Uskottomuus

Petetyn 14 askelta toipumiseen

Kun petetty kuulee puolisonsa uskottomuudesta, tie toipumiseen on pitkä ja kivulias.

Petetyn selviytymisprosessi uskottomuuskriisistä vie yleensä vuosia. Prosessin rankkuuteen ja pituuteen vaikuttaa vahvasti petetyn oma persoona ja henkilöhistoria. Mitä vaikeampi menneisyys on ja mitä enemmän siellä on käsittelemättömiä traumoja, sitä vaikeampaa toipuminen on ja sitä syvemmälle kriisiin petetty ajautuu.

Tilaa kirja: Revitty sydän – Voiko uskottomuudesta toipua?

Myös ulkopuolisilla tekijöillä on vaikutusta petetyn selviytymiseen. Erityisen tärkeässä asemassa on uskottoman kumppanin käytös tapahtuneen jälkeen ja muilta läheisiltä saatu tuki. Mikäli kumppani jatkaa liiton ulkopuolista suhdettaan ja valehteluaan, se vaikeuttaa petetyn elämää ratkaisevasti. Keskusteluapu ystävien tai ammattiauttajan kanssa on taas tutkitusti paras keino saada oma psyyke hallintaan ja toipua järkyttävästä tapahtumasta.

Petetyn 14 askelta toipumiseen

  1. Shokki ja järkytys.
  2. Univaikeudet.
  3. Ruokahaluttomuus & laihtuminen.
  4. Viha ja raivo.
  5. Itsesyytökset
  6. Suru ja hylätyksi tulemisen kokemus.
  7. Huonommuuden tunne, itsetunnon lasku.
  8. Masennus ja itsetuhoiset ajatukset.
  9. Selviytymiskeinojen löytyminen.
  10. Suuntautuminen tulevaan
  11. Ilon palaaminen ja ahdistuksen väistyminen.
  12. Uudet elämänarvot.
  13. Realistisempi maailmankuva.
  14. Hyvä elämänlaatu.

Lähde: Maria Buchert, Kari Kiianmaa & Tellervo Uljas, Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Minerva Kustannus Oy. Tilaa kirja!
Kuva: Flickr/Varvara

14 Comments

  1. petetty mies
    23.06.2011 at 09:38

    8 ensimmäistä askelta tuli otettua samantien, lopuista ei ole tietokaan yli puolen vuoden jälkeenkään.

  2. nainen65
    08.10.2011 at 22:44

    helmikuussa 2011 20-vuotisen avioliiton tilanne valkeni minulle,tuntui että elämäni heitti häräpyllyä. miehelläni oli ollut suhde toiseen naiseen ja mies halusi eron. ajattelin että tästä en selviä hengissä,mutta nyt huomaan olevani askel 11. elämä voittaa!!

  3. 19.05.2012 at 17:11

    Petetty ja jätetty 2 ½ kk sitten. Suhde oli toimiva, ei mitään merkkejä toisesta naisesta. Reilu 1 ½ vuotta tosin vasta kerkesimme seurustella, mutta olipa suhde pituudeltaan mitä tahansa, ero, jättäminen toisen naisen takia satuttaa tosi rankasti. 8 ensimmäistä askelta meneillään, lopuista askelista en tiedä milloin tulevat. Viha ja suru tällä hetkellä päällimmäisinä.

  4. ihanasti pilalla
    21.06.2012 at 16:35

    7 vuotta kuluneesta eikä ole toipunut vieläkään. En kykene”rakastamaan” enää. Toiveikas vielä silti…

  5. Itseellinen
    07.08.2012 at 20:57

    Tuo lista pitää paikkaansa, mutta prosessissa menee vuosia ja kaiken jälkeen ei koskaan toivu täysin. Takaraivoon jää se pieni epäilyksen siemen, joka saa epäilemään. Surullisinta onkin, että pettäminen tuhoaa lopullisesti kyvyn luottaa toiseen ihmiseen, vaikka kuinka haluaisi luottaa toiseen täysin. Luottamuksen muuttuminen heijastuu myös muihin ihmissuhteisiin. Vertauskuvallisesti : Ennen näin ruusut ja tunsin niiden tuoksun, nyt näen ruusut ja tunnen niiden tuoksun leijailevan piikkien lomassa.

