Vedet silmissä
Suhteellista kolumnia kirjoittavat Suhdesopan tiimiläiset. Tällä kertaa vuorossa on Sofie.
[Kirjoittanut: Sofie]
Eräänä kesän viimeisistä päivistä, päivänä, jolloin kaikkialla oli kuitenkin jo syksyn tuoksu, sain ihania uutisia. Nämä uutiset saivat sisälleni aivan uskomattoman lämpöisen olon ja vedet silmiin.
Nyt olen saanut jo pidemmän aikaa elää minulle hyvin tärkeän ihmisen raskautta. Tilanne on minulle täysin uusi ja olen jopa hieman hämmästynyt, kuinka voimakkaasti voi samastua toisen ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin. Onni, liikutus, jännitys, toivo ja kiitollisuus ovat olleet läsnä lähes jokaisena päivänä. Tunnen olevani osa jotain suurta ja ihmeellistä.
Tunnen olevani osa jotain suurta ja ihmeellistä
Toisaalta huomaan, että meidän välillämme on muuttunut jotain. On selvää, että mikään ei voi olla enää niin kuin ennen ja tunnen pientä haikeutta. Mielessä pyörivät monenlaiset muistot ja niihin liittyvät nuoruuden ja vapauden tunteet. Silti ajattelen: hyvä näin.
Vähän aikaa sitten maailmani järisi myös toisella tapaa. Aurinkoisesta syyspäivästä katosi kaikki valo ja aika ikään kuin pysähtyi. Sankka sumu laskeutui kaikkialle. Vedet silmissä istuin vieraiden ihmisten keskellä odottaen, että pääsen juoksemaan kotiin. Läheisen ihmisen sairastuminen vakavasti pysäytti normaalin elämänkulun ja sain yhtäkkiä muistutuksen elämän hauraudesta ja odottamattomuudesta.
Urheuden ja epäuskon tilalle tuli pian todella suuri pelko. Yritin niin kovasti olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja niin kuin kaikki jatkuisi samanlaisena, mutta hyvin pian oivalsin, että mikään ei tule olemaan entisellään. Silmieni edessä vilahtelivat kuvat äidistäni ja pelkäsin niin paljon, että äitini muuttuu pelkiksi kuviksi. Ja päässä kaikui vain koko ajan miksi, miksi, miksi.
Tunnen olevani niin pieni ihminen suuressa maailmassa. Välillä niin onnellinen, että sille tunteelle ei sanoja löydy. Välillä niin ahdistunut, että kaikkialta puristaa ja kuristaa. Välillä muutoksen tuulet puhaltavat ihanasti, välillä muutoksiin ei haluaisi joutua mukaan. Ja loppujen lopuksi on vain otettava vastaan se, mitä elämä tuo mukanaan.
1 Comment
Koskettava kolumni. Nosti vedet silmiin! 😉