Itsetuntemus

Pitääkö perhesalaisuuksista puhua?

Mistä tunnistaa vaurioittavan perhesalaisuuden?

Lähes kaikissa perheissä ja suvuissa on omia salaisuuksia, jonkinlaisia hävettäviä ja piiloteltavia asioita.

Kaikki salaisuudet eivät onneksi ole niin vakavia, että ne vaurioittaisivat yhteisössä elävien persoonaa ja identiteettiä. Mistä tunnistaa erityisen vaurioittavan perhesalaisuuden? Entä milloin salaisuuksista tulisi kertoa eteenpäin lapsille?

Perheterapeutti Sirkku Suontausta-Kyläinpää on käsitellyt teemaa kirjassaan Perhesalaisuudet – Vaikenemisesta vapauteen (Minerva, 2008). Hänestä synkät perhesalaisuudet on kerrottava ehdottomasti eteenpäin.

Kuollettavat, tuhoavat ja vaurioittavat salaisuudet

Suontausta-Kyläinpään mukaan synkistä salaisuuksista kuollettavat salaisuudet ovat kaikkein vakavaimpia. Ne ovat uhrille usein hengenvaarallisia. Näitä ovat muun muassa väkivalta (fyysinen ja psyykkinen), raiskaus, murha, itsemurha ja insesti. Kuollettaviin salaisuuksiin liittyy aina uhri ja ne vahingoittavat ihmistä syvästi loukkaamalla hänen oikeuttaan elämään, vapauteen ja arvokkuuteen. Kuollettavat salaisuudet ovat lähes aina lainvastaisia ja lastensuojelulain piiriin kuuluvia koskettaessaan perheessä lapsia.

Tuhoavat perhesalaisuudet rikkovat ihmisen kuvaa itsestään. Ne myös aiheuttavat lähipiirin elämään tuhoa. Näitä on pääasiassa kahdenlaisia: erilaisia riippuvuuksia (esim. alkoholismi) ja syntyperään liittyviä salaisuuksia (adoptio, tuntematon sisaruspuoli). Vaurioittavia salaisuuksia ovat taas kuolemaan, fyysiseen ja psyykkiseen sairauteen, uskottomuuten ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvät salaisuudet.

”Synkät perhesalaisuudet on kerrottava ehdottomasti eteenpäin.”

Synkät perhesalaisuudesta vaativat yleensä ratketakseen ammattiauttajan tai vertaisryhmän apua. Niiden avaaminen kuitenkin kannattaa, sillä siten suvun pimeät verkot voidaan katkaista ja yksilöt voivat löytää sen avulla tien yksinäisyydestä ja vaikenemisen ahdistavuudesta vapauteen.

Mistä tunnistaa tuhoavan perhesalaisuuden?

  • Estääkö salaisuus perheenjäseniä itsenäistymästä ja löytämästä omaa identiteettiään?
  • Estääkö salaisuus perheen avointa tunneilmaisua ja vuorovaikutusta?
  • Kasvattaako salaisuus epäluottamusta ja perheenjäsenten välistä etääntymistä?
  • Vahingoittaako salaisuus jonkun perheenjäsenen perustarpeiden täyttymistä?
  • Onko salaisuus erityisen vahingollinen hänelle, joka ei asiasta tiedä ja jos hän saisi sen selville jotain muuta kautta?
  • Luoko salaisuus perheenjäsenten välille liittoutumia toisia vastaan?
  • Muodostuuko salaisuuden varjelun myötä siitä tietämättömille henkilöille valheellinen käsitys itsestään?
  • Kuinka kaukainen salaisuus on ja onko sillä pitkäaikaisia vaikutuksia perheen toimivuuteen?
  • Vahingoittuuko joku enemmän salaisuuden pitämisestä kuin sen paljastumisesta?

Lähde: Sirkku Suontausta-Kyläinpää (2008). Perhesalaisuudet. Vaikenemisesta vapauteen. Minerva.

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.