  6. mies1971
    27.09.2012 at 11:34

    Mullakin nuo 8 ensimmäistä tuli samantien eikä lopuista tietoakaan. Työni pystyn vielä hyvin hoitamaan mutta kaikki muu aika on yhtä painajaista…

  7. Uneton-81
    05.10.2012 at 13:28

    Erosta kulunut kolme kk.Nyt olo on niin surkee, että tuskin ihan heti pääsen vaiheeseen 9. Itsetunnosta ei ole kuin rippeet jäljellä. 13 yhteisen vuoden jälkeen mieheni osasi satuttaa minua niin hyvin, että jos joku päivä vielä voin luottaa yhteenkään mieheen, niin hyvä.

  8. taantuma vaivaa
    06.10.2012 at 07:47

    Tulin jätetyksi yllättäen vuodenvaihteessa. Selityksiä en saanut milloinkaan, mies kadottanut näköalansa tulevaisuuteen.

    Yli puoli vuotta olin täysin sekaisin, en osannut vihata entistä miestäni, vaikka eron jälkeen sain selville hänen valehdelleen surullisen monista asioista (kenties pettämistäkin, kuka tietää). Luulin suhteemme kestävän mitä tahansa. Olimme selvinneet suuren rakkautemme avulla totisesti vaikeista paikoista. Edeltävä liittoni oli päättynyt pettämiseen, josta minulla joitakin traumaattisia muistoja.

    Jossain kohtaa elämä tuntui jo hymyilevän, mutten uskaltanut irrottaa surusta tai sanoa ”pääsin yli”, koska hän oli varmasti elämäni mies, tai yksi niistä.

    Nyt takana lähes puoli vuotta uutta suhdetta. Koen persoonallisuuteni muuttuneen, ei hyvällä tavalla. Piikittelen, olen kyyninen aivan syyttä, pelkään hylätyksi tulemista ja kiintymistä. Uusi mies on osoittanut monin, monin tavoin olevansa luottamuksen arvoinen ja hyvä minulle. Näen suhteellamme tulevaisuuden, kuten hänkin, mutta minulla on vaikeuksia pitää kurissa reaktiomaisena pulpahtelevat ääliömäiset ”miesvihaajakommenttini”. Minun kohtani 13. on siis pikemminkin ”Inhorealistisempi maailmankuva”, tai taantunut sellaiseksi, kun en uskalla jäädä hyvänolontunteisiin. Ehkä vielä joskus..

  9. pitkä suhde
    13.10.2012 at 18:42

    30 vuotta tuli täyteen huhtikuussa ja elokuussa vaimo kärähti suhteesta joka oln kestänyt jo yli vuoden ole aivan hajalla ja yritän etsiä kostoa vaimon sisko erosi juuri joten yritämpä sitä mahtaisi ainakin satuttaa

  10. Anzu
    14.10.2012 at 22:33

    8 yhteisen vuoden jälkeen vasta tajusin että mies pettänyt vuosikaudet, monta kymmentä naista yrittänyt ja pitänyt heihin yhteyttä. Salaisia sähköposteja, piilotettuja puhelinnumeroita. Itsetunto on mennyt ja mies on sitä mieltä ettei ole tehnyt mitään väärää. Ihmettelin vuosikaudet kun tuntui meidän suhteesta puuttuvan jotain, yritin kaikkeni et asiat olis muuttunut. Nyt ymmärsin et miks meidän suhde ei koskaan korjaantunut kun kiinnostus oli muissa naisissa. En vaan ymmärrä et miksi jatkoi tätä suhdetta. Saimme 2 lasta ja ostimme oman talon, pettämiset oli alkanut jo aiemmin ja jatkuivat tähän päivään asti. Pahasti satutettu, ikuiset arvet jätti!

