Mies jäi kiinni uskottomuudesta
Mieheni kärähti treffipalstalle kirjautumisesta. Oli mennyt sinkkuna hakemaan tositarkoituksella naista. Olemme olleet 25 vuotta yhdessä. Naimisiin menimme vuonna 1990 ja meillä on useampi lapsi. Olen vähän yli nelikymppinen.
Satuin vahingossa löytämään naisten kuvia tietokoneeltamme. Se tuntui hirveältä. Kun sanoin siitä, mies alkoi syyttää, että olen hullu ja pöljä ja että minun pitäisi mennä hoitoon. Minusta tämmöinen asia ei kuulu parisuhteessa eläville. Mieheni sanoi, että minä kyttään häntä joka asiassa ja että hän ei saa olla oma itsensä. Luottamuksemme on saanut vähän säröjä välillemme. On sattunut muutama reissu, jota ei ole selitetty.
Mitä minun pitäisi tehdä, jos mies ei suostu keskustelemaan eikä tunnusta tätä?
Olen hirveän väsynyt töissä ja kotona nukkuisin vain aina. Olen tällä hetkellä koulussa illoilla 3 iltana viikossa n. neljä tuntia. Ja päivällä töissä 8 tuntia.
Mistä voisin saada itselleni neuvoja miten tässä käyttäytyä. Ahdistava tilanne.
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Internet on vaarallisen helppo väline pettämissuhteiden luomiseen. Netissä voi esiintyä paljastamatta omaa henkilöllisyyttään, jolloin kynnys tehdä aloitteita on pienempi kuin kasvotusten. Myös rajanveto pettämisen ja muunlaisen nettikeskustelun välillä voi olla häilyvää. Puolisoiden käsitykset siitä, mikä on pettämistä saattavat poiketa toisistaan. Pettämisen voi helpommin salata puolisolta, koska yhteydenpito ei välttämättä vaadi lisääntyneitä, selittämättömiä menoja.
Vaikka parisuhteen kriisit ovat harvemmin vain toisen osapuolen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä lähtöisin, on molemmilla puolisoilla kuitenkin vastuu omista teoistaan. Toisen nalkuttaminen tai läheisyyden puute eivät siis ole tässä mielessä syitä pettämiselle, vaikka ne ehkä jollain tavalla selittävätkin tilanteen taustaa. Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus ja näin varmasti onkin, jos tavoitteena on huomion siirtäminen pois omista heikkouksistaan. Kuitenkaan toisen epätäydellisyyden osoittaminen ei poista omaa epätäydellisyyttä. Kokeakseen ylemmyyttä on käytettävä kovia aseita toista vastaan. Leimaamalla toisen sairaaksi ja tyhmäksi voi yrittää osoittaa omaa paremmuuttaan, mutta keino ei selvästikään ole rakentava. Kovat sanat jättävät usein syviä haavoja. Haavojen paraneminen voi kestää kauan, varsinkin jos toinen ei osoita katumusta.
Mitä sinä ja kumppanisi haluatte suhteeltanne jatkossa saada?
Pidemmän päälle syyllisten etsiminen ei auta suhteen ongelmien ratkaisemisessa, vaan tärkeää on keskittyä siihen, kuinka tästä tilanteesta mennään eteenpäin. Mitä sinä ja kumppanisi haluatte suhteeltanne jatkossa saada? Kertomasi mukaan puolisollesi olisi tärkeää kokea olevansa hyväksytty omana itsenään. Tämä lienee yksi tärkeimmistä tarpeista, joita ihmisillä suhteissaan on. Yksilöllisyyden kunnioittaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki mitä ihminen tekee, olisi hyväksyttävä.
