaan, mutta se väittää että mä mukama nolasin sille, kun en kehdannut sanoa hänelle mun omaa nimeä, ja se ilmarin kamu sanoi, että” mä ymmärrän, että sinä et kehdannut sanoa omaa nimeäsi” Sitten mun kamu ilmari suuttui kun kerroin mun oman nimen sille toiselle kamulle.
Oon joka taval mustasukkanen kaikista. iha hirveetä. vaik kui yrittää ettei olis ni ei voi mitää. se vaan on nii. en voi ees seurustella tän takia ku pilaan kaiken aina tän takii. :/
Aika pinnallinen artikkeli. Mustasukkaisuuden synnyn syitä ei pohdittu lainkaan. Mustasukkaisuus on menettämisen pelkoa, kai sen juuret ovat ihmisen varhaisissa ihmissuhteissa.
Ehkä tässä tulee syvyyttä tähän juttuun, ehkä ei. Pinnallisia ovat ne, joilla siihen on varaa.
Omaan mustasukkaisuuteeni liittyvät vahvasti omat fantasiani – pelkoni siitä miten puolisoni valintatilanteessa valitsee toimia, itse tiedän miten toimisin, mutten luota toisen kykyyn valita minun kannaltani ’oikein’ – lapsuuteni hylkäämiskokemukset, niiden vahvistuminen myöhempinä hylkäämiskokemusina, ensisijaisen huoltajani kuolema, isän ja isovanhempieni kautta tullut äitini leimaaminen pahaksi, äidin puute, omanarvontunteen romahtaminen isän välittämän negatiivisen naiskuvan ja äidin puutteen myötä, omat henkiset voimavarani, erityisesti niiden ajoittainen vähyys vaikuttaa mustasukkaisuuteen merkittävästi, alkoholin käyttö ja sen kautta serotoniinin, välittäjäaine aivoissa, ajoittainen vähyys, oma sisäinen rajoittajani, joka estää minua ajattelemasta tai toimimasta vapaasti, jonka kautta partnerini joutuisi olemaan mustasukkainen minusta, eikä toisinpäin, edelleen oman itsesensuurini ja korkean moraalini kautta syntyvät pelot toisen moraalittomuudesta. (Mikä on totaalisen suhteellista.)
Mustasukkaisuuttani kuvaakin hyvin suhteellisen tuore uni, jossa näin vankilan, jonne tuotiin vangiksi ihmisiä, jotka oli sokeutettu – silmät puhkottu. Niin elämääni elän. Joudun elämään mielikuvitusmaailmassa – sokeana vankina.
Mustasukkaisuus voi olla myös oire omasta skitsofreenisuudestani. (Kuudes tyyppi.) Tässä on ongelma vain se, etten voi itse tietää olevani sairas. Vain ulkopuolinen taho voi sen määritellä. Sitä pelkään oikeasti. Toisaalta tällä hetkellä olen niin ahdistunut, että vain alkoholilla voin siitä jotenkin vapautua. Eikö se ole psyykelääkkeisiin verrattava huume? Mitä siis lopulta pelkään?
Tunnen itseni toivottomaksi. Kaikkien pelkojen ajamana olen käynyt terapiassa, lukenut, pohtinut, analysoinut, rukoillut Jumalaa, antanut anteeksi, vihannut, ollut välinpitämätön, yrittänyt irtautua parisuhteesta, elänyt valheessa, vihassa, uskossa, toivossa.. edelleen olen ajoittain mustasukkainen. Tuska, mitä elän on jotain, mitä on vaikea kuvailla. Minun pitäisi jotenkin kyetä käsittelemään se suuri musta aukko, tai iso kivi, jota edelläni vieritän. Saan sen ajoittain katoamaan, mutta aina se palaa uudelleen.
Vuosien itsetutkinta ja sitten pieniä oivalluksia sekä yksi tyyppi lisää. Narsistisen ihmisen mustasukkaisuus.
Mustasukkaisuuden merkitys minulle:
——————————————————–
(Seitsemäs tyyppi.) Narsistiset, varhaislapsuuden, vammani ovat niin syvällä, että pääsen niihin käsiksi vain mustasukkaisuuteni kautta. Minua on hoitanut skitsofreeninen äiti yhdeksän ensimmäistä kuukautta — lääkehuuruissa paremmin, ilman lääkkeitä ei ollenkaan. Varhaislapsuuden hylkäämiskokemukset tulevat minulla helposti esiin mustasukkaisina purkauksina ja alkoholiin turvautumisena. Siinä on minun taisteluni. Mitä enemmän kärsin, mitä enemmän minuun sattuu, sen lähempänä olen oman narsismini, psykopatiani, rikkoutumista. Nietzscheläisittäin (ja narsistisesti) kuvittelen, että voisin jotenkin parantaa itse itseni. Nietzschen filosofinen ajataus tähän on se, että voit parantaa itseäsi, vain jos olet jo alunperin terve. En ole ollut koskaan terve tässä suhteessa – nasristiset vammat syntyvät imeväisiässä ja niitä vahvistetaan tai korjataan ympäristön vasteilla myöhemmin. Terapialla ei juurikaan ongelmaa korjata. Tosin minua on auttanut jonkin verran, kun minulla oli naisterapeutti, joka antoi minulle uuden näyttelijän mieleeni – arkkityyppisen hyvän äidin. Olen kuullut myös, että joillain kristillisillä ohjelmilla on päästy hyvään, ainakin väliaikaiseen, tulokseen varhaislapsuuden vammoja käsiteltäessä. Se edellyttää kuitenkin koko lopun elämän kestävää asennemuutosta, johon sisältyy uskon ylläpitäminen. Jostain syystä, jo lapsena uskon omaksuneena, en itse siihen ole päässyt. En ole koskaan tavoittanut tuota ’pyhää henkeä’. Ehkä senkin aika tulee. Tosin anteeksiannon olen omaksunut ja äidilleni olen jo anteeksi antanut. Samoin isälleni. Mutta onko sekin lopulta vain omaa narsismiani? Minä kaikkivoipaisuudessani annan heille heidän pahat tekonsa anteeksi? Eikö minun pitäisi olla niistä iloinen. Enhän muuten olisi minä.
Nyt mietin vakavasti yksin oloa yhtenä vaihtoehtona. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa tuo ajatus mahdollisuudesta parantua kohtaamalla sitä mustaa aukkoa, pyörittämällä sitä isoa kiveä, ja elämällä siinä, kunnes on niin heikko, että antaa periksi. Pelottaa vain se, mitä sitten tapahtuu. Minulla oikeasti on vastassa kuolema.
Minulla ei ole koskaan ollut varaa olla pinnallinen.
Pasi, Tsemppiä. Kokemusteni perusteella olet niinrehellinen itsellesi, että tässä asiassa ei ole muuta mahdollisuutta kuin onnistuminen.
Kaikille tsemppiä!!!
Itse en ole juuri mustasukkainen, mutta asun yhdessä tyypin kanssa, joka on sitä sairaalloisesti. Saan jatkuvalla syötöllä syytöksiä että olen uskoton (en koskaan olisi). Hän vahtii kaikkea ja vaatii aina saada tietää, mitä kenenkin kanssa olen puhunut, mitä työpaikan lounastauolla puhuttiin jne. Minusta tuntuu, että minut on sullottu pulloon ja korkki kiinni. Olen luonteeltani sosiaalinen ja huumori on suuri osa minua. ”viljelen” sitä aina kun on mahdollisuus. Jos kumppanini tietäisi että olen naureskellut jonkun miespuolisen kanssa, olisin heti huorannut hänen mielessään. Itselleni flirttaileminen muiden kanssa ei tule kysymykseenkään. Hän on suunnattoman mustasukkainen työlleni (perushoitaja) ja pommittaa minua koko työvuoron puheluin ja tekstiviestein. Tämä raivostuttaa minua suunnattomasti ja olen sanonut monta kertaa hänelle, ettei minulla ole mahdollisuuksi eïkä halua pitää kontaktia häneen koko ajan kun olen töissä. Tällä hetkellä meillä on ”helvetti irrallaan” koskien minun töitäni. En tiedä kuinka kauan viitsin tätä. Hän on tappanut minusta monia tunteita ja välillä tuntuu vaan, että halua koko tyypistä eroon. Onko mitään toivoa?????
