Kummalle lapset erossa?
Lapsen asuinpaikan valinta on yksi tärkeimpiä erossa päätettäviä asioita.
Aikaisemmin oli suosituinta, että lapsi jäi asumaan toisen vanhempansa, useimmiten äitinsä, luo. Tähän liittyvät ongelmat on kuitenkin tunnistettu, joista suurimpana yhteyden heikentyminen toiseen vanhempaan.
Suosiotaan on kasvattanut viime aikoina ns. kahden kodin malli, jossa lapset asuvat kummankin vanhempansa luona vuoroviikoin. Tässä yhteys kumpaankin vanhempaan säilyy, mutta jatkuva muuttaminen voi puolestaan aiheuttaa juurettomuuden tunteita. Stressiä voi tulla myös tunteesta, että tavarat ovat aina väärässä paikassa.
”Jatkuva muuttaminen voi aiheuttaa juurettomuuden tunteita.”
Vanhemmat vaihtavat kotia?
Yhtenä vaihtoehtona keskusteluun on nostettu yksi yhteinen koti, jossa kumpikin vanhemmista kävisi asumassa aina vuoroviikoin lasten kanssa. Ideana tätä on pidetty hyvänä, mutta toteutukseltaan käytännön kannalta hankalana.
Kun lapsen asuinpaikkaa pohditaan erossa, siinä tulisi ottaa huomioon mm. seuraavat seikat:
- Kumpaan vanhempaan lapsi turvautuu iloissaan, peloissaan ja suruissaan?
- Missä lapsi onnistuu parhaiten säilyttämään tärkeät ihmissuhteensa esim. sisaruksiin, sukulaisiin ja ystäviin?
- Miten lapsen hoitaminen, ruokailu ja vaatehuolto sujuisi?
- Kumman vanhemman työtilanne antaa paremmat joustomahdollisuudet olla lapsen kanssa?
- Missä lapsen päivähoito ja koulunkäynti järjestäytyisivät toimivimmin?
Lähde: Päivi Lipponen & Pirjo Wesaniemi (2005). Lapsi ja ero. Kertomuksia lapsesta ja avioerosta. Kirjapaja.
3 Comments
Valitettavasti lapset jäävät usein paitsioon avioeroissa.
Lainaus opettaja TV ohjelman keskustelusta Eolapsi koulussa.
Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon. Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille ero voi tulla täysin yllätyksenä ja varoittamatta. Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.
Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Voiko koulu tukea lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa? Vai onko se edes koulun tehtävä? Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voisi helpottaa? Studiovieraina Bodil Rosengren Yhden vanhemman perheiden liitosta, Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke. YLE Teema tiistaina 23.3. klo 18.30..
Katso ohjelma
Studio Kotro kevät 2010
..Kommentit
Edellinen 1 |2 |Seuraava
Vierailija 22.03.2010 16:01:29
Lapsen erokriisi.
Lapsen kuuleninen ja hänen toivoukset olisi syytä ottaa huomioon. Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.
Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esinitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo, – mikähän mua vaivaa, mä oon taas oksentanut koko viikonlopun”.
Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti ”hätähuutona” hänen pöydälleen.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa” erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä ”ulkoruokintaan”.
Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.
Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.
”Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta.
Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.
Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka ja oma asunto.
Tämä ehkä todistanee sen, että isätkin voivat huolehtia lapsiataan.
—
Tänä päivänä sekä viranomaiset, että yliopistot ovat heränneet ja alkaneet kouluttamaan sosiaalialan työntekijöitä tiedostamaan huoltoriitojen ja avioerojen ”pimeän puolen”.
Lainaus.
Etelä-Karjalan Kesäyliopisto Ammatillissivistävä koulutuLappeenrannassa .
Lapsi koston välineenä avioerossa
Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa
Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.
Sisältö
Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen
Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 – 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.
Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja
Hinta
195 €, sisältää luentomateriaalin sekä aamu- ja päiväkahvin
Ilmoittautuminen 12.10.2011 mennessä
Ilmoittautuminen on sitova. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. Koulutusvahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen koulutusta.
—-
Myös Awen Oy on aloittanut samojan kohderyhmien kouluttamisen. vuonna 2008.
Löytyvät netissä haulla > awen.fi luennot <.
—-
Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen tiedote 17.2.2011.
Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen – myös eron jälkeen
– Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen – isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.
Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
– Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.
Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.
– Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.
Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.
Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.
—