Kysymykset

Miten toimia uskottomuuden ilmitullessa?

Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden, josta naimisissa suurimman osan. Viime keväänä, kun mies tuli työmatkalta, hän ilmoitti tavanneensa siellä jonkun naisen ja haluavansa avioeron. Minun maailmani romahti sillä sekunnilla.

En osannut aavistaa tällaista. Toisaalta kun mies viimeksi oli kotona ja yritin lähestyä häntä, hän vetäytyi. Kysyin leikilläni, että onko sulla joku toinen ja hän kielsi. Mutta hänellä on ollut tämä suhde tammikuusta alkaen.

Menin asiasta ihan sekaisin. Olen ollut mielisairaalassa ja nyt hiihtelen etiäpäin masennuslääkkeiden ja rauhottavien kanssa. Maailmani on todella musta. Oli sellainenkin hetki, että halusin tappaa mieheni. Ja itsetuhoisia ajatuksia on myös edelleen. Olen sillä tavalla hoidossa, että näen nyt terapeuttia kerran viikossa ja psykiatria myös, mutta harvemmin.

Usko on mennyt elämään, miehiin ja omaan seksuaalisuuteen

Välillä tuntuu, että en jaksa enää tätä paskaa. Pahinta on, että mies antaa jatkuvasti kahdenlaista viestiä: toisaalta, että on ”todella rakastunut tähän uuteen ihmenaiseen” ja toisaalta ”ei tässä nyt mitään avioeroa vielä tehdä”.

Olemme käyneet pari kertaa pariterapiassa, mutta en tiedä, onko siitä hirveesti apua, kun mies tuntuu olevan jotenkin ihan jumissa, oven välissä, lähdössä tosin enemmän kuin jäämässä. Terapeutit sanoivat hänelle siitä, että tilanne on minun
näkökulmastani turhauttava, koska en oikeastaan pääse työstämään asioita, koska miehellä on koko ajan takaportti auki, että hän lähteekin sinne toisen naisen luo.

Mitä tässä voi tehdä? Miten tällaista voi ymmärtää? Olen kyllä omasta mielestäni ihan realisti siinä suhteessa, että ajattelen, että meidän välisessä kommunikaatiossamme on ollut ongelmia ja esimerkiksi miehen työrytmi (4 viikkoa töissä, 4 viikkoa kotona) vaatii totuttelua meiltä molemmilta.

Myös seksin saralla on ollut ongelmia ja niitä on jo kerran puitu seksuaaliterapeutin kanssa, mutta se prosessi jäi kesken. Olen nyt kuitenkin järkyttynyt, että mies haluaa avioeron. Minusta näitä asioita pitäisi yrittää selvittää ennen kuin aletaan puhua avioerosta.

Olen ihan sekaisin. Olen sanonut miehelleni, että haluaisin nähdä sen naisen tai edes puhua hänen kanssaan puhelimessa, mutta siihen hän ei suostu. Olen kaikesta ulkopuolella. Välillä ajattelen, että miehellä on vain naksahtanut päässä tai on tullut joku itsenäistymiskriisi.

Arkemme on ollut tasaista, omasta mielestäni hyvää. Olemme esimerkiksi nauraneet paljon. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt paljon töitä ja se on johtanut työuupumukseen. Emme ole hirveästi riidelleet. Mieheni on yleensä nauranut minun vihalleni, mikä on tietysti raivostuttavaa. En aavistanut mitään tällaista tulevaksi. Olemme myös yrittäneet tehdä lapsia, myös pettämiskuvion aikana.

Omat fiilikset ovat välillä todella synkeät. Usko on mennyt elämään, miehiin ja omaan seksuaalisuuteen. Tuntuu, että olen valmista kamaa kaatopaikalle. Minut voi noin vaan näppärästi vaihtaa nuorempaan, joka kuulemma on avoin, samanhenkinen ja optimistisempi kun minä. Ihan niinkuin minulla ei olisi mitään arvoa.

Aiemmat parisuhteeni ovat melkein poikkeuksetta päätyneet siihen että minut on jätetty. Tilanne muistuttaa myös vanhempieni avioeroa. He erosivat 10 vuotta sitten, kun isällä oli toinen nainen. Miksi päädyn aina tällaisiin miehiin? Vaikka tällä kertaa luulin tosissani tehneeni erilaisen valinnan, enhän olisi muuten mennyt naimisiin, jollen uskoisi tähän suhteeseen. Mutta nyt on vedetty matto jalkojen alta.