Itselläni on samantyyppinen tilanne kuin Annella. Mies on epäillyt uskottomuudesta jo vuosia ja on nyt saanut mielestään asiasta vedenpitävän todisteen. Tämän vuoksi etenemme kohden eroa. Miten voisin saada mieheni luottamaan itseeni? Koskaan en ole ollut uskoton ja kaikenlainen vilunki peli mieheni selän takana on pelkästään hänen korviensa välissä.. Surettaa kun mieheni ei näe minua sellaisena kuin oikeasti olen. Mieheni käsitys minusta on niin kaukana todellisuudesta tältä osin (olen pettävä, valehteleva h..), että ehkä mikään sitä ei pysty korjaamaan, joten ilmeisesti ero on välttämättömyys? Lähtisin purkamaan asioita pariterapiaan tai -kurssille, mutta mieheni ei lähde. Mitä voin tehdä?
On huojentavaa huomata että muillakin on samalaisia ongelmia kuin itselläni. Anne ja Jessika koen aivan saman kuin tekin olen ollut parisuhteessa todella kauan ja ollut aina uskollinen en ole edes ajatellut pettämistä mutta kuitenkin saan kuunnella päivittäin sitä että olen valehteva h.., lumppu jne. Nyt helvetti on päässyt irti tämä syksyn aikana.
Saan jatkuvasti syytöksiä siitä että olen aivan takuuvarmasti pettänyt ja että puolisoni on aivan varma siitä ja tietää kellon tarkuudellakin kenen kanssa ja missä. Tämä on aivan hänen omaa keksittyä sillä en voisi edes ajatella pettämistä koska näiden vuosien aikana minulle on tullut tunne etten edes halua koskea kehenkään, oksettaa koko ajatuskin. Ja olen huomannut että nämä asiat nousee pintaan voimakkaammin näin syksyllä pimeään aikaan. Puolisoni on kuitenkin minulle tärkeä mutta ei tälläisiä syytöksiä kukaan halua jos ei ole tehnyt todellakaan mitään. Voinko selvitä tästä vielä onnellisena?!
Siis, samat sanat että huojentavaa huomata etten olekaan yksin tämän asian kans. Mä kans koen noita tilanteita uuden kumppanini kanssa. Erosin vuosi sitten ja mulla on 3 lasta. Rakastuin tähän uuteen kumppaniin mutta tunsimme jo 3v ennen eroa, pikkuhiljaa kaverisuhde muuttuikin rakkaudeksi jos niin voi sanoa.
Nyt on pahentunut vaan sen takia ku yli vuosi sit olin kuskina ja yks kaverin piti lähteä junalla kotiin aamuyöllä mutta oli niin kännikala että menimme yhden miespuolisen luo yöks, sammunut kaveri nukkui sohvalla ja itseäni väsytti niin nukuin miespuolisen vieressä muttei kuitenkaan NIIN tiiviisti, enkä edes tuntenut että hän nukkui vieressäni. Niin kuitenkin kumppanini oli tuolloin kaveri mutta silti epäilee että sekstailimme tai jotain muttemme todellakaan tehty mitään!! Ja tänä päivänä vaatii tunnustamaan että olen sitä tehnyt vaikken ole!! ei voi ymmärtää että mä ainakin osaan suhtautua miespuolisiin samalla tavalla kuin naisiin!!
ja paljon muutakin olis kuten hän vaatii ja painostamalla kyselee kaikkea mun tekemiset ja menot, lukee mun viestit ja vaatii mms-viestiä todistamalla missä olen yms, ja jos en jotain oo halunnut kertoa niin oon sit hätävalheesti sanonut etten oo tehnyt/sanonut yms mut kuitenkin jäänyt aina kiinni valheesta niin arvaatte kyllä miten piru onkaan irti. Väittää sit mua valehtelijaksi yms..
Mut kiltillä hetkillä hän on niin ihana, häntä on ihana halata, suukotella ja huumoritajuisella tuulella on mukavaa nauraa ja joitakin hyvääkin löytyy mutta usein hän onnistuu ”tappamaan” mun himoa ku jos olen tosi kiihkoissani, niin alkaa puhumaan tosi vittumaisella tavalla että koko kiihkoni on hävinnyt… Sit muka pyytää anteeksi koska se oli vaan leikkiä, paskat sanon mä!
Monesti oon miettinyt että menetän vielä ystäviäni ku en pääse mihinkään ilman hänen lupaa. Jos päätän omat menot, oon heti naimassa jotain miestä, niin hän sanoo. Hän ei usko että olen uskollinen.
Olenko siis sokeesti rakastunut häneen? Hän osaa konkreettisesti antaa mulle tunnetta että olen nainen. Mutta se käytös ja keskustelu, niin huh huh, hermot täs menee.. Olen myös sanonut kun on vaatinut puhelimeni, niin sanon takas että anna säkin sun puhelimen. On se sit antanut mutta sanon että en ainakaa riko lakia että lukisin toisten viestejä joka on samaa kuin lukisi toisten kirjeitä.
Oon monesti miettinyt että voisiko hän koskaan oppia luottamaan muhun? Mä en ainakaan halua oppia samoille tavoille mitä hän tekee nyt…
minä ite
Olen 23 vuotias mies ja tarvitsen todella apua.
Seurustelen mahtavan naisen kanssa ja olemme olleet kohta yhdessä puolitoista vuotta. Ensimmäinen puoli vuotta meni kuin pilvissä, mutta ensimmäinen kesä niin ettei nähty kuuteen viikkoon oli helvettiä minulle. Myönnän että silloin olin ensimmäistä kertaa todella mustasukkanen ja olen aiheuttanut muutamat pahat sodat humalassa. Olen koittanut puhua hänen kanssaan asiasta, mutta en vaan saa selkoa. Haluan luottaa ja en tosiaankaan halua tulla niiksi mustismiehiksi jotka tonkii tyttöystävänsä tavarat, puhelimet jne. Tarvitsen todella apua, koska edellinen sota käytiin muutama päivä sitten ja silloin kuulin ensimmäistä kertaa että EN ENÄÄ JAKSA TUOTA KÄYTÖSTÄ!!!!! se säikäytti, koska olen näköjään vaan sokeasti uskonut, että kyllä hän antaa minulle anteeksi…miksi ei antaisi…onhan se ennenkin…. silloin huomasin, että asiat ei todellakaan ole niin…
Ensimmäistä kertaa huomaan miten lähellä olen menettää elämäni tärkeimmän ihmisen. Olen valmis tekemään uhrauksia ja nyt todellakin aion muuttua, jos vaan saan vielä yhden mahdollisuuden…
en oo tuntenut itseäni koskaan niin mustasukkaiseksi, mutta nyt kun
vaimoni ja kiinni suhteesta joka on pidetty salassa n 2 vuotta, niin oon
huomannut itsessäni ainaskin kolmea noista mustasukkaisuuden
tyypeistä.
on hassua kun tuntuu että 20 vuoden avioliitto ei enään nykyään merkitse mitään ?
Hei kaikille.
Kerron tarinani, toivottavasti siitä on apua joillekin.
