Voiko uskottomuudesta toipua?
Joka kolmas tulee parisuhteessa petetyksi. Voiko siitä selvitä?
Uskottomuus tulee suurimmalle osalle petetyistä täytenä yllätyksenä. Kun uskoo parisuhteen rakentuvan luottamukselle, ei huomaa puolison käytöksessä tapahtuvia muutoksia, kuten lisääntyneitä työmatkoja, omituisia puheluita tai henkistä etääntymistä. Merkit tunnistaa vasta jälkikäteen, kun pettäminen on jo paljastunut.
Odottamaton tieto puolison uskottomuudesta aiheuttaa petetyissä sokkireaktion. Olotila on sekasortoinen ja epätoivoinen. Tapahtumaa ei voi uskoa todeksi. Järkytyksen vallassa ihmiset käyttäytyvät eri tavoin: toiset lamaantuvat, toiset jatkavat toimintaansa täysin normaalisti. Silti jokaisen sisällä myllertää kaaos.
Maailma romahtaa
Uskottomuuden paljastuminen aiheuttaa petetylle syvän, traumaattisen kriisin. Sille on ominaista tunne koko maailman romahtamisesta. Jotkut kokevat järkytyksen jopa fyysisenä kipuna.
Tilaa kirja: Revitty sydän – Voiko uskottomuudesta toipua?
Kriisissä ruokahalu katoaa ja petetty voi laihtua useita kiloja. Univaikeudet ja masentuneisuus ovat tyypillisiä. Kriisin syvyyttä kuvaa myös se, että osalla se synnyttää jopa itsetuhoisia ajatuksia – pahimmillaan petetty päätyy yrittämään itsemurhaa. Petetyn tunteet vaihtelevat surusta, loukatuksi tulemisen kokemuksesta ja pettymyksestä aina vihaan ja raivoon. Mielessä pyörii kysymys "Miksi?".
Parisuhteen tuho?
Suurin osa petetyistä haluaa antaa ahdistuksestaan huolimatta puolisolleen uuden mahdollisuuden. Petetyt uskovat, että tilanne on vielä korjattavissa. Tehtävä osoittautuu kuitenkin vaikeaksi, monella mahdottomaksi. Petetyt kokevat, ettei puolisolla ole enää halua yrittää lähteä selvittämään asioita. Usein pettäjä ei kykene myöskään katkaisemaan suhdettaan kolmanteen osapuoleen. Parisuhde joutuu koville ja yhteiselämä tuntuu helvetilliseltä. Kommunikaatiovaikeudet ja tunneyhteyden katoaminen vaikeuttavat suhteen uudelleen rakentamista. Fyysinen läheisyys tuntuu pahalta. Ongelmat heijastuvat myös seksielämään. Petetty huomaa, että menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin ja tapahtumaa on hankala unohtaa. Vainoharhaisuus ja epävarmuus vaivaavat mieltä.
”Suurin osa petetyistä haluaa antaa ahdistuksestaan huolimatta puolisolleen uuden mahdollisuuden.”
Vain harva kykenee muodostamaan toimivan ja tyydyttävän suhteen uudelleen uskottomaan kumppaniinsa. Yhdysvaltalaisen tutkimusten mukaan 40 prosenttia jatkaa liittoaan uskottomuuden jälkeen. Petettyjen elämää kartoittanut suomalainen tutkimus osoittaa, että liittoaan jatkaneista kuitenkin harva on ratkaisuunsa tyytyväinen. Pettäminen jättää suhteeseen jäljen, joka voi ajan kuluessa haalistua, mutta ei koskaan kadota.
Kohti selviytymistä
Petetyksi tuleminen ajaa petetyn paitsi parisuhteessa myös itsensä kanssa ahtaalle. Itsetunto ja oma naiseuden tai mieheyden tunne saavat kolauksen. Petetty kokee olevansa hylätty ja kelvoton, riittämätön naisena tai miehenä.
Selviytymisprosessin edetessä petetty saa takaisin voimiaan ja realistista arvostelukykyään. Petettyjen käyttämät selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä. Merkittävin apu on yleensä läheisiltä saatu tuki. Puhuminen ja tunteiden näyttäminen ovat avaimia selviytymiseen. Petetyt naiset kääntyvät miehiä useammin myös ammattiauttajan puoleen. Miehille on ominaisempaa surun purkaminen konkreettisen tekemisen tai rationaalisen ongelmanratkaisun kautta.
Petetyille tyypillisiä selviytymiskeinoja ovat myös tiedon hankkiminen uskottomuudesta ja omien ajatusten kirjoittaminen ylös. Monelle lapset ovat ne, jotka pakottavat jatkamaan elämää kipeimpinäkin hetkinä. Petettyjä auttaa selviytymään myös työ, liikunta ja uudet harrastukset, jotka virkistävät mieltä ja vievät ajatukset muualle.
Uuteen elämään
Se, miten hyvin petetty selviytyy, riippuu hänen persoonastaan, petetyksi tulon kokemuksesta ja aiemmista elämänkokemuksista. Petetty joutuu rakentamaan uudelleen koko elämänsä. Osalla itsetunto palautuu ennalleen, osalla kokemus jättää siihen jälkensä. Jotkut menettävät uskon avioliittoon ja vastakkaiseen sukupuoleen, toisilla luottamus palaa ennalleen. Kaikkien petettyjen maailmankuva muuttuu kuitenkin raadollisempaan suuntaan. Naiivi sinisilmäisyys katoaa ja petetty ymmärtää paremmin elämän realiteetit. Erityisesti käsitys ihmisistä muuttuu negatiivisemmaksi.
”Petetty joutuu rakentamaan uudelleen koko elämänsä.”
Osa petetyistä on tyytyväinen tekemiinsä ratkaisuihin, osa suhtautuu tapahtumiin ristiriitaisesti vielä vuosienkin jälkeen. Toisten on vaikeampi päästää irti menneestä. Uuden tai vanhan puolison tuesta voi olla iso apu uuden elämän rakennuksessa.
Vahvempi minä
Raskaan kriisin jälkeen petetyt eivät jaksa enää huolia pienistä vastoinkäymisistä. Materia menettää merkityksensä ja ihmissuhteista tulee monelle entistä tärkeämpiä. Kriisin läpikäyminen tekee petetyistä vahvempia. Se kasvattaa heidän itsetuntemustaan. Moni keskittyy elämään päivä kerrallaan ja oppii iloitsemaan elämän pienistä asioista.
Kriisistä selviytynyt saa takaisin elämänilonsa ja vapautuu ahdistavista tunteista. Hän kykenee suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja ylläpitämään ja solmimaan läheisiä ihmissuhteita.
Kriisin läpikäynyt ei ole enää yhtä huoleton ja elämän traagisuudesta tietämätön kuin kriisitöntä elämää elänyt. Kriisi on tuonut mukanaan tiettyä surumielisyyttä, mutta myös erilaista elämänviisautta ja syvempää ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan.
Lähde: Maria Buchert, Kari Kiianmaa & Tellervo Uljas, Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Minerva Kustannus Oy. Tilaa kirja!
50 Comments
Kyllä siitä voi toipua, mutta nyt parin vuoden jälkeen voin myös todeta, että oli se pitkä ja kivinen polku.
Pikkuhiljaa alan uskoa että kyllä voi. Toipumiseen ja elämän uudelleen rakentamiseen on mennyt viisi vuotta.
Puoli vuotta vasta takana enkä todellakaan tiedä, miten kaikesta pääsee yli. Välillä jo uskoo päässeensä reippaasti eteenpäin, sitten tulee taas takapakkia. Mistä te muut olette saaneet apua? Miten päästää irti menneisyydestä, katkeruudesta, kaipauksesta, surusta…????? Mistä vertaistukea? Uskon, että itseäni muiden vastaavanlaisessa tilanteessa olleiden ihmisten tapaaminen auttaisi.
Uskon, että siitä voi toipua. Ensimmäisestä tapahtumasta 2,5v ja toisesta puoli vuotta. Olen siis toipumassa vasta, mutta usko parempaan on mielessä, vaikka kurjia ja ahdistavia hetkiä on aika ajoin. Jatkan mieheni kanssa pettämisestä huolimatta. Kävimme parisuhdenneuvojan luona ja koimme sen erittäin hyvänä. Itse käyn psykologin juttusilla, joka on toipumisen kannalta tarpeellista. Olen pitkän ja raskaan toipumismatkan alussa vasta, mutta yritän jaksaa taistella voitosta.
Heli
Luulen että haava ei todellakaan koskaan parane. 3 vuotta sitten ilmennyt.
Luottamus ei myöskään täydellisesti palaa ainakaan moniin vuosiin.
Olen nostanut pääni ja jatkan elämää. Toimin ulospäin niinkuin tätä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Henkinen yhteys ei toimi. Fyysinen jotenkin.
Olen suuresti pettynyt juuri siihen, mitä olin odottanut tulevaisuudelta.
Jos järkeistän asian,ei puolisoni olisi voinutkaan sitä haavekuvaani täyttää.
Asia on ollut nyt puoli vuotta ns. ”hyllyllä”, mutta minusta tuntuu, että nämä asiat täytyy vielä ottaa käsiteltäväksi, jos aiomme lähentyä.
Uskon, että lähentyminen on mahdollista, mutta siihen tarvitaan molemmilta hyvin paljon avoimmuutta ja uskallusta kaivaa vanhoja hautoja. Tarvitaan myös molempien todellinen halu lähentyä uudelleen.
Vaimoni on elänyt kaksoiselämää kaksi vuotta. Hän tutustui toiseen mieheen 2 vuotta 8 kuukautta sitten. Sen jälkeen elämä on ollut yhtä helvettiä. Jouduin turvautumaan amerikkalaisen sarjafilmin toimintamalleihin, jotta sain asian selville, koska vaimoni ei myöntänyt asiaa. Lopuksi vaimoni kirjoitti minulle pitkän kirjeen, jossa myönsi kaiken. Pyysi anteeksi, mutta ei edelleenkään ole voinut lopettaa sivusuhdettaan. Nyt odotamme että mies muuttaa pois maasta ja toivomme voivamme aloittaa alusta. Se tulee olemaan vaikeaa, sillä vaimolla on voimakkaita tunteita toista miestä kohtaan. Olen ajatellut että jos jaksan siihen asti kun mies lähtee niin se vaiva maksaa palkkansa joskus myöhemmin. Ajattelen asiaa pitkällä tähtäimellä. En halua heittää pois 15 vuoden suhdetta, josta 13 vuotta kohta naimisissa.
Toivon toimivani oikein ja rukoilen, että tämä helvetti joskus loppuu ja voimme palata parempaan parisuhteeseen. Töitä se kuitenkin vaatii molemmilta.
Ensin romahtivat kulissit.. Meni kaikki uusiksi.. Talo myyntiin velkojen takia ja miehelle vakava masennus. En minä rahasta, kunhan rakkautta on. Sitten sain miehen kiinni nettirakkaudesta. Siinä romahti sitten kaikki.. En ole enää nainen. Enkä edes tiedä mikä olen. Kirjoittelee naiselleen rakkauden valoja, vaikka on nähnyt ihmisen kuulema vain kerran. Tosi kypsää! Kuinka voi sanoa ihmiselle rakastavansa jos ei edes tunne? Kyllä tämä internet on mahdollisuuksia täynnä. Sitten suuttuu, kun en suostu asumaan samassa talossa hänen ja naisensa suhteen edelleen jatkuessa. Kiristän kuulema, kun en suostu näin jatkamaan! Niimpä niin… pelastan nyt oman sieluni.