Miten minun pitäisi tilanteeseen suhtautua? Olen välillä ollut aggressiivinen, mm. sylkenyt miehen päälle ja hakannut seinää. Nyt kun minulla on rauhoittavia, pystyn hallitsemaan itseäni paremmin, mutta tunteet ovat todella ristiriitaiset. Toisaalta olen pettynyt ja vihainen, ehkä vähän surullinenkin, mutta samalla tuntuu, että rakastan miestäni ihan hirveästi. Näen, että hän on ihan pihalla ja haluaisin olla tässä vastoinkäymisessä hänen rinnalllaan, mutta se lienee kai mahdotonta? Onko niin, että hän nyt jättää minut? Olen uhkaillut itsetuholla, mutta se ei häntä tunnu liikuttavan.

Pitäisikö vaihtaa taktiikkaa ja antaa hänen mennä vaan? Mutta kun en pysty tekemään sitä, minulle avioliitto ei voi olla sitä, että heti kun tulee vaikeaa niin lopetetaan.

Haluaisin laittaa kaikki kortit pöydälle ja tarkastella suhdettamme rehellisesti. Haluaisin oppia, mitä olen tehnyt väärin. Minulla ei ole mitään menetettävää.Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta onko se utopistinen haave? Voinko minä vaikuttaa mitenkään mieheni ratkaisuun?

Ja eikö minulla ole oikeus tavata tämä mieheni uusi rakkaus? Eikö hänenkin kuulu ottaa vastuu siitä, mihin soppaan on lusikkansa pistänyt? Mieheni ei suostu kertomaan hänen sukunimeään eikä numeroaan.

Mikä tahansa neuvo olisi tässä tilanteessa todella tervetullut.

nimim. Merimiehen vaimo

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

kaisa_malinen_uusi1Elät läpi koettelemusta, jota moni kuvaa yhdeksi elämänsä raskaimmista vaiheista. Vaikka jokainen parisuhde on oma maailmansa, ja suhteessanne kokemasi koettelemukset sinulle yksilöllisiä ja ainutlaatuisia, voi tilanteen tarkastelu yleisemmällä tasolla auttaa sinua ymmärtämään ja jäsentämään omia kokemuksiasi.

Pettämisen paljastuminen on petetylle usein syvältä koskettava kriisi, josta toipuminen vie pitkän ajan. Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana petetty käy läpi valtavan tunteiden myllerryksen. Tapahtuneen hyväksyminen osaksi todellisuutta on vaikeaa, koska se kyseenalaistaa näkemyksen, joka petetyllä on suhteesta aiemmin ollut.

Petetyn ja pettäjän näkemykset pettämiseen johtaneista syistä eroavat usein toisistaan

Petetyn ja pettäjän näkemykset pettämisestä ja siihen johtaneista syistä eroavat usein suuresti toisistaan. Petetylle pettäminen tulee järkyttävänä yllätyksenä, vaikka suhteessa hänen mielestään ehkä onkin eletty vaikeita aikoja. Pettäjä taas näkee usein pettämisen taustalla kauan kestäneen turhautumisen ja pettymisen parisuhteessa. Pettämisen ilmitullessa nämä puolisoiden erilaiset näkemykset törmäävät toisiinsa ja repivät heitä erilleen toisistaan.

Mikäli parisuhdetta halutaan jatkaa pettämisen jälkeenkin, olisi kuitenkin tärkeää pystyä yhdessä sitoutumaan kriisin läpikäymiseen. Tätä molemminpuolista sitoutumista vaikeuttaa se, jos epävarma tilanne pitkittyy pettäjän epäröidessä vanhan ja uuden kumppanin välillä. Epäröinti myös satuttaa entisestään petetyksi tullutta. Kaivatessaan tilanteen selvittelyä ja anteeksipyyntöjä, hän kokeekin nöyryytyksen jatkuvan. Myös pettäjälle tilanne on vaikea. Hän kokee usein saavansa molemmista ihmissuhteista kaipaamiaan asioita, eikä olisi valmis luopumaan kummastakaan.

Kertomasi perusteella pettämisen paljastuminen on ollut myös sinulle ja suhteellenne suuri kriisi. Todennäköisesti kirjeesi kirjoittamisen jälkeen elämäntilanteenne on jo edennyt johonkin suuntaan. Kriisin keskellä teillä on ratkaistavana suuria kysymyksiä. Kuinka pääsemme tästä eteenpäin? Jatkaako suhdetta vai ei?

Ymmärrän voimattomuuden kokemuksen tilanteessasi. Puolisosi kyvyttömyys tehdä valintoja kertoo todennäköisesti osaltaan siitä, ettei hän itsekään oikein tiedä, mitä tulevaisuudelta haluaa. Haluan rohkaista sinua olemaan kiirehtimättä näiden suurten päätösten tekemisessä.