Olen 28v. siisti, komea, pitkä, fiksu ja huumorintajuinen vaakamies. (vain jotta jokainen ajattelee ettei aina kyse olisi siis ulkoisesta olemuksesta)
Olen tapaillut elämässäni n. 15 naista ”suhteessa” pituudeltaan 6 kk.-12kk. En ole koskaan pystynyt parisuhteeseen, jossa olisi syntynyt aito side kahden ihmisen välille.
Muistaakseni n. 5-6 vuotta sitten seurustelin erään tytön kanssa ja silloin kaikki tämä alkoi->sairaalloinen mustasukkaisuus joka oli tuhota minut.
Olin tuhonnut jokaisen suhteen sairaalloisella mustasukkaisuudellani, johon liittyy kaikki mainitut ominaisuudet jotka edellä on mainittu.
Voin rehellisesti kertoa että mitään en ole niin raskasta elämässäni kokenut tunteena kuin mustasukkaisuuden mukanaan tuomat tunteet, ajatukset, pelot yms.
Aina kun olen seurustellut, olen tehnyt kuitenkin kaikkeni, jotta suhde toimisi. Ennenkuin tunnistin/tunnustin olevani mustasukkainen, en tosiaan tiennyt mitä tein väärin.
Tuossa kyseisessä suhteessa tyttöystäväni siskolla oli ollut mustasukkaisuutta ja jollain tottakai kummallisella keinolla olin saanyt häneen luotu keskustelusuhteen, ilmeisesti häneltäkin olin tiedustellut tekeekö tyttöystäväni minun selän takana jotain….
Sisko kertoi minulle tilanteensa ja sai minut tunnistamaan sairauteni.
Ainoastaan kova tahto ja halu muuttua sai minut ottamaan asiasta selvää…mitä ihmettä hän tarkoittikaan.
Etsin netistä tietoa mustasukkaisuudesta.
Eräs kurssikaverini kertoi tuolloin vanhemmasta siskostaan joka työskentelee terapian parissa ja sainkin sovittua hänen kanssaan muutaman tapaamisen. Olin niin sekaisin ja nuori, etten tajunnut heti mitä hän tarkoitti, suhde oli jo melkein tuhottu…koin ettei tämä ole ihan sitä mitä haluan.
Tutkin lisää ja löysinkin nuorten kriisipisteen helsingin alueelta, johon välittömästi otin yhteyttä, melkein hysteerisenä.
Tapailin tyttöä vielä jollain tasolla tuolloin, mutta suoraan sanottuna saatoin jollain tasolla vain kuvitella että meillä oli vielä jotain. Silti tein kaiken ”meidän” hyväksi, vaikka totuus oli että ihminen työstää tätä sairautta parantaakseen itsensä ja selvitäkseen elämästään suoraansanottuna yksin..kenenkään muun velvollisuus ei ole kamppailla sairauden kanssa, tukea voi antaa, mutta yksin loppujen lopuksi on.
Parisuhteen/avioliiton aikana tapahtuva terapia voi toimia, jos sairas uskoo parantumiseensa ja kumppani tukee…se on toki myös erittäin raskasta.
Pääsin mukaan nuorten kriisipisteeseen ja aloitin käynnit muistaakseni kerran viikossa.
Minua hoiti kriisityöntekijä joka sai avattua minulle aihetta jonkin verran.
Uskoin olevani jo kohtuullisen pitkällä. Suhde tyttöön luonnollisesti kuihtui, huomasin ettei tyttö oikeasti ollutkaan sellainen minkä kumppanikseni todella olisin halunnut.
(Muistutuksena että on hyvä tietää mitä haluaa, muuten sortuu ihastumaan vääränlaisiin ihmisiin ja yrittää muokata heitä itselleen sopivaksi, mm. yritin saada tytön laihduttamaan, värjäämään hiuksena koska pidin blondeista, vain mainitakseni mustasukkaisuutta sairastaville että on erittäin oleellista tuntea millaiselle ihmiselle todella antaa kaikkensa, olen seurustellut mustasukkaisena vääränlaisten ihmisten kanssa vain,koska olen kiintynyt nopeasti ja alkanut hallitsemaan heitä huomaten olevani helvetissä)
Hieman myöhemmin tapasin upean naisen, voin sanoa että olin niin ihastunut että en edes pystynyt sitä näyttämään, olin muutenkin tuolloin kova ”pelimies”, jonka haluan mainita siksi että kyseinen ihmistyyppi kärsinee kaikkein eniten juuri tästä sairaudesta.
Olin käynyt tapaamisissa ja keskustellut kriisityöntekijän kanssa, mutta luovuin käynneistä, koska koin olevani jo paljon terveempi->väärin.
Suhde luonnollisesti ei ollut mikään kaunis, ja taas kaikki mainitut sairauden oireet kerrottuna kymmenellä saivat itseni ja tuon ihanan tytön melkein menettämään terveyden. Tässä suhteessa mm.fyysinen uhkailu tuli esiin erittäin voimakkaasti.
Kerroin tytölle sairaudestani, mutta tuolloin en vielä tiennyt tarpeeksi.
Suhteen aikana hakeuduin sitten suoraan miesten kriisipisteen kautta ammatti psykoterapeutille.
Aloitin käymään istunnoissa jotka Kela rahoitti (muistakaa tämä) maksoin 75 € käynnistä muistaakseni 20 €. Kerran viikossa.
Luonnollisesti uusi suhde ei tätä kestänyt ja suhde loppui. Olin tottakai murtunut.
Tuon suhteen jälkeen jatkoin käyntejä, koska halusin parantua niin paljon, että itkin.
Tahto, usko siihen että joku päivä voin rakastaa rohkeasti, olla oma itseni.
Tapasin vielä terapian aikana yhden tytön, huomattavasti nuoremma. Luonnollisesti tämäkään suhde ei kestänyt, sillä ikäeromme oli liian merkittävä ja tottakai halusin kertoa käyttäytymiseni syyn tytölle, vaikkemme olleet tunteneet kuin parisen kuukautta.
Lopputuloksena taas ero, vaikka kuinka yritin terapian aikana.
Yhteenveto:
Työstin sairauttani 1v. kriisipisteessä ja 3v. psykoterapeutilla.
Mustasukkaisuus=rakkauden menettämisen pelko.
Terapian apuna on ollut se että olen tajunnut sairauden johtuvan yleisimmin lapsuudesta, lapsuuden traumoista, menetyksistä yms. Joku taisikin erotella aihetta.
Jokainen käsittelee asioita henkilökohtaisten aiheiden parissa, mutta ainoa mikä minua on auttanut, on ollut se että olen uskonut itseeni, siihen että haluan parantua, siihen että teen tämän itselleni, siihen etten välitä mitä kerron terapeutille, olen rehellinen itselleni ja tunnustan kaikki virheeni.
Totaalinen avautuminen ja itsensä tutkiskelu. Surullisinta tässä on ollut se että en usko siihen että tähän pystyy kukaan parisuhteen aikana. Tämä on niin henkilökohtainen matka itseensä ja totaalinen halu ymmärtää itseään, hyväksyä sairautensa ja rehellisesti myöntää olevansa sairas.
Mustasukkaisuus on kuin alkoholismi tai huume->tuossa on pullo/aine, se on hyvää ja haluan sitä, ei se haittaa että juon, haluan sitä nyt, heti->nyt minun pitää saada tietää petetäänkö minua, haluan tietää nyt heti, haluan selvittää kaiken nyt heti=intohimo.
Tuottaa sairasta mielihyvää pakonomaisesti haluta saada tieto nyt heti, petetäänkö minua ja onko minua loukattu vittu.
Eli sairas ei tiedä että tunne on väärä ja että aivot hallitsevat. Mieli vie.