Artikkelista puuttuu kokonaan näkemyksiä pettäjän kohtalosta. Vaimoni kaksoiselämä tuli ilmi puolentoista vuoden jälkeen. Ero ja lapset jäivät minulle. Hän ei heitä halunnut. Omaisuus puolitettiin ja kummatkin osapuolet lähtivät omille poluilleen. Kaikki sujui sovussa lasten tapaamiskertoja myöten.
Hän asuu uuden miehensä kanssa. Lihoi ja irtisanoutui työstään. No onneksi sai niin paljon nappulaa että elää hanttihommillakin muutaman vuoden. Mutta kaikki ei taida olla hyvin. Ei ole yhteydessä lapsiinsa ja kuitenkin pillahtaa itkuun kun joku puhuu hänelle lapsistamme. Taitaa opetella elämän arvoja uusiksi käytännön kautta.
ehkä voi ehkä ei mutta varmaan se aikansa vie!!minun mieheni on todella hyvää pataa naapurin kanssa..jolle kuulemma voi puhua helpommin kuin minulle.hän onkin jäänyt ”kiinni” puheluista ja tekstareista naapurin kanssa,mutta mitä ne sisälsivät sitä en tiedä.koska ne oli aina poistettu jäi vain puhelimeen loki tiedot.miltä kuullostaa??minusta niillä on jotain mitä???sitä en tiedä!!mielestäni olen petetty ja minusta tuntuukin petetyltä.
Toipua voi, mutta ei ole enään samanlaista. Tiedä sitten pitäisikö ollakaan.
Luottamuksen palaaminen vie tosi kauan. Anteeksi voi antaa. Unohtaa ei voi. Mikä lie tie.
itselläni on myös rankka kokemus pettämisestä; kummanini jäi kiinni puolentoista vuoden sivusuhteesta yhteiseen tuttavaan. ex-kumppani haluaisi jatkaa suhdettamme mutta mikään ei ole minulle enää entisenlaista. toisaalta välien katkaiseminenkin on todella vaikeaa, on vaikea päästää kokonaan irti. elämä on ollut siitä lähtien yhtä rämpimistä; kohta vuosi siitä kun sain tietää. odotan vain että aika kuluisi ja tämä tuska joskus hellittäisi. se joka ei ole tätä kokenut, ei voi tietää kuinka järkyttävä isku petetyksi tuleminen on! varsinkin jos se tulee täysin puun takaa; itse kun on kuvitellut elävänsä hyvässä suhteessa. maailma todellakin romahtaa.
Minun tarinani on jo vanha juttu, mutta kuitenkin välillä iskee valta raivo petetyksi tulemisen tunne. Kerron lyhyesti: seurustelimme monta vuotta, kunnes kaikki alkoi tuntua yhdentekevältä. aivan alussa otin suhteen liiankin vakavasti, uskoin että elämme vielä kiikkustuolisakin yhdessä. Jo silloin hän sai muutaman kirjeen jonka sisällöstä saati lähetäjästä ei kerrottu minulle, se kalvoi mieltäni, sillä kirjeet tuoksuivat hajuvedelle. No aika kului, vuosia, kunnes kumppanini kertoi haluavansa erota, ei kuulemma ketään muuta naista ole kuvioissa. Ero oli munulle kamalan raskas., koska tajusin käyttäytyneeni lapsellisesti, en edes halunnut yrittää hoitaa suhdetta, mitä kaduin kovasti, sillä rakastin kyllä miestäni.
Jonkin ajan kuluttua kuulin että hän seurustelee työkaverinsa kanssa ja että sitä oli jatkunut jo yhdessäolo aikanamme. Taivas että repesin! En ole elämässäni itkenyt enempää. Jälleen kului aikaa ja jostain syystä löysimme uudestaan toisemme, kaikki oli paremmin kuin koskaan, kunnes minua on nyt alkanut vaivata nämä kirjeet, ja hän jäi niistä kiinnikin koska löysin ne, hänellä oli ollut koku ”pikku” juttu aikoinaan, kuitenkin minun aikanani, Elämä menee eteenpäin mutta nämä pettämisen haavat eivät häviä koskaan mielestäni. Kyllä hän on kertonut niistä,mutta minulle se ei riitä. Tunnen edelleen olevani petetty.
Kyllä siitä toipua voi, mutta arvet se jättää ihan varmasti. Se muuttaa oman arvomaailman ja näkemyksen sekä itsestä että muista ihmisistä. Luottamus on tosi tiukoilla kaikkiin ihmisiin jonkin aikaa, mutta pikkuhiljaa rakentamalla se palaa. Tosin koskaan en varmasti enää voi täysin luottaa ex-mieheeni/lasteni isään, koska hän petti luottamukseni niin täydellisesti ja harkiten. Lastenkin asioissa pelkään ja epäilen edelleen hänen vilpittömyyttään, vaikka en sitä ilmaisekaan kenellekään.
Kyllä ainakin se kaikki sinisilmäisyys, mitä joskus on ollut, häviää petetyksi tulemisen myötä. Pyrin siihen, etten kuitenkaan katkeroidu tai tule niin kylmäksi, etten voi luottaa enää kehenkään.
kyllä se vaikeea on.itse en meinaa millään päästä tasapainoon.
sain selville että vaimo petti puoli vuotta samassa työ paikassa ,
olevan miehen kans .ja kun kysin että miksi vastaus oli että en tiä
en olisi ikinä uskonut että voin pettä sua.
nyt olen yrittänyt lasten takia jatkaa suhdetta,olen käskenyt monen monta kertaa hänen lähteä pois ,mutta hän sanoo että rakastaa meitä,yli kaiken.eikä voi elää ilman meitä.en tiä miten tästä eteen päin välillä tulee viha nii kovaksi että olen jopa ajanut tuon kyseisen miehen ,kotio ja potkinut oveen mutta ei ole tohtinut avat ovee
Itse olin viime joulun aikoihin kaksi viikkoa pois suomesta ja kihlattuni oli käynyt lomalla kavereiden kans ja tietenkin pettänyt minua laivalla. en edes kuullut sitä häneltä itseltään. olin todella masentunu ja olen vieläkin, asia tulee mieleen joka päivä eikä se tunnu unohtavan, sitten pari viikkoa sitten sain kuulla että hän oli yli puolivuotta sitten ollut yötä eräällä naisella, masennuin vaan enemmän, en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. ja ystäville ei voi puhua sillä he eivät ymmärrä asiaa niin hyvin kuin ulkopuolinen
Sain tietää mieheni suhteesta vain muutama päivä sitten.
Hän oli etsinyt seuraa eräällä nettisivustolla, sitä kautta tavannutkin jonkun.
Hän väittää että kyseessä oli pelkkä nettiseksisuhde, mutta minun on todella vaikeaa uskoa siihen.
Kirjoitin sähköpostia tälle naiselle, ja hän vaikuttaa todella mukavalta. Hän oli myös kiitollinen että sai tietää totuuden, sillä mies oli valehdellut hänelle olevansa sinkku.
Päivät menee kuin vuoristoradassa, tänään olen aallon pohjalla, huomenna ehkä parempi päivä…
Kamalaa kun ei tunnekaan miestä, jonka kanssa on asunut viisi vuotta.
Olen kysellyt häneltä, eikö hän tunne minuun enää vetoa, eikö rakasta, eikö halua olla kanssani. Hän on sanonut haluavansa.
Ehkä se tekee tästä vieläkin raskaampaa.
Tällä hetkellä tunnen itseni rumaksi, epähaluttavaksi, todella yksinäiseksi.
En usko että toivun tästä koskaan.
Aina kun miehen puhelin soi, saa tekstiviestin tai hän lähtee jonnekin, en voi olla ajattelematta että….
Nytkin hän on jossain, tapaamassa kavereitaan ja jatkaa elämäänsä.
Minä taas itken täällä.
En todellakaan tiedä elämäni suuntaa.
Heipä vaan hei…
Kyllä en voi muuta sanoa vielä tässä vaiheessa, pari pvää sitten tapahtuneesta, että kyllä oikeasti elämä muuttui niin paljon!
siis mihin mun oma itseluottamus katosi?? sitä ei ole enää yhtään! oksettaa ajatellakkin koko hommaa… siis hyi hemmetti, nytkin meinaa laatta lentää.
mitenhän pääsisin edes eteenpäin, ja haluanko edes…
en tiedä, nyt ajatukset todella sekavia.
tsemppiä teille, olispa helpottavaa jos sais jutella jonkun kanssa ihan kasvokkain, tästä yksinäisestä itkusta kun ei tule loppua 🙁
Yhteistä eloa takana 7 vuotta, joista 4 naimisissa. Meillä on yksi lapsi. Mieheni petti minua yhteisen työkaverin kanssa puolen vuoden ajan. Tulin tänä aikana raskaaksi ja ostimme yhteisen talon jota remontoimme. Mieheni haluaa jatkaa kanssani, eikä sanojensa mukaan ole koskaan muuta halunnutkaan. Nyt suhteen päättymisestä on kuukausi aikaa. Minun on ajoittain vaikea uskoa siihen, että tästä voisi toipua. Yritän kuitenkin katsoa eteenpäin ja haluan uskoa parempaan huomiseen. Käymme terapiassa ja mieheni on auttanut minua hyvin paljon. Sinisilmäisyys on mennyttä, itsetunto on kokenut kovan kolauksen ja luottamuspula vaivaa. Vahvuutta tämä kysyy, molemmilta. Aika näyttää kuinka vahvoja olemme.
Avomieheni petti minua noin vuosi sitten ”ystäväni” kanssa ja asia pyörii päässä edelleen päivittäin.
Monet itkut on asian takia itketty..menetin uskon ystävääni ja mieheeni.
Kaikki oli hyvin,enkä ikinä olisi uskonut että kaikki kääntyy näin.
”ystäväni” kanssa en ole tapahtuneen jälkeen ollut missään tekemisissä.
Halusin kaikesta huolimatta yrittää jatkaa vielä mieheni kanssa..
Tämä kaikki kuitenkin painaa mieltäni päivittäin,olen nykyään surullinen ja etäinen.En ole enää se iloinen naurava itseni.
Toivoisin että voisin unohtaa tapahtuneen ja jatkaa elämääni ennen tätä kaikkea,mutta se tuntuu niin vaikealta..rakastan miestäni,enkä haluaisi luopua hänestä…on vaan vaikea antaa anteeksi ja unohtaa..tapa jolla tämä kaikki minulle selvisi oli hirveä ja sen jälkeen jäin yksin,koska mieheni sanoi haluavansa erota.
Mieheni seurusteli tuon ns”ystäväni” kanssa sen aikaa kunnes tämä ei halunnutkaan enää miestäni.
Sen jälkeen kelpasin taas miehelleni.
Oloni on kamala.
Niin hyväksikäytetty ja tietenkin olen toinen vaihtoehto..vaikka mieheni sanookin että niin ei ole..en enää tiedä mitä teen..kaikki tuntuu päivä päivältä vaikeammalta..
Uskon,että voi.
Mutta koska se jää nähtäväksi.Olen ollut aviolitossa 23 vuotta.Nyt on avioero vireillä mieheni petettyä minua toistamiseen.
v.2004 sain mieheni kiinni pettämisestä tekstiviestien perusteella.
hän oli pettänyt minua 1,5 v. työkaverinsa kanssa ja sitä ennen jo
jonkinlaista säpinää jonka hän omien sanojensa mukaan lopetti heti kohta.mutta v.2004 mieheni täytti 50 v. jahän oli myös kutsunut työkaverinsa mukaan juhliin sielä oli myös tämä hänen rakkautensa.