  11. petetty Tomyy
    28.03.2013 at 00:40

    3 vuotta tapahtuneesta. nyt kohdassa 6 ja 7.
    kaljuunnuin stressin johdosta lähes kokonaan. Voi ainakin sanoa miksi nuorena kaljuuntunut. ikää 27v

  12. mies53
    23.04.2013 at 14:24

    Vaimo muutti neljä kuukautta sitten, ei ollut kuulemma tyytyväinen elämäänsä. Juttelimme sen jälkeen paljon, vaikeistakin asioista, rakentavasti, kuunnellen, ajattelin, että kyllä tämä tästä. Samalla oli jo viime kesästä asti ollut epämiellyttävä tunne. Vaimo oli poissaoleva, ajatukset jossakin muualla. Maaliskuussa sai lopulta sanotuksi, että kesästä asti on ollut syvä henkinen yhteys ulkomailla asuvaan mieheen – nettisuhde Ei ole ilmoittanut eroaako, itse en haluaisi. KOhtapuoliin aikoo nähdä miehen livenä, siihen taitaa loppua se ”henkinen yhteys”. Olen niin puhki, että juuri ja juuri selviän päivästä toiseen. Syytän itseäni siitä, että en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Luottamus elämään on mennyt. Olen joillekin asiasta puhunut, mutta ei se muuta tosiasioita. Joku toinen on vaimolleni parempi kuin minä. En ollut tarpeeksi hyvä, en riittänyt. Enkä vieläkään tiedä haluaako hän erota vai ei.

  13. petetty 52
    27.08.2013 at 15:28

    Reilu 25 v. yhteistä eloa,,, kunnes kaikki kaatui. Vaimo jäi kiinni pettämisestä,, puolen vuoden suhde + muutaman viikon suhde, josta sitten jäi kiinni. Eikä siinä kaikki , sain myös häneltä Klamydian.
    Aikaa on kulunut kaksi vuotta, ollaan vielä yhdessä, mutta elämä on yhtä
    vuoristorataa. Hyviä päiviä, ja sitten täysin huonoja päiviä. Venlafaxinia syönyt pian vuoden, välillä olo helpottaa, sitten mennään taas jyrkkää alamäkeä.
    Näin kahden vuoden jälkeenkin tuntuu todella pahalta ja sitä miettii, pitäisikö sittenkin heittää kaikki vanha taakseen. Lapset ovat aikuisia, että niistä ei ole mitään hätää.
    Kertokaa omia kokemuksianne…

  14. Minitubut92
    19.10.2018 at 11:29

    Miehen kiinni jäämisestä nyt 2,5 vuotta, selvitin salapoliisina kaikki asiat itse sillä sekä mies, nainen nro2. että anoppi salaliitossa mukana ja kaikki valehtelevat suut ja silmät täyteen ja syyttivät minua tilanteesta. Parin vuoden salaista yhteydenpitoa ja salaisia yömyöhäisiä tapaamisia, anoppi järjesti tätä aikaa pitämällä tytärtämme. Mitään en ollut tajunnut, mies laittoi pahantuulisuutensa töiden piikkiin. Pyysi minua muuttumaan ja minä yritin tehdä parhaani, mutta mikään ei kelvannut. Tällä hetkellä mennään kohdissa 7 tai 8, en osaa tarkasti sanoa koska tässä matkalla hyppii välillä takaisin lähtöruutuun. Olemme siis edelleen yhdessä, tyttären vuoksi haluan yrittää. Mutta olen pahasti masentunut, ja siksi tunnen itseni myös huonoksi vanhemmaksi. Tämä ”salaliitto” vaan kolahti niin kovaa etten masennukselta näköjään välttynyt. Olen umpikujassa. Uusioperhettä en halua vaikeine kuvioineen.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.