Aivot on kuin lihas jota täytyy oppia hallitsemaan.
Oppiessaan sairaudesta yhä enemmän olen oppinut tunnistamaan oireet ja hallitsemaan niitä->tähän pyritään.
Otan pahat tunteet hallintaani hallitsemalla aivojani ja mieltä=lihasta.
Tämä on helvetin vaikeaa ja varsinkin humalassa.
Tämä tulee vaatimaan harjoittelua vielä useita vuosia itsellänikin.
Olen vain itsestä ni niin ylpeä, mutta samalla joskus niin surullinen että minulla on tällainen sairaus.
Ainoa mikä auttaa on se että muistaa joka päivä että on sairas. Sairaudessa ei ole mitään hävettävää ja kunhan läheiset tietää sen, on minulla toivoa.
Nyt en enää käy terapiassa, mutta edelleen on paljon tekemistä. On opittava selviämään yksin.
Esimerkkinä:
Kaverini vitsailivat joskus kun tyttöystäväni oli matkoilla että siellä vikitellään yms. (he tiesivät sairaudestani)
Kyynel silmin kerroin että mustasukkaisuus on vakava asia ja toivon heiltä, ettei he puhuisi minulle niin.
Kerroin että sairauttani ei voi ruokkia, toivon teiltä sitä suuresti.
He ymmärsivät ja tietävät nyt etttä olen sairas.
Tämä on siis kaikkein tärkeintä, kumppani tai ystävä, älä tarjoa sairaalle viinaa tai aihetta mustasukkaiselle ”mörölle”!
Matkaa on vielä jäljellä, yritän taas erään mukavan naisen kanssa. Tiedän ja olen ymmärtänyt sen että kaikki nämä suhteet ovat harjoitusta siihen oikeaan. Pelko ei koskaan häviä, mutta sitä oppi hallitsemaan. Sairaus ei siis koskaan katoa lopullisesti.
Loppujen lopuksi siis kaikki on kiinni itsestä. Olin pelimies=opettelin olemaan olematta pelimies.
Opettelin olemaan olematta itselleni huonoksi esimerkiksi,lopettamalla sellaiset teot, jotka saivat minut epäilemään mitä kumppanini voisi tehdä=mieli tekee tepposet.
Usko, toivo ja ripaus päättämättömyyttä!
Se mistä saa eniten voimaa on se että ei yritä hallita muita tai kumppania vaan voi täysillä hallita ja vaania, kytätä, olla varsinainen päällikkö omalle mustasukkaisuudelleen!
Onnea kaikille naisille jotka olette suhteessa. Toivon että ymmärrätte että ihminen ei ikinä parane, häntä ei voi muuttaa. Koskaan.
Tunne itsesi hyvin.
Kaikki lähtee itsestä. Olemme yksin täällä aina. Läheiset voivat tukea, muttei heidän tehtävä ole toimia terapeuttinamme tässä.
Tämä oli minun tarinani noin nopeasti.
Vastaan mielelläni kysymyksiin viiveellä, jos jollain on kysyttävää.
sairas81@hotmail.com
Rok!
Mä näen itseni noista muitten kokemuksista.. Olen huomannu että olen alkanut yht´äkkiä Epäilemään avovaimoni jokaista menoa ja puhelua ja niin edelleen, Ja välillä ajattelen että luen nyt hänen sähköpostin niin jos ei siellä ole mitään niin lopetan mustasukkaisuuteni ja luotan häneen.. En ole ennen ollu suhteissani mustasukkainen, mustasukkaisuus on saanut minut niin onnettomaksi että olen miettinyt että jos eroisin hänestä ja alkaisin sinkuksi, mutta sekin ajatus raapaisee sydäntäni niin paljon että en halua sitä! Nyt sit naiseni sanoi minulle et jos mun vainoharhaisuus lopu niin sitten erotaan, se pelästytti todenteolla.. Nyt olen päässyt siitä osittain eroon vaikkakin välillä hiipiikin mieleeni epäillyksiä mutta nyt en jaa niitä hänen kanssa koska en halua riidellä.. haluaisin todella päästä tästä eroon koska se ei mielestäni ole minun tyyppistäni.
Tämä mustasukkaisuus on mielestäni alkanu siitä kun meillä ei ollut hetkeen hellyyttä ja meni muutenki huonosti ja meillä oli riitaa samana iltana kun hän meni baariin ja oli siellä tanssinut jonkun tuntemattoman miehen kanssa, ja kun kyselin että miten tanssinut, ni sain tiitä semmosen käsityksen että hänen tanssi oli ”antanut ymmärtää mutta ei ymmärtänyt antaa” tyylinen. Kun sitten juteltiin rehellisesti niin kysyin et miks tanssisit ni hän sanoi että voi olla että hän kaipasi huomiota ku en ite ollut antanu sitä hänelle. Siinä sitten tajusin että voin menettää hänet ja yritin unohtaa sen koko illan, kunnes siitä noin 3 päivää minulle tuli viesti että ”näin kun muijasi tanssi ja suuteli kiihkeästi baarissa” no kun kysyin siitä niin kiisti kaiken jyrkästi ja että se viestin lähettäjä valehtelee, no päätin luottaa ja uskoa että se ei ole totta. sen jälkeen olen kuitenkin ollut kokoajan mustasukkainen, mietin välillä et miks se viestin lähettäjä valehtelis, ja sit alan epäilemään kaikkea muutakin, välillä jopa sit kun hän sanoo minulle että hän rakastaa minua 🙁 Mulla on nykyään niin olematon itsetunto, että se alkaa vaikuttaa kaikkeen..
Olen nyt vähemmän mustasukkainen kuin ennen mutta haluaisin siitä kokonaan eroon, muuta en tiedä miten!
Luettuani näitä tarinoita (todellisesta elämästä) ymmärrän omaa mustasukkaisuuttani uudelta kantilta.
Olen mustasukkaista-tyyppiä (meinasin sanoa olin =), mut se on myös TÄNÄÄN!). Alleviivaan ed. kirjoituksissa esille tulleita juttuja tosiksi omassa elämässänikin! Mieli tekee omiansa ja suurentelee asoita.(ne tuntuvat todellisilta)!
Alkoholismiani ja läheisriippuvuuttani olen saanut käsitellä 6:tta kesää raittiina. Juovana aikan olin suhteissani mahdottoman ”mustis”, petettiin puolin ja toisin.
Mustasukkaisuus ei ole yksinkertainen asia, se on moni tahoinen juttu, niinkuin näissä kirjoitukssa on käynyt ilmi! Se on yhtä vakava
sairaus,kuin alkoholismi. Se vie mennessään ja mä vikisen! (alkon kanssa meinasin olevani tilanteen herra,toisin kävi)!
Otin alkon puheeksi,kun yhdessä jutussa siitä oli (ed.kirj.) Samalla viisiin voisi hoitaa mustasukkaisuutta,kuin alkoholismia! 🙂
Mustasukkaisuus on itsetunto, menettämisen pelko ja omistamisen halu, kontrolointi-juttu! Kaiken nielevä.
Olen saanut itsetuntoa kohdilleni ja alkoholismini pysyy kurissa, joka päivä muistamalla, että en ota sitä ensimmäistä ryyppyä.
Mustasukkaisuuskin on henk.koht. asia siitä toipuu vain hoitamalla itseensä! Ei auttanut alkoholismiini toisten sanomiset, itseni takia lähdin toipumisen tielle!
Olen löytänyt sielunhoito-terapiasta apua! Aiheesta on olemassa hyviä kirjoja! Niissä käsitellään lapsuuden aikaisia juttuja ja mihin ne johtavat aikuisena! Ei ole tarvinnut liittyä mihinkään uskontoon/uskoon! Tässä on mulle kumminkin tapahtunut,niin että usko Korkeimpaan Voiman on vahvistunut! Ihminen on psyko-fyysisen kokonaisuuden lisäksi myös hengellinen olento! Myöskin uskon,että alko ei sovi minulle!