Olen liikuntavammainen sairastan MS tautia mutta pystyn kuitenkin jonkinverran kävelemään. mutta täällä juhlissa hän ei huomioinnut minua mitenkään,vaikka olimme tyttäreni nyt 20v järjestäneet juhliin ohjelmaa ja muita pieniä yllätyksiä. Hän kyllä tanssitti tätä konttoristia usein. kotiin päästyäni itkin itseni uneen,tunsin itseni todella hylätyksi ja nolatuksi. En tiennyt tässä vaiheessa heidän suhteestaan.suhde tuli ilmi kuitenkin n 1 kk kuluttua.mieheni lupasi
lopettaa suhteensa ja pyysi mahdollisuutta jatkaa.meni vuosi annoin anteeksi ja luotin häneen olin rakastunut.
mutta nyt toukokuussa 2008 sama toistui . sain jälleen hänet kiinni
yhden teksiviestin perusteella jonka mieheni vahingossa lähetti minulle
Sen jälkeen kaikki romahti. Ajoin hänet pois kodistamme.En voinut
enää ajatella asua hänen kanssaan.Yritin itsemurhaa.Palasin yhteiseen kotiimme,hän muutti tavaroineen johonkin.Heti kohta he muuttivat yhteen asumaan.Myös tämä nainen oli naimisissa .
kaksi perhettä erosi.ja tämän naisen lapset alakoululaisia asuu heidän kanssaan.
Elämä on ollut todella vaikeeta.Kaikki päättyi niin yksipuolisesti.
minulla jäi kuitenkin kaipaus ja ikävä miestäni kohtaan. käyn psykologin juttusilla säännöllisesti ja olen menossa eronneitten
keskustelu ryhmään.kaikki pitää ajatella alusta. jopa asunto jonka
joudun lunastamaan eläkerahoilla,koska tähän on tehty muutoksia ajatellen liikkumistani.en halua tästä luopua.Ja haluan säilyttää tyttärelläni kodin vaikka hän on opiskelemassa muualla mutta ei ole kuitenkaan vielä lentänyt ”pesästä”
Mutta uskon että selviän tästä. Uskon kuitenkin että on rehellisiäkin miehiä olemassa.Nyt menen näin eteenpäin ja yritän oppia ja nauttimaan elämästäni yksin ja ystävien kanssa.
Uskon että onnistun.
Tietysti kaikilla on omat tarinansa ja kokemuksensa, mutta toivon kaikille saman kokeneille voimia ja rohkeutta elää omaa elämäänsä.
voih voih voihkin tässä kun on niin vaikea olla.tunnen elämäni valuneen aivan hukkaan ja itseni erittäin hyväksikäytetyksi.miksi annan sellaisen tapahtua itselleni.en ymmärrä.uskottomuus ja valehtelu on inhoittavinta mitä olla voi.mieheni kohteli minua tosi huonosti pari vuotta.väheksyi tekemisiäni ja salaili asioitaan.heitti kodin asiat minun hoidettaviksi ja yritin niistä selviytyä miten kuten.muitakin vaikeita asioita alkoi kassantua.nyt syksyllä inhottavan, tyhmän riidan jälkeen mies uhkasi antaa turpaan ellen ole hiljaa ja otin pikaisesti jo valmiiksi pakatun kassini ja läksin ennenkuin mitään ehti tapahtua.vielä yritettiin jotain ja ei se onnistunut.otin kamoja ja sain kämpän.toivoin että jutut selviäisi. mies etsi heti uuden panokumppanin ja sattui somasti olemaan minun työ/ hyvä ystävä.paneksivat uuden suhteen riemuissa ja minua hän käytti siinä välissä seksiin ym. kun en tiennyt tästä salaisesta perheellisestä eukosta mitään.luulin että me sopua rakennetaan. ei. sopu ei ollut takana.joku hemmetin hyväksikäyttö vain.nyt ovat lopettaneet suhteen kait siksi että se paljastui sen eukon miehelle ja eukko ei sit uskaltanukaan lähtee kotoa.kun en tiennyt näitä asioita, uskoin mieheni puheisiin siitä kuinka olen ollut hänelle paras ystävä koko ajan ja että hän haluaa olla kanssani.annoin anteeksi.hullukun olen.nämä tarinat ovat kyllä hyvin paljon värikkäämmät kuin saan kirjoitettua.ja ikävä on että samassa työssä olen sen ämmän kaa. se vielä soittelee kullalle ja lähettelee tekstareita kun siinä ei oo mitään pahaa.vit…en mie jaksa enkä ansaitse tälläistä.
Uusi blogi petetystä.
http://petetty.blogit.fi
Uskon ja tedän että uskottomuudesta voi selvitä. Olen poikana ja miehehenä kokenut mitä hyljätty lapsi ja hyljätty mies voi tuntea .Elämän kauheimmat pelot toteutuvat ja olet siinä yksin….yksin kauhujesi ja pelkojesi kanssa…Mistä löytyy voimia elää,olla aviomies ja isä.Olen kuitenkin selvinnyt ja Kaikesta kiitollinen.Vaimollani ja minulla on luottamus keskenämme kun olemme tunnustaneet 20v vääryydet toisillemme.pettämistä,valheita,kaikkeaa…..vielä suren mutta anteeksianto ja nöyrtyminen on meidän avain§ Jussi§
Mieheni jätti minut vajaa viikko sitten..alkoi vanha suola janottamaaan..ja kauhean riidan päätteeksi sitten otti ja meni. Oltiin vasta menty kihloihin…ja rakennettu yhteinen koti. Kaiken piti olla hyvin, vaan näin tässä sitten kävi. Ensin tuli itku, suuri suru, menetys…sitten vähän vihaa, raivoa…ja nyt sitten taas kylmä, surullinen tyhjä orpo olo. Emme ole nuoria enää ja molemmilla takana pitkät liitot ja erot niistä yli 10 v sitten.
Ensin mies haki tavaroita kännissä ja uhoten, sitten seuraavan kerran nöyränä ”hattu kädessä”…pyyteli anteeksi että on loukannut ja että tässä näin kävi.Laittoi tekstaareita (ei koskaan ennen ole laittanut) ja hakkui niissä itseään jne jne. Tuntuu että ollaan vuoristoradassa, mennään ylös…ja sitten alas….ja en tiedä oikeesti miten pitäisi olla ja miten reagoida.Vielä on ainakin yksi pakollinen tapaaminen (ylihuomena) ja pelkään taas miten reagoin siihen…itkenkö? Ja miten kauan sitä voi itkeä..yhden miehen takia? Rakastan miestä edelleen ja olisin valmis antamaan anteeksi….ottamaan takaisin….mutta entäs jos ei olekana tulossa? petynkö sitten taas? Apua…pää halkee, en ole nukkunut kuin muutamia tunteja yössä, en ole syönyt kunnolla (no dietti on aina ok) mutta väkisin sitä miettii että miten kauan terveys kestää.
Aina sanotaan että aika parantaa…niin se tekee, vaan ainahan niitä arpia jää ja pelkään eniten sitä että luottamus…se on mennyt ja miten sen sitten saa takaisin.
Pää halkeaa…..ja pian taas tyhjään kylmään sänkyyn yksin.
Heippa..
Halusin lukea teidän petettyjen ajatuksia ja tunteita ihan vaan että ymmärtäisin miestäni.. Rankkaa…
Ollaan oltu yhdessä kohta 5 vuotta…kolme ekä vuotta ajattelin että mä oon se joka ei oo saanu sitä ja tätä… ja oikeutin itselleni kaikki tekemiseni…kaiken takana oli kuitenkin läheisyyden kaipuu ja oma läheisriippuvuus… lapsuuden takaisia ”traumoja”..jos näin voi sanoa…
koskaan en halunnu satuttaa mutta omat tunteet ja arvot oli erittäin epätasapainossa…nyt puoli vuotta takana puhdasta avioliittoa ja koskaan en enää rakastani satuta…en koskaan…takan on monta vuotta terapiaa ja meni hetki ennen kuin syy/yyt löytyi mun käyttäytymiselle…muistakaa aina kaikki petetyksi tulleet että koskaan vika ei ole teissä….petetyn oma pää on vain vitun sekaisin…tämä ei ole mikään syy mutta totuus se kitenkin on….
jos pettäjä ei ole valmis terapiaan ja muutosta ei näy…niis silloin on paras ottaa uusi sivu elämässä….ei muuta… J
hei kaikille.
kyllä maailma räjähtää pirstaleiksi, viikko sitten sain tietää, että vaimo pettänyt vanhan” kaverin” kanssa. 5v hääpäivä, minä mökillä lasten kanssa, vaimo viettää yötä toisen miehen kanssa. ja uudenvuoden aattona toisen kerran, lähti muka kauppoja kiertämään. Rakastan vaimoani ja haluan yrittää, vaan vaikeaa, kun olen kuulemma paras mies mitä hän voi saada, miksi sitten pettää? neuvoja… neuvoja..
empä olis ikinä tätäkään uskonut tekeväni.
Toipua…niin. Omasta uskottomuuden esiintulosta on nyt kaksi vuotta aikaa. Mies ilmoitti toisesta naisesta, jonka kanssa oli alkanut hengailla kuukautta ennen kuin lapsemme syntyi. Yli kaksi vuotta ennen kuin joutui asian tunnustamaan. Kevät ja kesä 2008 oli kova. Syksyllä helpotti, kun mies muutti pois ja asiat alkoivat selkiytyä. Uusi suhde ja äärimmäisen ymmärtäväinen, kuunteleva, auttavainen mies on auttanut paljon, mutta….vielä jokin vaivaa mieltä. Aiheuttaa masennusta, ärtymystä ja levottomuutta. Kunpa tietäisi, mikä se asia on, jotta sen voisi ajatella selväksi ja jatkaa elämää. En siis ole vielä täysin toipunut pettämisestä, mutta ehkä joskus….