7 Comments

  1. Talvikki
    29.07.2009 at 10:06

    Minua petettiin. Tunsin olevani typerä, sinisilmäinen. Miten olinkaan voinut luulla, että jos en koko ajan kyttää ja vahdi, niin miehellä ei ole syytä pettää. Olimme myös sopineet siitä, että jos tulee vastaan Toinen, siitä kerrotaan puolisolle. Huihai, vain valheita, salailua, piilottelua. Ehkä se salainen-juttu, kuitenkin oli asian ydin?
    Näin jälkeenpäin katsoen, tein yhden asian oikein, en heti heittänyt miestä pellolle tai ottanut ja lähtenyt itse. Mutta monta juttua tekisin toisin, hitaammin ja harkiten.
    Jatkamme yhdessä, vuosien liittoa ei heitetty pois. Katkeruudesta, kun pääsisi jotenkin eroon.

  2. Pihlajanmarjat
    11.08.2009 at 20:34

    Pettäminen sattuu! Ei helpota, jos tietää, mitä tai miten asioita noin yleensä pitäisi käsitellä tai että kaikki vie aikansa. Jos voisi olla omassa elämässään ulkopuolinen, niin silloin varmasti helpottaisi.
    Surun pitäisi tulla ulos, mutta kun ei saa edes vihattua.
    Sain eroni jälkeen kuulla, että miehelläni oli ollut suhde työkaverinsa kanssa ja se oli kestänyt avioliittomme aikana reilusti yli 3 v. ajan. Avioliiton harkinta-aikana asiaa ei käsitelty. Nyt ex-mieheni haluaisi entisen perheensä takaisin, mutta miten toimia, kun ero on jo selvä, eikä silloin puhuttu kuin raha-asioista ja taloudellisista vaikeuksista.
    Onko mitään neuvoa? Koen, että elämäni menee filminauhana – voinko luottaa enää mihinkään? Olin jo käsitellyt eron ja nyt tässä tilanteessa joudun palaamaan uudelleen käsittelemään asiaa tästä pettämiseen
    liittyvästä näkökulmasta. Meillä on kolme yhteistä lasta ja kaksi vanhimpaa tietää asiasta; eivät ole kovin ylpeitä isästään.
    Tällainen kuvio!

  3. meppi
    12.08.2009 at 21:50

    Marjat,
    jos miehesi on noin katala ollut avioliiton aikana niin älä missään nimessä ota häntä takaisin. Hän tekisi tempun uudelleen kun alkaisi vakaa ja tylsä avioelämä kyllästyttää.

    Olet jo mennyt elämässäsi eteenpäin, miehesi teki valintansa ja hänen pitäisi nyt kantaa vastuu tekemistään valinnoista. Sinuna miettisin todella tarkkaan uskaltaisinko enää luottaa..Helpommalla pääset, jos et jatka enää uudelleen koska kun luottamuksen kerran menettää niin sitä ei enää takaisin saa. Epäilisit jatkossa aina onko töissä taas joku uusi naikkonen, jos hän olisi etäinen tai alkaisi salailla asioita. Miten ihmeessä hän pystyi salaamaan 3vuotisen suhteen, jota piti samaan aikaan kun oli kanssasi avioliitossa..? Voimia, niitä tarvitset!

  4. Pihlajanmarjat
    12.08.2009 at 23:52

    Kiitos Meppi!

    Näitä ihmismielen myllerryksiä – se mitä kirjoitit, on juuri niitä ajatuksia, mitkä päässäni pyörivät. Luottamus – sitä ei ole, niin minkä pohjalle uudelleen aloittamista sitten rakennettaisiin. Tiedän vielä senkin, että exmieheni osaa kyllä puhua ja kääntää asioita mielensä mukaan ja itsensä kannalta edullisella tavalla – tietenkin. Miten hän pystyi salaamaan – ja elämään kaksoiselämää. Aikaa tarvitaan siihenkin, että pystyy saamaan itsensä tasapainoon ja tällä hetkellä fiilikset todella matalalla. Tulee tunne, ettei välitä itsestään, jos tällaisen miehen juttuja uskoo. Helpommalla toivon pääseväni; otan voimalähetyksen vastaan!

