Olen seurustellut miehen kanssa noin kolme kuukautta, ja kokoajan hänellä on ollut
tosi hyvät välit naapuriinsa. Viime viikonloppuna näin naapurin ekaa kertaa kunnolla, kun olimme
kaveri-illallisella hänen luonaan, ja ilta oli katastrofi. Tyttö piikitteli
koko ajan minua. Tunsin itseni tytön ja mieheni kavereiden seurassa ahdistuneeksi. Kukaan heistä ei
ollut kiinnostunut minusta, aivan kuin olisin ollut joku seinäkukkanen. Tämän takia en puhunut heille
mitään ja olin tosi puolustuskannalla.

Mieheni oli tosi ystävällinen tälle tytölle ja auttoi ruoan ja jälkiruoan
kanssa aivan kuin he olisivat pari eikä paljon minua huomannut vaan kyyläsi
tytön persettä kokoajan. Lopulta pyysin, että saisin takkini mieheni luota ja
lähdin itkien kotiin. Mieheni ei tullut perääni ja kun en vastannut
puhelimeeni lähetti viestin, että voin tulla vielä takaisin, niin sanotaan
muille, että olin vähän lepäämässä. Yöllä riideltiin lisää puhelimessa,
kun mies lähti baarista.

Seuraavana päivänä olimme kuitenkin sopineet menevämme miehen vanhempien
luo, joka oli ensimmäinen kerta minulle. Tämä visiitti sujui ehkä paremmin,
mutta tyttö soitti myös samaan aikaan, kun olimme siellä.

Miehellä on myös remontti asunnossaan, ja hän on käynyt katsomassa
televisiota tytön luona tänä aikana, kun olemme olleet yhdessä. Mies on tuntenut tytön
vuoden, jonka aikana tyttö seurusteli, mutta suhde katkesi ja tuntuu että
mieheni on joku lohdutuskaveri, jolle tyttö on kertonut kaikki poikaystävästään,. Mieheni
on kertonut tytölle myös paljon minusta, esim. perheestäni, jonka ei mielestäni pitäisi kuulua muille.
Mies on myös aika ärsyyntynyt ainaisesta mustasukkaisuudesta ja sanoo, että
elän jossain haavemaailmassa kuvitelmineni. Hän on myös sanonut, ettei etsi ketään
muuta eikä olisi vienyt minua vanhempiensa luo, jos ei haluaisi olla
kanssani. Mies kävi myös minun vanhempieni luona 400 km:n päässä ja tuli tosi hyvin perheeni kanssa
toimeen.

En jaksaisi enää ajatella koko asiaa, mutta en tiedä mikä auttaisi. Meillä on
myös paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja lapsistakin on
puhuttu miehen aloitteesta. Olen itse 25 ja mies 31, mutta en ole ikinä asunut
miehen kanssa enkä edes tiedä, miten sellaiseen ryhdytään, vaikka kai se
joskus olisi edessä. Olen kokematon suhteissa, ja jos joku minua pettäisi, en edes
sitä huomaisi. Siksi haluaisin vähän neuvoja.

Parisuhde- ja seksuaali terapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa

Parisuhteen alussa on hyvä keskustella aiheista, joita yleensä vältellään ajatellen, ettei asia koske meitä. Tällaisia aiheita ovat mm. uskottomuus, flirttailu ja voiko vastakkaisen sukupuolen edustaja olla vain kaveri. Nämä keskustelut on hyvä käydä ihan rauhassa ilman, että on joku riitatilanne tai loukkaantuminen jo olemassa.

Hyvä keino ymmärtää toista paremmin tilanteessa kuin tilanteessa, on kuvitella roolit toisin päin ja miettiä, miten tilanne itseen vaikuttaisi. Voisitte miehesi kanssa keskustella siitä, mitä tapahtuisi, jos sinulla olisi miespuolinen naapuri ja kaikki kertomasi tapahtuisi. Miten hän käyttäytyisi samanlaisessa tilanteessa?

Vetäytymisesi illallistapaamisesta, itsesi sulkeminen tilanteesta pois ja mainitsemasi mustasukkaisuus saavat miettimään mahdollista epävarmuuttasi naisena ja rakastettuna. Luotatko siihen, että olet rakastettava ja luotatko miehesi tunteisiin? Ilmaise omat tunteesi, tarpeesi ja toiveesi ääneen sanomalla, niin pidät puolesi ja rajasi paremmin, tulet kuulluksi.

Luotatko siihen, että olet rakastettava ja luotatko miehesi tunteisiin?

Tärkeä keskustelunaihe parisuhteen alussa on myös se, mitä kumpikin suhteelta odottaa ja mahdollisimman realistisesti. Ei riitä, että odotamme tulevamme onnellisiksi, kun saamme toisen elämäämme. Kannattaa miettiä, mikä on sinulle itsellesi hyvä parisuhde, mitä toivot siitä saavasi. Parisuhdekirjallisuuden kautta voit tutustua niihin asioihin, mitä hyvältä suhteelta yleensä odotetaan ja sitten pohtia, mitkä ovat sinulle ne tärkeimmät asiat, miten ne toteutuvat ja mikä mahdollisuus on kompromisseihin. Lukuvinkiksi suosittelen Kaija Maria ja Lari Junkkarin kirjaa Läsnä ja lähellä – seksuaalinen viisaus parisuhteessa (Otava, 2006) Tilaa kirja!.

Tulevaisuutta ja lapsia miettiessäsi kannattaa muistaa, että lasten paras kasvupaikka on vanhempien hyvä ja vahva parisuhde sekä valmius vanhemmuuteen. Itseään kannattaa kuunnella tarkoin, milloin on valmis vanhemmuuteen. Puolin eikä toisin kannata painostaa perheen perustamiseen tai kuvitella lasten olevan ratkaisu parisuhteen vaikeuksiin.

Hankalissa tilanteissa kannattaa rohkeasti turvautua myös ulkopuoliseen apuun eli hakeutua esimerkiksi pari- ja seksuaaliterapeutin vastaanotolle ja ratkoa asioita hänen avullaan.