kunpa voisikin toipua. avovaimo petti viikko sitten toisen kerran. pari vuotta sitten eka suhde kesti kuukausia. sitten toinen antoi pakit ja jostain syystä annoin uuden mahdollisuuden, luultavasti yhteisen lapsen vuoksi. parin vuoden aikana asian pystyi sivuuttamaan muttei unohtamaan. nyt olin kesälomalla reissussa ja takaisin tultuani huomasin samoja piirteitä kuten ensimmäisellä kerralla. sitten sain selville että jotakin todella oli tapahtunut. hän myönsi pettäneensä ja vakuutti että ei ole muuta kuin yksi kerta jolla ei ollut mitään merkitystä. tuska on suunnaton. ei voi olla miettimättä että oliko toinen parempi, ja miten ne sen teki. itsekunnioitus ja elämänhalu aivan hukassa
Juuri tänä aamuna sain tietää. Olin epäillyt jo kauan että miehellä olisi toinen nainen. Kävi aina kavereiden kanssa ulkona, minua ei otettu mihinkään mukaan. Ei vastannut puhelimeen ja tiuski kun kysyin ystävällisesti kenen kanssa oli ulkona. Viikko sitten sain hänet kiinni treffeiltä naisen kanssa. Kuulemma vain kaveri. Minä uskoin. Hetken. Tänä aamuna, kun mies ilalla oli tapansa mukaan saanut tekstiviestejä joita ei lukenut minun nähden, minä otin salaa hänen puhelimensa. En kestänyt enää kuulla valheita sillä sisimmässäni tiesin että kaikki ei ole normaalisti. Luin tekstiviestejä joissa nainen kirjoittaa likaisia asioita. Oksettavia. Viestit jatkuvat jatkuvat jatkuvat. Kolme vuotta yhdessä. Kamala paniikki ja itku alkavat. Kokoan itseni ja miehen herättyä annan mahdollisuuden kertoa jos hänellä on minulle jotain kerrottavaa. Ei kuulemma ole hän viattomana vastaa. Näytän kännykkää ja sanon lukeneeni kaiken. En pysy enää koossa ja alan itkeä. Sinä viikonloppuna kun olin päsäätnyt hänet käymään toisessa kaupungissa ”kavereiden” kanssa hän oli ajautunut toisen naisen sänkyyn. Siitä oli jo yli 2kk ja he edelleen tekstailevat. Mies väitti että he vain ovat enää väleissä ei muuta. se oli vain kerta. Kun väitän vastaan että olen lukenut kaikki viestit ja tiedän kaikki kamalat puheet, mies ei enää muistakkaan monta kertaa on ollut sen naisen kanssa. On tapaillut muitakin sinä aikana kun minä tunnollisena olen opiskellut ja käynyt töissä ja illalla soittanut kuullakseni hänen päivästään. Tällä hetkellä en voi ajatella muuta kuin kourallisen pillereitä naamaan vetämistä, ranteet auki tai vastaavaa. Tätä olen pelännyt jo niin kauan. Ja nyt. Minulla ei ole ketään kuka auttaisi minua tämän kanssa. Olen taipuvainen masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Tämä on tuhonnut minut täysin. En kestä enää.
Hei peikko ja petetty!
Sain 6vrk:tta sitten tähän samaan kellon aikaan 23.35 puhelun 3-vuotiaan poikamme isältä kertoi muuttaneensa naisen luokse. Syynä, koska pyysin jättämään avaimet ja pakkaamaan tavarat kun oli dokannut ja vetäny kamaan kaikki rahat ja lyönyt puhelimen kiinni, me kotona odotetaan, et isi tulee lukee iltasadun.mies kävi kahden vuoden aikana 20 päihdehoitoa, kaikki epäonnistuivat. Olen myös räjähtämäisilläni sisimmässäni on hirvee möykky ahdistaa itkuun voi purskahtaa ruuhkametrossa, itken yöllä äitiä olen kolmeviis.
Ottakaa pariterapeutti. Löytyy perheneuvolasta. Minulla siis meillä oli mutta voin nyt käydä juttelemassa siellä yksin. Sain paljon neuvoja, alkaa tekemään jotain luovaa, esim koruja piirtää lukea kirjoja.
Sain myös tehtävän:piirrä/kirjoita ne asiat mitkä tekevät sinut onnelliseksi, mitä tulevaisuudelta haluat. Tää pelkuri ns. mies (100kg voimanostaja,oikee Mies?????!! hah hah!) ei saa olla kuvassa.
Sitten tärkein asia:masentuneena ja lyötynä henkisesti itsetunto kateissa elämä paskana täysin, Pitää kiinni sovituista tapaamisista, kalenteriin merkityistä jutuista, hoitaa niin arkea ettei se pääse unohtumaan ja ettei tule juuri näitä tuhoisia ratkaisuja.
Minunkin mielessäni on käynyt kaikki miehen ja sen horon hakkaamisesta, kaikesta, muttei se mitään hyödytä. pari tekstarii oon lähettäny, mut valikoinu sanani tarkkaan, ja lopuks maininnut että mä selviin vaikkei siltä tuntuiskaan.
Liikunta kaikenlainen auttaa. ja ystävät. Itsestä täytyy pitää erityisen hyvä huoli syödä säännöllisesti. hengitysharjoitukset ahdistaessa on hyviä-
Oon aina uskonu karman lakiin, ja tiedän, että ukko tipahtaa jonain päivänä korkeelta ja kovaa.
Lääkäriin kannattaa mennä jos itku ei lopu millään, itse otan tarvittaessa rauhoittavan. se ei oo paha asia. parempi ku itkeä joka yö tyynynsä räkään ja kyyneliin.
Pettäjä paskat on apinoita, kehittymättömiä alempia rotuja, ja vittu, sillehän me hyvikset ei voida mitään. Eli vitut niistä.
Toivottavasti tästä on jollekin apua. Itsekin valvon juuri ajatellen jossain se panee sitä. so what, mä löydän jonku ihanan miehen joskus joka ei vedä hihaansa kaikkee mitä saa ja ei saa. itse en ala käyttää enää, sitähän se varmaan toivois et ois ite parempi.
Vammasia noi pettäjät.
Voimahali Kaikille jotka Käytte Tätä Paskaa läpi, tää on tosi iso juttu, ja jokaiselle henkilökohtainen, aivan erityinen, helvetti.
Mut joulu tulee, siihen on pari kk.tta mä aattelen et siihen mennessä mä oon eheämpi, ja apinakusipäänisti jossain katuojassa. Mä voitan tän. Muistakaa, te voitatte tän.
Hei kaikki.
Oli tosi kiva lukea teidän tarinoitanne ja tuntuikin että melkein kaikkiin olisi voinut sanoa ”musta tuntuu myös niin just tolta”.
Oma tarinani alkoi noin puolitoista vuotta sitten. Oli ihanaa, minä pidin miehestä, ehkä enemmän kuin hän minusta, en tiedä. Oltiin kuitenkin onnellisia ja muutettiin yhteen, yhteiset lupaukset tehtiin pian: ollaan uskollisia ja rehellisiä toisiamme kohtaan sekä pyritään siihen että kohdellaan toisiamme satuttamatta.
Ensiksi tapahtui aika pian yhteenmuuton jälkeen se, että mieheni sai txtviestejä eräältä naiselta, ja kun sain tietää niistä niin selitykseksi kuului vain ”me ollaan pelkkiä ystäviä” , ”se oli pelkkää mitätöntä flirttiä”. Murruin täysin, elin muutenkin vaikeita aikoja, ja mies tiesi sen. Luottamukseni ja uskoni kuoli. Pohdin vain kuinka tärkeä tuon naisen täytyi olla miehelleni, koska hänen takiaan ovat meidän väliset lupaukset mitättömiä ja kuinka arvoton minun täytyy olla, koska minulle voi tehdä tuollaista. MIes lupasi olla kuitenkin rehellinen jatkossa. Välejä tuon naisen kanssa hän ei laittanut poikki, olivathan he vain ”kavereita”. Seuraava isku oli se, kun sain selville, että he olivat suunnitelleet ”kahvittelua” selkäni takana. Selitykseksi sain salaiseen kahvitteluun sen, että näin he välttävät väärinkäsitykset, jos joku tuttu näkee heidät yhdessä. Sen jälkeen yöni menivätkin itkien ja sisäisesti huutaen. Sisäinen tuska oli tappava, sellainen jota en uskonut kenenkään ymmärtävän. Elämäni oli täyttä helvettiä. Mieheni koki tietenkin tunteenpurkaukseni täysin turhiksi ja yliliioitelluiksi, joten tukea en ole missään vaiheessa saanut paranemisprosesssiin. Hän sai myös minut itseni tunteeman ilkeäksi akaksi, minkä seurauksena myös tunteeni piti piilottaa: iltaisin nukkumaan käydessä minun piti odottaaa silmät kyynelissä, ennenkuin hän nukahti, ennenkuin uskalsin puhjeta itkuun, mikä kesti usein tunteja.Eiväthän täydelliset vaimot vaivaa miehiään turhanpäiväisillä itkuillaan. Hänen mielestään tuollaisten asioiden pitäisi antaa vain olla. Asiat eivät vain olleet niin yksinkertaisia, vaan vielä puolen vuoden jälkeenkin saatoin olla täysin hyvällä tuulella, mutta kesken työmatkan aivan yllättäen puhkesin niin suureen itkuun, että en voinut edes ajaa. Panikoiduin. Ahdistuin. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja pelkäksi käyttöesineeksi. Enkä voinut ymmärtää kuinka joku voi vaatia unohtamaan asian, vaikka minuthan oli juuri revitty kappaleiksi ja syljetty päälle.
Viimeisin isku on mieheni kännykästä löytynyt huoran puhelinnumero, jonne ” puhelin oli itsestään soittanut” ja pitänyt linjaa auki yli kymmenen minuuttia. En tiedä mitä ajatella tapauksesta, ja tunnekin itseni todella riittämättömäksi. En uskalla kertoa kenellääkkään ulkopuoliselle siitä, mitä minulle on tapahtunut, sillä sittenhän kaikki tietäisivät kuinka epäonnistunut olen naisena. Tiedän, että minua auttaisi se, että hän voisi myöntää tekonsa, ja puhua kansani avoimesti niistä.
Ja täytyy tähän vielä loppuun sanoa, että arvostan aivan uudella tavalla rehellisiä miehiä, jotka ymmärtävät, että he ovat tehneet tietoisen valinnan elää parisuhteessa, ja elävät sen mukaisesti, toista tuhoamatta ja satuttamatta. Sellaisia jotka, voivat hallita omat halunsa toisen takia. JA oi että niitä naisia, jotka nuo miehet saavat!
On niin väärin, että yksi parisuhde ja ihminen voi traumatisoida uhrin koko hänen loppuiäkseen, sekä viedä uskon niin rakkauteen, kuin itseenkin. Ihminen johon, olet luottanut eniten maailmassa, ja jolle olet voinut avata sydämesi, ei arvosta sitä pätkän vertaa vaan harmittomasti leikkelee veitsellään tuon avoimen sydämen repaleiseksi pala palalta. Harmi vain, että se repaleinen ja parantumaton sydän kuuluu usein sille, joka on antanut kaikkensa toisen takia.
Olen vasta eronnut ja nyt hiljattain kuulin, että mieheni petti minua puolivuotta sitten, jonka jälkeen hän on osannut salata asian todella hyvin. Vaikka olemme eronneet olin kuvitellut, että olisimme voineet pysyä väleissä. Tämä ei kuitenkaan ole enää mahdollista. En voi puhua hänelle, saatikka katsoa häntä. Koko ihminen inhottaa minua. Haluan jatkaa elämääni eteenpäin ja haluan olla onnelinen ja unohtaa koko ihmisen. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Yritän parhaani, mutten tiedä mitä minun tulisi tehdä, jotta tuska halpottaisi. En halua olla vihainen, luokattu ja petetty, mutta silti olen kiinni noissa kaikissa. Haluan että hän saisi tietää, miltä minusta todella tuntuu ja kuinka hän minua loukkasi. Tottakai olen yrittänyt sitä hänelle selittää, mutta hän ei vain tunnu ymmärtävän. Se on yksi pahimmista asioista. Että toinen ihminen on onnistunut satuttamaan niin pahasti, eikä hän edes ymmärrä mitä on tehnyt.
En todellakaan toivo mitään muuta, kuin että uskottomuudesta voisi toipua ja että rakkaus voittaa!
Olen itse pettäjä-osapuoli eli menin ja rakastuin työkaveriin. Suhde eteni sähköpostittelusta suuteluun ja seksiin, yhteisiin työmatkoihin, ylitöihin, jatkuvaan tekstittelyyn ja yhteydenpitoon. Elimme jatkuvasti riskirajoilla huomaako kukaan töissä tai kotona, mutta uskoimme hyvän onnemme jatkuvan. Pelko ja jännitys toi suhteeseen oman sairaan kiihottavuuden. Tätä jatkui puoli vuotta, kunnes kaikki muuttui.
