Tyttäreni on Rotarien vaihto-oppilaana, kaukana kihlatustaan, johon rakastui juuri ennen lähtöään. Puoli vuotta on mennyt ja puoli vuotta olisi vielä jäljellä, mutta hän sanoo voivansa jo kaipuusta pahoin, vaikka sanoo muuten viihtyvänsä hyvin.

Pelkään, että tyttäreni tulisi kovasti katumaan, jos keskeyttää vaihtonsa. Eikä siitä tietenkään rotaritkaan tykkäisi. Mikä neuvoksi?

Nimim. Neuvoton isä

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Yksi suurimmista vaikeuksista kasvattajana on se, että välillä joutuu tilanteisiin, jolloin nuorten kohdalla joutuu suostumaan siihenkin, että he tekevät omat ”virheensä” elämässään itse. Kenties jotakin katuvatkin.

Positiivinen kannustus ja eri vaihtoehdoista ja näkökulmista keskustelu ovat parhaat ja kaiketi ainoat keinot tilanteessasi. Pakottaa ei voi, eikä lapsen tunteita voi ottaa pois tai lohduttaa kadoksiin. Ikävä ja kaipuu ovat toisaalta hyvin positiivisia tunteita, sillä ne kertovat välittämisestä.

Jatkamisessa yksi hyvä kannustaja voisi olla tyttäresi kihlattu. Miten hän suhtautuu asiaan?