Rajojen veto parisuhteessa
Olemme alta kolmekymppinen pariskunta ja tunteneet toisemme 12 vuotta. Elämme parisuhteemme onnellisinta aikaa ja odotan meille lasta. Parisuhteemme ei ole koskaan kärsinyt mustasukkaisuudesta (tai pettämisestä) ja olemme antaneet toistemme mennä vapaasti. Useammastakin ajattelemattomuudesta johtuvasta typerästä virheestä on päästy vahvan luottamuksen kautta. Toisen loukkaamiset on sovittu ja unohdettu.
Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että minä haluaisin vetää rajan, joka olisi molemmille osapuolille sama. Mielestäni tuo raja voisi olla siinä, että ei vietetä öitä vieraiden tai ystävänaisten tai minun kohdalla miesten kanssa. Kaikki lähti siitä, että mieheni on viettänyt öitä yhden meidän molempien yhteisen naispuolisen kaverin kanssa. Hän on avoliitossa, ja pariskunta on tuttu jo nuoruusvuosilta. Käytännössä ajanvietto on ollut viatonta. Miehen ja lasten nukahdettua, naispuolinen kaveri on pyytänyt miestäni jäämään hänen seurakseen katsomaan leffaa ja tekemään pitsaa. Mieheni lähti viimeksi kavereidemme luota puoli kolmelta yöllä.
Mieheni on viettänyt öitä naispuolisen kaverimme kanssa
Mieheni ei ymmärrä tätä rajaa mitenkään. Olen yrittänyt saada häntä näkemään asian minun näkökulmastani tuloksetta. Hän ei kuitenkaan pysty ehdoitta erittelemään ketään minun miespuolisista kavereistani, joiden kanssa voisi sallia minun toimia samoin kuin itse on tehnyt. Tämä naispuolinen henkilö on hänen mielestään yksinkertaisesti eri asia.
Minun tämän hetkiseen tahtooni vetää raja vaikuttavat varmasti taustat. Olemme yhdessä mieheni kanssa päätelleet, että tämä samainen pariskunta on tehnyt sopimuksen tietyn tasoisen uskottomuuden sallimisesta. Pariskunnan mies on lukuisia kertoja (lähinnä humalassa) yrittänyt kopeloida minua ja ainakin kerran saada seksiä. Tiedän myös naispuolisen kaverini kopeloineen humalassa miehiä. Vaíkka mieheni tietää, että pariskunnan mies on yrittänyt kopeloida minua, hän ei ole juuri reagoinut asiaan. Ihan hetki ennen näitä öitä, mieheni kertoi minulle yksityiskohtaisesti
nuoruudenkokeiluitaan tämän naispuoleisen ystävän kanssa (hän antoi mieheni laittaa tamppoonin jne), joita en kysynyt saatikka olisi halunnut kuulla. Mieheni on ennen minua ollut pitkään ihastunut tähän naispuoleiseen kaveriini.
Pariskunnan mies on yrittänyt kopeloida minua lukuisia kertoja humalassa
Olen myös yrittänyt saada miestäni kertomaan, miksi tämän naisen kanssa on tärkeää viettää aikaa kahdestaan öisin. Minua loukkaa, että kaverisuhde voi olla niin tärkeä, että tällaisen rajan vetäminen tai siitä keskustelu on mahdotonta. Luotan edelleen mieheeni sataprosenttisesti enkä ole hetkeäkään epäillyt uskottomuutta. Onko minulla oikeutta vaatia, että sovimme rajoista, jotka olisivat samat molemmille? Onko tämä ehdottamani raja liian tiukka? Miten pääsisimme eteenpäin tässä asiassa?
Psykologi Kaisa Malinen vastaa
Kerrot, että elätte suhteenne onnellisinta aikaa. Samalla parisuhteessanne on läsnä muutosvaihe odottaessanne perheenlisäystä. Suuret elämänmuutokset herättävät usein voimakkaita tunteita. Vaikka muutos olisi erittäin toivottu ja onnellinen, voi siihenkin liittyä pelkoja ja ahdistusta. Oletteko puolisosi kanssa jakaneet toisillenne ajatuksianne elämänmuutokseenne liittyen? Ristiriitaisia tunteita voi olla vaikeaa tunnustaa itselleen, saati sitten puolisolle, loukkaamisen pelossa.