Olimme molemmat suhteessa tahoillamme. Toisella osapuolella pitkäaikainen natiseva avioliitto. Itselläni puolestaan täydellinen ihmissuhde mieheen, joka palvoi minua kuin prinsessaa, kertoi päivittäin kuinka paljon minua rakastaa, kertoi kuinka kaunis olen, hän luotti minuun 100%sesti ja oli itsekin luotettava vaikka mahdollisuuksia pettämiseen olisi ollut vaikka kuinka paljon, seksi oli loistavaa, hän oli aina avoin ja reilu, upea ja seksikäs, sporttinen… siis kaikkea, mitä nainen ikinä voisi toivoa!!
Miksi helvetissä siis oli minun pakko mennä tekemään jotain tuollaista!! Mistään kirjasta ei löydy tällaista tapausta, kun syytä ei meinaa löytää millään. Mies ei siis laiminlyö, ei hakkaa, seksi on täydellistä, tekee kaiken pyyteettömästi olematta kuitenkaan ”kiltti-lapanen”… Nainen, siis minä, vaan menee ja pettää!! Sairasta!!!
Tämä siis kaikki selvisi eräänä kamalana päivänä miehelleni. Hän romahti täysin koska olin oikeasti hänen elämänsä Suuri Rakkaus. Itsekin rakastin/tan häntä todella paljon, mutta silti (ja tietysti myäs siksi) vaan satutin toista niin paljon … en vaan vielä ole löytänyt selkeää syytä teolleni!?!
Onneksi mieheni on niin älykäs ja haluaa puhua ja itsekin ymmärtää miksi. Hän on viimeinen ihminen, ketä olisin halunnut satuttaa ja haluan itsekin selvittää miksi näin kävi. Päätimme siis vielä yrittää kaikkemme selvittämällä asian perin juurin, koska oikeasti suhteemme hipoi täydellisyyttä emmekä halua heittää sitä hukkaan. Haluamme luoda suhteestamme entistä vahvemman yhdessä.Tämä on itselleni todellisen itsetutkiskelun paikka ja lupaan tehdä kaikkeni että tämä vielä onnistuu.
Kiinnijäämisestä on nyt kulunut vasta 5 helvetillistä päivää (jotka tuntuneet ikuisuudelta!) Näinä päivinä olemme edenneet jo jonkin verran keskustelemalla, syyttelemällä, puolustelemalla, itkemällä, nauramalla, ivailemalla, halaamalla, kyselemällä,… olemme jopa käyneet tahoillamme keskusteluja pettäjätyökaverini vaimon kanssa… Se olikin kieltämättä itselleni pelottavin kokemus, johon koskaan olen joutunut enkä koskaan enää halua vastaavaan joutua! Itse kuitenkin halusin hänelle selvittää asiat ja loppujen lopuksi hän oli tyytyväinen, että näin olin halunnut tehdä… eli niiin opettava keskustelu…
Uskonkin, että tämänkertaisen oman elämäni opetus on että oikea rakkaus voittaa loppujen lopuksi aina!!
Saattaa olla, että vaikkapa puolen vuoden päästä päivitän tänne tilanteen. Katsotaan, miten Meidän kävi. Kaikkein kyynisimmätkin… pitäkää meille peukkuja!!
Olimme poikaystäväni kanssa juuri alkaneet tapailemaan kun olin vielä lopettamassa suhdetta erääseen ”vanhaan tuttuun”. Kerkesin vielä noin kahden viikon tapailun aikana olla kahdesti tämän toisen miehen kanssa. Olimme jo nykyisen poikaystäväni kanssa yökyläilleet ja alkuhuuma alkoi pikkuhiljaa viretä. Tajusin virheeni heti ne tehtyäni ja lopetin jutun toisen miehen kanssa siihen paikkaan. Kuitenkin omatuntoni soimasi minua tolkuttomasti ja tuntui että asia murtaa minut kohta täysin. Niinpä muutaman kuukauden jälkeen päätin kertoa asiasta poikaystävälleni. Hän otti asian aluksi rauhallisesti ja otti reaaliteetit huomioon, olihan tapahtumat olleet niin suhteemme alussa. Silti asia jäi vaivaamaan häntä. Arkemme sujui kausittain, suurimmaksi osaksi onnellisesti, mutta joskus surullisesti ja paljon riidellen. Hän näki painajaisia minusta ja tästä miehestä ja usein riidoissa asia otettiin esille. Epäluottamus syveni syvenemistään ja pian poikaystäväni alkoi epäillä jokaista sanaa ja tekoani ja tulkitsi minua usein siten, että aikomuksenani oli vain ”päästä kokeilemaan jotain toista”. Näin ei todellakaan ole. Tunnen niin syvää katumusta tapahtunutta kohtaan että sanat eivät riitä kertomaan. Olen huono ihminen. Rakastan poikaystävääni yli kaiken, enkä koskaan aikaisemmin ole ketään rakastanutkaan. Olemme omasta ja muiden läheisten mielestä täydellisiä toisillemme, mutta minä idiootti menin ja pilasin kaiken alussa, jolloin en osannut kuvitella elämämme olevan näin upeaa. Viime päivinä poikaystäväni on alkanut puhumaan eroamisesta. Hän ei kertakaikkiaan pääse ajatustensa ylitse. Hän sanoo antaneensa minulle anteeksi ja näkevänsä kuinka paljon kadun tekojani, mutta vaikka haluaisikin, mieli ei anna periksi… Mitä pitäisi tehdä? Läheiseni sanovat, että koska asiat ovat tapahtuneet niin tapailumme alussa sillä ei pitäisi olla merkitystä, mutta sillä kuitenkin on. Kohta on kulunut vuosi ja asia painaa edelleen kovasti. Olenko vain pilannut tämän mielettömän ihanan suhteen tuhoon näillä teoillani? Olen neuvoton ja avun tarpeessa.
Minäkin voisin kertoa tarinani.
Reilu 10v sitten silloisessa suhteessani kumppanini petti minut vielä niin että näin ”touhua”. Se suhde loppui sen jälkeen lyhyeen mutta jäljen jätti.
Minun on ollut vaikeaa luottaa tämän jälkeen kumppaneihin, ja olenkin kokenut joitakin suhteita tuon jälkeen mutta tuntuu että loppujen lopuksi kaikki kaatuu siihen kun ei kunnolla pysty luottamaan.
Elän tällähetkelläkin suhteessa, joka on suhteellisen tuore. Mutta luottamusta en saa oikein rakennettua.
Olen jo ”vähän” luovuttanut tämän asian suhteen, sekä miettinyt kannattaako oikein yrittääkkään rakentaa mitään kestävää suhdetta, kun joka kerran tuntuu asiat kaatuvan tähän yhteen syyhyn.
Haaveeni saada lapsia tuntuu jotenkin mahdottomalta kun haluan että olisi kumppanikin joka voisi olla lapsieni rinnallani. Ja rupean olemaan saamisen suhteen jo ehtoo-puolella.
Että jos ihmiset miettisivät ennenkuin on liian myöhäistä.
Petetyksi tuleminen on ihan kamalaa, heti kun uskoo että on pääsemässä yli ja vahvoilla iskee kaikki taas kasvoille ja romahtaa samaan pohjamutaan mistä juuri oli noussut. Avomieheni petti minua yli puoli vuotta työkaverinsa kanssa… kaiken lisäksi sain tietää pettämisestä vasta n 2 viikkoa eropäätöksestä.Mies jätti minut sillä ei pystynytkään kuulemma enään, ja halusi olla yksin.. Olin tuskissani ja syytin kaikesta itseäni sen 2 viikkoa, kunnes pakkaillessani luin hänen kännykkänsä ja kaikki paljastui. Olin myynyt asuntoni ALLE puoli vuotta sitten ja olimme suunnittelemassa omakotitaloa.. kaikki turhaan, millainen ihminen tekee toiselle näin. Nyt joudun aloittamaan koko elämäni uudelleen. En kuitenkaan tiedä miten enään voin olla kenenkään kanssa ja miettiä tulevaisuutta kun kerran asiat kusee tällaisessa vaiheessa.. Olen antanut itsestäni kaiken tälle miehelle ja minut palkataan vuosista näin..
Uskon että hyvät teot palkitaan ihmiselle joskus, mutta tämä tuska mitä käyn nyt vasta 5 viikon jälkeen, tämä on ihan kamalaa.. Miksi näin pitää käydä, etenkin kun jotain on aavistanut niin miksi en ole mitään ottanut selville.. ja paskinta kaikessa on se että itse on rakastanut ja tehnyt kaikkensa, syyttänyt itseään jos toinen käyttäytyy välillä hylkivästi… Itsetunto menetetty, luottamus kadonnut… Mutta uskoani rakkauteen en aio menettää, olen sentään kykenevä rakastamaan ja lämmin, kaikki ei siihen selvästikään pysty.
Ihmisparka on kyllä päästään pahasti vialla kun pystyy pitämään valheita yllä niinkin pitkään kaikille… ja uskottomuudesta varmasti voi toipua.. joskus…
Sain viime viikolla tietää vaimoni pettäneeni 2kk ajan työkaverinsa kanssa. Ensin se oli kuulemma vain henkistä tukea sille että minä en näyttänyt tunteitani, halannut tai edes puhunut vaimoni kanssa. Elin liikaa tulevaisuudessa ja tein kaikkeni jotta voisimme vanheta yhdessä kiinnustuoleissamme kuistilla auringonlaskua katsellessamme mutta unohdin elää tässä päivässä ja kertoa tunteistani. Vaimoni itki usein yksin wcssä enkä nähnyt kärsimystä. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt nähdä se eikä töitäni tietokoneen näytöltä 18h päivässä. Lopuksi vaimon suhde muuttui suukotteluun ja seksiin miehen kotoa. Sen ei olisi tarvinnut tapahtua näin. Me olisimme voineet puhua asioista kuten me tänään ja tämän selvittyä olemme voineet. Hän jäi kiinni nähtyäni hänen tekstiviestinsä ja maailmani romahti. Ymmärrän nyt miten olen itse toiminut mutta en voi ymmärtää etteikö tähän olisi löytynyt parempaa tapaa – ilman pettämistä meillä olisi tällä viikolla ja tulevaisuudessa ollut parempi suhde kuin edellisen 12v aikana koskaan. Tänään elämä heittelee aallolta toiselle ja jaksan vain tietämällä että rakastan häntä yhä ja hän myös minua. Hänen maailmankuvansa on vain niin erilainen kuin minun, sekä hyvässä että pahassa. Aallon pohjalla näen mitä he tekivät yhdessä, hänen talossaan, hänen lastensa leikkikalujen lähellä ja omien vanhempieni kodin lähettyvillä. kaikki asioita joiden minusta olisi pitänyt muistuttaa sen vääryydestä mutta sen sijaan se oli kuulemma jännittävää ja meidän suhteemme oli hänelle jo loppu. Loppu. En tiedä miten tästä jatkamme mutta sen tiedän että olen vahva henkilö jolla on helvetin kova itsetunto (siksi myös tein töitä ja olin siinä hyvä) mutta romanttinen puoleni on romahtanut. En usko enää satuihin jossa sanottiin että he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Olin naiivi kun 25v ikäisenä naimisiin mennessäni ja kahden lapsen isänä niin kuvittelin. Tänään yli 30v ja maailmankuvani on kovempi. Positiivista tässä on se että olen realistisempi ja tiedän että minun tehtävä töitä tänään parisuhteen eteen, on se sitten tämä tai joku toinen. Kaikki sattuu ja uskon että voin taas elää (jopa vain 1vko tapahtuneen valjettua minulle) mutta elämä ei ole enää ruusuista. Elämä on paskaa jota pitää kestää. That’s all.
