Miehelle äiti on minua tärkeämpi
Olen eronnut viisi vuotta sitten ja ollut nyt etäsuhteessa (tapaamme kerran viikolla ja lisäksi viikonloput ja lomat yhdessä, soittelemme päivittäin) kolme ja puoli vuotta. Miesystävälläni ei ole lapsia, minulla enää nuorin teini-ikäinen yhteishuoltajuudessa. Miesystäväni tulee hyvin toimeen lasteni kanssa, seksi on nautinnollista ja aktiivista välillämme, ainoa ongelma tuntuu olevan se, että itse olisin halukas sitoutumaan tiiviimmin.
Miesystävälleni tuntuu riittävän nykyinen tilanteemme. Hänellä on kiinteät välit äitiinsä ja olen jopa mustasukkainen siitä, että äiti on edelleen hänelle se, jolle kerrotaan ensin ja tärkeimmät asiat. Olemme kuitenkin noin viisikymppisiä! Ongelmaksi koen sen, että toivoisin voivani kertoa hänelle enemmän mieltäni askarruttavista asioista (jos aloitan, hän ei ota mitään kantaa, ei kysele ja minä lopetan puhumisen, nykyisin en enää edes aloita) ja että hänkin puhuisi minulle muutakin kuin ns. päivärutiinejaan. Yhteisiä haaveita tai tulevaisuuden suunnitelmia meillä ei ole. Hän ei kuulemma tiedä itsekään, mitä haluaa, eikä pysty suunnittelemaan pitkällä tähtäyksellä. Hän vakuuttaa rakastavansa minua ja olen hänelle tärkeä. Itse koen, etteivät sanat vastaa tekoja.
Äiti on edelleen hänelle se, jolle kerrotaan ensin ja tärkeimmät asiat
Haluaisin, että mieheni näyttäisi käytännössäkin sen, että haluaa jakaa myös ajatuksensa kanssani ja että olisin se tärkein nainen hänen elämässään. Olen tästä hänelle esittänyt toiveeni, mutta ilman vastakaikua. Itse tiedän, että haluan olla parisuhteessa ja toivon yhteistä vanhuutta, vaikka sitten käytännössä edelleen erikseen asuen, mutta tiiviisti toisiimme sitoutuneina yhteisiä suunnitelmia tehden ja toteuttaen. Toisaalta olemme nytkin tiiviisti yhdessä, mutta vain pinnallisesti.
Olen kuitenkin tähän suhteeseeni tyytyväisempi kuin koskaan avioliittoni aikana ex-mieheni kanssa. Pelkään vain, että tulen pettymään, koska miesystäväni tuskin tulee muuttumaan. Tuhlaanko aikaani turhaan häneen vai pitääkö minun vain yrittää sopeutua nykyisyyteen?
Nimim. Onnellinen, mutta epävarma
Psykoterapeutti Heli Vaaranen vastaa
Suhteenne ei näytä aikuiselta, tasavertaiselta suhteelta. Se näyttää suhteelta, jossa mies ei kykene valitsemaan äidin ja naisystävän väliltä. Sinulla on jo yksi epätyydyttävä suhde takanasi. Olet silti jälleen epätyydyttävässä, sanojesi mukaan pinnallisessa suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa haluat jopa vanheta yhdessä. Sinun on pohdittava sellaisia asioita kuin omanarvontunto ja omien toiveiden kunnioittaminen.
Sinä luovut tässä suhteessa toiveestasi olla kumppanillesi se kaikkein tärkein uskottu. On täysin luonnollista odottaa parisuhteelta jakamista ja tunnetta siitä, että toinen välittää ja haluaa tietää sinusta enemmän. Rakkaus ja arvostus näkyvät teoissa, mutta rakkauden teot ovat sinulle jääneet toiveiksi ja unelmiksi. On aika asettaa odottelulle rajat.
Rakkaus ja arvostus näkyvät teoissa
Jos miehesi valitsee äidin, salli hänen sitten tehdä se täysillä. Äitien ja poikien välit ovat helposti niin tiiviit kuin poika sallii niiden olla. Jo Freudin mukaan rakkauksista suurin oli äidin rakkaus esikoispoikaan. Tavallisesti poika irtautuu äidistään omaan elämäänsä, mutta nyt ei niin ole käynyt. Maailmankirjallisuus kertoo esimerkeistä, joissa äiti on tehnyt pojan muille naisille kelpaamattomaksi ylihuolehtimisella, ruoalla tai tekemällä kaikki päätökset pojan puolesta. Pojan oma valintakyky heikkenee ja lopulta lakkaa. Kun viisikymppinen poika katselee ympärilleen, hän huomaa, että oma elämä ei edisty. Turhautumisen seurauksena saattavat olla riippuvuudet tai vetäytyminen.
Sitoutumiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Jotta suhteenne voisi kehittyä, tarvitaan muutoksia tarvitaan molempien asenteessa elämään.
6 Comments
Oletkohan sittenkään se oikea miehellesi kun hän ei tunne tarvetta jakaa ajatuksia kanssasi. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun miehen mielipide siitä että onko todella helpompaa puhua äidille kuin naisystävälle. Jotenkin tämän ymmärtäisi jos olisi kyseessä ns nuori pari, mutta tuossa iässä…
Kuulostaapa tutulta. Koin avioliitossamme (mä 33v ja mies 27v) olevani aina se toinen nainen – mieheni äiti oli ykkönen. Hän oli monista asioista tietoinen ennen minua, kuten mieheni tunteista minua kohtaan. Taistelin paikastani väsyksiin saakka, erosimme kaksi kk sitten. Nyt yritän kasata itseni ja suunnata katseeni eteenpäin… Jos miesystäväsi ei tiedä mitä elämältään haluaa, eikä ole valmis sitoutumaan, onko hän sinun arvoisesi? Mielestäni ansaitset parempaa. Älä vertaa missä hän on parempi kuin exäsi. Haluat varmaan nyt eri asioita suhteelta kuin viisi tai 3,5 vuotta sitten.
Nimimerkki ei enää pidä paikkaansa, olen nyt surullinen mutta varma. Mies valitsi äidin. Olen lähes shokissa.
”Miikin” tavoin yritän nyt kasata itseni ja yrittää päästä eteenpäin….
Kiva kuulla että muillakin on samanlainen ongelma. Kihlattuni soitteli äidillensä riidan jälkeen ja nyt riita/ongelma on niin iso että minun on muutettava. Mies ei enää halua minua kun minä vain tuhoan perheen, en ole tarpeeksi hyvä miniäehdokas ja äiti on menettänyt yhteyden poikaansa…
Olen surullinen mutta onneksi ei ehditty hankkimaan lapsia.
Niin vielä lisätekseni että äiti soitti pojallensa (minun kihlatulleni) että minä tuhon heidän perheen, ei halua minua miniäksensä ja äiti on menettänyt yhteyden poikaansa…jaapa. Ei sitä yhdessä asuessa, vastarakastuneena muista ajatella muita ihmisiä…
Tämä äidin puhelu pojallensa sitten päätti meidän suhteen.
Onneksi moni ystävä on minua tukenut ja sanonut että minä olen liian hyvä kyseiselle perheelle.
Luusisi äidin tukevan poikaansa ja kysellä mahdollisesta yhteisestä talon ostosta ja lapsien hankkimisesta.
Hei!
Tässä ajattelin kirjoittaa ja kysyä onko muilla tällaisia kokemuksia..
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa pian 3 vuotta. Kaikki oli aluksi hyvin. Mies vietti aikaa kanssani. Mutta puolen vuoden kuluttua hän alkoi viettämään aikaa kavereiden kanssa,mielestäni aivan liikaa. Hän kun oli joka päivä 11 tuntia pois kotoa. Tulin raskaaksi ja hän edelleen oli kavereiden kanssa. Poikani syntyi 2016 lokakuussa. Hän edelleen on kavereiden kanssa sen 11 tuntia joka päivä. Ainoa päivä jolloin on ehkä kotona on sunnuntai. Nyt lisäksi hänen äiti on vahvemmin tullut kuvioihin. Hänen äiti tietää KAIKEN avioliitostamme. Kodistamme hänen äiti tietää jopa jääkaapin sisällön! Hänen äiti soittaa joka päivä monta kertaa ja sanoi itseään pojalleni äidiksi! Mieheni on äitinsä luona nyt käymässä. Hän ei edes soita minulle ilman hänen äitiään vieressään! En todellakaan halua puhua kun hänen äiti kuuntelee tai huutaa puhelimeen olevansa poikani äiti! Olen asiasta maininnut että en halua että hänen äitinsä olevan puheluissa mukana JOKA KERTA. Mutta hän ei silti jätä tätä äitiään ottamasta jokaiseen puheluun mukaan. Nyt mieheni syyttää minua etten anna hänen nähdä poikaansa.Lisäksi hän sanoo että teen hänen elämästään helvettiä?! Tuntuu että mieheni rakastaa äitiään niin paljon ettei voi rakastaa ketään muuta. Onko kokemuksia? Mistä ihmeestä tällainen johtuu?