Tapahtunut vaatii jonkinlaista läpikäymistä, jotta voitte jatkaa suhteessanne eteenpäin. Kerrot, ettei kumppanisi halua keskustella tästä kanssasi. Sinä et voi ottaa vastuuta siitä, jos kumppanisi ei suostu keskusteluun, mutta omalla toiminnallasi voit ehkä vaikuttaa kumppanisi keskusteluhalukkuuteen. Tunnet varmasti itsesi loukatuksi, mutta asioiden ratkaisemista ei auta, jos ainoastaan ilmaistaan loukkaantumisen tunteita. En tarkoita, että sinun pitäisi sulkea pois pettymyksen ja suuttumuksen, vaan että voisit yrittää miettiä, onko olemassa mielekkäitä tapoja, joilla voisit helpottaa puolisosi keskusteluun osallistumista. Tapa, jolla voit edes jotenkin vaikuttaa toiseen, on oman käyttäytymisesi muuttaminen.
Kun huomioi vaikean elämäntilanteesi sekä työn, perheen ja opiskelun täyttämän viikkorytmisi, ei ole lainkaan ihme, että koet itsesi väsyneeksi. Elämäntilanteesi saa aikaan sekä fyysistä että henkistä väsymystä. Yritä siis pitää huolta siitä, että saat unta oman tarpeesi mukaan. Palautumiseen tarvitaan unen lisäksi myös sitä, että saat tehdä ja kokea asioita, joista nautit. Pelkkä velvollisuuksien ja levon vuorottelu ei tee elämää mielekkääksi. Mistä sinä löydät elämääsi iloa? Muista pitää kiinni näistä asioista.
7 Comments
meillä on sama ongelma ja vielä paljon muuta uskottomuus ,valehtelu, toisen syyllistäminen, öitä kotoa poissa ei muista missä on ollut, lapset 4v. 5v. ei vietä aikaa heidän kanssaan ja sitten syyttää minua kun lapset eivät halua leikkiä hänen kanssaan
mies jäi kiinni uskkottomuudesta oli kuin olisin lukenut omaa tarinaani helpotti että muillakin on juuri sama ongelma en ole yksin hullu ja vainoharhainen
en tiedä miten tästä selviän. Jo seurustelun alkuaikoina puolisoni toi kotiin sukupuolitaudin ja sillon vannoi, että oli viimenen kerta. Noin vuosi sitten mieheni kuitenkin kärysi salasuhteesta toiseen naiseen. Käryn myötä paljastui, että naisia oli ollut enemmänkin ja viimeset seitsemän vuotta oli armas puolisoni juossut jatkuvasti vieraissa.
Alkushokista toivuttuani päätin pelastaa parisuhteeni, sillä rakastin ja rakastan miestä niin paljon ja meillä on niin paljon hyvää tässä liitossamme, kolme lastakin. Kävimme terapiassa ja teimme paljon asioita yhdessä ja koin että lähennyimme ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Olin niin onnellinen, että meidän avioliittomme on niin vahva ja rakkautemme niin voimakasta, että tällaiset kriisitkään eivät sitä kaada.
Pari päivää sitten tuli pommi. Sain tietää että mieheni ei ole missään vaiheessa lopettanut tätä suhdetta tähän viimeisimpään salarakkaaseen. Vaan on esittänyt minulle koko ajan mitä rakastavinta puolisoa ja puhunut kuinka helpottunut oli, että pääsi koko akasta eroon ja miten nyt on asiat kohdallaan ja tajuaa miten hirvittävän virheen on tehnyt pettäessään minua. Ja aina kun on silmä välttänyt on juossut panemaan tätä salarakasta ja vannonut tälle ikuista rakkautta.
Pistin miehen samantien pihalle ja nyt se sitten soittelee, tekstailee , roikkuu oven pielessä, itkee ja anelee etten jättäisi häntä. Että nyt pitää ajatella lapsia.
Järki sanoo, että minun pitäisi pistää erohakemus vetämään samantien , mutta voi kuinka tuota miestä rakastankaan. Syvällä sisimmässäni tiedän etten tahtoisi erota, vaan yrittää vielä kerran.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Vieläkö pystyn tämän perheen pelastamaan. Vai onko ero nyt ainoa vaihtoehto??