Kaikkea hyvää kaikille! Hyvää päivän alkua! 🙂
Monia samankaltaisia juttuja täällä mitä itsellänikin..Kauhea tunne sisällä, sydämessä asti tuntuu! Haluan päästä tästä eroon!
Seurustelen mahtavan ja ihanan miehen kanssa, menettämisen pelko, yms.
En todellakaan halua olla mustis joka tonkii rakkaansa puhelimen, tai utelee ja urkkii asioita ja kyselee yms.. pelkään että teen jotain mikä pilaa kaiken.. ja menetän elämäni tärkeimmän ihmisen! Haluan ehkäistä ja korjata kaiken, saada mustasukkaisuuden kuriin.. Olen valmis muuttumaan! Haluan vain kiperästi apua!
Mustasukkaisuus johtuu lapsuudesta jolloin jostain negatiivisesta syystä lapsi joutuu suojelemaan samalla omistamaan toisen vanhempansa. Tytöllä se omistaminen kohdistuu isään ja pojalla omistaminen kohdistuu äitiin. Tämä tunne ja mielentila siirretää vanhempana tulevaan kumppaniin tavalla tai toisella. Mustasukkaisuudesta pääsee eroon päättämällä, että en omista enään ketään.
olen 22v poika joka melkein vuosi sitten eros lähes 6vuoden piinasta naiseni kanssa.. jo alusta asti olen ollut mustasukkainen lähes kaikesta.. välillä on päiviä että jaksan aidosti hymyillä vaikka menis miten mutta 98% ajastamme mietin mitä tuossa tilanteessa voisi käydä ja miten hän vastaisi hänelle ja muuta.. luin noi viis mustasukkasuuden tyyppiä ja tunnistin itseni 4:stä ensimmäisestä. lapsuudessani ei ole ollut koskaan mitään valittamista eikä kukaan tyttö edes ole tiedettävästi pettäny minua.. nyt olen seurustellu vasta noin 4kk ja tää alkaa oleen kauheeta.. mä en yksinkertasesti kestä enään omaa päätäni ja ajatuksia siel sisällä.. kehittelen yksinäni päässä tilanteita missä tulisin petetyksi tai muuten mustasukkaiseksi.. ehkä pelkään petetyksi tulemista. mutta jos joku vanhempi ja viisaampi osais sanoo lyhyessä yksinkertaisuudessa mikä on helpoin tapa lievittää tai poistaa koko tunne niin olisin kiitollinen.. en avautuis tänne muuten mutten edes kehtaa puhua tästä asiasta kenellekkään.. tyttöystäväni asian on huomannut ja hänkin on kyllä mustasukkainen.. rakastan tätä tyttöä yli kaiken (olemme siis tuntenut jo kyllä kauemmin).. väkivaltaista mustasukkasuutta ei ole ollut.. kerran olen puhelimeni seinään heittäny mutta sisältä muserrun aivan täysin sillon tällöin.. eilen yöllä aloin ottaa asian erittäin vakavasti kun heräsin 03.00 yöllä ja aloin vaan itkeä.. itkin koska pelkäsin menettäväni hänet vaikka ei ole mitään semmosta puhetta edes ollut.. ja itkin koska epäilen häntä kokoajan täysin syyttä.. tuntuu välillä että mun pää vaan pakosta keksii asioita mistä mulle tulee paha olo.. tän koiran on pakko päästä karvoistaan tai olen tuhoontuomittu sinkku loppuelämäni </3
minun mustasukkaisuus on sellainen että kun meillä on vieraita niin isä on niiten kanssa mutta minä en halua olla niiten kanssa niin mulla tullee semmoinen tunne että isä ei pidä minusta mutta tiedän että hän rakastaa minua ja alan hermostuaa siitä niin minä melkeen aina riidelen kun meillä on vieraat
Mulla on kanssa ongelmia ton mustasukkaisuuden kanssa. Olen seurustellut melkein kaksi vuotta yhden kauniin ja ihanan tytön kanssa. Jostain syystä en silti ole viime aikoina saanut yhtään mielen rauhaa. Olen kiintynyt häneen ja rakastan häntä, mutta olen aivan liian mustasukkainen. Jos hän menee kavereidensa kanssa vaikka vaan muutamaksi tunniksi pitämään hauskaa niin minulle tulee heti tuonne takaraivoon sellainen tunne että hän pettäisi tai tekisi jotain. Se on kauhean ahdistavaa enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon. Olen seurustellut ennen tätä tyttöä pari kertaa mutta en ole ollut mustasukkainen ennen häntä kenestäkään, en kyllä tosin ole tuntenutkaan ketään muuta kohtaan näin. Hän on minulle ihana nauramme yhdessä ja teemme kivoja asioita. Sitten hän ehdottaa yhtäkkiä että haluaa mennä esim. kavereiden kanssa viikonloppuna bileisiin jonnekkiin vaan. Tämä ehdotus aiheuttaa minussa jo sellaisen olon että melkeen tulee itku. En ymmärrä mikä minua vaivaa tuntuu kuin pääni haluaisi sulkea hänet vain johonkin vankilaan eikä päästää ketään hänen luokseen. Olen huomannut että haluan omistaa hänet ja olen vainoharhainen. Tenttaan häntä ihan huomaamatta ja kysyn ahdistavia kysymyksiä esim; missä olit ja kenen kanssa ja sattuiko mitään. Jälkikäteen huomaan aina kuinka ahdistavaa se on, mutta en vain mahda sille mitään. Pyydän käytöstäni anteeksi mutta se ei oikeen tunnu enää auttavan. Jos en pian pääse eroon tästä kauheasta mustasukkaisuudesta niin meitä ei pian ole. : S
Hassua huomata että monilla muillakin on samanlaisia mustasukkaisuuteen liittyviä ajatuksia ja asioita. Tää piinaava epätietoisuus ei vaan hellitä, miten tästä pääsee eroon, onko se vaan pääni sisällä mitä ajattelen ihmissuhteistani tai mitä muut minusta ajattelen, välillä tuntuu, olenko täysin hulluksi tulossa.. Ystävien ja vanhempien puheet ovat helpottaneet hetkellisesti, mutta mitä sitten kun paha olo vaan jatkuu.. Parempi olo kun luki näitä juttuja, tsemppiä meille kaikille !
Lissu
Minä taas olen ollut naimisissa tosi kunnollisen ja hirmu kivan miehen kanssa kohta 25 vuotta. Kaksi aikuisa lasta, molemmat jo ihan itsenäisesti omillaan. Olen kyllä aina tiennyt olevani jotenkin mustasukkainen luonne, mutta tämä on alkanut vaivata kunnolla vasta aivan viime vuosina. Kun ravintolassa, bussissa tai vaikkapa kaupan kassalla näemme kauniin naisen ja mieheni vilkaisee häntä, tunnnen niin kuin miekan piston sisäläni. Sillloin ajattelen, että minä en oikeastaa kelpaa hänelle, vaan hän haluaisi olla naimisissa jonkun minua kauniimman naisen kanssa. (Itse en ole kaunis, mutta ”fiksu” ja mukava…) Tuttavapiirissämme on pari naimatonta (meitä selvästi nuorempaa) naista ja olen parin viimeisen vuoden ajan ollut mielessäni vakuuttunut siitä, että mieheni on jotenkin salaisesti rakastunut heihin. Olemme joskus keskustelleet asiasta ja hän on nauranut sydämellisesti, tuntenut itsensä jopa hieman imarrelluksi! Enempää en ole uskaltanut hänelle puhuakaan, mutta sydämessäni kärsin hirveitä tuskia. Itse asiassa (järkevinä hetkinä) tiedän varmasti, että kysymyksessä on sairaalloinen mustasukkaisuus minussa ja että mieheni on todella viaton näissä asioissa, mutta ei auta! – Kauniita (tai ainakin minua kauniimpia) naisia on joka paikassa ja oma riittämättömyyden tunteeni ajaa minut hautaan! – Mutta entä sitten??? Entä jos minä kuolen ennen miestäni (joka ei minua ikinä elävänä jättäisi)? Sitten hänellä ihan oikeasti olisi vapaat markkinat ja kaikki kauniit naiset ympärillä! – Hän on komea, erittäin mukava mies ja hyvissä varoissa. Auttakaa! Miten minun pitää ajatella?