Mieheni muutti paikkakunnalleni 2008 kesällä. Sitä oli edeltänyt 2,5 seurustelua, jolloin hän työskenteli paikkakunnallani, mutta asui edelleen kaukana muualla. Suhteemme oli hänen ensimmäinen pitkä suhteensa, ja sen alku oli hidasta, mikä sopi kaiketi meille molemmille. Olinhan aiemmassa suhteessani jo tullut petetyksi, ja minun oli vaikea rakentaa luottamusta. Kerroin miehelleni tästä aiemmasta pettymyksestäni tietysti, jotta hän osaisi sen huomioida.
Hän jäi kiinni, kun näin hänet yhteisen tuttumme autossa. Kesken työpäivän minulle tuli olo, että minun on pakko lähteä käymään kotona (sanon kaikille, että vaistojaan kannattaa uskoa!! Aiemminkin tällainen olo minulla oli ollut, mutta en ollut toiminut, sillä en vain voinut uskoa mahdollisuuteen…). Tätä oli edeltänyt 3-4 kuukauden aika, jolloin olin häntä vahvasti alkanut epäillä, ja kysynyt ja yrittänyt auttaa häntä tunnustamaan (rakastinhan häntä!) ja toisaalta rakentaa suhdettamme, jos olinkin väärässä.
Tuon syksyn 2011 aikana romahdin jo täysin epäilyissäni ja hänen salailevissa ja kieltävissä reaktioissaan, joista avoimuus edelleen täysin puuttui. En syönyt, en nukkunut ja olin kuin zombie. Mies sanoo, ettei huomannut mitään… Kammottavaa. Ja suhde silti edelleen jatkui ja tuntui, kuin olisi kiihtynyt. Se jännityksen tunne kiinnijäämisestä varmasti lisäsi himoa. Miksei voinut lähteä ja jättää minua?
Jälkikäteen olen päätellyt, että suhde alkoi parin kuukauden päästä muutettuamme yhteen ja kesti koko yhdessäasumisemme ajan 3,5 vuotta. Se tuntuu niin käsittämättömältä ajatukselta, etten vieläkään ymmärrä. Luotin mieheeni kuin vuoreen, hän oli mielestäni luotettavin ja rehellisin mies maailmassa. Kuitenkin vasta nyt tajuan, että hän aina haki etäisyyttä, työmatkoja, omaa aikaa. Hellyys kuoli ja aiemmin kokeileva seksi vaihtui rutiiniksi. Ja minä raukkaparka yritin puhua, että eikö meidän pitäisi sitä ja tätä ja tuota kehittääksemme suhdettamme, sillä ajattelin, että meillä voisi olla loistava elämä. Hän vain eli toiselle naiselle, joka oli naimisissa. Pitäen samalla minua täydellisenä kulissinaan, koska jos olisi eronnut minusta, kaikki tutut olisivat kummastelleet, miksei hän muuta takaisin pohjoiseen, missä perhe ja ystävät ovat. Osti jopa asunnon kanssani, jonka jälkeen työmatkat jäivät ja työvuorokikkailu alkoi. Tämän luonnollisesti tajusin vasta jälkikäteen… Kuten myös sen, miksi hän oli aina niin innokas tarttumaan imuriin ja oli niin perusteellinen siinä hommassa. Molempien osapuolien isojen autojen takalasit olivat tummennetut ja sitä rataa. Työmatkoille lähdettiin iloisena ja minun työmatkailmoitukseni otettiin samalla ilolla vastaan. Facebook-kaveriksi minua ei huolittu. Chatteja Spotifyssä ja Gmailissa. Paikkaseurantaani puhelimen avulla. Säälittävää, ettei edes kyetty pelaamaan reiluilla säännöillä…
Järkyttävintä on se, että mieheni rakasti tuota naista enemmän kuin minua, ja käytti minua täydellisenä kulissinaan eivätkä he silti ole yhdessä. Naisen miehellä on rahaa ja heillä on lapsi. Tuntuu, että miestäni vietiin ja taidetaan viedä edelleenkin kuin pässiä narussa, mutta hän ei sitä tajua… Rakastui raukka. Ja toivottavasti tajuaa joskus, että hän on suurin häviäjä. Ei saanut kakkosta, menetti minut, joka olen oikeasti hyvä ihminen. Hän oppi tuntemaan minua vasta eron jälkeen paremmin, kun yritti saada minua takaisin. Ei koskaan suhteemme aikana edes yrittänyt, kun energia meni toiseen naiseen. Se on niin uskomatonta.
Elin täydessä mustuudessa muutaman kuukauden ennen eroa, ja sitten helpotti. Biletin ja pidin hauskaa. Sitten iski taas suru, jota oli pakko purkaa exän kanssa. Ajauduimme seksisuhteeseen, ja seksi oli loistavaa. Hän sanoi haluavansa jatkaa, mutta en voinut uskoa motiivejaan enkä luottaa tippaakaan. Hän ei koskaan tunnustanut pettämistään, sillä suojelee edelleen kakkosta.
Minun tapani selviytyä on vielä käynnissä. Olin täydellisessä kaaoksessa kauan, epäilin mielenterveyttäni, söin rauhoittavia (edelleen, että pystyn nukkumaan), käyn terapiassa. Elämä alkaa voittaa 1/2 eron jälkeen, mutta edelleenkään en voi mitenkään tajuta, mitä tapahtui. Miten mies, johon luotin 100% voi olla jotain aivan muuta? Mahdanko koskaan ymmärtääkään. Pohdin julmia kostoja, mutta en minä sellaisia kykene toteuttamaan. Se kai oli osa paranemisprosessia, joka tietysti kestää vielä kauan. Sinisilmäisyys ihmisten suhteen on mennyt, epäilen aina ihmisiä (nämä kaksi nimittäin ovat juuri niitä ihmisiä, joista kukaan ei uskoisi), epäilen kykyäni enää ikinä rakastaa tai luottaa. Eivätkä nämä minut pettäneet ihmiset, mieheni tietysti pääsyyllisenä minua kohtaan, tule ikinä tajuamaan tekemäänsä tuhoa sielulleni.
Poikaystäväni kaveri kertoi minulle, että hän pettää parhaan ystäväni kanssa. Aluksi en uskonut asiaa, mutta epäilykset vahvistuivat, ja pari päivää sitten jäivät rysänpäältä kiinni. En tiedä mitä tehdä, enkä jaksa ajatella mitään. Koko maailmani romahti. Menetin parhaan ystäväni ja poikaystäväni. Perjantaina olisi tullut vuosipäivä täyteen. Ensimmäinen pettäminen tapahtui minun syntymäpäivinäni, jonka jälkeen jatkunut aina kun mahdollista, ovat jopa käyneet treffeillä yhdessä.
Sen jälkeen kun jäivät kiinni, ovat kummatkin anteeksi pyydelleet ja haluasivat minut takaisin. En tiedä mitä teen, pitäisikö unohtaa kummatkin vai antaa toiselle tai kummallekin anteeksi?…
Minä sain tietää vaimoni pettämisen vasta eilen. Oli omien sanojensa mukaan vaan suudellut, tiedä häntä kai se on pakko uskoa. Meillä rupesi vaimo reilu kuukausi sitten kulkemaan työ kaverinsa kanssa monta viikon loppua putkeen baareissa ja tietysti löysi uusia kavereita niin mies kuin nais kavereita. Sitten alko läheisyys loppumaan ja koitin udella vaimoltani, että mikä on no se vain suuttui ja sano et eikö saa katsoa telkkua vai lähteekö hän nukkumaan. No tätä samaa jatkui ja kun viikonloppu tuli niin baari illat päätty aina jatkoille ja millon mitäki selityksi ja ketä siellä oli. No jaksoin aatella että tää on vaan menokausi, että höllään vähän otetta niin kyllä se läheisyys sieltä taas löytyy. Niin se vähän löytyikin ja luulin jo päässeeni epäilyksistäni, että ei se ole pettänyt minua ja jos ei niin ei ainakaan petä. Tuli sitten taas viikonloppu ja emäntä taas että menis kaverin kanssa baariin ja lähtiessä kysyin vielä että tuutko yöksi kotiin. Lupas tulla, mutta kas kummaa ei tullu kun kuuden aikaa aamulla vasta ja minä siihen että missä olit ku baari meni kahden aikaa kiinnni ja vaimo siihen että jatkoilla yhdessä paikallisessa leirikeskuksessa ja että siellä oli bileet oli ollu kaverin kanssa siellä. En enää uskonut tuota juttua ja päiväl soittelin tälle vaimon kaverin miehelle, että monelta kos sun emäntä saapu kotia ja sitten selvis että ei ollu vaimon kaveri nähnyt emäntääni siellä bileissä. No emäntä tuli eilen töistä ja kysyin sitten siltä että onko satavarma että oli siellä bileissä missä sanoi olevansa jatkoilla ja sitten meni vaimo hiljaiseksi ja minä siihen että minä tiedän että ei ole ollu siellä missä sano olevansa. No pitkän kaivamiawn jälkeen myönsi että oli yhdem miehen luona ja oli vain siksi pettänyt minua kun halusi vielä huomata että haluaako muutkin vielä häntä
En tiedä mitä nyt tehdä ollaan juteltu ja on tosi pahoillaan ja itkee paljon koko ajan, sanoo rakastavansa minua ja nyt huomaa sen kun kaikki voi loppua.meillä kolme lasta ja haluan ainakin yrittää
Voin sanoa että toivottavasti voin vielä rakastaa nuorta vaimoani vielä ja tuntea kiihkoa häntä kohtaan
Sain juuri tietää mieheni pettäneen minua parin kuukauden ajan meitä 13v nuoremman naisen kanssa! Meillä on kaksi lasta, ja 19 yhteistä vuotta takana! En usko selviäväni tästä voittajana, ja toivon todella että lopulta hänkin jäisi yksin!
Menetin koko elämäni, ystävyyssuhteeni, kotini, kaiken tärkeän. Hän koittaa vakuutella että haluaisi jatkaa kanssani, muttei samalla osaa sanoa haluaako todella katkaista suhteensa työkaveriinsa…En siis voi uskoa yhteiselomme enää tuottavan ainakaan minulle tunnetta olevani haluttu.
Olen seurustellut nyt hieman yli puoli vuotta itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhteemme ongelmat alkoivat joulun aikaan kun hän lähentyi erään naispuolisen kaverinsa kanssa. Jo viime syksynä nostin asian esiin, mutta sanoi minun vain kuvittelevan. Eilen sain sitten kuulla, että hänellä on tunteita tätä naista kohtaan, mutta myös tunteita minua kohtaan. Nyt hän haluaisi tauon, jotta voisi miettiä mitä todella haluaa minusta. Itse tuskin tähän pystyn, sillä luottamus on menetetty, mistä tiedän ettei hän taukomne aikana tapaile tätä kyseistä naista. Mieheni on helposti ihastuvaa sorttia. Olo on petetty enkä tiedä mitä pitäisi tehdä..?? Rakastan valtavasti tätä miestä enkä haluaisi luopua hänestä, mutta pelkään että valehtelu jatkuu enkä pysty enää luottamaan häneen uudelleen.
