Olenko liian kiltti ja tylsä mies?
Haluaisin kysyä teiltä, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota jo heti alussa, jotta suhde kestäisi vaikkapa hautaan asti? Ehkä vielä hiukan laaja ja epämääräinen kysymys, mutta valotan pointtia omilla kokemuksillani.
Olen 27-vuotias eron kokenut mies. Aikoinaan avioliitto päättyi käytännössä siihen, että vaimo katsoi menneensä väärin perustein naimisiin ja halusi eron. Hän näki, että suhteessa ei ollut eikä kuulemma koskaan ole ollut ”riittävästi” intohimoa. Exä näki aloittaneensa suhteen siinä pelossa, että jää yksin. Sanomatta on selvää, että tykättiin toisistamme paljon, viihdyttiin toistemme seurassa ja oltiin tietyllä tavalla saman henkiset ihmiset. Tuntui aika selvältä, että kuulumme yhteen. Aika klassisesti se taisi olla 7. vuosi, kun homma sitten lässähti.
Tänä kesänä löysin uuden vakavasti otettavan tuttavuuden. Koska tiesin myös maailmankatsomuksellisten erimielisyyksien varjostaneen avioliittoani, kerroin niistäkin heti alussa. Päätettiin, että toteutetaan hommaa ensin tapailu perjaatteella ja katsotaan, miltä se sitten jatkossa vaikuttaa. Nähdäkseni oltiin molemmat varsin ihastuneita toisiimme. Huomasimme myös kuinka samanlaiset olemme monessakin suhteessa ja meillä oli todella hauskaa keskenämme. Myös aina erossa ollessa molemmilla taisi olla ikävä toisen viereen. Voisin väittää, että ns. kemiat eivät juuri paljon tuota paremmin voi pelittää. No tuota hommaa kuitenkin varjosti aika paljon tuo maailmankatsomus kysymys ja se aiheutti aina välillä eräänlaisia aallonpohjia ja välillä oltiin aika epätoivoisia yhteisen jatkon suhteen.
Olenko sellainen mies, johon kukaan ei voi rakastua riittävän intohimoisesti?
Ongelmista kuitenkin aina noustiin, kunnes alkusyksystä loppujen lopuksi kuitenkin todettiin, että homma ei tulisi toimimaan. Tunnelma oli, että järki voitti tunteen. Tästä kului puolitoista kuukautta, kun erinäisten vaiheiden jälkeen päätettiin sittenkin lämmittää suhde uudestaan ja lähteä hommaan uudella vaihteella. Tätä onnea ei sitten kestänyt kunnolla viikkoakaan, kun yhdessä vietetyn viikonlopun jälkeen minulle ilmoitetaan, että tunnetta ei ole tarpeeksi. Hän kaipasi vielä jotain enemmän, sellaista miestä, joka saisi hänet hehkumaan ja rakastumaan tulisesti.
Olin aika puulla päähän lyöty. En olisi uskonut, että homma enää tunteeseen kaatuu, kun se koko homman oli tähän asti koossakin pitänyt. Itselleni tuli heti mieleen nuo olosuhteet, jotka olivat rassanneet suhdetta alusta asti. Välillä tuli aallonpohjia ja pelkään, että ihastumisen voimavaraa ei tässä tapauksessa päästy oikein hyödyntämään.
Toisaalta alkaa rassata ajatus, olenko sellainen mies, johon ei ketään voi rakastua riittävän intohimoisesti. Olen ymmärtääkseni ihan ok katseenkestävä mies ja muilta ominaisuuksiltani kuulemma ainutlaatuinen, mahtava jne. En halua ylpeillä, mutta viime aikoina olen saanut kuulla niin paljon ylistyssanoa itsestäni, että olen ollut aivan ymmälläni. Mutta onko se sitten, että pohjimmiltaan nainen tarvitsee pahan pojan, vaikka aina muuta väitetään? Mutta näiden kahden vakavamman suhteen pohjalta olen paljon miettinyt, minkä tasoinen tunne kummallakin pitää olla, että homma on kestävällä pohjalla? Pitääkö naisella ehdottomasti olla mies, joka saa jalat sulamaan alta, sukat pyörimään tms. Vai olenko minä ymmärtänyt jotain ihan väärin? Olen aika pihalla.
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
On sanottu, että ero toisesta ihmisestä on pieni kuolema. Näin ainakin siinä mielessä, että eron myötä on päästettävä irti monista suhteeseen ja
toiseen ihmiseen liittyneistä tulevaisuudentoiveista ja -suunnitelmista.
Sinun kohdallasi kokemasi erot näyttävät vaikuttaneen muutenkin – pelkäät joutuvasi luopumaan unelmistasi elää tulevaisuudessa onnellisessa parisuhteessa. Kahden eron jälkeen olet alkanut etsimään syitä eroihin itsestäsi ja pelkäät näiden syiden olevan sellaisia, jotka estäsivät sinulta tyydyttävän parisuhteen tulevaisuudessakin.