Surullinen Lissu
Kiitos kaikille jotka jaksatte kuunnella minun tarinani.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian vuoden, hän asuu vähän pienemmällä paikkakunnalla missä on vähän pienemmät piirit, itse asun pienen välimatkan päässä. Ongelma on hänen entinen tyttöystävänsä. He seurustelivat monta vuotta sitten ja poikaystäväni väittää ettei heidän välillään ole enää mitään. En kuitenkaan ole voinut olla huomaamatta heidän todella läheisiä välejään, jopa heidän vanhempansa ovat läheisiä. Tunnen välillä että olen täysin ulkopuolinen, ja poikaystäväni saattaa jumittua keskustelemaan tämän exänsä kanssa pitkiksi ajoiksi niin että hän unohtaa minut täysin. Näitä ”tapahtumia” on heilläpäin paljon ja aina se hänen ex on siellä pyörimässä. Hänelläkin on tosin poikaystävä, mutta se ei paljoa lohduta minua. En haluaisi olla mustasukkainen, mutta en voi sille mitään. Kaikki alkoi niin (ennenkuin olin edes tavannut tätä exää) että poikaystäväni mainitsi exänsä hyvin usein kun juttelimme eri asioista. Sitten kun tapasin hänet, ja huomasin heidän läheiset välinsä niin olo ei ainakaan helpottanut. Tämä asia vaivaa minua, enkä edes viitsi enää puhua poikaystävälleni siitä, sillä viimeksi hän tokaisi että heidän välinsä ei kuulu minulle. Loukkaannuin, ja olen monesti miettinyt, rakastaako poikaystäväni minua ollenkaan ja onko heidän välillään vielä jotain. Kaipaisin kovasti neuvoa ja muiden mielipiteitä asiasta.
Heippa!
Mielenkiintoista lukea toisten kokemuksia mustasukkaisuudesta. Itsekin olen kokenut ja koen jatkuvasti näitä mustasukkaisuudentunteita miestäni kohtaan ja tämä olotila on todella raastava.
Puuh.. haluaisin vaan niin näistä tuntemuksista eroon! Miten me saataisiin vahvistettua omaa itsetuntoamme niin, että olotila olisi parempi ja luottavaisempi. Pitäisi varmasti järjestää jokin kokoontuminen, jossa jokainen voisi kertoa kokemuksistaan, vähän niinkuin vertaistukea toiselle.
Koitetaan jaksaa.. <3
heips!
Todellakin mielenkiintoista lukea samoja ”sairaita” ja turhia ajatuksia myös muilta… huh… en olekkaan ainoa!
Olen kärsinyt tuollaisista tuntemuksista jo 6 vuotta… käynyt terapiassa ja yrittänyt päässäni pyörittää asioita mitkä tiedän olevan ihan tyhmiä.
Terapia auttoi hetken mutta kun aloin taas serustelemaan kaikki alkoi hiljalleen uudestaan.
Tuo helpotti että myös miehet voivat tuntea samoin… Kärsin suunnattomasti kun kaverit (tai mediassa) heitellään huulta miesten reissuista Thaimaaseen ym. äijien juttuja mutta nyt tajusin että myös tietty naisista heitetään samaa mutta en pidä sitä niin pahana ja itseasiassa nautin jos kuulen että mies on kärsinyt naisen tekosista…
Panikoin jos poikaystäväni lukee lehteä missä on lööppinä juttu jonkun esim. rinnoista….(se aivan varmana lukee tuota lehteä juuri ton lööpin takia…) bb-kausi kun taas alkaa niin ajattelen että mieheni haluaa noin rievakkaan naisen kuin nuo… olen saanut paniikkihäiriön kun eräspoikaystäväni katsoi kyseistä ohjelmaa kun porukka oli siellä paljuilemassa….
huh… pelkästään jo tämä kirjoittaminen helpottaa… tajuaa oikeen miten tyhmä sitä on mutta mikä tuollaisiin on ratkaisu???? Ei pitäisi ajatella asioita liikaa… se on yksi syy…
Eräs ihminen kertoi päässeensä eroon tupakasta hypnoosin avulla… sen takia itseasiassa tämänkin keskustelun näin kun aloin etsimään ratkaisua tähän ongelmaan… mahtaisiko hypnoosi auttaa…???
Nyt mulla on vierellä niin täydellinen ihminen etten haluaisi että tämäkin menisi mönkään mustasukkaisuuden ja huonon itseluottamuksen takia.
Olen jo miettinyt että pitäisikö sitä vaan siirtyä kokonaan naisiin 😀 mutta kyllä me naisetkin osataan pettää… huhhu… on vaikeeta kyllä 🙂
Mutta olen varma että tästä pystyy pääsemään eroon ja kuinka mahtavalta se voikaan tuntua kun kohtaa tilanteita missä ennen olisi ollut paniikkikohtauksen partaalla ja nyt asia ei tunnu missään ja osaa olla vaan oikeista asioista onnellinen…
Ainakaan lapsia en ala hommaamaan ennen kuin olen terve!!!
Juu… ja mä voin tulla kokoontumiseen ainaskin 🙂 olisi varmaan terapeuttista… tai sitten ei…?!?!? 😀
Arkinen vaimo
Minun mieheni on rakastunut minun tietääkseni ainakin kaksi kertaa televisiossa näkemäänsä ”julkkikseen”. Toinen näistä ihanista naisista on euroopan kuninkaallinen ja toinen tunnettu laulajatar. Mies ei ikinä myöntäisi tätä minulle eikä kenellekään, mutta minä olen sen nähnyt! Kun nämä naiset näkyvät ja kuuluvat televisiossa niin mies kuin jäykistyy, sulkeutuu itseensä niin ku jonkun kuplan sisään ja alkaa huokailla kaipaavasti. Joskus minä olen tätä sanonut, mutta sillon kun hän suuttuu ja alkaa sättiä minua.Enkä sitten enää ole ollut huomaavinani mitään, vaikka kyllä huomaan. Arvatkaapa, siskot, miten tämä vaikuttaa muutenkin huonoon itsetuntooni!
Ei mun miehellä ole tietenkään mitään oikeita mahdollisuuksia näihin ihaniin naisiin, mutta silti tää tuntuu hirmusen pahalta.