Sanna75 tarinasi kuulostaa niin tutulta. Sain selville että miehelläni on toinen, 18 v nuorempi ja vielä työkaveri. Takana 20v avioliittoa ja 3 ihanaa lasta, jotka palvovat isäänsä. Se oli kuin isku päin kasvoja. Olin kyllä huomannut oireita ja merkkejä mutta en ollut niitä uskonut; onhan mieheni rehti, rehellinen, viimeiseen asti luotettava. Ajattelin että ikä vaikuttaa…Nyt olen kuukauden verran keskittynyt lähinnä pysymään hengissä. Alussa luin kaikkea mahdollista asiaan liittyvää, surkuttelin itseäni, vaivuin epätoivoon mutta sitten päätin taistella. Rakastan edelleen miestäni ja hän raukka ei tiedä mitä tehdä. Hän muutti väliaikaiseen kämppään ja tapailee tuota naista, mutta ei hän onnellinen ole. Hän ei osaa päättää mitä haluaa, kyseessä on siis enemmänkin jonkinasteinen kriisi, johon tämä toinen tyttörukka on joutunut osalliseksi. Välillä vihaan, välillä säälin, raivoan, yritän rauhottua.Yritän kesittyä ajatukseen ettei minulla ole kiirettä. 20 vuotta on takana, en anna sen mennä pilalle muutaman hetken takia. Annan miehelleni aikaa, yritän elää omaa elämääni. Ainakaan hän ei valehtele enää, eikä lupaa turhia ei minulle eikä toiselle. Yritän, painostamatta, sillä olen nähnyt kuinka hukassa hän on. Toivon että hän huomaa ennen pitkää mitä on menettämässä. Olemme puhuneet enemmän kuin koko avioliittomme aikana ja mieheni on jopa melkein lupautunut menemään ammattiauttajan puheille. En tiedä miten tämä päättyy mutta toivoa on niinkauan kuin sitä on.
Itse sain tyttöystäväni kiinni suutelusta, tentattuani sitten tätä miespuolista henkilöä niin hän myönsi ensiksi myös petipuuhat, myöhemin myös silloinen tyttöystäväni. Eikä sekään riittänyt että hän vain petti ja rikkoi sydämmeni, mutta tuli myös raskaaksi tälle tyypille (jonka oli silloin tuntenut n. viikon ), meillä 4v takana tyttöystäväni kanssa . Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa ( he ovat yhä yhdessä ja menossa myös naimisiin ) . Itse en ole sen jälkeen kenenkään kanssa enää edes seurustellut. Yhä joskus palaa mieleen ne ikävät muistot, suru ja kipu. Nyt vain itse olen pelännyt enää luottaa toiselle ihmiselle sydäntäntäni, pelkään että särkyisikö se vain uudestaan.
Mieheni petti minua veljensä emännän kanssa (joka oli ”ystäväni”). Nyt veli vihaa miestäni, samoin minä. Miehen veli heitti akkansa pihalle. Pari kuukautta olen tiennyt tästä. Alussa itkin joka päivä, enää ei itketä mutta viha miestäni kohtaan on pysynyt ennallaan, jopa kasvanut, enkä pysty käsittämään millainen ihminen voi tehdä noin omalle veljelleen ja puolisolleen. Eikä tullut myöskään ajatelleeksi lapsiamme, kuinka he jatkossa pystyvät tapaamaan serkkujaan? No, se hyvä puoli tässä on että olen tutustunut paremmin miehen veljeen joka onkin ihan kivan tuntuinen ihminen. En tiedä miten tästä selviää, tuntuu että olen pakotettu olemaan miehen kanssa edelleen koska en halua lasteni näkevän hänen tuovan jonkun uuden naisen tilalleni heidän kotiinsa. No, ehkä tämä sitten on minun kohtaloni…
Olen keskittynyt tekemään mukavia asioita joista tulee hyvä mieli, tapaamaan kivoja ihmisiä ja olemaan muille ystävällinen ja iloinen. Myös eläinten läheisyys auttaa ja tekee mielen paremmaksi. Ehkä se hyvä joskus tulee vielä minullekin päin.
Jep itsellä taas tuli tämä shokki n. Vuosi sitten eteen. Kaiken piti olla hyvin saimme ihanan terveen lapsen ja piti olla onnellinen perhe tuntui ettei mitään puuttunut tosin jälkeenpäin tajusin kuinka odotus aikanani mieheni käytös muuttui hän ei tullut töistä kotiin kiukkusi ja erääntyi päivä päivältä.. välillä tosin oli hyvin paljon huomioon ottava. Sitten tuli päivä kun sain hänet kiinni. Elämä mureni vaikka osasin odottaa että hänellä oli toinen se tuli silti yllätyksenä. Pyydettiin Anteeksi ja jatkaa piti mutta aina sama lopputulos miehellä 2naista. Jossain vaiheessa oli luovuttamassa antaa olla kun ei niin ei. No välit rakoili suuntaan joa toiseen ja lopulta kävi niin että toinen nainen jätti hänet noh niin tämä marssi takasin kptiin lun talo oli molempien nimissä koskaan ei mies suostunut ”irtaantumaan” vajaa vuosi katseltiin ja kun kaiken piti olla hyvin sama alkoi alusta. Katkeroiduin ja muutin pois. Olin vielä sujut kunnes valheet purausivat taas hänen suusta. Näinpä kerroin toiselle naiselle miehen puheista ja tämäkin lähti. Kyllä se tuntui pahalta katsoa lapseni isää kaikessa surkeudessaan mutta samalla niin hyvältä. Hän ei tuntenut silti puoliakaan omasta pahasta olostani.
Voin kertoa teille pettäjän tarinaa, jos vain jaksatte lukea. Itse kerran siihen sorruin, 9 kuukautta sitten. Mieheni on aina ollut ahkera työmyyrä, aina poissa, vaikkakin kotiin työstään on aina palannut. Mieheni ei ole lainkaan romanttinen, eikä liiemmin koskaan ole rakkauttaan tunnustanut. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. 1,5 vuotta sitten työpaikalleni ilmestyi mies. Hän oli minua 20 vuotta vanhempi. Hän alkoi käymään työpaikassani joka päivä, asiakkaana, väliin kaksikin kertaa päivässä, nikaten minulle joka kerta silmää. Hän pyysi puhelinnumeroani, mutta en antanut. Meistä tuli kuitenkin ystäviä ja facebookin välityksellä aloimme pitämään yhteyttä. Jostakin hän sai myös puhelinnumeroni ja niinpä aloimme soitella ja viestitellä. Ensin pidin miestä vain hyvänä ystävänä ja ajankuluna. Mies kuitenkin huomasi miten yksinäinen olen, aviomieheni ollessa niin paljon poissa kotoa. Hän kehui minua jatkuvasti, miten olen sitä ja tätä ja mieheni on tyhmä kun ei vietä ollenkaan aikaa kanssani. Hän antoi tulla tuutin täydeltä miten UPEA nainen olen. Lankesin. Se tuntui hyvältä, kun oli joku jota kiinnosti missä olen ja mitä teen ja kehui kaikkea mitä tein. Oman aviomiehen sanat tuntuivat pistäviltä enkä osannut enää kaivata miestäni kotiin, etäännyimme toisistamme. Tuntui kuin olisimme kaksi ihmistä jotka vain asuivat saman katon alla. Hänelle ei saanut soittaa töihin, joten soitin tälle korvaavalle miehelle, joka kuunteli ja kehui. Hän sanoi haluavansa minut. Hän kertoi rakastuneensa minuun. Hän lupasi tarjota minulle kaiken. Olen aina tykännyt laittautua ja rakastan urheilla. Ei ole kivaa kun muut miehet kertovat miten hyvältä näytän, oma mieheni ei koskaan. Kysyin mieheltäni tammikuulla joka päivä hänen tullessaan kotiin, rakastaako hän minua? Hän ei kertaakaan vastannut että rakastan. Hän vain tuhahteli, tai kysyi mitä sitten, pitääkö sitä kysyä. Loppukuusta tämä ystäväni, vanhempi mies tuli kotiini, aviomieheni ollessa töissä. Kun olimme juoneet kahvit, hän istui sohvalle, hän pyysi minut viereensä ja minä idiootti menin. Hän suuteli minua. Hän otti housuni pois ja antoi minulle suuseksiä. Älkää kysykö miksi annoin. En tiedä. Ehkä ajattelin ettei sillä ole mitään merkitystä, halusin olla onnellinen ja tuntea olevani haluttu ja rakastettu. Loppuun asti emme Luojalle kiitos menneet. Hän lähti pian pois. Hän soitteli pitkään tämän jälkeen ikävöivänsä ja haluavansa tehdä loppuun sen mikä jäi kesken. Kaduin tapahtunutta suuresti, sanoin olevani niin rikki että minun on kerrottava miehelleni totuus. Hänen mielestään se oli huono idea. Olen kuullut miehen seksihistoriasta, paniikissa ajattelen vieläkin että minulla on joku piilevä seksitauti, jota ei vain ole löydetty. Minulta on kaikki tavallisimmat seksitaudit testattu ja negatiivisia ovat onneksi olleet. Hulluksi tulen silti. Kerroin miehelleni, ehkä noin muutama viikko tapahtuneesta. Ensimmäinen puoli vuotta oli aika sekavaa. Mieheni kuvaili miten hänestä tuntui kuin matto olisi vedetty hänen jalkojensa alta. Hän on ollut tosi vihainen. Ymmärrettävästä syystä. Minulla on ollut tosi vaikea olla. Ette ehkä usko, mutta olen aivan rikki. En voi ymmärtää itseäni, miksi päästin sen ihmisen elämääni ja yhteiseen kotiimme. Mies jatkoi pitkään kaipaavien viestien lähettelyä. Pyysin häntä lopettamaan. Mieheni oli lähettänyt myös minun puhelimestani tälle toiselle miehelle viestin, en tiedä mitä. Mieheni myös soitti hänelle, ja oli kysellyt tapahtumista, meidän väleistämme oli saanut samat vastaukset kuin minulta. Mieheni oli käskenyt myös jättää minut rauhaan ja niin on nyt käynyt. Elämäni on aivan ylösalaisin. Olen koko elämäni ollut iloinen ja elämänmyönteinen, energinen ja tuonut eloa porukkaan missä liikun. Nyt olen surullinen, menettänyt kaiken elämänhaluni ja lakannut kulkemasta missään, ei minua kiinnosta enää mikään. Ystäväni häissä kesällä oli aivan hirveää. Satutti katsoa kun toiset hehkuttavat onneaan. Oman häävalssimme alkaessa soimaan menin vessaan ja itkin. Vaikka itse olen pettäjän roolissa, minusta tuntuu hirveältä, ehkä hirveämmältä kuin aviomiehestäni. Hän ei ole kertaakaan itkenyt, toisin kuin minä, joka ikinen päivä. Minusta tuntui niin pahalta, että käskin mieheni kostavan minulle. Nyt hän vasta noin pari viikkoa sitten kertoi, että hän muuten kosti. Kun olin kertonut omasta tilanteestani, mieheni lähti ystävänsä kanssa baariin, mitä hän ei koskaan tee. Siellä hän oli tavannut jonkun vanhemman naisen, jonka kanssa sitten oli suuteloitu. Ja vielä kahtena eri baarireissulla tämän jälkeen. Nyt juuri