Naisia on monenlaisia – niin myös miesmakuja
Uusi parisuhde on aina riski. Jokainen pari kohtaa ajan kuluessa
tilanteita ja haasteita, joissa suhteen kestävyyttä ja halua olla yhdessä
testataan. Näitä haasteita on mahdotonta täysin etukäteen ennakoida.
Ymmärrän toiveesi olla satuttamatta enää itseäsi. Ihmissuhteen
tulevaisuutta ei kuitenkaan ennaltamäärätä sen alkumetreillä. Vaikka
muisto alkuvaiheen huumasta voi kannattaa eteenpäin vaikeina hetkinä,
rakennetaan suhdetta onnelliseksi ja jatkuvaksi aina uudelleen ja
uudelleen päivästä ja vuodesta toiseen. Ihmissuhteessa altistat itsesi
aina haavoittumiselle. Ilman sitä riskiä et voi päästä toista lähelle.
Naisia on monenlaisia – niin myös miesmakuja. Yhteensopivuus on kiinni
molemmista puolisoista, eikä yhden ihannekumppani miellytä jotakin toista.
Toki tutkimuksissa on havaittu joitakin piirteitä, joihin useimmat ihmiset
kumppanissaan kiintyvät – kuten lämpimyys ja luotettavuus – mutta
yksittäisen suhteen kannalta ei tällaisilla keskiarvoilla tai
yleisyyksissä liene juuri väliä. Uskon, että löydät kyllä elämääsi vielä
rakkauden, ja toivon, että luotat itsekin olevasi omana itsenäsi tuon
rakkauden arvoinen.
9 Comments
Olen itsekin miettinyt, että pitääkö naisella olla sellainen mies joka tekee henkistä/fyysistä väkivaltaa?
Itse olen ns.kiltti, huomaavainen, romanttinen jne, mutta ei vaan kelpaa.. Kahdesti ole jo eronnut kun minua on petetty kerran pikkujouluissa ja kerran meidän yhteisessä sängyssä.
Kun exät jäivät kiinni näistä teoista niin he perustelivat kumpikin lähes samoilla sanoilla näin: olet aivan ihana ja täydellinen mies, mutta olet liian kiltti ja tunnollinen..?!? Siis minkälainen minun pitäisi sitten olla? Vetää naista kerran viikossa turpaan vai ajaa jouluaattona kännissä eukko ja lapset pihalle, vai..?
Niin ja pari juttua vielä., en ole väkivaltainen ja kaiken lisäksi en juo joka viikonloppu, en välttämättä edes joka kuukausi, saattaa mennä joskus puolikin vuotta ilman sauna-olutta.
Johtopäätöksenä vedänkin sen, että naiset haluaa miehekseen sen kiltin miehen mutta välillä täytyy päästä tuulettumaan sen pahan pojan kanssa, eikö niin…?
Kumpa saisinki kunnollisen miehen.. Tai ehkä minulla on jo, mutta se tuntuu olevan kiinnostunut enemmän ulkoisista seikoista (olen toki hyvän näköinen miesten mielestä), mutta aina muut vievät huomion(viina mukaan lukien).
En ymmärrä mitä vikaa on luotettavassa ja kunnollisessa miehessä. Tsemppiä teille! Naisissa se vika on ollut, ei teissä!!
Mun mielestä sun naiset on ollu vähän liian kuumia sulle. Eivät ole kovin fiksuilta vaikuttaneet jos vaan halujen perässä juoksevat.
Henk.koht. kokemukset itseään herkiksi kutsuvista miehistä:
Vaikeaa sanoa, onko kyse siitä, että on herkkä mies vai huonosta itsetunnosta. Mielestäni herkkyys ei ole huono asia, päinvastoin. Olen kuitenkin huomannut, että usein ne miehet, jotka pitävät itseään herkkinä ja väärinymmärrettyinä ovat myös suhteellisen epävarmoja itsestään. Tuntemanieni, herkiksi itseään kutsuvien miehien on ollut vaikeaa ottaa vastaan minkäänlaista palautetta, esim. olet todella hyvännäköinen tulkitaan enemmin sarkastiseksi piruiluksi kuin aidoksi kohteliaisuudeksi. Epäilys toisen motiiveista suhteessa saa ”herkän miehen” myös takertumaan toiseen epäterveellä tavalla. Ihan kuin toinen olisi jättämässä heti pienimmästäkin syystä. Tällöin epäilys jättämisestä muuttuu valitettavasti epäilyksestä todeksi, kun sitä tarpeeksi kauan on pelätty ja kyselty. Lisäksi toiseen kohdistetaan sanomattomia toiveita ja myöhemmin ollaan loukkaantuneita, kun toive ei toteutunukkaan. On vaikeaa, ellei mahdotonta lukea toisen ajatuksia. Jos omat toiveet lausuttaisiin ääneen on lähes varmaa, että ne toteutetaan. Martyyriasenne jälkeen päin ei lämmitä ketään.