Uimakaveristani en tiedä juuri mitään, onko perhettä vai onko vapaa. Uidaan vain. En siis voi kertoa uskottomuudesta, kun suhdettakaan ei ole, vaikka haluaisin.
Ottajia miehellä näyttää olevan ihan tarpeeksi. Asia alkaa vähän jo naurattaa. Kiva on kuitenkin aina tavata ja jutella.
Ystäviä ei ole koskaan liikaa, on moni minulle sanonut, itseäni vanhemmat.
Odottelen nyt seuraavaa päivää ja yhteistä uintiamme. Huomenna näen sitten, mistä jutellaan. Kyllä hän on minulle rakas!
Voisin kuvitella, että ymmärtäisin fyysisen uskottomuuden. Henkinen olisi sitten jo pahempi juttu. Se, että selkäni takana toimittaisiin, enkä tietäisi mitään.
Avioliitossani vältyin ikäviltä kokemuksilta. Ajattelin kuitenkin, että miehelleni olisi tehnyt hyvää vähän katsella ympärilleen.
Itse olin ihastunut monta kertaa, mutta ne ihastukset eivät johtaneet mihinkään.
Nyt kun olen jälleen vapaa, eteeni on tullut vain yksi kelvollinen. Mutta tämä ei ole ehdottanut mitään, joten yksin tässä ollaan.
HALUAN RAKASTUA enkä halua suhdetta vain muodon vuoksi. Olen onnellinen vapaudestani. Minun on hyvä olla näin.
ENNEN HÄITÄ tyttöystäväni ja hänen miehensä sopivat, että jos uskottomuutta on, eli jompikumpi ihastuu niin siitä ei kerrota toiselle. Ei haluta pahoittaa toisen mieltä, vaan seuraukset pitää itse pystyä kestämään.
Heidän avioliittonsa on onnellinen ja syrjähyppyjä ei tietääkseni ole ollut.
Jos itse olisin ollut uskoton pitkässä liitossani, en ehkä olisi pystynyt pitämään uskottomuutta salassa. On helpompi tunnustaa ja saada synninpäästö kuin salata.
Ainakin minulle se olisi ollut helpompaa.
Parisuhdetta pitäisi pelata avoimin kortein. Se, että nainen löytää miehensä treffi-ilmoituksen tai siihen liittyviä vastauksia ja kuvia ei ole mikään vainoharhaisuuden mittari. Mies on tuntenut piston sydämessään, tietänyt tehneensä väärin ja yrittää näin kääntää tilannetta naisen syyksi. Näin kävi minulle. Aina vika on petetyssä, jos pettäjältä kysytään. Mieheni jopa ahdistui, kun aloin linkkaamaan hänelle Suhdesopan uskottomuusartikkeleita ja ehdotin, että hän lukisi Kiianmaan Revitty sydän-kirjan. Kuitenkin väitti, ettei ole tehnyt mitään väärää. Luulen kuitenkin, että hän salaa luki artikkelit ja löysi itsensä aina uudestaan ja uudestaan pettäjän roolista.
Vaikka Kiianmaan kirja antaa hyvän pohjan selviytymiseen tapauksesta, se ei ohjeista juurikaan miten pitäisi elämää jatkaa. Neuvotaan anteeksiantoa ja luottamuksen palauttamista. Miksi petetyn pitäisi nähdä hirveä vaiva asian eteen ja pettäjä pääsee kuin koira veräjästä riippumatta siitä jatkuuko entinen parisuhde vai ei. Pettämistapauksen jälkeen itsellä meni luotto omaan kumppaniin täysin, en koskaan aio antaa anteeksi. Emme kuitenkaan eronneet, koska todennäköisesti samoja pettämisen oireita löytäisin luultavasti tulevaisuuden suhteistakin, ihan aiheettakin. Vasta pettämisen selvittyä tulee petetystä vainoharhainen, pöljä. Mutta siinäkin vaiheessa saa pettäjä katsoa itseään peiliin ja kysyä, että kuka sen on aiheuttanut.