Kokeeko puolisosi jäävänsä ulkopuoliseksi lapsen odotuksessa?
Yhtäältä kerrot luottavasi puolisoosi täysin, toisaalta näet tarpeelliseksi luoda suhteeseenne selkeitä sääntöjä. Rajat voivat tuoda selkeyden tunnetta epävarmuuden keskelle. Kuitenkin, jos te molemmat ette näe näiden rajojen tarkoitusta, voivat ne viedä teitä vain poispäin toisistanne. Parhaimmillaan rajat parisuhteessa ovat päänsisäistä tietoa siitä, kuinka puoliso toivoisi tilanteessa toimittavan ja halua toimia niin, ettei loukkaa kummankaan osapuolen tunteita. Tällaiset rajat vaativat niiden hyväksymistä, ja niihin sitoutumista. Sitoutuminen voi lähteä siitä, että itsekin näkee rajojen tärkeyden, tai kunnioituksesta puolison tarpeita kohtaan. Tällöin rajat rakentuvat kunnioituksesta ja tuntemisesta – eivät pakosta tai pelosta.
Yhtenä vaihtoehtona jäin pohtimaan, yrittääkö miehesi – ehkä sitä itsekään tietoisesti ajattelematta – herättää sinussa jotain toiminnallaan? Kokeeko hän esimerkiksi jäävänsä paitsioon ja ulkopuoliseksi lapsen odotuksessa? Haluaako hän kuulla sinulta olevansa niin tärkeä, että et haluaisi jakaa häntä muiden kanssa? Tai onko hänen toimintansa keino saada hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi, haluaako hän herättää mustasukkaisuutta? Korostan, että vastaus näihin kysymyksiin voi olla myös ei.
Ymmärrän, että koet tilanteen epämiellyttäväksi. Jäin kirjeesi luettuani pohtimaan myös kysymystä siitä, mitä parisuhteen tulee kestää. Tarvitseeko suhdetta testata asettamalla itseään vaikeisiin tilanteisiin? Kuinka itse vastaisit edellä esittämiini kysymyksiin?
4 Comments
Rajojen veto parisuhteessa- tuossa tarinassa on paljon omasta elämästäni yhtymäkohtia. Miehelläni oli yhdenillan juttu, ”kaverinsa”, siis naisen,kanssa. Sain selville sen, kun osasin epäillä jotain,ja luin hänen kännykkäviestejään. Sovimme olevamme rehellisiä, missä mennään. Tämä ”kaveri” soittelee, lähettelee viestejä päivittäin miehelleni. Mies ei ole lainkaan siitä pahoillaan, mutta minä olen. Mustasukkaisuus saa minut hulluksi välillä, ja tämä jatkuva pahan olon tunne on raastavaa. Olen yrittänyt myöskin selvittää omaa näkemystäni miehelleni, eikä sieltä tunnu ymmärrystä tulevan. Tavallaan pystyn luottamaan mieheeni, mutta silti tämä tilanne on paskamainen. Tämä toinen nainen on ihastunut mieheeni, mutta mieheni sanoo, että he sopivat, että eivät ihastu toisiinsa. Tiedän mieheni rakastavan minua, mutta on todella inhoittavaa olla epäilevällä kannalla, kun mies lähtee kavereidensa kanssa illanvettoon. Tuleeko tämä ”kaveri” sinne myös. En ole ollut kauhean mustasukkainen ennen, nyt olen. Kahdeksan vuoden jälkeen.