Onko kellään tällaisia kokemuksia??? Tää kuulostaa oudolta, mutta totta kuitenkin
Mustasukkaisuusartikkeli on oikein informatiivinen. Sunnuntaina 12.8. oli Turun musiikkijuhlilla Hellun hellalla -kamarishow Turun Ruotsalaisessa teatterissa. Kognitiivisen psykologian professori Mikko Sams piti siinä pienen luennon mustasukkaisuudesta. Hän oli lisännyt näihin viiteen tyyppiin myös ilahduttavan mustasukkaisuuden. Se tarkoittaa sitä, että tämän tyyppistä mustasukkaista ilahduttaa se, että joku on hänen takiaan mustasukkainen. Lienee aikaa yleinen ilmiö. Eli kannattaisiko se lisätä typologiaan kuudenneksi tyypiksi.
kiitos jakamistanne tarinoista kaikille..
itse olen uudessa suhteessa miehen kanssa, joka on vastikään eronnut. avioliitosta jäi kaksi lasta, jotka ovat yhteishuoltajuudessa. lasten vuoksi kumppanini & ex tapaavat usein. olen tästä aika mustis, vaikka olemme todella rakastuneita, hän jätti vaimonsa mm. minun vuoksi jne. kuitenkin, mies paitsi noutaa ja vie lapsia, myös viettää paljon aikaa entisessä kodissaan. emme asu vielä yhdessä, mutta olemme sitä suunnitelleet. tällä hetkellä näemme vain viikonloppuisin, joten minua harmittaa paljon se, että mies näkee exäänsä paljon useammin kuin minua.. olemme asiasta kyllä puhuneet, mutta kumppanini vetoaa siihen, että haluaa säilyttää hyvät välit jne. hän on ollut ed. suhteessaan ns tossun alla, ja asetelma tuntuu jatkuvan edelleen.
onko muilla vastaavaa tilannetta sattunut? ilahtuisin vastauksista, kiitos
Minusta damdi sinulla on aika heikko asema tuossa suhteessa. Pelkät viikonlopputapaamiset saattavat uutuudenviehätyksessä tuntua miehestä mukavalta, mutta mies ei voi kiistää sitä tosiasiaa, ettää hänellä on myös perhe ja ex, jonka kanssa ehkä ei parisuhteen eteen ole tehnyt riittävästi työtä vaan hakenut lohtua toisen naisen sylistä. Miehillä näitä syitä ja tarinoita riittää milloin mitkäkin, kun halutaan helppoa suhdetta tai paetaan vastuuta.
Voi olla, että kyllästyt siihen että joudut kilpailemaan ja jakamaan miehen.
Hei kysyisin tähän asiaani hieman neuvoa, että mitä tekisin? Poikaystäväni tuli niin mustasukkaiseksi siitä kun kerroin että vietin meidän yhteisen kaverin kanssa aikaa (miespuolinen) muutama viikko sitten kun poikaystävälläni oli tekemistä muiden kavereidensa kanssa. Kun kerroin tästä illan vietosta niin poikaystäväni suuttui asiasta niin paljon että jätti minut tai halusi tauon. Nyt hän on sanonut että hän on vihainen minulle.
Mieheni on rakastunut etäisesti kauniiseen naiseen, joka on töissä samassa ”talossa” kuin me molemmat.Hän ei sitä ole koskaan itse myöntänyt, mutta naisen vaisto on sanonut sen minulle jo vuoden päivät. Tämä nainen on täsmälleen minun vastakohtani ja se kun minua kenkuttaa!!! Minä olen lyhyt ja tanakka, tämä etärakkaus pitkä ja laiha. Minä olen puhelias, se nainen ujo ja etäinen jne. Mies vahtaa naista työpaikan käytävillä ja aina kun nainen näyttaytyy yhteisissä sosiaalisissa tiloissa, mieheni tekee asiaa samaan pöytään ja sillalailla loputtomiin. Kun minä tästä huomautan niiin mieheni suuttuu. Minä siis muka kuvittelen kaiken! Hän vieläpä yrittää urkkia minulta tästä ihmisestä, kun ei itse kehtaa eikä uskalla puheisiin sen kanssa. Naisessa on jotain mystiikkaa, kun ei se anna tuntustua itseensä, vaikka olen yritänyt. Se se jusiin miestäni vetääkin puoleensa, sen mystinen olemus. – Entäs jos se ihminen jonain päivänä huomaa mieheni etäkiinnostukseen ja tarttuu mun mieheen kiinni?
olen aina tiennyt että olen mustasukkainen. Ennen olin mustasukkainen kavereista, nykyään parisuhteessa ollessani poikaystävästäni. Oikeastaan vasta vähän aikaa sitten tajusin että mustasukkaisuuteni on sairaalloista.
Minulla on erittäin huono itsetunto, esim. Ulkona ollessani en voi lakata pohtimasta mitä ihmiset ajattelevat minusta,miltä näytän heidän mielestään jne. Vaatii ponnisteluja esim. Seisoa paikoillaan vaikkapa linja-autoa odottamassa tai liikennevaloissa kiemurtelematta ja nykimättä vaatteita koko ajan tai näpräämättä puhelinta. Minulla on usein pakottava tarve juosta pois tilanteista ja vaatii tahdonvoimaa olla tekemättä niin. Huono itsetunto johtuu ulkonäkökompleksistani (ja hyvin paljon myös lapsuuden traumoistani; alkoholiäidistä ja väkivaltaisesta isästä, sekä vääristyneestä kuvasta seksuaalisuudesta)
Pidän itseäni erittäin epäviehättävänä vaikka usein kuulen aivan päinvastaista sanottavan ulkonäöstäni. Poikaystäväni on jo kaksi vuotta jaksanut tukea minua, monet kerrat olen itkenyt hänen kainalossa ja hän on yrittänyt parhaansa mukaan lohduttaa minua ja jaksanut hokea minulle että pitää minusta,rakastaa minua ja haluaa minua juuri täsmälleen sellaisena kuin olen, ajattelen mitä tahansa asiasta. Nyt on pikkuhiljaa vain alkanut tuntua siltä että suhteessa oleminen on minulle sinnittelyä ja käy koko ajan vaikeammaksi. Poikaystäväni on usein hermostunut minun jatkuvaan tuittuiluun ja ilkeään kommentointiin. Päässäni teen hänestä aina syyllisen omiin ongelmiini. Tiedän että poikaystäväni katselee ja ihannoi muita naisia,niin kuin luonnostaan kaikki miehet tekevät. Tiedän myös sen ettei hän koskaan pettäisi minua. Silti minulla on PAKOTTAVA tarve lukea hänen tekstiviestit,tutkia sivuhistoriat ja hänen piilotetut kansionsa tietokoneelta(hän katselee melko paljon pornoa ollessani poissa,mikä ei edistä ollenkaan itsetuntoni vahvistumista). Myös jos poikaystäväni on ystäviensä kanssa jossain,en saa hetkeäkään rauhaa ajatuksiltani, minun tekee koko ajan tajuttomasti mieli soittaa tai pommittaa häntä tekstareilla.
Mustasukkaisuuteni ilmenee myös hyvin voimakkaasti fyysisinä oireina, ahdistuksena,unettomuutena,ruokahaluttomuutena,oksettavana olona, vatsani on usein sekaisin sen vuoksi ym. Olemme monia tunteja puhuneet avoimesti asiasta ja ymmärrän kuinka typerää käytökseni on, en vain tällä hetkellä voi sille mitään. Minulla on valtava menettämisen ja yksinjäämisen pelko, ja hyvin voimakas tunne riittämättömyydestä.
Pelottaa etten voi parantua enää. Tiedän että muutoksen täytyy lähteä minusta itsestäni eikä kukaan muu voi parantaa minua puolestani. Mustasukkaisuuteni ja itsetunto-ongelmat vaikuttavat suhteeseemme niin paljon(seksikin on minulle vain suorittamista,eikä nautinto) että jos kohta ei ala muutosta tapahtua,edessä on väistämättä ero. Molemmat meistä tietää sen. Poikaystäväni alkaa olla todella väsynyt siihen etten kuuntele häntä ollenkaan enkä usko mitä hän sanoo. Viimeaikoina olemme riidelleet todella usein, ihan pikku jutuista.
