Olemme vähän yli 50-vuotias pariskunta. Olemme kihloissa ja olleet
yhdessä 13 vuotta, mutta EMME ASU YHDESS”. Tämä on alkanut jotenkin
viime aikoina rassaamaan meitä molempia.
Syy tähän on työpaikkojen kaukainen sijainti, jos muutamme yhteen.
Miehelleni tulisi 1,5 h ajomatka yhteen suuntaan, jos hän muuttaisi
luokseni. Minun taas pitäisi saada työpaikka hänen asuinseudultaan, eikä
se ihan helppoa ole tämän ikäisellä. Toisaalta emme haluaisi luopua
kummastakaan asunnosta ja paikkakunnasta. Meillä on vahvat
ystävyyssuhteet kummassakin kaupungissa.

Nyt me tapaamme vain viikonloppuisin ja lomilla. Olemme kuitenkin
syvästi rakastuneet toisiimme, ja haluaisimme olla enemmän yhdessä.
Voisitko antaa jotakin neuvoa asiaan, vai olemmeko tuomitut elämään
tällä tavalla loppuelämämme?

nimim. Kiitollinen vastauksen odottaja

Psykologi Kaisa Malinen vastaa

Hyvä Kiitollinen vastauksen odottaja, en usko, että olette tuomittuja elämään nykyisessä tilanteessa tai toisaalta myöskään tekemään mitään tiettyä muutosta suhteessanne. Kysymys on teidän tekemistänne valinnoista. Eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet voivat määrittyä teistä riippumatta, mutta lopullisen valinnan teette itse.

Etäsuhteen onnistumisen kannalta on tärkeää, että molemmat puolisot ovat sitoutuneet ratkaisuun. Kirjeestäsi ymmärrän, että teille erillään asuminen on yhteinen ratkaisu, josta on keskusteltu ja jota on pohdittu yhdessä.

Etäsuhteen onnistumisen kannalta on tärkeää, että kumpikin on sitoutunut ratkaisuun

Mikä erillään asumisessa häiritsee? Onko se ikävä toisen luo, halu jakaa jokapäiväinen arki? Onko mukana myös ympäristön tuomia paineita elää "tavallista suhdetta"? Pelkäätkö, että erillään asuminen kertoisi jotain negatiivista suhteenne laadusta? Voi olla, että teidän ikäisenne pari joutuu kohtaamaan ainakin epäsuoraa ihmettelyä erillään asumisesta. Etäsuhde ehkä hyväksytään helpommin nuorelle parille suhteensa alussa, mutta aikuisten parisuhteena tällaista suhdetta voidaan pitää poikkeuksellisena.

Tällainen suhteen epänormatiivisuus voi pistää suhteessa elävän pohtimaan syitä suhteen erilaisuuteen. Jos itse on epävarma suhteestaan, voivat tulkinnat syille kallistua kielteisiin. Onko suhteemme jotenkin huonompi kuin muut? Eikö kumppanini tai enkö minä ole tarpeeksi sitoutunut suhteeseemme? Jos suhteen ongelmat tuntuvat olevan enemmän puolisoiden väliseen suhteeseen liittyviä, ne tuskin ratkeavat asumisjärjestelyjä muuttamalla. Suhteen "erilaisuus" voi kuitenkin myös kertoa suhteen vahvuudesta. Eikö erillään asuminen kerro myös sitoutumisestanne suhteeseenne? Olette saaneet suhteen toimimaan, vaikka olosuhteet ovat välillä haastavat.

Jos päädytte siihen, että tilanteeseen on saatava joku konkreettinen muutos, ovat vaihtoehdot monet. ”lkää tyytykö ajattelemaan ensimmäisenä mieleen tulevia ratkaisuja. Jotkin ratkaisut voivat aluksi kuulostaa rajuilta, mutta kun niihin saa aikaa sopeutua, huomaa niiden hyvät puolet. Onko teillä esimerkiksi taloudellisesti mahdollista käyttää vuorotteluvapaata? Tai voisiko jommallekummalle teistä kuitenkin löytyä töitä (vaikkapa joltakin toiselta alalta) samalta paikkakunnalta puolison kanssa? Onko etätyö mahdollista? Voisitteko pitää toisen asunnon "kesäasuntona"? Kuten sanoin, on vaihtoehtoja monia, enkä pyrikään tässä löytämään teille parasta. Olkaa rohkeita ja muokatkaa olosuhteitanne juuri teille sopiviksi!