Minunkin suhteessani on paljon samaa tai mieheni on ollut ennen minua pitkään ihastunut erääseen naiseen, joka ei silloin ollut miehestäni kovinkaan kiinnostunut, kuitenkin kun aloimme seurustella tämä nainen alkoi osoittaa kiinnostusta monellakin eri tavalla. Heillä on yhteinen kaveripiiri, joten he ovat viettäneet nyt meidän aikanamme iltoja yhdessä ja viimeksi juhannuksena sain itse seurata heidän flirttailujaan. Mieheni ei ole avoimesti flirttailevaa tyyppiä ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin itse samassa paikassa yhtä aikaa, mutta sai minut todella epäileväksi. Olemme olleet yhdessä 2 vuotta. Todella inhottavaa ja normaalisti kun olemme yhdessä muidenkin seurassa mieheni halailee jne ja nyt hän ei tehnyt mitään sellaista.. Masentavaa ja pelottavaa tämä mustasukkaisuus ja ppelko toisen menettämisestä.. vai onkohan se jo mahdollisesti tapahtunut?
Hei.
mulla on vähän vastavanlaista pelkoa.
Odotan lasta miehelle johon en pysty luottamaan. Emme asu yhdessä ja emme ns. vakituisesti seurustelekaan. Silti tapaamme säännöllisesti.
Hän on sanonut että hänestä tulee lapsen isä, mutta ei ns. minun ex esim koskaan. Koska emme seurustele. Pitää selkeästi itsellään ”luvan/oikeuden” tehdä mitä haluaa.
Hän on kertonut avoimesti käyvänsä jonkun naispuolisen ystävänsä luona kylässä. Ei kuulemma harrasta seksiä. Sanoi, että hänellä voi olla ystäviä, mutta ei se tarkoita että hän niiden kanssa olisi tai tapailisi heitä.
Hmm. Olen mustasukkainen ja yritän koko ajan saada hänet kiinni jostain.
En uskalla asiaa ottaa joka ikinen kerta esille kun tapaamme, mutta koko ajan se on mielessä.
Tämä tunne ajaa hulluuteen. Haluisin uskoa ja luottaa.
Varsinkin kun hän itse myöntää, että on naispuolisia ystäviä ja käy heidän luonaan. Tongin ja vaadin kuulla nämä tarinat, niin hän vaan avoimesti kertoo. Onko se hyvä asia – eli tarkoittaako että hän puhuu totta vai peliä – ja hyvä valehtelemaan?
Toisaalta en tajua miksi kertoo, eikö hän voisi valehdella ja säästää minut tältä tiedolta.
Musta on tosiaan tullut jakomielitautinen. Haluan että raskaus päättyy pian ( h-hetki kohta käsillä) että pääsen normaali hormoonitasapainoon.
Haluan kovasti lopettaa koko ”suhteen”. En halua tällaista elämää. Toisaalta ajattelen, että mitäs jos hän onkin rehellinen?
Mitä mieltä olette.
Lotta:
Jos mies ei halua julkisesti seurustella yhdessä, hän ei rakasta sinua. Haluatko elää ”suhteessa”, jossa saat aina jumbo sijan – sinulla kun ei ole mitään oikeutta mieheen tai hänen menemisiin. Keskity siihen, että saisit häneltä kunnon elatusmaksut ja ehkä hän muutenkin osallistuisi lapsenne harrastuksiin yms. Vielä, jos saisit hänet kiinnostumaan viikonloppu isyydestäkin, niin se takaisi sinulle paremmat mahdollisuudet jaksaa äitiyttä. Eli unohda mies romanttisessa mielessä, mutta ole hyvissä väleissä lapsesi takia. Lapselle äiti on aina äiti ja isä on aina isä.
Hormonit voivat vaikuttaa äitiin kovasti, mutta miestä ne eivät muuta. Onko oikeasti merkitystä kenen kanssa mies harrastaa seksiä, jos elämä sinun kanssa ei häntä kiinnosta?
Olen itsekin elänyt jotain tämän tyyppistä, eikä siitä tullut kuin monen vuoden sydänsurut ja maailman ihanin lapsi, jonkalaista ei minulla muuten olisi eli jotain hyvää kuitenkin. Nyt on minulla ja lapsella on uusi ihana elämä paitsi, että isä harvoin tapaa lastaan ja elatusmaksut juoksee kelan kautta. Tsemppiä sinulle vauvavuoteen ja tuleviin vuosiin. Ole rohkea ja usko tulevaan!