hän kertoi juhannuksen jälkeen käyneensä panemassa serkkuni vaimoa, vielä neljään eri otteeseen. Näin. Arvatkaa olenko vihainen? En. Minusta tuntuu että olen ansainnut sen. Serkkuni vaimo ei tosin tiedä, että minä tiedän. Joten kun hän viimeviikonloppunakin katsoi minuun olisi tehnyt mieli tirvaista. Mutta ehkä joskus, joskus vanhana mummona menen ja mainitsen asiasta. Hänellä on neljä ala-ikäistä lasta ja naimisissa, ulkopuolisten silmään hyvinkin onnellisesti. En käsitä miten hän voi olla niin normaali. Itse olin kesällä aivan totaalisen maassa omien toilailujeni jälkeen, ja tämä serkkuni vaimo vain porskuttaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samoin mieheni, ei hänestäkään uskoisi. Itse olen rikki vain ja ainoastaan oman tekemäni synnin takia. Enkä tiedä selviänkö siitä ikinä. Pilasin oman elämäni vain ja ainoastaan rakkauden kaipuusta. Nyt mieheni kyllä on kertonut rakastavansa minua. Olemme puhuneet paljon ja nyt jopa soittelemmekin paljon kun mieheni on töissä. En tiedä miltä tämä kaikki tuntuu vuosien päästä. Toivon että voisin unohtaa. Olin niin rikki alkuvuodesta, että kerroin vanhemmilleni. Seitsemänkymppinen isäni on ollut suuri apu minulle, häneltä olen saanut valtavasti viisaita sanoja. Ei yhdestä virheestä voi maailma kaatua, elämä jatkuu. Nyt tiedän miltä tämä voi tuntua. Jos tämän lukee joku joka suunnittelee pettävänsä annan vain yhden hyvän neuvon: Älä petä. Ajattelen olevani suhteellisen hyvässä alussa elämämme uudelleen rakentamisessa. Puhumme asioista eri tavalla kuin ennen. Yleensäkin puhumme, toisin kuin ennen. Yritän ymmärtää sitä, että mieheni täytyy tehdä niin paljon töitä. Yritän keskittyä enemmän perheeseeni ja siihen mikä on oikeasti tärkeää. Terveeseen suhteeseen ei voi vieras ihminen tulla väliin, jos ei siinä kerran ole tilaa. Rakastamme toisiamme kaikesta huolimatta. Ehkä lääkärissä hyppääminen kestää tämän vuoden, löytyy minulta sitten vaivoihini syy tai ei. Toivon että vaivani johtuvat vain stressistä. Ehkä se selviää ajan kanssa. Jos minulla on joku tauti, onpahan se sitten serkkuni vaimollakin. Olemme käyneet aviomieheni kanssa tämän vuoden aikana niin paljon paskoja asioita läpi, että jos tästä yhdessä selviämme, olemme vahvempia ja viisaampia kuin koskaan. Emme ole kumpikaan huomioineet toistamme tarpeeksi, olemme vain tehneet niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Yritämme vastedes olla parempia toisillemme. En pystyisi enää pettämään. En kestäisi tätä tuskaa enää uudelleen. Ihminen on erehtyväinen, kaikki tekevät virheitä. Toiset isoja, toiset pieniä, mutta niistä oppii. Se mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. Sanotaan, että Jumala ei koskaan sulje ovea avaamatta toista. Minusta tuntuu, että olin niin väsynyt, etten huomannut sitä avointa ovea missään, mutta nyt voin kertoa, että seison sen avoinna olevan oven kynnyksellä yhdessä mieheni kanssa. Käsi kädessä, otamme askeleen eteenpäin, yhdessä, taaksepäin katsomatta. Uskon todella, että synkimmänkin pilven takaa paistaa ennen pitkää aurinko.
Syyllinen.
Pitkä suhde, ns. järkiavioliitto, kaksi lasta. Lisäriemuna keskivaikea masennus, todettiin vuosi sitten, kestänyt varmaan yhtä kauan kuin tämä suhdekin. Taustalla yksi ruma avioero joka varmaan osaltaan laukaisi tuon depiksen.
Meininki kotona oli lähinnä ”friends with benefits”. Ei isompia riitoja, mutta ei rakkauttakaan, isommin ainakaan. Aloin äskettäin päästä jo masennuksesta voitolle lääkkeiden ja terapian avulla. Masentuneena tämä tuntui riittävältä, mutta elämän voittaessa sitä alkoi oikeasti kaivata muutakin ja vallitseva asiaintila tuntua koko ajan pahemmalta ja pahemmalta. Samaan aikaan oli kova halu saada keskustelu- ja tunneyhteys auki, koska puolisoni on kaikesta huolimatta upea nainen ja paremman ilmaisun puutteessa erinomainen kumppani. Ensimmäinen liitto päättyi ex-vaimon yksipuolisella päätöksellä, minulla ei ollut tilaisuutta tehdä mitään asioiden selvittämiseksi.
Nyt tämä kolmas osapuoli lähestyi ”pyytämättä ja yllättäen”. Tuntui vuosien jälkeen äärimmäisen imartelevalta olla vastakkaisen sukupuolen silmissä haluttu, komea jne. Kotoa kun en kokenut tällaista huomiota saavani. Aikamme viestiteltiin, yksi asia johti toiseen. Minä vihelsin tapaamisen jälkeen pelin poikki, sanoin etten halunnut tavata enää.
Niin irvokasta kuin se onkin, tämän jälkeen kotona alkoi sujua paljon paremmin kuin ennen. Koskettelua, nauramista yhdessä, halailua, seksikin tuntui ensimmäistä kertaa panemisen sijasta rakastelulta. Olin toiveikas tulevaisuuden suhteen.
Omatunto painoi kuitenkin liikaa. Tunnustin tekoni. En tiedä mitä tästä tulee, ero vai jotain muutakin. Hävettää, v*tuttaa, pelottaa.
Tiedän että ansaitsen kaiken minkä tästä niskaani saan, silti elättelen toiveita että tämä vielä tästä järjestyisi. Voimia se tulee vaatimaan molemmilta.
Pettämistä mahdollisesti harkitsevalle sanoisin, että ei kannata. Saavutetut mahdolliset ”hyödyt” häviävät kevyesti sille paskamäärälle, jonka pettäjä ja petetty niskaansa saavat.
5,5 vuoden yhdessäolon jälkeen aviomieheni petti, viime kesänä. Eräänä iltana riidan päätteeksi joka johtui kaiken lisäksi väärinkäsityksestä, mies lähti baariin ja kaunis blondi kuulema oli osoittanut kiinnostusta ja halua seksiin ja mies yhden lasillisen juoneena oli lähtenyt naisen asuntoon ja oli pettänyt. Muistan kun hän tuli aamuyöllä kotiin samoihin aikoihin kuin tapansa mukaan baari-illan (hän oli käynyt jo yli vuoden ajan sinkkukavereidensa kanssa baareissa ja minäkin olin pari kertaa mukana, ja sain lähteä aina kun halusin, mutta ei ollut mun juttu) päätteeksi tulee ja jatkoin vain uniani mitään epäilemättä. Tästä kului 4 päivää ja mies kertoi minulle, hän sanoi ennen kuin kertoi, että nyt joudun särkemään sinut. Kauheaa se oli ja sisimpäni oli pirstaloitunut ja samoin suhteemme. Ensimmäiset 2 viikkoa, itkin joka päivä ja miehenikin oli tolaltaan. Hän halusi kertoa mahdollisimman pian, koska ei voinut elää kertomatta siitä minulle – silloin ajattelin että voi kun olisit jättänyt kertomatta. Nyt kun aikaa on kulunut, hän teki pettäjänä parhaiten miten voi.. Avautui minulle tapahtuneesta niin pian ja suhteemme takia haki ulkopuolista apua heti, vaikka oli vain yhden yön juttu. Syyksi pettämisellä mies sanoi halunneensa kokea millaista on olla toisen naisen kanssa. Tapahtuneen jälkeen tajusi ettei se ole minkään arvoista ja nyt satsaa suhteeseemme enemmän kuin koskaan. Hän katkaisi välinsä näihin sinkkukavereihin jotka lähtivät vain viihteelle(!) ja lopetti pornon katselemisen (ehkä totta, tai sitten ei). Annoin hänelle mahdollisuuden.. Suhteemme on toipunut hienosti ja olemme saaneet siihen erilaista syvyyttä kuin ennen. Mies vain on ilmaissut minulle, että joskus pelkää että petän häntä kostoksi. Myönnettäköön että olen tapahtuneen jälkeen fantasioinut toisen kanssa olemisesta, mutta tämän jälkeen kun hän tämän sanoi, luovuin tietoisesti fantasioinnista suhteemme hyväksi. Avoimuus, kommunikointi ja omista epäilyksistään ja peloistaan puhuminen on tärkeää jottemme petä itseämme tai toista. Salaisuudet kuuluvat ihmissuhteisiin, mutta eivät milloinkaan onnelliseen parisuhteeseen.
Aviomieheni petti minua reilu kaksi vuotta sitten. Hän alkoi noin puoli vuotta aikaisemmin etääntyä suhteestamme. Huomasin tämän heti ja yritin selvittää ja korjata asian. Mutta nämä yritykset johtivat vaan usein riitoihin. Olimme kummatkin väsyneitä ja allapäin tilanteesta, itse siitä etten tiennyt mistä kaikki tämä johtui. Epäilin, että mieheni olisi ihastunut toiseen naiseen. Ja intinkin tätä häneltä, mutta hän kielsi kaiken. Noin puoli vuotta tätä jatkui, kunnes lopulta mieheni myönsi ihastuneensa työkaveriinsa. Tämä tieto jotenkin helpotti hetkellisesti, en ollut vainoharhainen. Puhuimme pitkään tästä ja kerroin miehelleni että mielestäni pitkässä parisuhteessa on normaalia ihastua toiseen ja että kyllä tämä helpottaa tästä. Kuitenkin vähän myöhemmin oli hänen firmansa juhlat, johon kyllä pyysin ettei hän menisi, mutta turhaan. Tämän jälkeen kuitenkaan mikään asia ei muuttunut parempaan. Päinvastoin. Ja pari kuukautta myöhemmin mieheni kertoikin että kyseisissä juhlissa hän oli pettänyt minua. Tämä rikkoi minut täysin. Kaikki mitä olin rakentanut hajosi. Erosimme pian tämän jälkeen. Kuitenkin olimme paljon yhteydessä ja pian huomasinkin väliemme syventyneen ja mieheni katumuksen ja halun korjata tilanteen. Tätä tilannetta jatkui puolisen vuotta, kunnes palasimme virallisesti yhteen. Nyt kahden vuoden jälkeen voin sanoa että tie oli todella kivinen, mutta auttoi aukaisemaan omatkin silmät parisuhteelle. Ymmärrän nyt miten pidimme parisuhdettamme itsestään selvyytenä, emmekä tehneet töitä sen eteen. Tottakai toivon ettei mitään tällaista olisi tarvinnut tapahtua että olisimme ymmärtäneet sen. Monesti toivoin, etten rakastaisi miestäni, että voisin vaan lähteä surutta suhteesta. Kuitenkin nyt parin vuoden jälkeen voin sanoa päässeeni yli tästä asiasta, ja parisuhteemme tuntuu paljon vahvemmalta ja syvemmältä entiseen verrattuna.