Yritin alussa olla mahdollisimman varovainen herkkien miesten kanssa, etten olisi vahingossa loukannut heitä, mutta hiippailuasenne ei auttanut asiassa lainkaan, päinvastoin. Suora ja kärsivällinen puhe toimi paremmin. En tosin halunnut lopulta olla suhteessa, jossa tunsin olevani enemmän kasvattava äiti kuin puoliso. Kärsivällisyydellä ja hyvällä tahdolla on rajansa. Kaikki herkät miehet ovat ihania, mutta herkkyydellä kiristävät miehet ovat rasittavia kitisijöitä.
On suorastaan pelottavaa jos mies ei näe muita vaihtoehtoja kuin olla yliherkkä lapanen tai vaihtoehtoisesti väkivaltainen hullu!
Todellisessa elämässä tuohon väliin mahtuu nimittäin aika paljon, myös niitä hyviä, huomaavaisia, terveen itsetunnon omaavia miehiä.
on kyllä säälittävää huomata että ns rentut ovat naisten suosiossa. kuitenkin sama nainen haluaisi itselleen kunnon miehen joka rakastaa ja palvoo häntä ilman pelkoa et että mies iskee aina uutta naista.
Itselleni kävi että vaimo ilmoitti että tunteet ovat kadonneet ja olen vähän tylsä mies että haluaa erota. Meillä on yli 20 vuoden liitto takana ja yksi lapsi. Vaimo välillä itki ja valitti kuolleita tunteitaan. Ja kas kummaa kun sain selville että sillä onkin toinen suhde , niin minusta tulikin taas todella kiinnostava ja ihastuttava mies. Nyt itketään sitä että miten pystyi olemaan niin julma minulle ja vannottu että se suhde on loppu. Kilpailevaa miestä en tiedä eikä sitä minulle kerrota. mitäpä siis teen.
Ei tarvitse olla renttu, mutta älä anna kaikessa periksi ja myötäile naista joka asiassa. Sinulla pitää olla omia mielipiteitä. Kiltteyteen verhoillaan liian usein se, että mies alkaa pitää naista äidin roolissa.
Nainen saa päättää kaiken kotona, sängyssä ja työpaikallaan. Lopulta hän kyllästyy siihen, koska odottaa ”että joku saa jalat alta”. Luulen, että tämä liittyy ikiaikaisiin tarpeisiin, jolloin valittiin mies, joka vaikutti siltä, että sen kanssa perhe säilyy elossa.
Itseäni ärsyttää, että minusta tuntuu koko ajan, että olen vahvempi kuin mieheni. Joudun naisena olemaan niin voimakas työpaikalla ja toisaalta pitää olla vahva myös lasten kanssa, että olisi upeaa, jos voisi olla heikko edes miehensä kanssa. Kiltti mies harvoin osaa astua tähän rooliin. Jos vielä sängyssä saa koko ajan pelätä, laukeaako mies ensin, niin siinäkin korostuu naisen vahvempi rooli.
Toki kiltti voi olla hyvinkin vahva. Se pitäisi kuitenkin tulla esiin arjessa. Kiltti saattaa myös unohtaa henkilökohtaiset yllätykset naiselleen, koska on niihin yksinkertaisesti liian kiltti. Kannattaa ainakin miettiä, mikä sinusta tekee kiltin miehen? Ei kiltteyttä ole esimerkiksi tyhjentää astianpesukone. Se on molempien hommaa. Oletko tehnyt jotain parisuhteessa vain naista varten: siksi, että hän on naisena niin ihana? Uskoisin, että sillä pääsisi moni mies palljon helpommalla ja parempiin tuloksiin avioliitossaan, jos muistaisi yllättää naisensa. Ennakoitava kiltteys ei kuulosta intohimolta.
Niin kauan aikaa kun olin renttu oli suhde elossa ja vaimo valitti mutta ei edes uhannut jättää. Kun tajusin menettäneeni ensimmäin lapsen 2 ekaa vuotta lähes tulkoon täysin ja muutin itseni ”tunnolliseksi´” aviomieheksi kului n.2vuotta ja nyt avioero sen takia kun ei vaan enää tunnu siltä. Aikaisemmissa suhteissa monesti minä olin jätetty osapuoli ja aina oli sama tarina syynä. Seuraavan kerran jos kun suhde on alkumetreillä niin aion olla aivan täysin oma itseni alusta lähtien ja jos ei kelpaa tai ei tunnu siltä niin sitten ei varmaan tule suhdetta.
Mielelläni olisin halunnut ”kiltin” miehen mutta he lähes poikkeuksetta kaipaavat sitä vahvaa naista rinnalleen. Tällainen kiltti nainen ei kelpaa on kun on niin tylsän luotettava. Tästä tuleekin sitten ongelma kun renttu ei kelpaa ja kiltit jättää kun olen sitten itse liiankin kiltti. Yhdestä kiltistä miehestä tosin kuoriutui petturi kun olin liian tylsä vaikka en todellakaan ollut mikään ”lahna” vain liian luotettava: ei voinut uskoa että minä todellakin olen näin ”kiltti” –> ajatteli että olin vain niin hyvä salaamaan, että minun täytyi touhuta jotain, joten teki sitten niin itse.
Omasta kokemuksesta täytyy sanoa että naispuoliset rentut ne puree miehiinkin, eikä ”kiltti” nainen kelpaa.