Oli helpottava lukea muiden mustasukkaisuudesta ja tietää etten ole todellakaan yksin ja että tästä ”taudista” on mahdollista päästä eroon. tsemppiä kaikille jotka painivat näiden samojen ongelmien parissa, ja voimia uskoa siihen että tästä voi parantua!
tyttö ystäväni hyvä ystävä on poika hän oli kerran yötä kyseisellä ystävällä hän kyllä eroi minulle ja sanoi ettei mitä tapahtunut ja että he ovat vain ystäviä silti mielessäni käy ajtus että jotain tapahtui tyttö ystäväni on suuttunut pari kertaa pahasti kun olen möläyttänyt jotain. nyt tyttö ystäväni ja 2 muuta tyttöä ovat menossa uuden vuoden viettoon tyttö ystävän tyttö kaverille ystävä pojan kyydillä minua pelottaa että menetän hänet olen seurustellut 2 vuotta asumme erillään. koitan vilentää omia tunteitani hakemalla etäisyyttä tyttö ystävästäni en tiedä selviänkö.
Juupa juu, olis kiva lukea jostain miten näistä mustasukkasista tunteista pääsee eroon..?
Ennen en alkuun luottanut mieheeni..meni reilu vuosi, että opin luottamaan mieheeni, ettei hän petä. Mutta mustasukkaisuuteni on kääntynyt niin, että en luota niihin muihin ihmisiin joita hän kohtaa tai hänen kavereihinsa. Aina on se tunne, että kaverit hänet sitten jonnekin pahoille teille vie.
Tunnen olevani yllättävän mustasukkainen monesta asiasta..mutta silti en ole koskaan rajoittanut mieheni menemisiä, tai kavereiden näkemisiä, tai stalkannu viestejä. Enhän edes itsekään pitäisi sellaisesta. Kyllä toiseen pitäisi pystyä luottamaan ilman, että tarvitsee kokoajan vahdata.. ja jos joutuis niin olisi se varsin epäterve suhde ja voimia vievä. kokemusta siitäkin.. ku exä joi ja petti..vaikka ois kotonakin saanu.. sattu kun omalta pihtaa mut menee vieraisiin heti kun selkä kääntyy. noh, tää oli eka parisuhde..kun olin nuori ja typerä, että annoin vielä pettämisen anteeksi, enkä osannu olla vihainen, rakastin niin paljon.
Mikä sitten niissä muista saa niin suuren uhkakuvan päässäni? liittyy menneisyyteen. Sinkkuna ollessa olin itse varsin flirttaileva.. sitä kautta tiedän kyllä jos näen, että joku flirttailee tai ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Vaikka eihän mieheni toki näille vastaa flirttiin.. hyvä niin 🙂 ja omien sanojensa mukaan ei ymmärrä silmäpelejä eikä tajua epäsuoraa flirttaamista. Itseä kismittää, kun ei tiedä miten hienovaraisesti sais sen ulkopuolisen lopettamaan.
Sitten se toinen tilanne, kun mies menee baariin ja juo alkoholia. joskaan ei se luonnetta hänellä muuta, ja osaa olla asiallisesti 🙂 hyvä niin.. MUTTA Kuinka lähelle naiset pääsevätkään häntä ennen kuin mies tajuaa, että eivät he siinä muuten vain lirkuta ja juttele, haluja ois varmaan muuhunkin…
Joka hemmetin kerta kun kuulen että’ mieheni on menossa baariin kavereidensa kanssa.. iskee ihan hirvee olo… vatsassa rupee lentää perhosia, ja pahimmillaan olotila jatkuu seuraavasti: vatsaan sattuu, tekee mieli oksentaa, keho lamaantuu, ihan ku ei vois liikauttaa jäsentäkään..sit on vaikee hengittää, ihan ku ei sais happea.. eikä voi ajatella mitään muuta kuin että mitä siellä mahdollisesti mahtaa tapahtua.. se ahdistaa..pelottaa..
Ja vähän kismittää sekin että jos henkilöei ymmärrä epäsuoraa flirttaamista ei silloin välttämättä edes huomaa sitäkään kun tulee pian vahingossa ruokkineeksi sen toisen toivoja.. Varattujahan isketään ja pihvataan epäsuorasti.. pyritään ystäviksi, ollaan kaikkea muuta hyvää, kuin mitä tyttöystävä ei ole. (kyllä sinkkuna olin hyvin välinpitämätön henkilö, miksi? Kun tarpeeksi kohtaa baarissa niitä jokka antaa ymmärtää, että on vapaa ja sitten petipuuhien jälkeen ilmoittaa, että hei mulla on tyttöystävä/vaimo niin lakkaa välittämästä.) Pelottaa, että tämmöinen henkilö pääsee niin lähelle, että mieheni hoksaa/kuvittelee, että heillähän on paljon yhteistä ja ajattelee: ”voi, että kun sä oot niin pirtee, ihana ja ihan erilainen, kuin mun tyttöystävä.”
Siinäpä kai mun tämänhetkinen pahin pelko.. :/
En pidä kilpailijoista enkä kilpailija asemaan joutumisesta..(joskaan vielä ei ole näinkään käynyt, ihana ymmärtäväinen mies mulla :)) toisinaan näen unta sellaisesta.. muistan ku heräsin siihen että löin nyrkillä seinään..heräsin siihen.. se sattui.. alkaa oleen väkivaltaisia kohtaloita/fantasioita näille kilpailijoille.. siis jos sellaisia sattuisi tulemaan.. Muttah, joo olisi mukava päästä näistä mustasukkaisuuden peloista pois.. tai saada asioille erilainen näkökulma.. helpottais ehkä jos näkisi asiat erilailla järkevämmin..
Niin ja pienempiä aiheita jokka aiheuttanu kans mustasukkaisuutta.. Mies kehuu kaverinsa pöperöitä..(meillä minä laitan ruuan..) tuli heti alemmuus kompleksi ja mustis.. ois tehny mieli polttaa kastikkeet pohjaan tahallaan muutaman viikon ajan ja valituksen myötä töksäyttää että menis nyt syömään vaan sen kaverin vaimon pöperöitä kun oli kerran niin hyvää.. xD lapsellista, naurettavaa ajatusmallia.. Tiedän.. mutta minkäs tälle mahtaa.. toisinaan kun ei pysy mustasukkaisuus ihan käsissä/sisällä pääsee se ulos sammakoina. Sanoo asioita joita ei tarkoita.. mutta pitkään pantattuna sanoo ne sen takia, että ne SATTUU ja tuntuu pahalle. Sitten.. yks jos toinen ehdottaa että lähdettäisiin rannalle tai uimahalliin.. iskee mustasukkaisuus ja alemmuus kompleksi taas.. ensimmäiset ajatukset on ne seksikkäät bikini pimut jotka mahdollisesti tulee flirttaamaan.. tai joita mieheni saattaisi katsella.. itse en mitään mallin vartaloa omista joskaan en mikään tonnikeijukaan ole.. vielä tässä mahdutaan S ja M kokoihin.. enkä pidä itseäni susi rumana.. saan kyllä näyttämään itseni kauniilta jos pikkusen ehostan.. mut aina ei jaksa eikä kiinnosta.. pitäs sen persoonaan merkitä enemmän kuin ulkonäön.. mut miehet on visuaalisia..tai niin väitetään.. Onneksi mun miestä ei haittaa meikittömyyteni.. tykkääkin kuulemma kun ei oo naama täynnä meikkiä.. Ihanaa 🙂 pääsee helpommalla ja rahaakin säästyy. Mutta siis joo ei tuu rannasta ja uimahallista mikkään iloset ajatukset ekana mieleen.. tympäsee, kun itelle tulee aivan kaikesta ekana ne negatiiviset asiat mieleen ja mahdolliset kilpailijat…:/