  5. Talvikki
    22.08.2009 at 10:20

    Kovin helpolta näyttää tuo puolison pettäminen. Neuvojen mukaanhan toiseen ihmiseen pitää uskoa ja luottaa, tottakai. Ei sovi vahtia, kytätä, vakoilla, puhuuko puoliso totta. Milloin on kyseessä työ kuviot (ja jos se toinen on samalta työmaalta, voi pojat, sitten vasta helppoa onkin), tai harrastukset, kirjeet, puhelut, sähköpostit. Valehdalla näköjään voi kaikesta.
    Lopputuloksena mielestäni on, että pettäjä on halunnut pettää ja uusi löyty mielihyvin avustanut.

  6. 24 v aviossa
    08.12.2011 at 12:06

    Jo melko vanhoja nuo jutut, mutta niin tätä päivää minulle.

    Mieheni pettäminen selvisi minulle 3 viikkoa sitten. Ensi shokin, huutamisen, itkemisen, syyttelyn ja selitysen vaatimisen jälkeen hän kertoi luuleensa, että minulle meidän yhteisen taipaleen päättyminen olisi olankohautuksella ohi. No ei ole! Lamaannus, suru, yksinäisyyden tunne ja VIHA jatkuu.

    Mies on niin rakastunut tähän uuteen kotkaansa, että kaikki minuun ja kahteen yhteiseen lapseemme liittyvät asiat ovat ilmaa.
    Minun voinnistani kyselee vielä kotona asuvalta pojaltaan ja huolissaan on kait lähinnä siksi, ettei tarvitsisi syyttää itseään, jos minä romahdan. Lapsia hänen ei mielestään tarvitse edes ajatella, koska toinen muutti juuri pari kuukautta sitten toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja toinen lähtee kuukauden päästä armeijaan. ”Nehän ovat jo omillaan” oli kommentti.

    Nyt ukkokultani on lomareissulla uuden naisensa kanssa. Reissun tarkoitus on tutustua naikkosen vanhimpaan lapseen, nuorempaan on tutustunut jo aiemmin – kännykkätiedoista päätellen soitteleekin tälle useasti.

    Lähtiessään uuden rakkaansa kanssa matkalle todisteli ukko rakastavansa minua itku silmässä vielä ovenraosta: ei vissiin tiedä ottaako uuden vai pitääkö vanhan. Nyt hänen poissaollessaan olen ehtinyt miettiä ja moni asia on napsahtanut kohdalleen ja ”suomut ovat pudonneet silmiltä”. Pääni sanoo, että heti avioero vireille! Luottamus ei palaudu koskaan, katkeruus tulee säilymään suhteessa, joten kuinka sitä kannattaisi jatkaa. En kuitenkaan ole saanut tehtyä eropapereiden suhteen mitään. Jokin estää. Monta muuta järjestelyä olen jo hoitanut. Ja vaikka suhde jatkuisikin (siihen en kyllä enää usko) niin nämä muiden asioiden omiin käsiin ottamiset vahvistavat itseäni – ainakin yritän niin.

    Kaikenkaikkiaan tosi kiva tilanne – uskottomuus paukahti silmilleni siten, että löysin matkavarauksen mieheni kassista. Muutama päivä sen jälkeen hän sitten lähti tänne matkalleen – juuri kun olisi kipeästi kaivannut selvittelyä ja puhumista. Lienee ollut tarkoituskin, ettei tarvitse puhua ja joutua kuuntelemaan tuskaani. Matkasta olisi ilmeisesti ilmoittanut vasta juuri ennen lähtöään – tai valehdellut senkin. On tää tosi raskasta.

  7. kriisi-ikä?
    30.12.2011 at 00:15

    Mulla ei tullu riitoja mieheni kanssa kun tuli tietoon että hänellä oli ollut jo jonkin aikaa toinen nainen rinnalla…syy siinä, että otti ja meni kuolemaan…samalla kertaa sain tietää mieheni kuolemasta ja siitä että hänellä oli ollut suhde!!! Kyllä siinä maailma romahti, ei oikein tiennyt kumpaako suree…aluksi kyllä taisi mennä ihan tuohon pettämis asiaan kaikki energia,joskus tulee hetkiä jolloin tulee ikävä ja luulen että se on sitä normaalia kuoleman surutyötä.
    Tässä koitettu selvitä hissukseen ja yritetty koota palapeliä asten kanssa…
    Luotto miehiin ja yleensä parisuhteeseen mennyt tyystin, huomaan että en tahdo uskoa enää mitään positiivista itsestäni jos joku mies sen sanoo…
    olen puhunut asiasta avoimesti niin ystäville kuin ammattiauttajalle ja niistä on ollut paras apu.
    Olen päättänyt kuitenkin selvitä asiasta ja tehdä niin kauan töitä sen tiimoilla että elämä alkaa sujumaan…mitä muutakaan voin…olen vielä nuori ihminen…

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.